Koululaitos sotasukupolven perinnön ylläpitäjänä ja siirtäjänä

Värikuvassa oppilaita laulamassa Sankarihautausmaalla talvella. Kuvassa myös lumipukuinen reserviläinen kunniavartiossa.

opettaja Heidi Makkosen luokka esitti veteraaniaiheisen laulun Sankarihautausmaalla 3.12 2021. Kunniavartiossa Matti Asikainen (kuva Mikko Rautiainen)

Vuonna 1980 syntyneenä kuulun ikäluokkaan, josta suurimman osan isovanhemmat kokivat sotavuodet. Äidinisäni osallistui talvi- ja jatkosotiin Erp 11:n ja JR9:n riveissä. äidinäiti teki sotavuodet maatilan emännän raskaita töitä ja koki myös evakkoajan talvisodan aikana. Isänisä osallistui jatkosotaan, isänäiti toimi ilmavalvontalottana sekä työskenteli opettajana Itä-Karjalan sotilashallinnon palveluksessa. Hän oli myös menetettyjen alueiden evakko. Meille 1960–1990-luvuilla syntyneille veteraani tarkoittaa useimmiten samaa, kuin isoisä. Nyt tämä ketju on katkennut. Tämän päivän kouluikäisten nuorten isovanhemmat alkavat olla suurelta osin sotien jälkeen syntyneitä ja sotavuodet kokeneet ovat nuorten isoisovanhempia, joita vain harvalla on elossa. Kovin moni nuori ei ole omakohtaisesti kuullut sotatarinoita veteraanin kertomana. Koululaitoksella on siten tärkeä rooli veteraanien ja sotasukupolven perinnön ylläpitämisessä ja siirtämisessä. Avainasemassa on erityisesti perusopetus, joka tavoittaa koko ikäluokan. Suomen kohtalonvuodet onkin yksi keskeinen kokonaisuus voimassa olevaa valtakunnallista historian perusopetuksen opetussuunnitelmaa.

Nurmeksessa paikalliseen opetussuunnitelmaan kirjattiin vuonna 2016 velvoittava kohta, jonka mukaan oppilaat tutustuvat kaupungissa oleviin viime sotiin liittyviin kohteisiin. Aidot tapahtumapaikat luovat konkretiaa; täällä oppikirjan tapahtumat tapahtuivat. Käytännössä tämä tarkoittaa vierailuita Sankarihautausmaalle, sotahistoriallisia kävelyitä ja tutkimustehtäviä oman kunnan sankarivainajista Kansallisarkiston palvelussa sekä tutustumista paikkakunnan sotasukupolveen esimerkiksi videoitujen haastattelujen avulla. Tärkeää on myös yhteistyö museon kanssa. Erityisen paljon paikallisiin tapahtumiin tutustutaan 8.luokkalaisille suunnatulla sotahistorian valinnaiskurssilla. Tämä on mahdollistanut myös esimerkiksi vierailuita Lieksan Kivivaaran-Änäkäisen alueen talvi- ja jatkosotiin liittyviin kohteisiin sekä kohtaamisia sotasukupolven edustajien kanssa. Muutamia vuosia sitten käynnistimme perinteen, jonka mukaan koulun kaikki luokat käyvät laskemassa kynttilät Sankarihautausmaalle itsenäisyyspäivää edeltävänä arkipäivänä. Reserviläisten lumipukuinen kunniavartio luo tilaisuuteen arvokkaan tunnelman.

Oppilaat ovat erittäin kiinnostuneita viime sodista – Se on kenties yksi eniten innostusta herättävä historian aihe. On tärkeää viedä oppilaat sotamuistomerkeille ja Sankarihautausmaille juhlapäivinä, mutta erityisen tärkeää se on tavallisella arkisella oppitunnilla, jolla käsitellään viime sotia.

Mikko Rautiainen, historian- ja yhteiskuntaopin lehtori, viestintävastaava, Sotien 1939–1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistys

Kuvassa oppilas asettaa kynttilän muistomerkin edustalle.

Kirkkokadun koulun oppilas laskee kynttilän muistomerkille Nurmeksen pommituksen 80-vuotismuistopäivänä 2020. (kuva: Mikko Rautiainen)

Finland and Nurmes in World War II

 

The areas witch Finland lost in 1944.

Winter War 1939-1940

The main reason for Winter War between Finland and the Soviet Union was Josif Stalin´s will to make Finland a part of the Soviet Union. Winter War began in November 1939, when the Red Army of the Soviet Union attacked Finland.

There were no field battles in the Nurmes area during the World War II, but the town went through heavy air strikes. Dozens of people lost their lives, and many buildings were destroyed. One of the reasons of bombings was an important railway from south to the north in Nurmes.

Värikuvassa punatiilinen kirkon seinä, jossa pommien sirpaleiden aiheuttamia vaurioita.

Bombing damages of Nurmes Church in 1940.

 

Kuvassa oppilas asettaa kynttilän muistomerkin edustalle.

The monument of Nurmes bombings.

Because Nurmes was situated so close to the Russian border, most of the town`s civil people were evacuated to the western Finland to Pohjanmaa. For example, 12 years old girl Toini Okkonen and 10 years old girl Sirkka Partanen had to leave their homes. When the Winter War was over, Okkonen, Partanen and other residents of Nurmes came back to their home places. Today they both still live in Nurmes. Okkonen is almost 96 years old and Partanen 94 years.

Sirkka Partanen 2022 (born in 1929)

Many soldiers from Nurmes fought in the frontline in Lieksa about 50 kilometers from Nurmes to east. One of these soldiers was 45 years old lieutenant Esa Kauppinen (1894-1973). He was the headmaster of Nurmes high school. 15 years old Ahti Okkonen was a voluntary in Nurmes civil guard. He`s job was to take the enlistment orders to local men. Now Okkonen is 98 years old. He has talked about the war times:” It was difficult mission for me, and it was difficult situation also for them, because you never knew who would come back from the war”.

Mustavalkoisessa kuvassa sotilaspukuinen henkilö rintamalla.

Esa Kauppinen (1894-1973)

In the Winter War Finnish army stopped the attack of the Soviet Union. The war came to an end in March 1940. Finland lost about 10 % of its’s area, mainly parts of Karelia, but Finland was still independent, and the Red Army failed to occupy Finland. This was quite surprising because the population of Finland was about 4 million and the population of the Soviet Union was about 180 million people. One of the last victims of the Winter War was 30 years old lieutenant Job Kolehmainen from Nurmes. He was killed in the frontline the same day that peace came.

 

Continuation War 1941–1944

After the winter war Finland was afraid of a new attack from the Soviet Union. That was the reason why Finland started to co-operate with Hitler’s Germany in 1940 – 1941. Finland hoped that Germany would support Finland if the Soviet Union would try to attack again. In turn Hitler wanted that Finnish army would become part of the operation Barbarossa, Germany`s attack to the Soviet Union.

In June 1941 the soviet army attacked Finland again. So called Continuation War between Russia and Finland started. After the soviet air attacks, marshal Mannerheim, the supreme commander of the Finnish army ordered, that all the areas lost in the Winter War Finland should be taken back.  Finland also occupied East Karelia that was outside Finland’s old borders.

In the Continuation War, the frontline was quite far away from Nurmes, about 200 kilometers to east. However, in Nurmes they also prepared to defend the town and whole of Finland. Fortification structures in Nurmes were a part of the Salpa Line, that was Finland’s most important defense line. It was about 1200-kilometer-long defense line from the Baltic Sea to the Arctic Sea. There were never battles in the Salpa Line, but it was Finland`s last protection and also Stalin knew that.

Kuvassa panssarisestekiviä metsässä.

Salpa Line in Nurmes.

Many soldiers from Nurmes and Valtimo fought in the Eastern Karelia. One of those was Mauri Kuvaja (1923-2019). He has said that” the war was cruel”. During the Continuation war civils in Nurmes were not evacuated. Inhabitants were afraid of the Soviet partisans, which attacked against civilians. For example, Toini Okkonen remembered how she faced partisans face to face. Sirkka Partanen experienced attack of the Soviet air forces at the begin of the Continuation War. The attack happened close to the current Bomba-house when she was swimming with her sister.

Mauri Kuvaja (1923-2019)

Home front supported Finland’s fight in many ways. Toini Okkonen belonged to the women’s voluntary civil defense organization called Lotta Svärd. Those voluntary women took part for example to the air surveillance, medical care, communication, and catering. Toini Okkonen also knit mittens for soldiers. Also Sirkka Partanen belonged Lotta Svärd -organisation. She was working in the air surveillance in 1943 and 1944.

Mustavalkoisessa kuvassa seisoo lottapukuisia naisia ja tyttöjä puurakennuksen edustalla.

Sirkka Partanen is the second from the right (1944).

Kuvassa muistolaatta rakennuksen seinässä ja teksti: Tällä paikalla toimi Nurmeksen Suojeluskunta ja Lotta Svärd -yhdistys 1934-1944.

Memorial plaque of Nurmes civil guard and Lotta Svärd -organisation, close to Highschool.

In the summer of 1944, couple days after the landing of Normandy, Stalin decided to break Finland`s resistance. He ordered a massive attack against Finland. Finland`s army had to retreat quickly. Finland’s president Risto Ryti asked help from Hitler. Hitler promised to help if Finland would continue to fight with Germany. Ryti sent a letter to Hitler at his own name and promised that Finland would not make peace with the Soviet Union. Hitler sent Germany`s Luftwaffe and other weapons, for Panzerschrecks, to Finland. With the help from Germany Finland managed to stop soviet invasion in the Karelia area. After that, president Ryti leaved his office and new president Mannerheim stopped the co-operation with Germany. Stalin agreed to armistice. Finland`s army never surrendered, and the Soviet Union never managed to occupy Finland.

 

Lapland War 1944–1945

After the Continuation War the Soviet Union demanded, that Finland had to drive away Germany’s soldiers From the North Finland. Germany`s army would have left in any case but that was not good enough for Stalin. He demanded that Finland had to start a war against Germany. Lapland’s War began in September 1944. One of the soldiers that took part to the war was Ahti Okkonen from Nurmes. He participated the landing of Tornio. He remembered: “It was really trip, because the Luftwaffe tried to sink our ship.” The Lapland’s came to an end in the April of 1945, when the last Germans were driven away from Finland to Norway.

kuvassa istuu kaksi henkilöä sininen risti -kunniakirjojen kanssa.

Toini Okkonen (born in 1927) and her husband Ahti Okkonen (born in 1924) 2022.

After the wars

The World War II was very heavy to Finland. But Finland managed to maintain its’ independence and remained as a democratic state. Finland was the only country fighting against the Soviet Union that was never occupied.

About 90 000 finish soldiers died in the wars of 1939-1945 and a couple of thousand civilians lost their lives. About 200 soldiers from Nurmes were killed. Over 400 000 Karelians lost their homes and were re-settled to the other parts of the country, also to Nurmes ja Valtimo.

Kuvassa lumipukuisia reserviläisiä marssimassa kohti Sankarihautausmaan muistomerkkiä.

War cemetery in Nurmes 2022.

After the war many people in Finland were afraid of a new war and were hiding weapons just in case. For example, the headmaster of Nurmes high school, Esa Kauppinen was one of those who participated in hiding weapons if the Soviet Union would try to occupy Finland after the war. This was a violation against the peace treatment and Kauppinen and many other patriots had to go to prison. Kauppinen was leading his school some time from the prison. Jouko Salonen (1928-2021), the headmaster of Nurmes high school from the 1950`s to the 1980`s was a successor of Esa Kauppinen. Salonen was a voluntary in the anti-aircraft in summer 1944 when he was only 15 years old. In 2019 he said: “If Finland`s independent is endangered in the future, the only choice is to defend like in 1939-1945.”

Mustavalkoisessa kuvassa sotilas seisoo metsän reunassa.

Jouko Salonen (1928-2021)

Mikko Rautiainen

Nestor Pyykön kokemus partisaaneista Juuan Vuokossa kesällä 1943

Nestor Pyykkö (1926-2019), Nurmeksen Salmenkylästä kertoo alla olevalla videolla, miten hän oli joutua neuvostopartisaanien sieppaamaksi Vuokossa kesällä 1943. Pyykkö kertoo asiasta alla olevalla videolla kohdassa: 04:32-07:38. Haastattelu on vuodelta 2019. https://www.youtube.com/watch?v=j6loZ1XeRSg

 

Mikko Rautiainen

Linnoitettu Nurmes 1940-1944

Salpa-aseman tukikohta Nurmeksen Akkosalmessa Iloniemessä. Taustalla Kuhmontie. (kuva: Mikko Rautiainen

Talvisodan jälkeiset aluemenetykset käynnistivät Suomen edelleen kaikkien aikojen suurimman rakennushankkeen. Uusi itäraja oli vailla linnoitteita ja suojaton. Suomessa myös pelättiin uutta sotaa NL:n taholta. Salpa-asemaksi nimetyn uuden puolustuslinjan rakentaminen alkoi kesällä 1940. Lopputuloksena oli Itämereltä Jäämerelle ulottuva 1200 kilometriä pitkä linnoitusketju.

Salpalinjalle valmistui mm. teräsbetonikorsuja, taisteluhautoja ja panssariesteitä. Pohjois-Karjalan suurimmat linnoitteet valmistuivat Joensuun Marjalaan, Höytiäisen kanavan länsipuolelle sekä Jaamankankaalle, Höytiäisen ja Pielisjoen väliin. Vain strategisesti tärkeimmät kohteet linnoitettiin ja suurelta osin turvauduttiin vesistöesteisiin, kuten Saimaaseen ja Pieliseen.

Nurmeksessa pääasema suunniteltiin kulkemaan Porokylän ja Ylikylän kautta. Näkyvimmät linnoitteet  kaupunkialueella ovat Akkosalmessa, Porokylän hautausmaan takaosassa sekä Lapinsärkän läheisyydessä. Salpalinjalle oli suuremmat suunnitelmat myös Nurmeksen osalta, mutta työt katkesivat jatkosodan alkamiseen kesällä 1941. Esimerkiksi suunniteltuja teräsbetonikorsuja ei koskaan valmistunut. Taisteluhautojen ja  muiden kenttälinnoitteiden rakentamisesta vastasi 10.Prikaatin III pataljoona, jonka apuna oli myös Nurmekseen vuonna 1940 perustetun varuskunnan varusmiehiä. Panssarikiviesteet rakensivat puolestaan siviilirakentajat. Nurmeksessa työskenteli työpiirin 420 alaisuudessa toimiva työryhmä 425.

Linnoittamisella varauduttiin taisteluun Nurmeksen omistuksesta, jos asiat olisivat menneet toisin. Akkosalmen linnoitteet olivat pääaseman eteen työnnetty tukikohta, jossa mahdollisesti olisi käyty ensimmäiset taistelut vesistöjen suojaaman kaupungin omistuksesta ja pyritty pitämään vihollinen salmen itäpuolella.

Kartta Nurmeksesta vuodelta 1946. Punaisella ympyröitynä Lautiaisen Haapalahti ja Pielisen Vinkerlahti, joiden väliseen kapeikkoon suunniteltiin pääasema.  Porokylän hautausmaa sijoittuu Haapalahden ja Vinkerlahden väliin. Etuaseman sijainti on merkitty punaisella rastilla Akkosalmen läheisyyteen.

Porokylän hautausmaan takaosasta löytyy puolestaan jyhkeät panssariestekivet, salpalinjan tunnusmerkki. Osa kivistä on sotien jälkeen siirretty reunustamaan hautausmaata. Paikoillaan olevat panssariesteet ovat osa Nurmeksen salpalinjan pääasemaa, Haapalahden-Vinkerlahden kapeikossa. Tässä vaiheessa Nurmeksen kauppala olisi jo menetetty, mutta tälle tasalle neuvostojoukot olisi pitänyt viimeistään pysäyttää, muutoin tiet eri puolille Suomea olisivat olleet tällä suunnalla auki.

Salpalinjaa Nurmeksen Porokylän hautausmaalla (kuva Mikko Rautiainen 2022)

Yläkarjalaiset ja muut suomalaiset pitivät sodan alussa saavuttamansa asemat kaukana Itä-Karjalassa Rukajärvensuunnalla sodan loppuun saakka, itärintaman ainoana osana Mustanmeren ja Jäämeren välillä, eikä sota edennyt Nurmekseen saakka.

Myös muilla rintamilla NL:n hyökkäykset pysäytettiin nykyisten rajojen itäpuolelle, eikä Salpalinjan millään osilla koskaan taisteltu. Rakentaminen ei kuitenkaan ollut turhaa. Salpalinja muodosti Suomen puolustukselle fyysisen ja henkisen selkänojan kesällä 1944. Oli vielä yksi linja, jossa taistelua voitaisiin jatkaa. Tämän tiesi myös Neuvostoliitto.

Mikko Rautiainen

 

Lähde: Matka Salpalinjalle (toim. Armi Oinonen, Arvo Tolmunen 2005), kirjoittajana Pohjois-Karjalan osalta Kimmo Salo.

 

Kuvassa Tarton rauhan raja punaisella ja Rukajärvi ympyröitynä sinisellä. Kartta on vuodelta 1942.

Talvisotaan liittyviä kohteita Nurmeksen vanhassa kauppalassa

Vanhan kauppalan alueella on mahdollista kiertää noin parin kilometrin mittainen rengasreitti, jonka matkalle sattuu useita talvisodan historiaan liittyviä kohteita.

Nurmeksen suojeluskuntalaisia Nurmeksen kauppalantalon edustalla. (kuva: Väinö Hämäläinen, Nurmeksen museo)

Sotaan lähdön muistomerkki Kauppalantalon pihalla

Nurmeslaisten Sotaan lähdön muistomerkki (1979) Kauppalantalon pihalla (kuva: Mikko Rautiainen 2022)

”Talvisota-kävely” on luontevaa aloittaa vuonna 1904 valmistuneen jugendtyylisen Kauppalantalon pihalta, josta löytyy vuonna 1979 pystytetty sotaan lähdön muistomerkki. Tältä paikalta ensimmäiset nurmeslaiset lähtivät ylimääräiseen harjoitukseen ja sen myötä talvisotaan syksyllä 1939. Nurmeslaisia taisteli mm. Kuhmon rintamalla ja Lieksan Nurmijärvellä, Puuruun linjalla. Muistomerkin läheisyydessä oleva 1800-luvun tykki puolestaan tuotiin paikalle vuonna 2011 kunnioittamaan jatkosodan alkamisen 70-vuotismuistoa ja nurmeslaisten sotaponnisteluja. Erityisesti talvisodassa suomalaiset joutuivat käymään vihollista vastaan hyvinkin vanhalla kalustolla. Kauppalantaloa tarvittiin myös koulukäyttöön talvisodan jälkeen, Keskustan koulun tuhouduttua pommituksissa.

 

Rautatieasema ja sirpalesuoja

Kuvan keskellä takana aseman sirpalesuoja. Oikealla Nurmeksen rautatieasema. (kuva: Mikko Rautiainen 2022)

Kauppalantalolta suunnataan Raatihuoneenkatua pitkin rautatieasemalle. Nurmeksen halki kulkeva rautatie oli yksi syy siihen, miksi kauppala on talvisodassa ankarien pommitusten kohteena. Karjalan rautatien pohjoinen osuus Joensuusta Lieksan kautta Nurmekseen valmistui vuonna 1911. Vihollisen tavoitteena oli katkaista rautatie ja hankaloittaa siten suomalaisten toimia. Epäilemättä tässä olisi auttanut erityisesti Mikonsalmen siltojen tuhoaminen. Nurmes on myös ilmasta käsin help,osti tunnistettava kohde, kapea harju kahden vesistön välissä. Koska itse asematkin olivat ilmeisiä pommituskohteita, muistuttaa sodasta edelleen sirpalesuoja, joka tarjoaa myös mahdollisuuden päätellä sirpalesuojan ja pommisuojan eroa. Aseman sirpalesuoja on ilmeisesti rakennettu talvisodan jälkeen.

 

Sotasairaalan pommituksen muistomerkki

Kirkkokadun koulun oppilas laskee kynttilän muistomerkille pommituksen 80-vuotismuistopäivänä 2020. (kuva: Mikko Rautiainen)

Asemalta suunnataan Kirkkokadulle, jonka varrelta löytyy Sairashuoneen palotori. Korttelissa, johon nyt on noussut uudisrakennuksia, sijaitsi aikanaan yleinen sairaala, joka talvisodan aikana toimi sotasairaalana. Tänne kohdistui neuvostoilmavoimien isku tammikuussa 1940. Vuonna 1960 pystytetty muistomerkki löytyy läheltä palotorin toista päätä. 21:n kuolleen nimilista koruttomassa kivipaadessa on karua luettavaa. Haavoittuneitakin oli 30. Muistomerkkiä vastapäiset jylhät petäjät lienevät todistaneet Neuvostoliiton pommien tuhovoiman sotasairaalan sirpalesuojaan 23.tammikuuta 1940. Mahtavatkohan ne kantaa naapurin metalliromua sisällään? Itse sairaala selvisi pommituksesta, mutta tuli puretuksi vuonna 1981. Kirkkokadulle palatessa voi pysähtyä ”KOP:n”-talon kohdalla ja miettiä, millainen oli sen paikalla ollut talo, joka tuhoutui samaisessa iskussa.

Kuvan oikeassa reunassa sotilassairaalan pommituksen muistomerkki lumipeitteisenä vastapäätä suurta mäntyä (kuva: Mikko Rautiainen 2022)

Kuvassa etualalla Nurmeksen yleinen sairaala Kirkkokadun ja Kaarlonkadun kulmassa 1920-luvulla. (kuva Nurmeksen museo)

Kirkon sirpalevauriot

Nurmeksen kirkon pommitusvauriot vuodelta 1940 Karjalankadun puoleisella seinällä (kuva: Mikko Rautiainen 2022)

 

Seuraava kohde on pommitusten muistomerkille näkyvä uusgotiikkaa edustava Nurmeksen 5.kirkko vuodelta 1897. Kirkon Karjalankadunpuoleisesta seinästä voi ihmetellä ruhjeita, joita aiheuttivat ne toistasataa pommia, jotka tippuivat kirkon lähelle 4.helmikuuta 1940. Kirkon 55 metriä korkea torni, tuolloin maakunnan korkein rakennus tarjosi talvisodassa paikan tähystää vastapuolen koneita, mutta lienee se auttanut myös vihollista suunnistamaan Nurmekseen. Jylhä katedraali ei sirpalevaurioista hätkähtänyt, eikä menneisyyden dramaattisia vaiheita ole siloteltu piiloon. Kirkon pääoven yläpuolelta löytyy puolestaan muisto ajalta, kun oli Suomi oli Venäjään kuuluva autonominen suuriruhtinaskunta. Suomen itsenäistyttyä keisarien nimilaatta poistettiin, mutta palautettiin myöhemmin takaisin.

Nurmeksen kirkon pääsisäänkäynti ja keisarien nimet (kuva: Mikko Rautiainen)

Karjalan kalmistoissa lepäävien muistomerkki

Luovutetun Karjalan kalmistoissa lepäävien vainajien muistomerkissä vuodelta 1958 lukee: ”Heidän, jotka kalliin maan poveen jäivät nukkumaan”. Taustalla Kirkkokadun koulun rakennukset. Jugend-tyylinen puurakennus valmistui v.1905 Nurmeksen yhteislyseon käyttöön (kuva: Mikko Rautiainen 2022.)

Kierros päättyy Karjalan kalmistoissa lepäävien muistomerkille. Näitä muistelupaikkoja tarvittiin joka puolella maata, kun satojen tuhansien suomalaisten läheiset jäivät menetettyjen alueiden hautausmaille, jonne ei varsinkaan sotien jälkeisinä vuosikymmeninä ollut pääsyä, jos olivat tuholta ylipäätään säilyneet.

 

Nurmeksen Suojeluskuntatalon muistolaatta

Kierrosta voi jatkaa vielä Keskustan kentän laidalle, jonka toisesta päädystä ammattiopiston rakennuksen seinästä löytyy samalla paikalla sijainneen Nurmeksen suojeluskuntatalon muistolaatta. Toisella laidalla kenttää seisoo sotien jälkeen, talvisodan pommituksissa tuhoutuneen keskustan koulun uudisrakennus. Itse urheilukenttä puolestaan valmistui aikanaan Nurmeksen suojeluskunnan toimesta.

Nurmeksen suojeluskunnan harjoituspäivät. Kuvan keskellä muonituslottia. Taustalla Nurmeksen Suojeluskuntalo, eli Motti. (kuva: Nurmeksen museo)

Muuta

Talvisota-kävelyltä on hyvä suunnata Kötsin museoon katsomaan elokuva Pommien varjossa, mikä antaa kokonaiskuvan talvisodan tapahtumista Nurmeksessa. Tekstin lähteenä on osin käytetty tätä Nurmeksen museon artikkelia: https://www.nurmes.fi/en/pommitukset-nurmeksessa

 

Mikko Rautiainen

Sotahistoriaa Nurmeksen Porokylän hautausmaalla

 

Jääkärimajuri F.W.Tuisku (1891-1961)

Jääkärimajuri F.W.Tuiskun (1891-1961) muistokivi. (kuva Mikko Rautiainen 2022)

Hautausmaan vanhasta osasta löytyy Jääkärimajuri F. W. Tuiskun (1891–1961) hautapaasi miekkoineen ja kypärineen. Löytyypä siitä myös Preussin kuninkaallisen jääkäripataljoonan 27:n tunnus. Kurikassa syntynyt Tuisku oli yksi noin 2000 suomalaisesta, jotka saivat sotilaskoulutuksen Saksassa vuosina 1915–1918. Tarkoituksena oli, että jääkäreiden johdolla käytäisiin sota Venäjää vastaan ja Suomi irtautuisi keisarin vallasta, joka sortovuosina 1899–1917 sitoi Suomea tiukemmin itseensä. Tuisku ja muut jääkärit saivat tulikasteensa I-maailmansodan itärintaman taisteluissa. Heidän johdollaan valkoiset voittivat taistelun Suomen hallinnasta keväällä 1918. Seuraavana oli vuorossa Itä-Karjalan heimosota, jossa Tuisku taisteli Petsamon suunnalla. Sodan, jossa Suomen valtio ei ollut virallisesti mukana tavoitteena oli liittää Itä-Karjala osaksi Suomea. Suur-Suomi-hanke epäonnistui ja 1920-luvulla Tuisku muutti Nurmekseen vaimonsa kotitilalle Laamilaan. Talvisodan alettua Suomi tarvitsi jälleen jääkäreitä. Tuisku komensi pataljoonaa Lieksassa ja toimi välirauhan aikana Lieksan komendanttina. jatkosodassa hän johti linnoitustöitä Rukajärvensuunnalla.

Rehtori Esa Kauppinen (1894-1973)

Kuvassa sotilaspukuinen henkilö rintamalla.

Jaosupseeri (6KTR/18) luutnantti Esa Kauppinen Rukajärvellä 1942 (kuva Yrjö Ahonen, Nurmeksen museo)

Rukajärvensuunnalla toimi myös Tuiskun lähelle haudattu yhteislyseon rehtori Esa Kauppinen (1894–1973). Pedagogisten ansioiden lisäksi hän ahkeroi luutnanttina sotarintamilla. Talvisodassa Kauppinen taisteli Lieksassa Puuruun linjalla. Kerrotaan myös, että hän sotien jälkeen kulki viranhoidossaan sotapuukko vyöllä. Jatkosodan jälkimainingeissa Kauppinen otti osaa asekätkentään, jolla valmistauduttiin itsenäisyyden säilyttämiseen, mikäli entisen vihollisen rauhantahto ei osoittautuisi pysyväksi. Isänmaallisella teolla oli seuraamuksensa ja seuraavaksi Kauppinen johtikin kouluaan vankilasta. Sinne hän entisen oppilaan kertoman mukaan lähti oppilaiden kunniakujassa.

Rehtori Esa Kauppisen (1894-1973) muistokivi (kuva Mikko Rautiainen 2022)

Mauri Virmakoski (1906-1971)

Majuri Mauri A. Virmakoski toimi Nurmeksen suojeluskunnan päällikkönä. Hänet on haudattu Hautausmaan uudelle puolelle, pääportilta katsottuna oikealle, uuden puolen etuosaan. Etuosasta löytyy myös Virmakosken suojeluskuntatoverin Väinö Hämäläisen (1883-1947) hauta. Hämäläinen tunnetaan Nurmeksen museon perustajana. Virmakoski asui jonkin aikaa Hämäläisen vuokralaisena. Lue lisää Väinö Hämäläisestä Nurmeksen museon sivulta: https://www.nurmes.fi/en/vaino-hamalainen

Majuri Mauri A. Virmakosken (1906-1971) muistokivi (kuva Mikko Rautiainen)

Asevelihaudat

Uuden puolen etuosasta löytyy Asevelihaudat -muistomerkki. Asevelihautaan on haudattu nurmeslaisia veteraaneja 1940-luvulta 2010-luvulle. Se muistuttaa monin tavoin sankarihautaa ja sellainen se tosiasiassa onkin. Moni haudassa lepäävä itsenäisyyden puolustaja on kuollut melko nuorena, pian sotien jälkeen.

Kuvassa hautakivi, jossa teksti asevelihaudat. Kivessä myös risti ja kiven päällä sotilaan kypärä.

Asevelihautaan Nurmeksen Porokylässä on haudattu sotaveteraaneja 1940-luvulta 2010-luvulle (kuva: Mikko Rautiainen 2021)

Salpa-asema

Hautausmaan takaosasta löytyy jyhkeät panssariestekivet, 1940-1944 rakennetun salpalinjan tunnusmerkki. Osa kivistä on sotien jälkeen siirretty reunustamaan hautausmaata. Paikoillaan olevat panssariesteet ovat osa Nurmeksen Salpa-aseman taaempaa osaa Lautiaisen-Vinkerlahden kapeikossa. Tälle tasalle neuvostojoukot olisi jatkosodassa pitänyt Nurmeksessa viimeistään pysäyttää, muutoin tiet eri puolille Suomea olisivat tällä suunnalla auki. Yläkarjalaiset pitivät jatkosodan alussa saavuttamansa asemat kaukana Itä-Karjalassa Rukajärvensuunnalla sodan loppuun saakka, itärintaman ainoana osana Mustanmeren ja Jäämeren välillä, eikä hautausmaalla jouduttu taistelemaan elämästä ja kuolemasta.

Salpalinjaa Nurmeksen Porokylän hautausmaalla (kuva Mikko Rautiainen 2022)

 

Mikko Rautiainen

Tekstin lähteitä, kirjallisuutta ja linkkejä aiheesta kiinnostuneille:

Isäni sota, rauha ja rakkaat: Talvi- ja jatkosodan kirjeitä, päiväkirjan lehtiä, äidin ja muiden sukulaisten kertomaa, omia muistoja. Sarkkinen, Lahja (2018).

Nurmekselaisia sotatiellä (Sillanpää Raimo 2010),

Nurmeksen sankarivainajat (Sillanpää,Raimo, 2000)

Painajainen Pielisjärvellä: Neuvostopartisaanien toiminta kesällä 1944 (Oksanen Tauno, Martikainen Paavo 1998)

Salpalinnoitteet 10. Prikaatin alueella Nurmes–Kuhmo–Lieksa. (Sillanpää, Raimo ja Tauno Oksanen, 2004)

Toki kallehin on vapaus: Maanpuolustustyötä Ylä-Karjalassa. (Sillanpää, Raimo, 1998)

Valtimolaiset sodassa 1939–1945 (toim. Leevi Kuokkanen 2011)

 

Lisää Pohjois-Karjalaa käsittelevää sotahistoriallista kirjallisuutta löydät täältä:

https://sotiemmeperinne.fi/index.php/alueellinen-perinnetyo/pohjois-karjala_p-k/paikallista-sotahistoriaa-p-k/kirjallisuus-p-k/

 

Nurmeslaisten videoidut haastattelut: https://www.youtube.com/playlist?list=PLZcRS8MVo5aMzyWG5PRWt7li8VRBW_xnZ (Mikko Rautiainen ja Raija Kivioja 2019-2022)

 

Kötsin museo Nurmeksessa: http://nurmes.fi/museo

  • Perusnäyttelyssä kerrotaan mm. karjalaisen siirtoväen historiasta
  • Museon elokuvateatteri Soinnussa on katsottavissa Nurmeksen pommituksista 1940 kertova dokumenttielokuva Pommien varjossa

 

Rukajärvikeskus: http://www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi/rukajarvikeskus/

 

Tietoa sankarivainajista: https://www.sotasampo.fi/fi/casualties/ (Suomen sodissa 1939–1945 menehtyneet)

Yhteystietoja:

Mikko Rautiainen, historian- ja yhteiskuntaopin lehtori, toimikunnan pj. 050 4006899, mikko.rautiainen@edu.nurmes.fi (tiedottaminen ja perinteen keruu)

Meri-Anna Rossander, museon johtaja, 040 1045152, meri.rossander@nurmes.fi (yhteydenotot esim. sotaan liittyvien aineistojen luovutuksissa)

Paula Timonen, perinnetoimikunnan hoiva- ja tukivastaava: paula.h.timonen@gmail.com

Jussi Säämänen, sotaveteraanikerho, yhteyshenkilö veteraanien siunaustilaisuuksissa: 0400 260693

Paavo Harakka, Valtimon rintamaveteraanien pj. 050 5368171

Perinneyhdistys: https://www.facebook.com/sotienPKperinneyhdistys

Mustavalkoisessa kuvassa seitsemän poikaa kivääreiden kanssa. Taustalla Nurmeksen kauppalantalo.

Palokunnan poikia koulutetaan kiväärimiehiksi Nurmeksen kauppalantalon edustalla 20.7.1941 (kuva luutnantti Tapio Piha, SA-kuva)

Sankarihautausmaat ja sotahistoriaa Porokylän hautausmaalla

Kunniavartio järjestäytyy Nurmeksen Sankarihautausmaalla 2.12.2022 (kuva Mikko Rautiainen 2022)

 

Nurmeksessa on kolme sankarihautausmaata. Tietoa hautausmaista ja niihin haudatuista sankarivainajista löydät alla olevista Sotasampo -sivuston linkeistä:

Nurmeksen sankarihautausmaat ja sankarivainajat:

Höljäkkä: https://www.sotasampo.fi/fi/cemeteries/page/h0561_2

Nurmes: https://www.sotasampo.fi/fi/cemeteries/page/h0561_1

Valtimo: https://www.sotasampo.fi/fi/cemeteries/page/h0568_1

 

Sotahistoriaa Nurmeksen Porokylän hautausmaalla

 

Jääkärimajuri F.W.Tuisku (1891-1961)

Jääkärimajuri F.W.Tuiskun (1891-1961) muistokivi. (kuva Mikko Rautiainen 2022)

Hautausmaan vanhasta osasta löytyy Jääkärimajuri F. W. Tuiskun (1891–1961) hautapaasi miekkoineen ja kypärineen. Löytyypä siitä myös Preussin kuninkaallisen jääkäripataljoonan 27:n tunnus. Kurikassa syntynyt Tuisku oli yksi noin 2000 suomalaisesta, jotka saivat sotilaskoulutuksen Saksassa vuosina 1915–1918. Tarkoituksena oli, että jääkäreiden johdolla käytäisiin sota Venäjää vastaan ja Suomi irtautuisi keisarin vallasta, joka sortovuosina 1899–1917 sitoi Suomea tiukemmin itseensä. Tuisku ja muut jääkärit saivat tulikasteensa I-maailmansodan itärintaman taisteluissa. Heidän johdollaan valkoiset voittivat taistelun Suomen hallinnasta keväällä 1918. Seuraavana oli vuorossa Itä-Karjalan heimosota, jossa Tuisku taisteli Petsamon suunnalla. Sodan, jossa Suomen valtio ei ollut virallisesti mukana tavoitteena oli liittää Itä-Karjala osaksi Suomea. Suur-Suomi-hanke epäonnistui ja 1920-luvulla Tuisku muutti Nurmekseen vaimonsa kotitilalle Laamilaan. Talvisodan alettua Suomi tarvitsi jälleen jääkäreitä. Tuisku komensi pataljoonaa Lieksassa ja toimi välirauhan aikana Lieksan komendanttina. jatkosodassa hän johti linnoitustöitä Rukajärvensuunnalla.

Rehtori Esa Kauppinen (1894-1973)

Kuvassa sotilaspukuinen henkilö rintamalla.

Jaosupseeri (6KTR/18) luutnantti Esa Kauppinen Rukajärvellä 1942 (kuva Yrjö Ahonen, Nurmeksen museo)

Rukajärvensuunnalla toimi myös Tuiskun lähelle haudattu yhteislyseon rehtori Esa Kauppinen (1894–1973). Pedagogisten ansioiden lisäksi hän ahkeroi luutnanttina sotarintamilla. Talvisodassa Kauppinen taisteli Lieksassa Puuruun linjalla. Kerrotaan myös, että hän sotien jälkeen kulki viranhoidossaan sotapuukko vyöllä. Jatkosodan jälkimainingeissa Kauppinen otti osaa asekätkentään, jolla valmistauduttiin itsenäisyyden säilyttämiseen, mikäli entisen vihollisen rauhantahto ei osoittautuisi pysyväksi. Isänmaallisella teolla oli seuraamuksensa ja seuraavaksi Kauppinen johti kouluaan vankilasta. Sinne hän entisen oppilaan kertoman mukaan lähti oppilaiden kunniakujassa.

Rehtori Esa Kauppisen (1894-1973) muistokivi (kuva Mikko Rautiainen 2022)

Perimätiedon mukaan kätkettyjä aseita säilytettiin yhteislyseon ullakolla. Kuvassa portaat yhteislyseon (nyk. Kirkkokadun alakoulu ullakolle) kuva: Mikko Rautiainen 2022

Majuri Mauri Virmakoski (1906-1971)

IIKTR 18 päällikkö kapteeni Mauri Virmakoski Rukajärvellä 1942 (kuva Yrjö Ahonen Nurmeksen museo)

Majuri Mauri A. Virmakoski toimi Nurmeksen suojeluskunnan päällikkönä. Hänet on haudattu Hautausmaan uudelle puolelle, pääportilta katsottuna oikealle, uuden puolen etuosaan. Etuosasta löytyy myös Virmakosken suojeluskuntatoverin Väinö Hämäläisen (1883-1947) hauta. Hämäläinen tunnetaan Nurmeksen museon perustajana. Virmakoski asui jonkin aikaa Hämäläisen vuokralaisena. Lue lisää Väinö Hämäläisestä Nurmeksen museon sivulta: https://www.nurmes.fi/en/vaino-hamalainen

Majuri Mauri A. Virmakosken (1906-1971) muistokivi (kuva Mikko Rautiainen)

Asevelihaudat

Uuden puolen etuosasta löytyy Asevelihaudat -muistomerkki. Asevelihautaan on haudattu nurmeslaisia veteraaneja 1940-luvulta 2010-luvulle. Se muistuttaa monin tavoin sankarihautaa ja sellainen se tosiasiassa onkin. Moni haudassa lepäävä itsenäisyyden puolustaja on kuollut melko nuorena, pian sotien jälkeen.

Kuvassa hautakivi, jossa teksti asevelihaudat. Kivessä myös risti ja kiven päällä sotilaan kypärä.

Asevelihautaan Nurmeksen Porokylässä on haudattu sotaveteraaneja 1940-luvulta 2010-luvulle (kuva: Mikko Rautiainen 2021)

Salpa-asema

Hautausmaan takaosasta löytyy jyhkeät panssariestekivet, 1940-1944 rakennetun salpalinjan tunnusmerkki. Osa kivistä on sotien jälkeen siirretty reunustamaan hautausmaata. Paikoillaan olevat panssariesteet ovat osa Nurmeksen Salpa-aseman taaempaa osaa Lautiaisen-Vinkerlahden kapeikossa. Tälle tasalle neuvostojoukot olisi jatkosodassa pitänyt Nurmeksessa viimeistään pysäyttää, muutoin tiet eri puolille Suomea olisivat tällä suunnalla auki. Yläkarjalaiset pitivät jatkosodan alussa saavuttamansa asemat kaukana Itä-Karjalassa Rukajärvensuunnalla sodan loppuun saakka, itärintaman ainoana osana Mustanmeren ja Jäämeren välillä, eikä hautausmaalla jouduttu taistelemaan elämästä ja kuolemasta. Nurmeksen Salpalinjan etuasema löytyy Akkosalmesta.

Salpalinjaa Nurmeksen Porokylän hautausmaalla (kuva Mikko Rautiainen 2022)

 

Mikko Rautiainen