Vuonna 1920 perustettu, mutta vuonna 1921 valtakunnalliseksi organisaatioksi järjestäytynyt lottajärjestö viettää tänä vuonna 100-vuotisjuhlaansa. Monen tätäkin lukevan suvusta löytyy näitä sankareita. Lotista ja heidän järjestöstään puhutaan paljon… mutta kuinka paljon siitä on totta?

Tässä 12 asiaa, jota et (ehkä) tiennyt Lotta Svärd-järjestöstä!

1. Maailman suurin vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö

Perinne perhonen

Vuosien 1920 – 1944 välillä toiminut Lotta Svärd perustettiin tukemaan suojeluskuntien työtä ja tarjosi näin myös naisille mahdollisuuden antaa panoksensa vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön. Mutta tiesitkö, että Jatkosodan aikaan se oli maailman suurin vapaaehtoinen naisten maanpuolustusjärjestö?

Jatkosodan sytyttyä heinäkuussa 1941 Lotta Svärd -järjestö liitettiin ylipäällikön päätöksellä Suomen puolustusvoimien osaksi järjestön lukuisten maanpuolustustehtävien vuoksi. Enimmillään lottiin kuului peräti 232 000 jäsentä. Järjestön moninaiset tehtävät olivat sotavuosinamme todella ratkaisevassa asemassa, sillä niiden ansiosta pystyttiin vapauttamaan arviolta 25 000 miestä rintamalle.

(Järjestön juuret löytyvät tosin vieläkin kauempaa maanpuolustuksemme historiasta, sillä nimensä se sai kansallisrunoilijamme J.L. Runebergin runoteoksesta Vänrikki Stoolin tarinateos, joka kertoo vuosina 1808-1809 käydystä Suomen sodasta, jossa Lotta Svärd-niminen hahmo toimi

muonittajana.)

2. Toimintaa myös Suomen ulkopuolella

Tiesitkö, että suomalainen Lotta Svärd -järjestö toimi esikuvana myös vastaaville pohjoismaisille järjestöille? Norjalainen Norges Lotteförbund perustettiin 1928, Ruotsin lottajärjestö Lottorna kolme vuotta myöhemmin. Molemmat ovat toiminnassa yhä tänään (Ruotsissa Svenska Lottakårenin nimellä) ja Norjassa siihen voivat tätä nykyä liittyä miehetkin.

Virolainen sisarjärjestö Naiskodukaitse perustettiin jo vuonna 1926, mutta kiellettiin Neuvostoliiton miehittäessä Viron kesällä 1940… ja järjestön nuortenliiton kutsumana Virossa kesäleirillä olleet suomalaiset pikkulotat joutuivat pakenemaan maasta. Viron päästessää irtaantumaan Neuvostoliitosta perustettiin järjestö 1992 uudelleen, ja toiminnassa on tällä hetkellä mukana n. 2700 jäsentä.

3. Oma tervehdys

Lottamerkin ja -puvun kaltaisten ulkoisten tunnusmerkkien lisäksi lotilla oli myös ihan oma tervehdyksensä. Lottajärjestön perustamisen aikoihin annettiin lottien tervehtimiseen liittyen seuraavanlainen ohjeistus: kun lotta kävelee, tervehtii hän seuraavalla tavalla: oikean kätensä hän vie rinnan ylitse vaakasuoraan asentoon niin, että sormet ulottuvat vasempaan olkavarteen saakka kainalon kohdalla.

Ohjeistuksessa kuvattu tapa tervehtiä ei kuitenkaan koskaan levinnyt laajemmin käyttöön ja vuonna 1923 annettiin tervehtimisestä uusi ohjeistus, jonka mukaan lottien tervehdyksen tuli olla naisellinen ja luonnollinen. Korkeampiarvoisten vieraiden saapuessa paikalle, jossa lotat olivat koolla, tuli lottien tervehtiä nousemalla seisomaan yhtä aikaa.

4. Lottalupauksen tiukat vaatimukset

Lotat antoivat lottalupauksen, jossa antoivat ”kunniasanansa että rehellisesti ja omantunnontarkasti avustavat suojeluskuntaa sen puolustaessa uskontoa, kotia ja isänmaata sekä noudatan toiminnassani ’Lotta-Svärd’ yhdistyksen sääntöjä.”

Yhdistyksen säännöt edellyttivät jäseniltään arvokasta ja moraalisesti hyveellistä käytöstä – tiesitkö, että lotta ei lottapukua kantaessaan saanut esimerkiksi tupakoida eikä nauttia tai tarjoilla alkoholia?

Rauhanehtojen mukaisesti Valvontakomissio lakkautti lottajärjestön veteraanijärjestöjen lailla ”fasistisena toimintana”, mutta aivan kuin tässä ei olisi ollut tarpeeksi, syyllistyivät lottien maineen mustaamiseen myös muutamat kotimaiset tahot. Niin Paavo Rintalan jo ilmestyessään kohua ja pahennusta aiheuttanut Sissiluutnantti kuin osaltaan myös Väinö Linnan Tuntematon Sotilas kuvasivat lottia varsin halventavassa ja kevytkenkäisessä valossa, mutta mitään todenperäisyyttä tälle loanheitolle ei ollut.

Tiukat säännöt koskivat myös suhteita vastakkaiseen sukupuoleen ja vain 0,4 prosenttia erotettiin lottien siveyssäännön rikkomisesta.

5. Liikuntaa osana kasvatusta

Myös fyysisen kunnon vaaliminen oli osa tervehenkisten nuorten kasvatusta ja pesäpallon kehittäjä Lauri ”Tahko” Pihkala yksi lottajärjestön liikuntaohjelman kehittäjistä.

Samoihin aikoihin hyväksyttiin lottajärjestön periaatteellinen kanta naisten kilpaurheiluun, jonka mukaan ”järjestö hyväksyy kilpaurheilun tehokkaana keinona herättää ja ylläpitää liikunnanharrastusta”, mikäli kilpailu tapahtuu sopivassa ympäristössä ja teknillisesti, terveydellisesti, moraalisesti ja tunnepohjaltaan naisille soveltuvissa urheilumuodoissa.

Lottajärjestön kilpailuohjelmaan hyväksyttiin murtomaahiihto sekä piirien välisenä ja piirien sisäisenä kilpailumuotona pesäpallo. Vuodesta 1933 alkaen hiihtomestaruuskilpailut toteutettiin Pihkalan suunnitteleman hitaasti kiiruhtavan -järjestelmän mukaisesti. Hiihdettävä matka oli 10 km, josta ensimmäinen 7,5 km oli verryttelytaival ja loppu 2,5 km pikataival… josta viimeiset 300-400 metriä hiihdettiin ilman sauvoja (!)

6. Kuninkaallisia… ainakin päivän

Lottajärjestöllä (samoin kuin itse asiassa partiolaisillakin!) oli jäseniään varten oma morsiuskruunu, jota lainattiin jäsenille häitä varten. Kullattua hopeakruunua säilytetään tänään Tuusulan Lottamuseossa, eikä sitä ole käytetty juhannuksen 1945 jälkeen.

Pohjanmaalla syntyneen tukholmalaiskonsuli Jakob Hedgrenin lahjoittaman seitsensakaraisen ihanuuden lisäksi lotilla oli itse asiassa vielä kaksi muutakin muutakin vihkikruunua: F M Kangasniemen 1936 Turun suomalaiselle lottaosastolle ja Laura Koivulan vuonna 1938 Viipurin lottaosastolle lahjoittamat kruunut. Turun kruunu on näytteillä Seinäjoen Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museossa, Viipurin kruunu Etelä-Karjalan museossa Lappeenrannassa.

7. Menestyksellisen liiketoiminnan edelläkävijöitä

Jo hyvin varhaisessa vaiheessa kävi lottajärjestössä selväksi, ettei toimintaa voitu ylläpitää vain lahjoitusvaroin. Niinpä tilapäisten kanttiinien ja ruokaloiden pitämisestä alkanutta liiketoimintaa alettiin lottajärjestön keskusjohtokunnan toimesta määrätietoisesti kehittää.

Erityisenä huomion kohteena oli Suomessakin kovaa vauhtia kehittyvä matkailu. Monin paikoin lotat ryhtyivät tekemään yhteistyötä erilaisten matkailu- ja retkeilyjärjestöjen kanssa. Niinpä moniin sopiviin matkailukohteisiin perustettiinkin kahviloita, kioskeja ja retkeilymajoja. Lottajärjestön Keskusjohtokunta puolestaan teetti paikallisosastojen käyttöön piirustukset kioskin tai kahvilan järjestämistä varten ja antoi apua kannattavuuslaskelmien tekemisessä.

Kahvilat ja kioskit osoittautuivat lottajärjestön paikallisosastoille oivallisiksi tulonlähteiksi. Edullisen työvoiman lisäksi etuna tällaisissa omissa yrityksissä oli, että leipomotuotteet ja usein myös jäätelö ja virvoitusjuomat voitiin valmistaa itse.

Vuoteen 1938 mennessä kahviloita ja kioskeja oli perustettu niin innokkaasti, että lottajärjestön paikallisosastoilla oli jo 251 toimivaa liikeyritystä.

Yleisön lahjoitusten sijaan lotat ovat siis keränneet oman varallisuutensa paitsi omalla uutteralla työllään… myös melkoisella onnenpotkulla.

Lottajärjestön aavistellessa vuonna 1944 joutuvansa suojeluskuntajärjestön lailla lakkautettavaksi, perustivat he Suomen Naisten Huoltosäätiön, jolle ehtivät siirtää suurimman osan varoistaan. Tämä puolestaan otti hoitaakseen sodan jälkeen perustettujen jälleenrakennus­työmaiden ruokahuollon, mitä varten palkattiin entisiä muonituslottia. Toiminta yhtiöitettiin seuraavana vuonna Työmaahuolloksi. Yritys mm. hoiti Helsingin Olympialaisten cateringin, ruokkien päivittäin jopa 75 000 asiakasta yhdeksässä kenttäruokalassaan.

Vuonna 1978 nyt jo valtakunnalliseksi työpaikkaruokailuyritykseksi kasvanut Työmaahuolto Oy siirtyi osaksi pari vuotta aiemmin perustettua Fazer Cateringiä, josta sitten kehittyi nykyinen lounasravintola­ketju Amica.

Ja se onnenpotku? Osa kauppahinnasta maksettiin lotille Nokian osakkeilla… ja loppu onkin melkoista historiaa!

8. Puoluepoliittisesti sitoutumaton

Vaikka tarkoitushakuisuudeltaan vaihtelevissa keskusteluissa näkee vieläkin tuotavan esiin väitteitä siitä, kuinka lottajärjestö oli valkoinen, on totuus se, että se oli puoluepoliittisesti sitoutumaton.

Suojeluskuntajärjestön tapaan lotat pyrkivät noudattamaan toiminnassaan puolueettomuutta ja riippumattomuutta poliittisista puolueista ja niiden välisistä ristiriidoista. Vain kerran tämän linjan annettiin horjua: vuoden 1930 eduskuntavaalien alla lottajärjestön Keskusjohtokunta päätti antaa tukensa kommunismin vastaiselle rintamalle. Samassa yhteydessä Lotta Svärd -lehdessä kehotettiin lottajärjestön jäseniä antamaan äänensä eduskuntavaaleissa isänmaallisille, puolustustahtoisille, ja mikäli mahdollista, naisehdokkaille.

Talvisodan synnyttämä avuntarve kuitenkin tiivisti vapaaehtoisesti toimivien naisjärjestöjen yhteistyötä ja samoihin työiltoihin kokoontuivat nyt niin maatalousnaiset, martat, lotat kuin sosiaalidemokraattiset työläisnaiset. Jo helmikuussa 1940 lottajärjestö teki Suomen Sosialidemokraattisen Työläisnaisliiton kanssa sopimuksen, joka mahdollisti kaksoisjäsenyyden eivätkä erilaiset poliittiset näkemykset todellakaan enää estäneet mitään yhteistyötä.

9. Lottien hakaristi ei ole SE hakaristi

Kyllä, lottamerkissä, ihan niin kuin Ilmavoimienkin tunnuksessa tuohon aikaan, on hakaristi, mutta sillä ei ole mitään tekemistä natsien hakaristin kanssa – ei, vaikka näinkin näkee joskus väitettävän.

Akseli Gallen-Kallelaa pyydettiin suunnittelemaan Lotta Svärdille oma merkki vuonna 1921, mutta sen ulkoasultaan hyvin paljon Suojeluskuntajärjestön tunnusta muistuttava ehdotelma ei ollut lottien mieleen. Jo siihen sisältyi kuitenkin hakaristitunnus, Pohjolassakin suojelevana symbolina käytetty merkki, jota Gallen-Kallela oli käyttänyt omissa töissään jo 1800-luvun lopulta lähtien, samoin kuin suunnittelemissaan suomalaisten ritarikuntien merkeissä.

Seuraava ehdotus tilattiin taidemaalari Eric Vasströmiltä, jonka Gallen-Kallelan ehdotukseen perustuva suunnitelma käytti niin ikään pohjanaan hakaristisymbolia. Tunnus hyväksyttiin virallisesti käyttöön syyskuussa 1921.

10. Mannerheim-ritariakin harvinaisempi lottakenraali

Mannerheim-ristin ritareiden harvalukuinen joukko palkittiin poikkeuksellisista ansioistaan sotatoimissa, joten ainoatakaan naista ei ritareista löydy. Ylipäällikkö muisti lottajärjestön pitkäaikaista johtajaa, ”lottakenraalinakin” tunnettua Fanni Luukkosta kuitenkin toisella ainutlaatuisella huomionosoituksella.

Hänelle myönnettiin 1. luokan Vapaudenristi miekkoineen ja vielä punaisella eli sota-ajan nauhalla ja sotilaiden lailla kaulan ympäri kannettavana. Jatkosodan jälkeen hän sai vielä kunniamerkkiin liittyvän rintatähdenkin. Hän oli ensimmäinen ja ainoa nainen, joka tuon kunnian on saanut. Suurille sotasankareille varattu huomionosoitus on itse asiassa niin harvinainen, että jopa Ruben Lagus, Mannenrheim-ristin ritareista ensimmäinen, sai omansa vasta kuukausi Luukkosen jälkeen!

Luukkosen työ maanpuolustuksen piirissä huomioitiin myös ulkomailla: 1941 hänelle myönnettiin Ruotsin kuninkaan kultaisen mitalin serafiininauhassa. Vastaavan kunnianosoituksen oli mitalin 34-vuotisen historian aikana saanut tuota ennen vain neljä ruotsalaista ja kaksi ulkomaalaista.

11. Lotatkin ovat veteraaneja

Virallisissakin yhteyksissä kuulee monesti tervehdittävän kunniavieraita sanoin ”veteraanit ja lotat”. Tarvetta tälle ei kuitenkaan yleensä olisi, sillä moni lotista on ihan virallisesti veteraani. Rintamalla tai muulla sotatoimialueeksi laskettavalla alueella toiminut lotta on hakemuksesta voinut saada naisille myönnetyn rintamapalvelutunnuksen.

Järjestön riveissä oli Talvi- ja Jatkosodan aikana yhteensä noin 90 000 lottaa, joista samanaikaisesti komennuksella oli 20 000. Suostumus komennukselle lähtemiseen oli vapaaehtoinen, mutta komennukselle lähdön jälkeen oli palveluksessa pysyminen naisille ihan yhtä pakollista kuin miehillekin.

Lotat myös kantoivat oman osansa tappioista: sotavuosina surmansa sai 291 lottaa. Suurin yksittäinen kuolinsyy oli komennuksella saadut sairaudet, mutta esimerkiksi kolme lottaa katosi ja 47 menehtyi kotirintamalla ilmapommituksissa.

12. Toiminta jatkuu samojen periaatteiden mukaan yhä tänäänkin

Lottien työ maan turvallisuuden tukemiseksi jatkuu järjestön perustaneiden lottien toiveen mukaisesti yhä tänäänkin. 2004 Suomen Naisten Huoltosäätiö vaihtoi nimensä Lotta Svärd Säätiöksi. Säätiöiden toimintaa, samoin kuin sitä, mihin se voi varojaan käyttää, säätelee oma lainsäädäntönsä. Lottien toiminnan keskiössä on lakkautetun lottajärjestön jäsenten kuntoutus- ja avustustoiminta sekä säätiön sääntöjen mukainen vapaaehtoisen maanpuolustustyön tukeminen arjen turvallisuuden parantamiseen painottuen. Tätä tehdään mm. näiden aihealueiden piirissä toimivia järjestöjä ja hankkeita tukien. Esimerkiksi viime vuonna säätiö ohjasi 100 000 euroa pikaiseen ruoka-apuun poikkeusolojen myötä kriisin kohdanneille lapsiperheille.

#himmetäeimuistotsaa on tärkeä periaate myös lotille ja Lottamuseon kautta säätiö toteuttaa tehtäväänsä ylläpitää lottien arvoja ja perintöä jälkipolville kertomalla ja kouluttamalla järjestön historiasta, toiminnasta ja naisten vapaaehtoisesta työstä.