Sotaveteraani Pentti Heinijoki viettää mielellään aikaa kesämökillään, josta on kauniit maisemat yli Näsijärven.

Minulla oli suuri ilo päästä haastattelemaan Pentti Heinijokea juuri ennen hänen 93-vuotispäiväänsä. Energisen, huomaavaisen sekä ajan hermolla olevan Heinijoen kanssa oli miellyttävää keskustella niin nykyisestä maailman menosta kuin kuluneista vuosistakin.

Pentti Heinijoki on alkujaan kotoisin Lavialta. Myöhemmin perhe muutti Turun kautta Tampereelle, jossa Heinijoki aloitti opiskelun Tampereen klassillisessa lyseossa.

Opiskeluaikoinansa hän työskenteli Hämeenkadulla sijainneessa Helsingin osakepankissa. Uraa pankkimaailmassa ei Heinijoki kuitenkaan päätynyt luomaan, vaikka varmasti ala olisi tarjonnut terävälle nuorelle miehelle lukuisia mahdollisuuksia.

Talvisodan alun Heinijoki yhä muistaa. Koulu keskeytyi ja arki muuttui. Jatkosotaan vain 16-vuotias Heinijoki lähti vapaaehtoisena serkkunsa innoittamana. Sodan Heinijoki tunsi sotivansa isänsä rinnalla, vaikkakin palveli eri joukko-osastossa. Palvelukseen hän astui vuonna 1941 yleisen liikekannallepanon aikana. Hän toimi jatkosodan ajan taistelulähettinä kevytosasto 16:ssa Kannaksen rintamalla. Kotiutus koitti Kannaksen valtauksen jälkeen vuonna 1943 ikäluokan mukana.

Sota-aika on jäänyt vahvasti Heinijoen muistiin, mutta kotiutuksen jälkeen hän pyrki keskittymään vahvasti tulevaan. Opintoja Heinijoki jatkoi kouluhallituksen järjestämässä valtion sisäoppilaitoksessa Luumäellä. Opiskelu keskeytyi kuitenkin pian pääpuolustuslinjalla olevien rakennusten huonokuntoisuuden vuoksi.
Lapin sodassa Heinijoki toimi Oulun korkeudella sijainneessa tiedusteluosastossa, niin sanotuissa Hallamaan joukoissa. Siellä vihollisen lentotoimintaa saatettiin tarkkailla jopa ympäri vuorokauden. Vuonna 1944 Heinijoki kotiutettiin. Lukio-opinnot hän suoritti loppuun Niinisalossa sodan jälkeen.
– Vähän aikaa ihmeteltiin, kun kaikki oli aloitettava uudelleen, lausuu Heinijoki pohtiessaan sodan jälkeistä aikaa.

Nuori Heinijoki ei kuitenkaan jäänyt paikalleen vaan lukio-opinnot suoritettuaan aloitti Kurun Länsi-Aureessa väliaikaisena opettajana. Tarkastajan kehottaessa Heinijokea hakemaan pätevyyttä tarttui Heinijoki toimeen ja valmistui Jyväskylän korkeakoulusta kansakoulunopettajaksi. Ensimmäisen kansakoulunopettajan paikan Heinijoki sai Nokian jatkokoulusta.

Vuonna 1950 hän siirtyi Tampereelle Aleksanterin kouluun, missä hän teki elämäntyönsä. Aluksi opettajana ja myöhemmin koulun rehtorina.

Kansalaisaktiivisuus on ollut Heinijoelle luonteenomaista läpi elämän. Hän on toiminut niin paikallisella kuin valtakunnallisellakin tasolla erilaisissa luottamustoimissa. Tampereen opettaja yhdistyksessä Heinijoki on toiminut useita vuosia puheenjohtajana.

Koulumaailman lisäksi Heinijoki on toiminut liikunnan parissa. Lapsesta asti seurannut liikuntaharrastus tuli esille erityisesti, kun lentopalloa tuotiin sotien jälkeen suomalaisten tietoisuuteen. Aluksi seuroja oli hyvin vähän. Tampereella ensimmäiset joukkueet koostuivat palokuntien henkilöstöstä sekä opettajista.
Heinijoki oli mukana toiminnassa erityisesti valtakunnallisen hallituksen kautta, jossa toimi kahdeksan vuotta. Lasten parissa Heinijoki toimi opettajanuransa ohella työskennellessään viisi kesää Karkun Sorjassa vuosina 1953-1958. Siellä hän toimi kesäsiirtolan johtajana.

Paljon ennättäneellä miehellä on riittänyt aikaa kuitenkin myös perheelleen. Vaimo löytyi Aleksanterin koulun opettajakunnasta. Heinijoki kertoo pientä tuiketta silmissään, kuinka koulun kapeilla käytävilläkin oli osuutta asiaan. Pariskunta avioitui vuonna 1951 ja sai kolme lasta sekä lukuisia lastenlapsia, joista Heinijoki puhuu mielellään. Hän paljastikin olevansa menossa haastattelun jälkeen ostamaan makeaa lasten ja lastenlasten varalta. Pirteyttä ja elämäniloa löytyy runsaasti, vaikka ikääkin on kertynyt matkanvarrella. Heinijoki kertoo elävänsä rauhassa päivästä toiseen ja seuraavansa mielellään niin ajankohtaisia uutisia kuin urheiluakin television välityksellä.

Paljon on tullut uutta Heinijoen elämän aikana. Erityisesti tietotekniikka on kehittynyt, mutta myös koulumaailmakin on kokenut omat murroksensa. Heinijoki kuitenkin toteaa koulumaailmassa säilyneen vanhat periaatteet läpi aikojen. Lapsille ja nuorille opetetaan asioita, joihin sillä hetkellä nähdään tarvetta.
Eläköitymisen jälkeen Heinijoki on ottanut osaa Tampereen Sotaveteraanien Huoltoyhdistyksen toimintaan. Hän toteaa, että tilanne veteraanien kohdalla on runsaasti selkiytynyt aikojen saatossa. Aiemmin ei osoitettu edes arvostusta, mutta nykyisin jopa usein kunnioitetaan veteraanien tekemää työtä Suomen itsenäisyyden puolesta. Veteraani toteaakin pohtiessaan nykypäivää ”On aina seurattava, mitä sanomaa pilvet tuovat tullessaan ja suhtauduttava niiden mukaan. Toivottavasti suomen kansa on edelleen yhtenäinen näissä asioissa ja antaa arvon niille henkilöille, jotka asioita joutuvat hoitamaan.”

Teksti ja kuva Jutta Sammaljärvi