Vuotuisia kansallisia, veteraanien perinteitä kunnioittavia juhlapäiviä

Alla oleva lista kertoo vuotuisista kansallisista juhlapäivistä, jotka liittyvät veteraaniperinteiden vaaalimiseen ja jatkamiseen monipuolisena kuntien, seurakuntien, eri yhdistysten ja kulttuuritoimijoiden yhteistyönä. Lista toimii myös esimerkkinä ja mallina koulujen ja oppilaitosten opetussuunnitelmia varten.

 13.3. Talvisodan päättymispäivä

Keski-Uudenmaan kuntien alueella järjestetään kunniakäyntejä sankarihaudoilla ja muistotilaisuuksia.

27.4. Kansallinen veteraanipäivä

Kansallista veteraanipäivää vietetään Lapin sodan päättymispäivänä ja se on vakiintunut liputuspäivä maassamme.

Keski-Uudenmaan kunnat järjestävät kansallisen veteraanipäivän tapahtumia joko itsenäisesti tai vuorollaan omissa kunnissaan, yhteistyössä seurakunnan ja veteraani-, reserviläis- ja maanpuolustusyhdistysten sekä muiden tahojen kanssa.

Keväällä 2023 Kansallisen veteraanipäivän tapahtumia järjestettiin alueen kunnissa. Tuusulassa järjestetyn veteraanipäivän juhlan lisäksi Hyrylään avattiin 27.4.2023 Tuusulan veteraanipuisto. Kuvassa pormestari Kalle Ikkelä.

Juhlapäivän taustaa

Valtioneuvosto teki huhtikuussa 1986 päätöksen huhtikuun 27. päivän nimeämisestä kansalliseksi veteraanipäiväksi ja määräsi toimeenpantavaksi yleisen liputuksen vuosittain kyseisenä päivänä. Ensimmäistä veteraanipäivää vietettiin vuonna 1987 itsenäisen Suomen täyttäessä 70 vuotta. Seuraavana vuonna valtioneuvosto päätti, että kansallista veteraanipäivää vietetään jatkossa vuosittain. Veteraanipäivän ohjelmaan ovat sen jälkeen kuuluneet valtakunnallinen pääjuhla ja lukuisa määrä paikallisia juhlatilaisuuksia.

Uuden, veteraanien työn arvostusta osoittavan juhlapäivän syntymiseen olivat keskeisesti vaikuttamassa silloinen pääministeri Kalevi Sorsa sekä veteraanijärjestöt, jotka katsoivat, että Lapin sodan ja samalla Suomea koskeneitten toisen maailmansodan sotatoimien päättyminen 27.4. (1945) olisi sopiva ajankohta veteraanipäivälle.

http://veteraaniperinne.fi/files/filet/Sotiemme_veteraanien_paiva.pdf

Toukokuun 3. sunnuntai Kaatuneitten muistopäivä

Kaatuneiden muistopäivä on vakiintunut liputuspäivä. Keski-Uudenmaan kuntien alueella suoritetaan kunniakäyntejä sankarihaudoilla ja veteraanien muistomerkeillä.

Kaatuneitten muistopäivää vietetään toukokuun kolmantena sunnuntaina. Päivään on aiempina vuosina kuulunut myös valtakunnallinen pääjuhla sekä paikallisia muistotilaisuuksia jumalanpalveluksineen ja sankarihaudoilla käynteineen. Vuodesta 1993 lähtien sankarivainajien muiston kunnioittamisessa on keskitytty kunniakäynteihin sankarihaudoilla.

Taustaa

Kaatuneitten muistopäivän viettäminen sai alkunsa huhtikuussa 1940 pidetystä piispainkokouksesta, jossa oli ehdotettu suru- ja muistojumalanpalvelusten pitämistä talvisodan sankarivainajien muistoksi sunnuntaina 19. toukokuuta 1940. Suunnitelman tietoonsa saanut puolustusvoimain ylipäällikkö, sotamarsalkka C. G. E. Mannerheim käski välittömästi, ettei vapaussodan päättymisen muistopäivänä ja armeijan lippujuhlan päivänä 16. toukokuuta järjestetä liputuksia ja paraateja. Samalla hän kansakunnan yhtenäisyyttä korostaakseen määräsi, että lippujuhlan sijasta toukokuun kolmatta sunnuntaita oli vietettävä ”nyt päättyneessä sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös kaikkien murroskautena vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteisenä uskonnollisena muistopäivänä”. Mannerheimin käsky koski vain puolustusvoimia, mutta sitä alettiin noudattaa myös puolustusvoimien ulkopuolella. Myöhemmin muistopäivän piiriin sisällytettiin luonnollisesti myös jatkosodan ja Lapin sodan sankarivainajat. Sankarivainajien muistopäivä sai nykyisen nimensä vuonna 1946 ja seuraavana vuonna Valtioneuvosto vahvisti muistopäivän vieton ajankohdan. Kaatuneitten muistopäivä on ollut vakiintunut liputuspäivä vuodesta 1977 lähtien.

4.6. Puolustusvoimain lippujuhlan päivä

Kesäkuun neljäntenä päivänä vietetään Puolustusvoimien lippujuhlan päivää, joka on Suomen marsalkka C. G. E. Mannerheimin syntymäpäivä ja virallinen liputuspäivä. Aamulla Suomen lippu nostetaan juhlavasti salkoon, usein yhteistyössä partiolaisten ja reserviläisjärjestöjen kanssa. Päivään voi liittyä paikallisia tapahtumia kuten kunniakäyntejä sankarihaudoilla.

Taustaa

Itsenäisyyden kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana Suomessa oli vain yksi virallinen sotiin liittyvä muistopäivä. Se oli toukokuun 16. päivä, jolloin valkoinen armeija oli vuonna 1918 marssinut maan pääkaupunkiin. Päivää vietettiin armeijan lippujuhlana. Talvisodan jälkeen toukokuun lippujuhlaa ei ylipäällikön määräyksestä enää vietetty, vaan sen sijasta alettiin viettää sankarivainajien muistopäivää, jota nykyään vietetään Kaatuneitten muistopäivänä.

Kesäkuussa 1942 Suomen valtionjohto teki presidentti Risto Rytin johdolla päätöksen, jonka mukaan armeijan lippujuhlaa vietetään vuosittain kesäkuun neljäntenä päivänä, marsalkka Mannerheimin syntymäpäivänä. Valtiovalta halusi näin muistaa tuolloin 75 vuotta täyttänyttä ylipäällikköä. Virallinen liputuspäivä lippujuhlan päivästä tuli vuonna 1947. Nykyisellä nimellään puolustusvoimain lippujuhlan päivä oli ensimmäisen kerran Helsingin Yliopiston julkaisemassa almanakassa vuonna 1950.

4.9. Jatkosodan päättymispäivä

30.11. Talvisodan alkamispäivä

Kunnat voivat järjestää paikallisia muistotilaisuuksia 4.9. ja 30.11.

6.12. Itsenäisyyspäivä

Itsenäisyyspäivä on virallinen liputuspäivä. Silloin toteutetaan paikallisia ja valtakunnallisia itsenäisyyspäivän juhlallisuuksia kuten mm.

• Kunniakäynti sankarihaudoilla
• Veteraanien, heidän puolisoiden, leskien ja lottien kahvitilaisuuksia
• Itsenäisyyspäivän juhlia, juhlakonsertteja ja/tai vastaanottoja
• Tapahtumia ja juhlia päiväkodeilla, kouluilla, oppilaitoksissa sekä palvelutaloissa
• Puolustusvoimien valtakunnallinen paraati