Ajankohtaista
Kevyt Osasto 1 – jatkosodan unohdetut urhot
Jatkosodan joukko-osasto Kevyt Osasto 1 perustettiin kesäkuun 1941 liikekannallepanon yhteydessä Kulosaaren ruotsinkielisellä yhteiskoululla. Osasto liitettiin osaksi Helsingin sotilasläänin perustamaa 12. Divisioonaa, jonka komentajana toimi myöhemmin Mannerheim-ristin ritariksi nimitetty Einar Vihma. Kevyt Osasto 1:n komentajaksi nimitettiin tuohon asti Helsingin suojeluskuntapiirin aluepäällikkönä toiminut ratsumestari Erkki Kokko. Kevyt Osasto 1:n riveissä palvelleista moni oli talvisodan aikaisen Kevyt Osasto 4:n miehiä, ja Kokkoa komentajantehtävässä sijaisti yksi heistä, Kevyt Osasto 4:n historiikin kirjoittanut Eero Huotari.
Osasto koostui sitä perustettaessa esikunnasta, 1. ja 2. Jääkärikomppaniasta sekä konekiväärikomppaniasta, heinäkuussa siihen liitettiin vielä jonkin aikaa toiminnassa ollut 3. Jääkärikomppania. Kesäkuun lopulla konekiväärikomppaniaa vahvistettiin vielä Linnoituspatteristo 3:n IV Tykkijoukkueella, viikkoa myöhemmin esikuntakomppaniaa täydennettiin vielä 52. Rajajääkärikomppaniasta peräisin olevalla kolmiryhmäisellä sulutusjoukkueella. Niin varustuksen kuin vahvuutensa puolesta jatkosotaan lähdettiin siis varsin hyvistä lähtökohdista.
Vielä talvisodassa helsinkiläismiehistä kootussa Kevyt Osasto 4:ssä toiminutta eskadroonaa eli ratsukomppaniaa ei enää jatkosodan aikaisissa kevyissä osastoissa nähty ja polkupyörien merkitys nopean liikkuvuuden mahdollistavana työkaluna nousi entistä suuremmaksi.
Kevyt Osasto 1:n sotapolku
Myös Kevyt Osasto 1:n jatkosodan aikainen sotapolku seurasi talvisodan Kevyt Osasto 4:n jalanjäljissä. Kulosaaressa kokoontumisen jälkeen 20.6. 1941 miehet lastattiin kuorma-autoihin ja henkilöautoihin, joissa alkoi kyyti kohti Miehikkälää. Heidän vielä ollessaan matkalla määränpäähänsä aloitti Saksa Neuvostoliiton lyömiseen tähtäävän Operaatio Barbarossansa, joka muutama päivä myöhemmin johti siihen, että Neuvostoliitto aloitti Suomeen kohdistuvat pommituksensa ja jatkosota oli virallisesti syttynyt.
Alkuun päivät täyttyivät harjoituksista ja kaluston huollosta, kunnes kesäkuun lopussa alkoi siirtyminen, joka osaston kohdalla merkitsi yli kuukauden kestänyttä hälytysvalmiudessa oloa rajalla entisen Jääsken, nykyisen Joutsenon alueella. Ensimmäinen kaatuminenkin – vihollisen tarkka-ampujan harhaluodista – koettiin vasta vähän ennen elokuun puoliväliä. Ensimmäistä taistelutehtävää saatiin odottaa elokuun jälkipuoliskolle. Moskovan raja ylitettiin 21.8.1941.
12 Divisioonan tehtäväksi oli annettu hyökätä rajalta Suokumaajärven molemmin puolin Lottolaan ja sieltä Hannilaan, ja tästä alkoi Kevyt Osasto 4:n hyökkäyssotavaihe Karjalan kannaksella. Pilppulan ja Kämäränjoen maastoissa käytyjen rankkojen taisteluiden divisioonan itäisempään hyökkäyskiilaan kuuluneen osaston tie vei Vammelsuun kautta syysuun alkuun tultaessa Inoon, minne sen talvisodan aikaisen edeltäjän, Kevyt Osasto 4:n eteneminen oli aikanaan päättynyt.
Tässä vaiheessa Kevyt Osasto 1:n miehiä oli mukana Kuuterselän maastossa käydyissä taisteluissa sekä tuhoamassa eteläisen Kannaksen rautatieyhteyksiä estämään Leningradista lähtevien vihollisjoukkojen evakuointijunien liikennettä. Inonniemestä osaston onnistui saada merkittävä määrä niin sotasaalista kuin sotavankeja. Syyskuun ensimmäiseen päivään päättyi myös miehistötappioiden kannalta osaston tuhoisin vaihe: pelkästään kaatuneita oli viitisenkymmentä, minkä päälle tuli ainakin tuplasti sen verran haavoittuneita ja kadonneita.
Seuraavaksi Kevyt Osasto sai käskyn siirtyä Raivolaan jossa, vaikka varsinaiset taistelut alkoivatkin jo hiipua, jouduttiin olemaan varuillaan mm. desanttien vuoksi. Lokakuussa oli puolestaan edessä siirto Uudellekirkolle IV Armeijakunnan reserviksi, marraskuussa osasto otti rintamavastuun Kiisselinsuolla, ja tammikuussa 1942 varmistamaan Vammelsuun rantaa. Kaatumisilta ei vältytty näissäkään vaiheissa.
Vuosien 1941–1942 vaihteessa hyökkäyssota asettui kaikilla Suomen rintamilla seuraavat kaksi ja puoli vuotta kestäneeksi asemasodaksi. Tätä lähestyttäessä alkoivat myös joukko-osastojen uudelleenjärjestelyt. Myös Kevyt Osasto 1:n osia alettiin lakkauttaa ja miehiä siirtää muihin yksiköihin, minkä lisäksi väkeä alkoi niin lomille kuin erikoiskoulutuksiin. Samoin Päämajassa ryhdyttiin valmistelemaan vanhempien rintamalla olevien ikäluokkien kotiutusta, mihin syynä oli myös kotirintamalla vallitseva työvoimapula.
Kevyt Osasto 1:n päätös
Lokakuun loppua kohden varmistui myös päätös niin 12. Divisioonan kuin Kevyt Osasto 1:n lakkauttamisesta. 12. Divisioonan tie tuli päätökseensä tammikuussa 1942, minkä jälkeen siihen kuuluneet, Karjalan kannakselle yhä sijoitetut osat alistettiin Mannerheim-ristilläkin huomioidun Aaro Pajarin komentamalle 18. Divisioonalle. Kevyt Osasto 4:n hajottaminen oli vuorossa huhtikuussa, suurin osa sen miehistä jatkosijoitettiin Jalkaväkirykmentti 47:n III Pataljoonaan.
8.4. päivätyssä osaston viimeisessä päiväkäskyssä komentaja Kokko osoitti kiitollisuuttaan pienten joukkojensa urhoollisuudelle ja heille, jotka joutuivat antamaan kaikkensa isänmaansa vapautta puolustaessaan:
”Heidän esimerkkinsä on antanut meille voimaa jatkuviin taisteluihin ja se velvoittaa meitä saattamaan tämän sodan kunniakkaaseen ja voitolliseen päätökseen.”
Kaikkiaan Kevyt Osasto 1:n riveissä taisteli – lähteestä riippuen – 800–900 miestä. Kaatuneisiin kirjattiin osaston noin yhdeksänkuukautisen sotataipaleen aikana kaikkiaan 57, sotasairaalassa hoidettujen haavoittuneisiin 184, kadonneiden määräksi ilmoitetaan kaksi ja vihollisen sotavankeuteen joutuneeksi sekä siellä kuolleeksi on merkitty yksi.
Kaatuneiden keski-ikä ei olut 27 vuotta korkeampi ja he jättivät jälkeensä 24 sotaleskeä ja 28 sotaorpoa, jotka niin ikään joutuivat maksamaan Suomen vapaudesta kovin karvaan hinnan.
SINUA SAATTAISI MYÖS KIINNOSTAA: