Vapaussota osoitti että myös naisten työpanos on hyvin tärkeä taistelevan armeijan rinnalla. Jo vuonna 1919 perustettiin Kuortaneelle Suojeluskunnan alainen naisjärjestö joka myöhemmin nimettiin Lotta Swärd Kuortaneen paikallisosastoksi.
Kuortaneen paikallisosastossa oli seitsemän kyläosastoa, Kirkonkylä, Ylijoki, Länsiranta, Ruona, Salmi ja Leppälän kyläosastot. Varsinaisia lottajäseniä 1941 oli yhteensä 277
Suojeluskuntien ylipäällikön 29.8.1919 antamassa päiväkäskyssä todettiin naisten velvollisuudesta osallistua maanpuolustukseen ja tämän velvollisuuden käytännön toteuttamisesta:
“Naisillakin on suojeluskuntavelvollisuutensa. Tämä voidaan parhaiten täyttää muodostamalla Lotta Svärd -yhdistyksiä. Yhdistykset muodostetaan paikallisten suojeluskuntien yhteyteen ja kuuluvat ne paikallis-esikuntiin.
Kirkonkylän kyläjaosto perusti 1934 kirkkorantaan kioskin, joka oli avoinna kesäisin.

Kuortanelaiset lotat ”kesäpesän” edustalla.

Etelä-Pohjanmaan piirin Pikkulottaleiri Kuortaneella 29.6. – 3.7.1938. Leirin osanottajamäärä 369, heistä 7 johtajia, 18 valvojia. Leirin johtajat vasemmalta kanslianhoitaja, opettaja Valma Arisalo, sairaanhoitaja Aino Jaskari, vääpeli, opettaja Maija Rauhamaa, johtaja, opettaja Lempi Saunamäki, apulaisjohtaja Sirkka Lehtosaari ja muonituspäällikkö Maija Putro.
Lotat alkoivat kouluttautua lääkintä-, muonitus-, varustus-, keräys-,viestintä- ja kanslia toimiin. Kurssien kestot vaihteli päivästä aina 6kk koulutusjaksoihin riippuen tehtävistä.
Koulutuksia ja harjoituksia oli paljon.
Naisille talvisota olikin hyvin raskasta aikaa, sillä miesten ollessa rintamalla he joutuivat huolehtimaan vapaaehtoistöiden lisäksi myös lapsistaan ja monesti perheen vanhuksistakin
Rauhanvuosien aikana oli koulutettu 16 lääkintälottaa, 81 muonitus-, 3 varus- ja 3 kanslialottaa.
Vuosien koulutus muuttui käytännön työksi 1939 kun ylimääräinen harjoitus alkoi ja syttyi talvisota. Ryhtyi jokainen lotta koulutuksensa mukaisiin rintamatehtäviin.
YH:n aikana 1939 linnoitustyömaalla muonitustehtävissä toimi 25 Kuortanelaista lottaa
1942 Kuortanelaiset koulutuksen saaneet muonituslotat: Honka-Hallila Aili, Ojala Kerttu, Sysilampi Maiju, Ahola Laina, Ahola Maria, Ala-Honkola Sanni, Ala-Knuuttila Martta, Ala-Kuha Irja, Anttila Eeva, Haapala Bertta, Hemminki Toini, Heinimäki Elsa, Hiipakka Vieno, Honkola Elsa, Honkola Maria, Jaskari Maria, Knuuttila Maria, Korpi-Hallila Aili, Kuha Kaino, Marttala Aliisa, Mutka Valma, Nännimäinen Ilmi, Porkkus Elvi, Porraslampi Helmi, Rantanen Heidi, Ranta-Knuuttila Aili, Rinta-Hiiro Armi, Rinta-Porkkunen Siviä, Sarvikas Helmi, Suomela Susanna, Tuomiaho Susanna, Vainiotalo Martta, Viitala Elma, Viitala Rauha, Viitala Saima, Vähä-Ruona Aino, Yli-Honkola Maria, Viinikka Irja, Perälä Aini, Rintala Hellin, Kataja Bertta, Mertala Anna, Kataja Kyllikki, Kaukola Martta, Vainiotalo Vieno, Kajander Hellä.
Muonituslotat valmistivat ja tarjoilivat ruokaa matkalla olleille sotilaille esimerkiksi suurilla risteysasemilla. Heitä työskenteli sotilaiden ja henkilökunnan muonittajina kenttä- ja sotasairaaloissa sekä sairasjunissa. Siviilejä, niin suomalaisia kuin myös inkeriläisiä, ruokittiin esimerkiksi evakuointien yhteydessä.
1942 Koulutuksen lääkintä- ja sairaanhoitajalotaksi kävi:
Salmi Laina (sair hoit), Suomela Helmi (sair hoit), Vuolle Eliina (sair hoit), Kantola Sirkka (sair hoit), Mäki-Hallila Jenny (sair hoit), Ala-Honkola Eveliina, Ala-Kulju Kyllikki, Ala-Mäyry Liisa, Ala-Porkkunen Aino, Haapa-Aho Helmi, Hakola Kerttu, Hobin Maiju, Järvikangas Irja, Kangas-Lahti Maija, Kaukola Martta, Kimmi Aino, Keski-Heikkilä Maire, Kontteli Marjatta, Laaja Helmi, Linna-Hynnilä Elsa, Mustapää Hilja, Mustapää Susanna, Mäki Martta, Perälä Mirja, Rasinperä Saara, Siirilä Kyllikki.
1942 Kouluttautui eläinlääkintälotaksi: Heikkilä Aune.
Kenttä- ja sotasairaaloiden sekä sairasjunien lisäksi lääkintälottia työskenteli sotilasapteekeissa, lääkintävarikoilla, laboratorioissa ja veripalvelussa. Sairaaloissa lääkintälottien tehtäviin kuului varsinaisten sairaanhoidollisten tehtävien lisäksi myös muita potilaiden hyvinvointiin liittyviä tehtäviä: lotat siivosivat ja sijasivat vuoteita, auttoivat ruokailussa, kirjoittivat potilaiden puolesta kotiväelle, kuuntelivat ja tukivat.
1942 kävi Kuortanelaiset toimistolotat kurssin: Jylhä Elma, Kataja Kyllikki, Punkari Rauha, Honka-Hallila Lempi, Yli-Hallila Irja, Järvikangas Irja, Ojala Kerttu, Lehtivuori Enni, Hietala Alli, Niemi Helmi, Yli-Mäenpää Ilmi, Keski-Honkola Eeva, Viitanen Heidi, Vesti Vilma, Jylhä Hanna.
Toimistolottia tarvittiin paikoissa, joissa asioita piti kirjata muistiin, kuten kanslioissa,
erilaisilla varikoilla, muonitustoimistoissa, rehuvarastoissa, kenttä- ja sotasairaaloissa, sotilasapteekeissa, sekä hevosten ja ajoneuvojen luovutuskeskuksissa.
1942 koulutuksen käyneet viestilotat: Ala-Sysilampi Ester, Erkkilä Sirkka-Liisa, Haarajärvi Rauha, Hakola Viivi, Kallioniemi Saara, Kaukola Eila, Keski-Kuha Aune, Vainiola Eeva, Viinikka Helmi, Iskala Amalia, Nieminen Saara, Vasu Helvi.
1942 koulutuksen käyneet ilmavalvontalotat: Kallioniemi Eeva, Koskela Pirkko, Laitila Maila, Ahonpää Rauha.
1942 koulutetut radiosähkötyslotat: Ala-Knuuttila Rauha, Iivonen Aune, Keski-Kulju Veera, Knuuttila Rauha, Kokkila Eeva, Koskinen Sirkka-Liisa, Pekuri Kirsti, Peltoniemi Maire.
Viestilottien tehtävät olivat salaisia. Yksi keskeinen vastuualue oli ilmavalvonta. He havainnoivat viholliskoneita ja välittivät tiedot eteenpäin ilmatorjuntaan. Ilmavalvonta-asemilla työskenteli iv-lottien lisäksi myös muonituslottia. Ilmavalvonta oli äärimmäisen vastuullista, koska ilmatorjunta toimi lähes yksinomaan ilmavalvonnan ilmoituksen varassa.
1942 koulutetut sääpalvelulotat: Honka-Hallila Irja, Rajala Bertta, Yli-Mäenpää Ilmi
1942 koulutetut varustelotat: Perälä Aini, Korpi-Hallila Aino, Viinikka Aili, Rinta-Kallio Siiri, Rinta-Ruona Tellervo, Eskoliin Hanna, Kuusela Elvi, Lantela Toini, Mäki-Maunus Bertta, Nisula Saima, Ala-Porkkunen, Mikkilä Martta, Keski-Hallila Hilma, Korpela Esteri, Paloheimo Elma, Sarvikas Nelly, Niemi Eila
Varuslottien toimenkuva oli niin ikään hyvin monimuotoinen: he paitsi hankkivat varusteita Puolustusvoimien palveluksessa oleville myös pesivät ja korjasivat niitä. Vain pieni osa varuslotista oli komennuksella, ja heistä valtaosa oli sijoitettu Puolustusvoimien pesula- ja siivoustyöhön.
Kotirintamalla olevat lotat sitoivat ja laskivat jokaiselle sankarivainajalle havuseppeleet heidän hautajaisiin, kuvassa lotat Kuortaneen sankarihautausmaalla.

Kuortaneen viimeinen lotta, Jenny Mäki-Hallila haudattiin 2021.

Kuortaneen lottia piirikurssilla.

Tyttöleirillä Kuortaneella.
Kuortaneen Invalidikoti
Lottapiiri oli syvästi huolissaan talvisodassa haavoittuneiden huollosta ja kysymystä pyrittiin ratkaista monenmoisilla keinoilla. Perustettiin sotilaskoteja ym.
Ajan kuluessa huomattiin että keskitetty, riittävän suuri rakennuskokonaisuus tarvittiin että joukko työkyvyttömiä invalideja saataisiin kuntoutettua tehokkaasti.
Sattui että Kuortaneen vanha pappila oli tyhjänä. Lottapiirin johto katselmoi paikan ja Kuortaneen seurakunnan kanssa tehtiin kaupat 22.5.1940
Kauppaan kuului yli satavuotta vanha päärakennus, rippikoulutupa, pappilan talousrakennukset, 18 ha metsää, 16 ha viljeltyä maata.
Edessä oli mittavat korjaukset, mutta työhön ryhdyttiin heti joten päärakennus oli pian valmis vastaanottamaan toipilaita.
Piirillä oli suuri varasto vuoteita ja muita tarvikkeita jotka oli kerätty maakunnasta lahjoituksina haavoittuneiden hyväksi. Kalusteet ja taloustarvikkeet saatiin lahjoina paikallisosastoilta.
Rippikoulutuvan yläkertaan tehtiin 7 potilashuonetta, alakertaan suuri ruokailutila sekä keittiö.
Vaatevarasto saatiin keräysten tuloksena ja vilja-aitta täyttyi lahjaviljasta.
Kun navettaan ja talliin hankittiin pienviljelytilalle soveltuvat kotieläimet saattoikin säännöllinen talonpito alkaa.

Kuortaneen Invalidikodin tupaantuliaisjuhla 8.9.1940.
Kodin valmistuttua lähetti 29. sotasairaala sinne potilaitaan toipilashoitoon. Invalidikodin ylläpito tuli mahdolliseksi monien lahjoituksien ja visatuotteiden myynnin tuotoilla. Lotat työskentelivät kodilla ollessaan ilman palkkaa. Sotavuosien ylioppilaat antoivat kukkarahansa Invalidikodille. Ruusujen asemasta oli ylioppilailla niinä keväinä rinnassaan sinivalkoinen ruusuke.
kirjoittanut
Raimo Kallioniemi