Divisioonassa oli lääkintäkomppania, johon kuului kolme joukkuetta. Lääkintäkomppania asetti tarvittaessa sairaankantajaryhmiä ja ajoneuvoja eturintamalla vaikeuksiin joutuneiden lääkintäryhmien avuksi. Jokainen joukkue pystyi perustamaan tilapäisen pääsidontapaikan, jolla oli edellytykset tehokkaaseen kirurgiseen toimintaan ja joista potilaat siirrettiin jatkohoitoon kenttäsairaalan tai mahdollisesti sotasairaalaan.
Lääkintäjoukkueella oli tavallisesti käytössään kaksi sairaankuljetusautoa ja kaksi sairaslinja-autoa. Siirrot kenttäsairaaloista kotirintaman sotasairaaloihin tehtiin enimmäkseen sairaslinja-autoilla tai sairasjunilla. Sairasjuniin voitiin tarvittaessa järjestää myös leikkausyksikkö. Joskus harvoin siirroissa voitiin olosuhteista riippuen käyttää veneitä, moottoriveneitä tai laivoja. Siirrot jouduttiin usein tekemään pimeän aikana, sillä maantiet ja erityisesti rautatiet saattoivat joutua valoisaan aikaan vihollisen lentokoneiden pommien tai konekiväärien kohteeksi. Tilanne oli varsin vaikea nimenomaan jatkosodan vetäytymisvaiheessa.
