Kutsu Kymenlaakson Sotaveteraanipiirin ja Kouvolan Sotaveteraanien päätösjuhlaan!

                                           OHJELMA:

  • Klo 11.30 Ruokailu
  • Klo 13.00 Päätösjuhla
  • Klo 14.30 Kahvitarjoilu

 Paraatipuku tai tumma puku, kunniamerkit

 Vp. ruokailua varten 24.2.2023 mennessä

  kymenlaakson.svp@sotaveteraaniliitto.fi tai

  puh 0400 655 283

 Ei kukkia ja lahjoja. Mahdolliset muistamiset historiikin valmistamiskuluihin                     Kymijoen OP FI92 5750 0120 0692 58.

PITKÄ SARKA ILOMANTSILAISTA VETERAANITYÖTÄ

Kun Ilomantsin kunnan nykyinen virastotalo otettiin käyttöön vuonna 1985, päättivät kaikki kolme paikkakunnan veteraaniyhdistystä tuoda jotakin näkyvää uuden rakennuksen yhteyteen. Rintamaveteraanien puheenjohtaja Pekka Puumalaisen aloitteesta haettiin sotaveteraanien puheenjohtaja Eino Venemiehen tontilta terhakka kuusentaimi, joka toukokuussa 1986 istutettiin kunnanviraston pihamaalle. Puu nimettiin itsenäisyyden kuuseksi, ja siitä on varttunut pihamaan kaunein ja vantterin puu.

Kuvassa paljastetaan veteraanikuusen muistokivi Ilomantsissa itsenäisyyspäivänä 2004

Tämä puu kuvaa sitä veteraanien yhteishenkeä, joka vallitsi kauan Suomen itäisimmässä kunnassa. Yhteistyö oli alkanut veteraanien hengellisten tilaisuuksien järjestämisellä ja Palovaaran muistomerkin pystyttämisellä. Työ kulminoitui 11.4.2016 pidettyyn yhteiseen veteraanijuhlaan, jossa juhlittiin kolmen yhdistyksen tekemää yhteistä 175 vuoden veteraanityötä. Saman vuoden syksyllä valmistui kaikkien kolmen yhdistyksen yhteinen historiikki Teidän nyt vuoronne on, 175 vuotta ilomantsilaista veteraanityötä.

 

Sotainvalidit liikkeellä ensiksi ja viimeiseksi

Sotainvalidien työ alkoi Ilomantsissa tammikuun 12. päivänä 1941, jolloin allekirjoitettiin Sopimuskirja, jossa perustetiin yhdistys nimeltä Sotainvalidien Veljesliiton Ilomantsin alaosasto ry.

Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Erkki Hassinen. Yhdistyksellä on ollut kaksitoista puheenjohtajaa, nykyinen puheenjohtaja on Matti Karvinen. Yhdistyksellä oli myös sivutoiminen asiamies, joka toimi usein samalla sihteerinä.

Sodasta selvinneet invalidit olivat hyvin erilaisissa tilanteissa. Jotkut olivat haavoittuneet niin vaikeasti, ettei työelämään ollut juuri enää mahdollisuutta. Invalidien perheitä pyrittiin auttamaan muun muassa korjaamalla puutteellisia asuinoloja ja jopa rakentamalla uusia asuntoja. Tähän toimintaan saatiin suuriarvoista apua puolustusvoimilta ja Pohjois-Karjalan rajavartiostolta. Asuntokurjuutta käsiteltiin myös valtakunnan lehdistössä, 1960-luvulla Helsingin Sanomat kirjoitti Iknonvaaralaisen invalidiperheen asumisesta otsikolla: Kotimaan kolmatta maailmaa: yhdessä huoneessa yksitoista ja pyykit.

Alkuaikojen toiminnan suuri ponnistus oli Sotainvalidien syyskeräys. Tässä keräyksessä suurena apuna olivat ilomantsilaiset ammattiautoilijat ja martat. Alkuun keräys tuotti paljon viljaa ja perunaa, mutta vähän rahaa. Joskus terve naapuri saattoi lahjoittaa sotainvalidiperheelle jopa yhden lehmän heinät talveksi.

Sotainvalidien suurin aineellinen saavutus oli invalidimajan rakentaminen 1970-luvun alkupuolella Tetrinniemeen. Majan rakentamiseen saatiin runsaasti lahjoituksia ja tehtiin valtavasti talkootyötä. Kaikkein innokkaimpia talkoilijoita olivat invalidit, jopa yksikätiset miehet kantoivat tiiltä. Majaa käytettiin erittäin vilkkaasti, ja Tetrinniemessä vieraili suuria veteraaniryhmiä eri puolilta maata.

Vuonna 1998 Ilomantsin sotainvalidit saivat merkittävän huomionosoituksen, kun Veljesliitto myönsi viidelle yhdistykselle 10 000 markan tunnustuspalkinnon vuoden aikana osoitetusta aktiivisesta toiminnasta. Neljä muuta palkintoa meni suurten kaupunkien yhdistyksille.

Ilomantsilaisia sotainvalideja voi kuvata hyvin kahden aktiivisen toimijan kautta. Leo Paldanius ja Tauno Kukkonen menettivät toisen jalkansa sodassa. Molemmat tekivät täyden päivätyön rajavartiolaitoksessa ja toimivat aktiivisesti usean vuosikymmenen ajan sotainvalideissa, kumpikin muun muassa asiamiehen tehtävissä.

 

Kahden liiton väkeä Ilomantsiinkin, Rintamaveteraanit ensiksi liikkeelle

Heti talvisodan jälkeen Suomessa tapahtui myös veteraanien muu järjestäytyminen. Elokuun 4. päivänä 1940 perustettiin Suomen Aseveljien Liitto, joka jouduttiin sitten lakkauttamaan vuonna 1945 välirauhasopimuksen perusteella. Valtakunnallisesti järjestäydyttiin uudelleen reilun kymmenen vuoden kuluttua. Vuonna 1957 perustettiin Rintamamiesten Asuntoliitto, josta vuonna 1964 tuli Suomen sotaveteraaniliitto. Samana vuonna perustettiin toinen valtakunnallinen liitto, Suomen rintamamiesveteraanien asunto- ja tukiliitto, josta 1967 tuli Rintamamiesveteraanien Liitto.

Ilomantsiin perustetiin 23.4.1965 Suomen Rintamamiesveteraanien asunto- ja tukiliiton osasto. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Armas Riihelä. Yhdistyksellä on ollut seitsemän puheenjohtajaa. Aktiivisinta aikaa oli Pekka Puumalaisen puheenjohtajakaudella. Viimeinen puheenjohtaja oli Tarmo Pesonen.

Rintamamiesveteraanien päätehtävänä oli painostaa valtakunnan päättäjiä veteraanien aseman korjaamiseksi. Paikkakunnallakin tehtiin avustustyötä, mutta se oli vähäisempää kuin Sotainvalideilla ja Sotaveteraaneilla.

 

Takkuisesta alkutaipaleesta johtavaksi veteraaniyhdistykseksi: Ilomantsin sotaveteraanit

Ilomantsin keskuskoululle kokoontui 19.5.1966 runsas joukko sodan käyneitä miehiä perustamaan sotaveteraanien yhdistystä. Kokoontumisen yhteydessä perustettiin Ilomantsin sotaveteraanit r.y. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Mikko Volotinen. Paikallisella tasolla käytiin yhdistymisneuvotteluja rintamamiesveteraanien kanssa hyvässä hengessä, mutta piirin ja valtakunnan taholta pantiin jarruja yhdistymiseen.

Sotaveteraanien alkutaival oli muutenkin vaikeaa. Jo neljä vuotta yhdistyksen perustamisen jälkeen oli äänestetty yhdistyksen toiminnan lakkauttamisesta. Vuonna 1972 yhdistyksen johtoon valittiin opettaja Heimo Rautava, ja hänen aikanaan yhdistyksestä tuli paikkakunnan johtava veteraaniyhdistys. Puheenjohtajia on ollut viisi, viimeisenä pitkän päivätyön tehnyt Teuvo Strandman. Yhdistyksen kantavana voimana oli aina vuosituhannen loppuun saakka Mannerheim-ristin ritari Onni Määttänen.

Rintamaveteraanien ja Sotaveteraanien yhdistystoiminta päättyi Ilomantsissa vuoden 2020 alkupuolella. Molempien yhdistysten varat ja tehtävät siirrettiin perinnetoimikunnalle.

 

Naiset vahvasti mukana

Veteraanitoimintaa ei voi kuvitella ilman aktiivisia ja toimivia naisjaostoja. Naiset auttoivat miesten toimintaa erilaisten tilaisuuksien järjestämisessä. Naisten päivätapaamiset olivat suosittuja, rahaa kerättiin erilaisilla tempauksilla, iltamien ja tanssien pitämisellä.

Ilomantsin sotainvalidien naisjaoston jäseniä palkittiin invalidimajalla vuonna 1989.

Toiminnan alkuaikoina varsinkin sotainvalidit tekivät kotikäyntejä, joihin osallistui myös naisjaoston jäseniä. Naiset näkivät kotien puutteet vähän eri tavalla kuin miehet, ja apua osattiin kohdistaa tehokkaammin oikeisiin paikkoihin. Joulupakettien lähettäminen oli naisille mieluisaa puuhaa, vastaanottajilta tuli monesti hyvin tunteellisia kiitoskirjeitä.

Kaikilla ilomantsilaisilla veteraaniyhdistyksillä oli oma naisjaosto. Sotainvalidien jaosto toimi vuosina 1949 – 2007, Rintamaveteraanien 1974 – 2001. Sotaveteraaninaiset lähtivät liikkeelle myöhemmin, vuonna 1980, mutta jatkoivat sitten aina vuoteen 2013 saakka.

 

Monenlaista toimintaa

Jälkikäteen voi vain ihmetellä, miten paljon sodankäyneet veteraanit jaksoivat tehdä heikommassa asemassa olevien veljien eteen työtä. Samalla se oli tekijälle terapiaa, sotakavereiden kanssa saatiin purettua myös ikävämpiä muistoja. Hävityn sodan jälkeen ei veteraanien arvostus ollut aina kovinkaan korkealla. Varsinkin 1960- 1970-luvuilla nuoriso ei aina ymmärtänyt veteraanisukupolven uhrauksia. Maamme itäisimmässä pitäjässä tilanne oli todennäköisesti vähän erilainen, kolmasosa kunnan pinta-alasta oli menetetty, ja vihollinen oli varsikin talvisodassa aivan kirkonkylän porteilla. Veteraanien työ oli täällä arvossaan.

Vakavan ja hartaankin toiminnan rinnalla osattiin myös rentoutua. Invalidimajan iltamat toivat mieleen nuoruusajan muistoja. Veteraanit alkoivat myös matkustaa 1970-luvulla oman paikkakunnan linja-autoilla. Matkoja tehtiin niin kotimaahan kuin ulkomaille. Eräs naisjaoston jäsen kertoi, että ennen matkaa saatettiin hakea terveyskeskuksesta humppapiikki, sen avulla jaksettiin tanssia majapaikassa illalla.

Sotapaikkakunnalla kävi paljon vieraita. Näille tarvittiin oppaita, majoitusta ja muita palveluita. Veteraanit Onni Määttänen, Heikki Klemola ja Heimo Rautava olivat hyvin usein oppaana. Kun vuonna 1979 vietettiin Ilomantsissa Maatalousnaisten valtakunnallisia suvipäiviä, oli kolme veteraania opastamassa Oinassalmen muistomerkillä kymmeniä linja-autoryhmiä viiden tunnin ajan.

 

Rannalle himmeän lahden

Veteraanityöhön on aina liittynyt vahvasti hengellinen toiminta. Yhteistyö seurakuntien kanssa on ollut tiivistä. Tämän työn pitkäaikainen toimija oli sotaveteraanien jäsen, liikemies Iivari Mononen.

Myös veteraanihautajaiset muuttuivat. Mikäli omaiset sallivat tai pyysivät, yhdistykset ovat olleet lippuineen mukana jäsentensä hautajaisissa ja haudalle on laskettu havuseppele. Näyttävimmät veteraanihautajaiset olivat Ilomantsissa Mannerheim-ristin ritarin, 102-vuotiaana kuolleen Onni Määttäsen hautajaiset 28.6.2010. Siunaustilaisuuteen osallistui noin neljäsataa saattajaa.

Ilomantsin sankarihautausmaa, Pötsönkankaan hautausmaa ja muutamat yksittäiset haudat muualla kätkevät maan poveen yli 400 ilomantsilaista veteraania. Suurin osa on päässyt kotiseurakunnan multiin, maahan jota veteraani on puolustanut hengellään ja terveydellään. Vaatimattomankin siviilielämän läpikäynyt veteraani on suuri suomalainen, josta jälkipolvet saavat olla ylpeitä. Kaikki eivät saaneet kunniaa eläessään, eivätkä kaikki sitä kaivannetkaan. Lauluntekijäkin runoili: Ei muuta kunniaa, kuin kuulla kummultansa sun honkiesi huminaa, kun sä kätkenyt olet hänet viime lepohon.

 

Jorma Ikonen

Sotien 1939-1945 Rääkkylän Perinnetoimikunta ja yhteystiedot

Rääkkylän perinnetoimikunnan perustamiskokous pidettiin marraskuussa 2018. 1939-1945 sotien Rääkkylän perinnetoimikunta koostuu useiden paikallisten yhdistysten ja muiden tahojen edustajista. Vuonna 2022 mukana ovat Rääkkylän kunta, seurakunta, Lions club, Rääkkylä-Seura, reserviläiset ja reservin upseerit. Uudet toimijat ja etenkin nuoret ovat aina tervetulleita mukaan toimintaan.

Kuten Sotien 1939-1945 Rääkkylän perinnetoimikunnan perustamiskirjassamme kerrotaan, on meidän tärkein tehtävämme elossa olevista Rääkkyläläisitä sotiemme veteraaneista, heidän puolisoistaan sekä leskistään huolehtiminen ja tukeminen. Tukitoimintaa järjestetään yhteistyössä Siun Soten toimijoiden kanssa. Esimerkiksi ystävätoiminta on monelle veteraanille tärkeää.

Veteraaniperinteen vaaliminen ja siirtäminen tuleville sukupolville kuuluu olennaisesti perinnetoimikuntamme tehtäviin. Lähitulevaisuuden suunnitelmissa on myös perinnetila, jossa kaikilla on mahdollisuus tutustua sota-aikaan liittyvään esineistöön ja materiaaliin. Mikäli hallussasi on tuohon aikaan liittyvää esineistöä, jota haluaisit lainata tai lahjoittaa perinnetilaan voit olla yhteydessä toimikuntamme jäseniin.

Perinnetoimikuntamme toimintaan alkuvuosinamme ovat kuuluneet veteraaneille viedyt joulutervehdykset sekä merkkipäivien muistamiset. Lisäksi vuosittaisen toimintaamme kuuluvat olennaisesti seppeleen laskut ja muut veteraaniperinteen kunniatehtävät.

 

Yhteystiedot:

Pj. Mika Karttunen, karttunenmika@hotmail.com, 0400 945892

Viestintä. Juha-Pekka Puhakka, jiipee077@gmail.com, 0405318687

Hoiva- ja tukivastaava. Satu Kinnunen, satu.kinnunen@evl.fi, 050 4670375

Rääkkylä-seura. Erja Moore, erja.moore@pkarjala.net, 040 5774776

Lions  Club. Jouko Tolvanen joukotolvanen50@gmail.com, 0500 576520

Lottatoiminta Liperissä

Lottatoiminta Liperissä

Yleistä lottien toiminnasta

Suomen äidit ja kotirintamanaiset tekivät kunniakkaan ja raskaan työn sotien aikana. Miesten ollessa rintamalla naiset joutuivat osallistumaan myös peltotöihin. Ilman naisten työpanosta miehet ja pojat eivät olisi pystyneet taistelemaan. Naiset käytännössä pyörittivät koko maan talouselämää (Viljam Piiroinen. 1997. Sota-ajan muistelmat 1939-1944. Joensuu).

Suojeluskuntien sisarjärjestön Lotta-Svärdin (1921-1944) arvokas työ juontaa juurensa jo vapaussota-kansalaissodan aikoihin. Lotta-Svärd-järjestön puheenjohtajana toimi aluksi, vuoteen 1929 saakka filosofian maisteri Helmi Arneberg ja hänen jälkeensä, järjestön lakkauttamiseen saakka Fanni Luukkonen. Järjestön tavoitteena oli kehittää suojeluskunta-aatetta ja avustaa suojeluskuntaa suojaamaan kotia ja isänmaata. Järjestöllä oli myös Pikkulottatoimintaa.

Liperissä Lotta Svärd-järjestön toiminta oli vilkasta; ompeluilloissa tehtiin käsitöitä, järjestettiin arpajaisia ja myyjäisiä. Miehetkin askartelivat myyjäisiin mm. leikkuulautoja, kauhoja, vaateripustimia ym. kaupaksi käyvää tavaraa.

Kun Pohjois-Karjalan virallinen Lotta Svärd-järjestö oli perustettu, perustettiin innolla uusia osastoja. Liperissä Kontkasen suvun naiset tunsivat lottatyön omakseen. Heitä toimi lottana ainakin Kiihtelysvaaran, Kontiolahden, Kuusjärven, Liperin, Pielisensuun, Polvijärven, Pyhäselän, Rääkkylän ja Viinijärven osastoissa. Kontkasen suvun naiset timivat ensisijaisesti muonituslottina (Partanen Jukka, toim. 2011. Kontkaset-Arjen karjalaiset. Bookwell Oy. Porvoo).

Aune Lappalainen ja Aune Hentunen toimivat sodan aikana aktiivisesti lottajärjestössä Liperissä. Aune Lappalainen kävi tapaamassa miestään Erkkiä ja Aune Hentunen sulhastaan Viktor Hentusta rintamalla Syvärin lähellä Juksovassa. Siikasalmen Kotitalouskoulun johtaja Signe Enwald oli Liperin Lotta Svärd-yhdistyksen puuhanainen. (Viljam Piiroinen. 1997. Sota-ajan muistelmat 1939-1944. Joensuu).

Fanny Mönkkönen Liperin Honkavaaralta liittyi Liperin Lottajärjestöön vuonna 1938 ja toimi siinä aktiivisesti. Hänet tunnettiin hyvänä pitokokkina ja lukuisat ovat ne juhlat, joita hän oli laittamassa. Fanny Mönkkönen oli koko jatkosodan ajan rintamalottana Kenttähevossairaala 16:ssa Karjalan alueella. Raja ylitettiin Kolatselässä suunnassa Säämäjärvi-Äänisjärvi. Rintamalta tuli kaatuneita ja haavoittuneita hevosia. Niitä ei jätetty hukkaan, vaan niistä tehtiin ja jalostettiin armeijalle muonaa, mm. paistia, hernekeittoa ja lihapullia. Verestä tehtiin verilettuja ja hevosen rasvassa paistettiin munkkeja (Viljam Piiroinen. 1997. Sota-ajan muistelmat 1939-1944. Joensuu).

Maaliskuun 27. päivänä 1942 saapui patteristoon vieraita Liperistä. Seuraavien päivien aikana he kävivät kaikissa yksiköissä jakaen paketteja ja tuoden terveisiä kotiseudulta. Liperiläiset lotat järjestivät patteriston uudessa sotilaskodissa juhlatilaisuksia, joissa 7. Divisioonan torvisoittokunta avusti. Kyseisen ”sotapesän” vihkiäisjuhla, joka oli samalla kotiseutuvieraiden läksiäisjuhla, järjestettiin huhtikuun 2.päivänä (PAKANA III/KTR 2 1941-1944. 1990, 50-51).

Lottatoiminta oli Viinijärven kylällä aktiivista: lottakahvila toimi nykyisen Paloaseman (ent. suojeluskuntatalo) vieressä. Tarjolla oli muonaa, kahvia ja oman maan juureksia ja kasviksia.

Viinijärven asemalla muonitettiin evakoita ja sotilaita. Valistustalolla pidettiin iltamia, harjoituksissa tarjottiin muonaa kenttäkeittiöstä ja rintamalle vietiin kaksi patteriradioita keräysvaroilla.

Pikkulotat neuloivat sukkia ja kypärän suojuksia rintamalle

 

Liperiläisiä lottia

Ikonen Anni (s. 1894) aloitti lottana Iisalmessa muonitustehtävissä. Hän liittyi Liperissä perustettuun Lotta Svärd -yhdistykseen, mistä siirtyi Järvenpään paikallisosastoon vuonna 1929. Järvenpäässä Anni Ikonen kuului paikallisosaston johtokuntaan ja toimi vuodesta 1941 alkaen myös varuspäällikkönä paikallisosastossaan. (Piiroinen Viljam. 1997. Sota-ajan muistelmat 1939-1944. Joensuu).

Hentunen Aune (s. 1911) kuului Viinijärven ja Pielisensuun paikallisosastoihin, liittyi Lotta Svärd-järjestöön vuonna 1927 ja oli Lotta -arvoltaan muonituslotta, hän oli suorittanut myös ilmavalvontakurssit. Sodan aikana toimi lottaruokalan ja -kahvilan emäntänä, vei tarvikkeita rintamalle sekä toimi puhelinpäivystäjänä. Harrasti lottatyön piirissä mm. iltamien ja ompeluiltojen pitoa (Taito, Seila, toim. 1976. Lotta-Svärd-hakuteos. Kustannusliike Aikakirja. Helsinki).

Kontkanen Hellin (s. 1903) liittyi Lotta Svärd-järjestöön vuonna 1935 ja kuului Viinijärven paikallisosastoon, jossa toimi sihteerinä ja puheenjohtajana. Harrasti lottatyön piirissä mm. iltamien ja ompeluiltojen pitoa sekä kuntokävelyä. (Taito, Seila, toim. 1976. Lotta-Svärd-hakuteos. Kustannusliike Aikakirja. Helsinki).

Kontkanen Maire (s. 1927) liittyi Lotta Svärd-järjestöön vuonna 1938 ja oli lotta -arvoltaan muonituslotta. Hän kuului Viinijärven paikallisosastoon. Sodan aikana muonitti siirtolaisia ja toimi ruokala-kahvilassa muonittajana. Kontkanen hoiti myös rauhan aikana ruokala-kahvilaa. Lähde

Kontkanen Meri (s. 1923) liittyi Lotta Svärd-järjestöön vuonna 1942 ja kuului Viinijärven paikallisosastoon. Hän oli lotta -arvoltaan muonituslotta. (Taito, Seila, toim. 1976. Lotta-Svärd-hakuteos. Kustannusliike Aikakirja. Helsinki).

Kontkanen Miina (s. 1904) liittyi Lotta Svärd-järjestöön vuonna 1920 ja kuului Viinijärven paikallisosastoon Kontkanen oli lotta -arvoltaan paikallisosaston puheenjohtaja ja oli suorittanut myös lääkintäkurssit. Kontkanen toimi kunnankätilönä ja sodan aikana tyttöosaston johtajana. Hän harrasti iltamien pitoa, ompeluiltoja, kuorotoimintaa ja oli mukana myös rakennustoiminnassa. (Taito, Seila, toim. 1976. Lotta-Svärd-hakuteos. Kustannusliike Aikakirja. Helsinki).

Kontkanen Niina (s. 1909) liittyi Lotta Svärd-järjestöön vuonna 1928 ja kuului Viinijärven paikallisosastoon, lotta -arvoltaan hän oli muonituslotta. Sodan aikana Kontkanen muonitti vartiomiehiä ja siirtolaisia, leipoi armeijalle sekä lähetti paketteja sotilaille. Rauhan aikana hän toimi suojeluskunnan harjoituksissa. (Taito, Seila, toim. 1976. Lotta-Svärd-hakuteos. Kustannusliike Aikakirja. Helsinki).

Sanni Korhonen (s.1903) liittyi Lotta Svärd-järjestöön vuonna 1921 ja kuului Viinijärven paikallisosastoon, lotta -arvoltaan Korhonen oli muonitus- ja kanslialotta.. Korhonen toimi sodan aikana muonittajana ja kirjurina. Rauhan aikana hän toimi muonittajana kilpailuissa ja kursseilla. Sodan jälkeen Korhonen toimi Pielisjoen linnassa kirkkotavaroiden luetteloijana. Harrastuksena lottatyön piirissä hänellä oli mm. kuorolaulu, iltamien pito, hiihto, kävely ja ompeluiltojen pito. (Taito, Seila, toim. 1976. Lotta-Svärd-hakuteos. Kustannusliike Aikakirja. Helsinki).

Taipalsaari tapahtumat

PERINNETYÖN SISÄLTÖ TAIPALSAARI            30.9.2019 / RP

 

 

Perinnetyön kohde Mitä tehdään Vastuutaho  
Juhlapäivät, vastaavat
Talvisodan päättyminen Ks. liite kohta 1 Taipalsaaren Sotaveteraanit ry. (jäljempänä ”yhdistys”)

 

 
Kansallinen veteraanipäivä Ks. liite kohta 2 Kunta, seurakunta, yhdistys  
Kaatuneitten muistopäivä Ks. liite kohta 3 Seurakunta, kunta, yhdistys  
Itsenäisyyspäivä Ks. liite kohta 5

 

Kunta, seurakunta, yhdistys  
Veteraanikeräys Tarvittaessa hoidetaan Taipalsaaren Reserviupseerikeho  
Sotahistorialliset esitelmät Maanpuolustusyhdistysten vuosikokouksissa Taipalsaaren Reserviupseerikerho ja Reserviläiset  
Sotahistorialliset matkat Vuosittain useita Taipalsaaren Reserviupseerikerho  
       
       
Muistomerkit      
Sankarihautausmaa Ks. liite kohta 6 Seurakunta  
Sotaan lähtö Ks. liite kohta 6 Kunta, yhdistys  
Joukko-osasto Ks. liite kohta 6    
Pro patria -taulut Ks. liite kohta 7 Seurakunta, koulut  
       
       
Perinnetilat      
Kotiseutumuseo, Röytyn kotiseututalo Avoinna kesäisin ja tiettyinä juhlapäivinä Kunta, paikalliset yhdistykset  
Miehistökorsu Ei hoidossa, Taipalsaarentien ja Kuhatien risteyksessä Kunta  
       
       
Arkistot      
Yhdistyksen arkisto Ks. liite kohta 8 Yhdistys  
       
       
Sotaan lähtö      
Talvisodan alkaminen Ks. liite kohta 4 Yhdistys  
Perustettu joukko Ks. liite kohta 9    
Varuskunnat Ks. liite kohta 10    
       
       
Sota paikkakunnalla      
Ilmavalvonta Ks. liite kohta 11    
Sotasairaala Ks. liite kohta 12    
Sotilaspojat Ks. liite kohta 13    
       
       
Kotirintama      
Kansanhuolto Ks. liite kohta 14    
       
       
Koulut      
Veteraanikäynnit Ks. liite kohta 2 Yhdistys  
       
       
Perinteen Kokoaminen      
Perinnetoimikunta Kokoontui viimeksi v. 2015 Kunta, paikalliset yhdistykset  
       
       
Kulttuuriperinne      
Kirjallisuus Ks. liite kohta 15 Kirjasto  
       
       
Veteraanityön perinne      
Yhdistykset Taipalsaaren Sotaveteraanit ry. Yhdistyksen hallitus  
Sotainvalidit Lopetettu    
       

 

Sotien 1939-1945 Länsi-Uudenmaan perinneyhdistys ry    

Sotien 1939-1945 Länsi-Uudenmaan perinneyhdistys ry      

Toimijan kuvaus:

 

Sotien 1939-1945 Länsi-Uudenmaan perinneyhdistys ry koostuu Lohjan, Karkkilan ja Vihdin kaupungeista (kaksi viimeksi mainittua sitten, kun perinnetoiminta on siirtynyt Tammenlehvän Perinneliiton alaisuuteen). Kuntaliitosten jälkeen Lohjan kaupunkiin kuuluvat aikaisemmat Karjalohjan, Nummi-Pusulan sekä Sammatin kunnat.

Yhdistys liittyy Suomen Sotaveteraaniliitto ry:n kautta Tammenlehvän Perinneliitto ry:hyn ja toimii tämän alueellisena jäsenyhdistyksenä ja tässä roolissa:

  • Hoitaa ja vaalii sotien 1939—1945 ja sotasukupolven perinteitä ja arvoja sekä toimii alueellisen perinnetyön koordinoijana ja toteuttajana.
  • Edistää ja valvoo Suomen sotien 1939—1945 veteraanien, heidän puolisoidensa ja leskiensä yhteiskunnallisia etuja.

Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys toimialueellaan

  • Huolehtii sotien 1939–1945 sotasukupolven perinteen vaalimisesta tänään ja siirtämisestä tuleville sukupolville huomista varten.
  • Seuraa Suomen sotiin 1939–1945 osallistuneiden veteraanien, heidän puolisoidensa ja leskiensä oloja ja toimii heidän tilanteensa turvaamiseksi ja parantamiseksi. Tähän työhön yhdistys pyrkii saamaan mukaan myös muita kansalaisia ja yhteisöjä.
  • Harjoittaa tukitoimintaa ja perinnetyötä edistävää viestintää.

Jäsenemme-HUOMIO

Panee miettimään

Arvoisat veteraanit, puoliso- ja leskijäsenet

Kaikki loppuu aikanaan, mutta ei hätää toimintamme jatkuu PERUSTETUN PERINNEYHDISTYKSEMME TOIMESTA

Kouvolan Sotaveteraanit ry on päättänyt purkaa yhdistyksen 31.12.2022. Veteraanien, puolisoiden ja leskien tukitoimintaa jatkaa 1.1.2023 alkaen vuonna 2021 perustettu Sotiemme 1939-1945 Pohjois-Kymen Perinneyhdistys ry.

Kaikki Kouvolan Sotaveteraanit ry:n jäsenet siirtyvät automaattisesti uuteen yhdistykseen kunniajäseninä. Kunniajäseniltä ei peritä jäsenmaksua. KENTTÄPOSTIA lehti tulee jokaiseen talouteen jäsenetuna.

Veteraaneille valtion kautta tulevat palvelut tulee kuten ennen. Muutoksia ei tule. Näistä päätetään valtion toimenpitein. Yhdistyksen kautta annetaan saatavien tukien mukaisesti.

Tietä hoidetaan edelleen, sillä veteraanien kuntoutuksesta Kouvolassa vastaa Päivi Vilppola ja hänen puhelinnumeronsa 040 567 7884 tai sähköposti paivi.vilppola@kymsote.fi.

Kotipalveluista vastaa Kouvolassa Päivi Lindeman-Pakarinen ja hänet saa kiinni puhelinnumerosta 040 665 8082 tai sähköpostilla paivi.lindeman-pakarinen@kymsote.fi.

Kuntoutusta Iitissä hoitaa Tiina Hietaranta ja hänen puhelinnumeronsa on 044 716 1163 ja sähköpostinsa tiina.hietaranta@phhyky.fi.  Kotipalveluja hoitaa Iitissä Marika Ventomäki  ja hänen puhelinnumeronsa on 044 4820 386 ja sähköpostinsa marika.ventomaki@phhyky.fi

Muistithan, että puoliso- ja leskijäsenille tulevat palvelut, mahdolliset kuntoutukset, jalkahoidot ja siivouspalvelut annetaan ilmaiseksi aikaisemman käytännön mukaisesti, mikäli kaupungin ja eri säätiöitten kautta tuleva tuki säilyy entisellä tasolla. Yhteyttä voit ottaa toiminnanjohtaja Toivo Hartikaiseen puhelimella 0400 655 283 ja ensi vuoden alusta (1.1.2023) alkaen yhteyshenkilö on Tuija Kurki ja hänen puhelinnumeronsa on 045 8035 445. Tämä koskee kaikkia puoliso- ja leskijäseniä Kouvolassa ja Iitissä.

Hyvät Veteraanit, puolisot ja lesket

Jos jostain syystä ette halua jatkaa jäsenyyttä, niin ilmoittakaa asiasta viimeistään 30.09.2022 Toivo Hartikaiselle puhelinnumeroon  0400 655 283 tai sähköpostilla kymenlaakson.svp@sotaveteraaniliitto.fi.  Erotessa menetätte kaikki etuisuudet, jotka Teillä on mahdollisuus saada.

Toivo Hartikainen, Hallituskatu 7 B, 45100 Kouvola puh 0400 655 283, sähköposti kymenlaakson.svp@sotaveteraaniliitto.fi

Kouvola      .04.2022

Kouvolan Sotaveteraanit ry hallitus

Sotiemme 1939-1945 Pohjois-Kymen Perinneyhdistys ry hallitus

Uusi toiminnanjohtaja Pirkanmaan sotaveteraanipiirille

Seppeleen lasku

Keski-Suomen Perinneyhdistys