JALASJÄRVI

Jalasjärven sankarivainajien muistopatsaassa lukee ”Pro Patria – Isänmaan puolesta”. Sodan vuosina 1939-45 tämä ajatus oli piirtynyt jalasjärveläisten miesten ja naisten tietoisuuteen yhtä lujasti, kuin se nyt lukee kirjoitettuna muistopaaden graniittiin. ”Isänmaan puolesta” muuttui todeksi viimeistään -39 syksyllä, kun varautuminen uhkaavaan sotaan alkoi.

Talvisodan 8. Divisioonaan kuuluneen eteläpohjalaisen JR 23:n esikunta ja esikuntakomppania (1+12+169) perustettiin Seinäjoella Jalasjärven reserviläisistä ja lisäksi kranaatinheitinkomppania (83) koottiin Jalasjärven miehistä. Rykmentin komentajana toimi everstiluutnantti Matti Laurila. Lokakuun 18. päivänä rykmentti sai käskyn siirtyä Kannakselle, jossa se majoittui Räisälän seudulle, kouluttautumaan ja tekemään linnoitustöitä. Joulukuun 6. päivänä tuli käsky siirtyä Taipaleen alueelle, jossa tärkeimmiksi puolustusalueiksi muodostuivat Kirvesmäen, Terenttilän ja Linnakankaan lohkot.

Varsinaisessa rintamavastuussa rykmentti oli joulukuun 17. päivästä lyhyitä lepojaksoja lukuun ottamatta helmikuun 5. päivään saakka. Rykmentti taisteli seuraavaksi Taipaleen suurhyökkäyksen torjunnassa 11.-19. helmikuuta ja taas lyhyen levon jälkeen se siirrettiin 28.2. Äyräpään Vuosalmelle, jossa se taisteli sodan loppuun 13.3. saakka. Taipaleenjoen ja Vuosalmen taistelut olivat talvisodan raskaimpia ja miestappiot varsinkin kiväärikomppanioissa suuret.
Talvisodassa pienempiä määriä ja myös yksittäisiä jalasjärveläisiä sotilaita, erityisesti varusmiehiä taisteli pitkin rintamaa useissa joukko-osastoissa. Tällaisia olivat esimerkiksi JR41 Ilomantsissa, Jääkäripataljoona 4 Laatokan koillispuolella, JR 65 Kuhmossa, JR 7 ja -13 Summassa, JR 24 Kiviniemessä, JR 6 Kollaalla, ErP 7 Sallassa ja KTR 3 Viipurissa.

Uuden sodan uhatessa perustettiin kesäkuussa -41 Etelä-Pohjanmaalla 19. Divisioona, jonka komentajana toimi eversti Hannu E. Hannuksela. Divisioonassa oli kolme rykmenttiä JR 16, JR 37 ja JR 58. Näistä viimeksi mainittu perustettiin Suupohjan kuntien alueella ja esikunta, pioneerijoukkue, viestijoukkue, jääkärijoukkue, kolonna ja III pataljoona Jalasjärvellä.
Yöllinen marssi Kurikan asemalle ja siitä 26.6. pitkä junakuljetus Punkasalmen ja Putikon asemille ja edelleen 125 km jalkamarssi Kiteen Lautakkojärvelle koettelivat kesäkuumalla marssijoita. Kun kapteeni Louhia järjesti jalasjärveläisen III pataljoonan hyökkäysryhmitykseen 10.7. kärkipataljoonana edenneen I pataljoonan jälkeen, olivat kokemukset sodan luonteesta vielä vähäiset. Talvisodan käyneitä miehiä oli joukossa mukana, mutta suuri osa oli täysin sotaa kokemattomia. Myös talvisodan puolustustaisteluihin osallistuneille tilanne oli uusi ja näin voidaan todeta myös koko 19. D johdon osalta. Hyökkäyksen alkaessa tiedustelutietoja vihollisesta ei juuri ollut tai ne olivat hyvin ylimalkaisia. Vastassa oli vihollisen tuntematon yksikkö ja vahvasti linnoitettu asema peitteisessä maastossa.

Kun hyökkäyskäsky ”KARMA saapuu” tuli klo 20.00, alkoi joukoille ja johtajille pian selvitä tilanteen laatu ja vakavuus. Edessä oli voimakas, kokonaisuutena divisioonan vahvuinen vihollinen ja sillä tukenaan voimakas tykistö. Heti JR 58 hyökkäyksen alettua sitä torjuvan vihollisen tykistön sulkutuli osui hyökkäysryhmitykseen asettuneen jalasjärveläispataljoonan päälle ja kaatuneita ja haavoittuneita tuli hetkessä kymmeniä. Oma kevyt tykistö ei pystynyt vaikuttamaan vahvoihin linnoitteisiin mitenkään ja hyökkäystä piti viedä miesvoimin eteenpäin. Aamuun mennessä oli Jalasjärven pataljoonasta kaatunut 62 miestä ja haavoittunut toistasataa. Haavoittuneiden ja kaatuneiden virta Kiteen kirkolle oli lähes loputon. Hyökkäys oli raskas koko divisioonalle, joka menetti puolet vahvuudestaan hieman yli kuukauden aikana. Hyökkäys pysäytettiin 17. elokuuta Rautalahteen, josta vihollinen irtautui laivoilla jättäen kalustonsa jälkeensä.

JR 58 sai vähän hengähtää, kun se siirrettiin Rautalahdesta Kannakselle ja sota siirtyi asemasotavaiheeseen. Rykmentin tehtävänä oli nyt puolustaa Valkeasaaresta Suomenlahteen olevaa lohkoa. Sotaonni ei hyvin kohdellut tätä eversti Juvan rykmenttiä vieläkään, sillä asemasotavaiheen päätyttyä se joutui kesän -44 suurhyökkäyksessä lähes vihollisen painopisteessä puolustamaan vastuualuettaan ja viivyttämään taistellen Viipurinlahdelle saakka.
10. Divisioonan komentaja eversti Savonjousi lausui päiväkäskyssään: ”Tämän raskaan vaiheen aikana on eversti Juvan rykmentti horjumatta täyttänyt tehtävänsä Rajajoelta Viipurin porteille. Lakkaamatta torjuen ylivoimaisen vihollisen hyökkäyksiä se on raskaita tappioita kärsineenäkin säilyttänyt ryhtinsä ja usein viimeisenä vetäytynyt seuraavalle viivytysasemalle”

JR 16:sta ja myös JR 37 osista perustettiin uusi joukko-osasto 16. Prikaati, joka myöhemmin nimettiin 19. Prikaatiksi. Myös JR 58:aa nuorennettiin Kitee-vaiheen jälkeen ja osa jalasjärveläisistäkin sotilaista siirrettiin uuteen prikaatiin. Täydennysmiehinä tuli Jalasjärveltä ja muualtakin Etelä-Pohjanmaalta uusia sotilaita täyttämään prikaatia määrävahvuuteen. Myös 19. Prikaati oli siten eteläpohjalainen joukko-osasto. Komentajaksi oli määrätty eversti Lauri Maskula.

Voi sanoa, että sotaonni tällä kertaa suosi näitä siirrettyjä sotilaita, koska tuleva suurhyökkäys ei kohdannut täydellä voimallaan tätä Laatokan rannassa puolustavaa joukkoa. Ainoastaan prikaatin IV pataljoona alistettuna 15. D:lle koki sodan kovimmillaan Vuosalmen taisteluissa.

Muu osa 19. Prikaatista irtautui asemistaan vasta, kun suurhyökkäys oli jo edennyt pitkälti sen taakse ja selvä saarrostusuhka oli olemassa. 18.6. mennessä prikaati oli kokonaisuudessaan Taipaleenjoen takana, jonka jälkeen pioneerit räjäyttivät Taipaleenjoen sillan. Nyt prikaatin joukot puolustivat jälleen talvisodasta tuttuja paikkoja mm. Koukunniemessä, Kirvesmäessä ja Terenttilässä ja pitivät tykistön tukemina vihollisen virran toisella puolella. Välirauhan tultua voimaan 19. Prikaati, josta vanhin ikäluokka oli samalla kotiutettu, siirrettiin Putikon asemalta Ouluun, alkavaa Lapin sotaa silmällä pitäen. Siitä miehet kuitenkin kotiutettiin asevelvollisia lukuun ottamatta.

Jatkosodassa Jalasjärven sotilaista oli tykistössä vain yksittäisiä miehiä. Pääosa palveli jalkaväkenä edellä mainituissa yksiköissä, mutta jalasjärveläisiä sotilaita taisteli myös monissa muissa joukko-osastoissa pitkin rajaa. Lähinnä upseeristoa ja nuorimpia ikäluokkia siirrettiin vielä Lapin sotaan, joka kesti syyskuun puolivälistä -44 huhtikuun loppuun -45.

Jalasjärvisiä sotilaita kaatui talvi- jatkosodassa yhteensä 444 miestä. Luku on suurimpien joukossa kaikkiin silloisiin kuntiin verrattuna. Oikeastaan vain karjalaispitäjissä, muutamassa isossa maalaiskunnassa ja maan suurimmissa kaupungeissa luvut ovat korkeampia. Jalasjärven väestömäärä oli sodan aikana yli 14 000 ja sotilaat taistelivat suurimmaksi osaksi jalkaväessä, joka selittää suuren uhriluvun.

Kotirintaman töiden ja tehtävien mahdollisimman hyvä sujuminen sodan kuluessa piti yhteiskunnan toiminnassa. Kaikki työt olivat pääasiassa naisten, alaikäisten lasten ja vanhusten vastuulla. Voi sanoa, että kotirintama ponnisteli äärimmillään, mutta se kesti.

Lottajärjestön valtava työ rintamilla joukkosidontapaikoilla, kenttäsairaaloissa, kaatuneiden huollossa, vaatetushuollossa, kanttiineissa ja kaupungeissa esim. ilmasuojelussa, mahdollisti omalta osaltaan sotaa käyvän maan selviytymisen. Jo tytötkin kymmenvuotiaista alkaen palvelivat pikkulotissa monissa harjoituksissa ja pienemmissä tehtävissä.

Jalasjärven lotat osallistuivat jo joukko-osastojen perustamisessa Seinäjoella muonituksen järjestelyihin ja toimistotehtäviin.. Myös Kannaksen linnoitustöiden muonituksessa olivat Jalasjärven lotat mukana. Sodan alettua oli lotillamme heti myös valmius liittyä maakunnallisiin tehtäviin. Lääkintälotat avustivat Seinäjoen, Vaasan, Kristiinankaupungin ja Kauhajoen sotasairaaloiden lääkintähuollossa. Siirtoväen vastaanotto ja muonitus sekä kaatuneiden vastaanotto oli myös hoidettava muun ohella. Talojen uunit olivat Jalasjärvelläkin kovassa käytössä, kun rintamalle leivottiin leipiä. Yksin talvisodan aikana Etelä-Pohjanmaan Lottapiirissä leivottiin elintarvikekeskusvarikolle 1 066 266 kiloa sotilasleipää. Sodan aikana palveli kotirintaman lisäksi rintamalottina merkittävä määrä Jalasjärven Lottaosaston jäseniä.

Jalasjärvellä pystytettyjen JR 58:n ja Kiteen taistelun muistomerkkien lisäksi pystyttivät JR 58 perustamiskuntien ja Kiteen maanpuolustusjärjestöt kuvan muistomerkin JR 58:lle Kiteen Mustalammelle 2017.

Lähteet

• Jalasjärven Veteraanit. Matrikkeli 1987. Jalasjärven Sotaveteraanit r.y
• Kutsui ääni Isänmaan. Jalkaväkirykmentti 58 1941-1944. JR 58 Asevelitoimikunta 1982 ja 2017 (näk.painos)
• Eteläpohjalaisia taisteluissa 2. Sampo Ahto, Veikko Pirilä 1989