Joensuu – Sotiemme perinne

Joensuu talvi- ja jatkosodissa

Sodanaikaisen 11. Divisioonan veteraaneja ohimarssilla Joensuun Torikadulla 3.6.1956. Kuva: Pohjois-Karjalan museo, Kuva-Lassi

1. Joensuun sotavuodet

Toisen maailmansodan syttyminen näkyi joensuulaisten arkipäivässä heti syyskuun 1939 alussa. Kaupunkilaiset hamstrasivat varastoihinsa kahvia, suolaa ja sokeria, jotka loppuivat monista liikkeistä. Talvisodan alettua useat joensuulaisperheet muuttivat maaseudulle. Talvisodan loppuvaiheessa kaupunki evakuoitiin kokonaan. Noin 40 härkävaunua käsittävä juna kuljetti joensuulaiset Pohjanmaalle. Heti jatkosodan alettua alkoi kaupungin evakuoiminen jälleen. Maaseudulle siirtyi noin 3200 joensuulaista. Jatkosodan aikana vallatun Itä-Karjalan sotilashallinnon keskus sijaitsi Joensuussa vuosina 1941–1943. Jatkosodan päättyminen merkitsi karjalaisten evakkojen sijoittamista kaupunkiin. Syyskuun 1947 loppuun mennessä Joensuussa oli 1132 siirtolaista. He olivat tulleet kaupunkiin noin 45 kunnasta. Suurin ryhmä oli noin 500 sortavalaista.

Ilmatorjuntakivääri Joensuun tyttökoulun katolla Rantakadulla talvisodan aikana. Joensuun lyseon poikia vartiovuorossa. Kuva: Pohjois-Karjalan museo

Väestönsuojelua

Joensuussa väestönsuojelukeskus sijoitettiin entisen Turistihotellin viinikellariin Rantakadulla. Joensuun ilmasuojelukeskus toimi kaupungintalon kellarissa. Kaupungintalon torniin ja Niinivaaran vesitorniin asetetuilla ilmatähystysryhmillä oli puhelin- ja lähettiyhteys väestönsuojelukeskukseen. Talvisodan aikana ei Joensuussa ollut varsinaisia pommisuojia. Talonomistajat rakensivat tonteilleen pienehköjä sirpalesuojia. Suurten kivitalojen kellareissa oli tilapäisiä sirpale- ja pommisuojia. Välirauhan aikana rakennettiin kaupunkiin väestösuojia. Jatkosodan alussa valmistui kaupungintalon alle ilmasuojelukeskuksen yhteyteen kaasun pitävä väestönsuoja noin 200 ihmiselle.

Suojakaivantoja ja sirpalesuojia rakennettiin eri puolille Joensuuta kesästä 1940 lähtien. Kauppatorin läheisyyteen Vapaudenpuistoon tehtiin tilapäinen väestönsuoja 50 hengelle.
Kuva: Pohjois-Karjalan museo

Pommitukset

Talvisodan aikana Joensuuta pommitettiin 11 kertaa. Varsinaiselle kaupunkialueelle pommeja putosi seitsemässä pommituksessa ja neljänä muuna kertana kaupungin ympäristöön. Talvisodan pommitukset eivät vaatineet kuolonuhreja. Jatkosodassa Joensuuta pommitettiin 12 kertaa. Tuhoisimmat ilmapommitukset koettiin sodan alku- ja loppuvaiheessa. Jatkosodan pommituksissa kuoli yli 20 ihmistä. Pommit vaurioittivat eniten Niinivaaran rakennuskantaa. Ilmatorjuntayksiköt sijoitettiin suurten asutuskeskusten suojaamiseen. Joensuun kaupunkia ja sen ympäristön lentoyksiköitä suojasi Ilmatorjuntapatteristo 2. Tykkiasemat sijoitettiin Noljakkaan nykyisen Noljakan koulun alueelle, Huvitörmän länsipuolelle, Joensuun ruutukaava-alueen reunoille, Niinivaaralle ja Pielisjoen siltojen läheisyyteen.

Sankarivainajien arkut lasketaan hautaan Joensuun hautausmaalla keväällä 1940. Talvisodan rintamataisteluissa kaatui 20 joensuulaista. Kuva: Pohjois-Karjalan museo

Valekaupunki

Joensuun seudun erikoisuus jatkosodassa oli valekaupunki. Ristisaaren uittotyömaan läheisyyteen Lehmoon rakennettiin valekaupunki harhautusvaloineen ehkäisemään Joensuun ilmapommitukset. Valekaupungin muodosti kolme pitkää katua varustettuna 12 lampulla sekä kaksi poikkikatua varustettuna viidellä lampulla. Harhautusvalot otettiin käyttöön 9.11.1942. Ensimmäisenä yönä valekaupungin käyttöönoton jälkeen aluetta pommitettiin. Harhautusvalot purettiin huhtikuussa 1943. Valekaupungin esikuvana oli Haminan kaupungin suojaksi elokuussa 1942 tehty harhautusvalaistus.

Ilmavoimat Joensuun seudulla

Pikkupojat eväineen seuraamassa Joensuun Linnunlahdella lentolaivueen toimintaa kesällä 1941. Taustalla Lentolaivue 16:n Gloster Gladiator -hävittäjä Pyhäselän rantahietikolla. Kuva: SA-kuva

Joensuun kaupungin ympäristöön sijoitettiin useita ilmavoimien yksiköitä jatkosodassa. Joensuun lentokenttä Onttolassa muodostui merkittäväksi tukikohdaksi. Onttolaan sijoitettiin pommituslentolaivueita ja ilmavoimien varikoita. Pyhäselän rantahietikot kesäaikaan ja järven jää talvella toimivat sekä hävittäjien että kevyiden pommikoneiden kiitoratoina. Kontiolahden Hirvirannalta käsin meriyhteystoimintakoneet kuljettivat sissejä ja huolsivat kaukopartioita. Lennot ulottuivat kauas vihollisen selustaan, jopa 200 kilometrin päähän. Lentolaivueiden suojana oli ilmatorjuntayksiköitä. Joukkueiden tuliasemat sijaitsivat Aavarannalla, Noljakassa ja Onttolassa. Aseistuksena oli sveitsiläisvalmisteinen 20 mm:n Semag-Oerlikon -ilmatorjuntatykki sekä suomalainen 7,62 mm Lahden ilmatorjuntakivääri.

”Oi sä sulo desantti” – Postikortti talvisodan ajoilta. Kortin alkuperäinen omistaja on Joensuun ilmasuojelupäällikkö Pekka Kemiläinen. Kuva: Pohjois-Karjalan museo

Joensuu vakoilun kohteena

Jatkosodassa lentokentät ja Joensuun seudun sotilaalliset kohteet sekä teollisuuslaitokset olivat vakoilun kohteena. Vakoilijoiden majoituspaikka ja radioasema sijaitsivat turvallisen välimatkan päässä Onttolan lentokentästä. Sieltä he suorittivat tiedustelumatkoja lentokentän välittömään läheisyyteen. Neuvostotiedustelun kiinnostuksen kohteita olivat kapteeni Into Kuismasen johtaman Päämajan tiedusteluosaston upseerit ja agentit olivat erityisiä. Aron matkustajakotiin Joensuuhun majoittuneen erään neuvostoliittolaisen havaittiin vakoilleen sinne sijoitettuja Kuismasen agentteja. Yksi neuvostoagentti pidätettiin Hasanniemestä, nykyisen Pursiseuran huvilan pihasta.

Salpalinjaa Marjalassa

Salpalinjan kanta- ja kenttälinnoitteita rakennettiin Joensuun seudulla Höytiäisen kanavan länsirannalle Marjalaan. Linnoitustyöt käynnistyivät alueella 27.8.1940. Marjala–Onttolan linnoitustyömaan työnjohtajana toimi insinööri Olavi Tuliainen. Hän rakensi yhdessä 1500 miehen kanssa teräsbetonikorsut sekä muita linnoituksia vuosina 1940–1941. Ensimmäinen teräsbetonikorsu saatiin valetuksi 10.5.1941. Marjalaan valmistui kaksi bunkkeria, jotka olivat ainoat valmiiksi saadut teräsbetonikorsut Pohjois-Karjalassa. Törmän huvikeskuksen pihapiirissä sijaitsevan kaksikerroksisen korsun ensimmäinen kerros ehdittiin valaa, kun työt keskeytettiin. Jatkosodan lopulla Marjalassa risteili kahden teräsbetonibunkkerin lisäksi tiheähkö taistelu- ja yhteyshautaverkosto konekivääripesäkkeineen sekä panssarikiviestelinjaa ja piikkilankaestettä. Kansalaisaloitteesta kaksi betonikorsua kunnostettiin ja entisöitiin museokohteeksi vuosina 1993–1994.

Erkki Matikainen, amanuenssi, Pohjois-Karjalan museo