Soinilaisten sotatie 1939–1945
Liikekannallepanossa Soinin miesten lähtöpäiväksi määrättiin 10.10.1939 ja matkaan lähdettiin kokoontumalla ensin kirkonkylän kansakoululle, josta edelleen 10 kilometrin päähän Kukonkylän nuorisoseuralle ja kansakoululle. Kansakoululle ja viereiselle pellolle oli kokoontunut suuri määrä omaisia saattamaan miehiä sotatielle.
Matkaan lähdettiin 325 miehen suuruisena osastona marssien kohti Ähtäriä Niemisveden tien kautta. Noin sadan hevosen kuormasto käytti Itä-Ähtärin tietä.
Yksi yö yövyttiin Ähtärissä suojeluskuntatalon lattialla ja aamulla matkaa jatkettiin junalla Keuruulle.
Pataljoonan kokoaminen
Suurin osa Etelä-Pohjanmaan miehistä tuli kuulumaan 8.divisioonaan ja rykmentin ollessa JR23 päällikkönään everstiluutnantti Matti Laurila. Soinilaiset määrättiin pääosiltaan 10.divisionaan ja sen jalkaväkirykmentti 30:n I pataljoonaan toiseen komppaniaan. Keuruulla JR30:n toisen komppanian päälliköksi määrättiin runoilija, kirjailija Yrjö Jylhä. Keuruulta jatkettiin Jyväskylän, Pieksämäen ja Savonlinnan kautta Kannakselle. I pataljoona saapui jo 14.10.39 Sakkolan asemalle. Aluksi tehtiin linnoitustöitä Kiviniemessä, jonka jälkeen siirryttiin Pyhäjärven rantaan Enkkuan kylään.
Ensimmäinen tulikosketus
Ensimmäiseen tulikosketukseen soinilaiset joutuivat 7.12.1939 vastahyökkäyksessä Koukunniemeen. Venäläiset olivat nousseet maihin Taipaleenjoen ylitse ja JR 30 sai käskyn vastahyökkäyksestä komentajansa eversti Armas Kempin johdolla. I pataljoonaa komensi majuri Jaakko Sohlo ja sen toista soinilaiskomppaniaa luutnantti Yrjö Jylhä. Tämä Koukunniemen taistelu kesti aamu neljästä iltapäivään kello neljääntoista ja oli varsinkin soinilaisille erittäin tuhoisa, sillä heitä kaatui taistelussa kaikkiaan 21 miestä saman päivän aikana. Koko rykmentistä kaatui 34 miestä ja kahdeksan katosi. Syitä vastaiskun epäonnistumiseen oli monta, mutta suurimmat syyt olivat Koukunniemeen maihin nousseiden venäläisten suuri määrä sekä tiedustelun puuttuminen.
Jatkossa soinilaiset ja koko rykmentti kunnostautuivat Kirvesmäen ja Terenttilän taisteluissa pitäen asemansa hyvin sodan loppuun asti menettämättä ainuttakaan tukikohtaansa. Sodan hinta oli soinilaisille hyvin raskas, sillä rauhan tullessa 13.3.1940 Soini oli menettänyt kaatuneita peräti 84 miestä.
Kohti jatkosotaa
Jatkosodan sytyttyä 25.6.1941 Soini kuului uuden aluejaon vuoksi Vaasan sotilaslääniin ja tarkemmin Etelä-Pohjanmaan Itäiseen Suojeluskuntapiiriin. Aluejaossa Soinin ja Lehtimäen kunnat muodostivat XI alueen ja Ähtäri XIV alueen. Talvisodan aluejako kuritti kohtuuttomasti mm. soinilaisia syystä, että yksikköjen miehet koottiin samoilta paikkakunnilta.
Soinilaiset kuuluivat pääosin 19.divisioonaan, jonka komentajana toimi aluksi eversti Hannu Hannuksela. Divisioonan rykmentti 16 perustettiin Seinäjoella ja sitä komensi jääkärieversti Matti Laurila.
Soinilaisten pääjoukko lähti JR 16:n III pataljoonan perustamispaikkaan Ähtäriin 19.6.1941 ja soinilaisten pääasialliseksi komppaniaksi muodostui 9. komppania päällikkönään alajärveläinen pastori, luutnantti Otto Tunturi.
Hyökkäysvaiheen alussa mentiin lujaa eteenpäin, mutta 22.7.1941 – 23.07.1941 Ihalanvaaran taistelu muodostui soinilaisten 9. komppanialle raskaaksi, sillä venäläisten tykistökeskitys illalla 22.7. aiheutti koko pataljoonalle suurta tappiota. Pataljoona menetti vajaassa tunnissa lähes 100 miestä ja soinilaisten komppania noin 40 miestä. Tässä luvussa ovat kaatuneet ja haavoittuneet.
Kaatuneina Soini menetti kahden päivän aikana 14 miestä. Kaatumispaikaksi merkittiin Ruskeala. Jatko ei ollut yhtään helpompaa, vaikka asemasota olikin hiljaisempaa aikaa. Jalkaväkirykmentti 16:ssa palveli yli 150 soinilaista, joista suurin osa kuului 9. komppaniaan.
Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alettua 9.6.1944 suurin osa soinilaisista kuului uudelleenjärjestelyjen vuoksi 10.divisioonaan ja sen JR 58:aan, jonka asemapaikka oli tuolloin Valkeasaari. Valkeasaaren tulimyrskyssä kaatui useita soinilaisia, mutta jo tätä ennen suruviestejä saapui useista eri yksiköistä. Kun pääosa soinilaisista taisteli JR 16:ssa sekä JR 58:ssa, niin pitkän jatkosodan aikana yksikköinä olivat mm. JR7 (33 soinilaista), JR9 (14) sekä JR52 (25). Kaikkiaan soinilaisia taisteli peräti 150 eri yksikössä ja näissä palveli yli 600 miestä.
Jatkosota oli yhtä raskas kuin talvisota menetyksien osalta, sillä jatkosodassa kaatui kaikkiaan 88 miestä.
Jatkosodan jälkeen jouduttiin vielä Lapin sotaan 15.9.1944. Soinilaisia määrättiin, lähinnä nuorempia ikäluokkia, karkottamaan saksalaisia pois Suomen alueelta. Suurin osa soinilaisista, viitisenkymmentä miestä, ehtivät kuitenkin vain Kemiin asti, josta heidät kotiutettiin. Vain pieni osa joutui varsinaisiin taistelutoimiin.
kirjoittanut
Lasse Autio
Tälle sivulle tulee tulevaisuudessa lisää soinilaisten sotamuistoja kirjoituksina, videoina ja äänitteinä.
