Uusi luukku aukeaa liiton Facebook-sivulla joka aamu klo 07.00.

Viime vuonna Sotaveteraaniliiton joulukalenteri teki kunniaa sotiemme hevosille, sitä edellisenä perustamisensa 90-vuotisjuhlavuotta viettäville sotilaspojille ja vuonna 2017 sotiemme naisten moninaisille tehtäville. Valinta ei tänä vuonnakaan ollut vaikea.

 – Siinä vaiheessa, kun tieto Tuomas Gerdtin kuolemasta vahvistettiin Mannerheim-ristin ritarien säätiöstä, ei tämän vuoden joulukalenterin aihetta enää tarvinnut miettiä, Sotaveteraaniliiton tiedottaja Ariela Säkkinen paljastaa.

– Kysyessämme mielipidettä myös somessa, olivat ritarit myös liki 60 000-päisen seuraajajoukkomme keskuudessa ylivoimaisesti toivotuin teema.

Mannerheim-risti on arvostetuin  Suomessa myönnetty huomionosoitus, muistuttaa ritarien perintöä yhä vaalivan säätiön toiminnanjohtaja Pekka Kouri.

Se on myös harvinaislaatuinen, sillä vuosina 1941-1945 ritariksi nimettiin vain 191 suomalaissotilasta noin kuudestasadasta tuhannesta, joista neljä sai kunnian osakseen kahdesti.

– Tämän valiojoukon kiinnostus suomalaisten silmissä ei tunnu himmenevän vuodesta toiseen, eikä ihme: ristin takaa löytyy henkeäsalpaavia tarinoita – jopa yksi kuolleista noussut, Säkkinen iskee silmää.

– Risti syntyi marsalkka Mannerheimin toiveesta saada aikaan korkea-arvoinen kunniamerkki, joka voitaisiin sotilasarvosta riippumatta myöntää kenelle tahansa taistelukentällä ansioituneelle sotilaalle. Aikaisemmin kun myönnetyt kunniamerkit olivat sidoksissa saajan sotilasarvoon. Joukkoon mahtuukin mitä moninaisimpia yksilöitä, joita kaikkia yhdistävät poikkeukselliset suoritukset mitä poikkeuksellisimmissa olosuhteissa, jotka saavat hiljaiseksi vielä tänäänkin, hän huomauttaa.

Draamaa, tragediaa ja yllätyksiä ei joulukalenterin luukuista tule siis tänä vuonna puuttumaan.

– Mannerheim itse esimerkiksi sai ristin vasta kahdeksantenatoista. Lisäksi ritarijoukkoon mahtuu myös sellaisia, jotka ovat syntyneet muualla kuin Suomessa. 24 esiteltäväksi valikoituun ihmiskohtaloon sisältyy niin kaatuneita kuin oman kätensä kautta menetettyjä sankareita, mutta myös koskettavaa asevelihenkeä: tarinan mukaan yksi ritareista esimerkiksi jakoi ristin mukana myönnetyn palkintosumman 50 000 markkaa – tuolloisen luutnantin vuosipalkan verran – rykmenttinsä miehille.

Mannerheim-ristin ritarien säätiössä ollaan hyvillään ritarien nostamisesta joulukalenterin teemaksi, samoin kuin siitä, että veteraaniemme arvostus on vihdoin sellaisella tasolla, kuin kuuluukin.

– Sotien jälkeen ei kukaan uskaltanut tunnustaa olevansa veteraani, lotta tai edes ritari. Heille heiluteltiin nyrkkiä perään ja jopa syljettiin päälle. Vasta presidentti Ahtisaaren aikana kunnioitus alkoi nousta niin, että nykyään on suitsissa pitelemistä, Kouri kiittelee ja muistuttaa ritareita yhdistäneestä nöyryydestä.

– Ritarit, etenkin Gerdt, korostivat aina, että heitä oli 191 kappaletta, mutta että siellä oli 600 000 muutakin sotilasta, jotka olisivat tunnustuksen ansainneet. Suurimpia sankareita eivät heidän mielestään suinkaan ollut ne, jotka saivat ristin, vaan ne, jotka antoivat isänmaan puolesta henkensä.