Nurmeslaisia sotilaspoikia, pikkulottia ja kotirintamanaisia

Sininen risti (kuva Mikko Rautiainen)

 

Sotilaspoikia

Sotilaspojat oli Suojeluskuntien alainen poikajärjestö, jossa valmistauduttiin ja harjoiteltiin tulevia maanpuolustustehtäviä. Sotilaspojat saattoivat myös tehdä esimerkiksi lähettitehtäviä armeijalle. Heidän osanansa oli myös monenlaiset talkootyöt; kuten mottitalkoot ja metalliromun kerääminen aseiden ja ammusten raaka-aineiksi.

 

Ahti Okkonen (1924-2024)

Ahti Okkonen 2022 (kuva Mikko Rautiainen)

Ahti Okkonen osallistui Suojeluskunnan toimintaan poikaosastossa Nurmeksen Lipinlahdessa. Toimintaan hän oli lähtenyt mukaan kansakoulussa ollessaan. Tähän vaikutti isämaallinen kotitausta. Harjoituksia hän muistaa olleen esim. talviaikaan järvenjäällä joka sunnuntai. Talvisodan alkaessa 15-vuotias sotilaspoika Okkonen sai tehtäväkseen lähteä viemään polkupyörällä palvelukseenastumismääräyksiä paikallisille miehille. Tehtävää Okkonen kuvaili vaikeaksi paikaksi sekä määräyksen viejälle että vastaanottajille. Talvisodan ajasta Okkoselle ovat jääneet mieleen myös yölliset vartiointitehtävät. Varusmiespalveluksensa Okkonen suoritti vuosina 1943–1944 kouluttaen nuorempia varusmiehiä. Kun sota saksalaisia vastaan alkoi Pohjoisessa syksyllä 1944, komennettiin Okkonen Ouluun ja sieltä edelleen Tornion maihinnousuun. Torniosta korpraali Okkosen sotatie jatkui edelleen Lätäsenojoelle Käsivarren Lappiin, josta kotiutettiin maaliskuussa 1945. Sotien jälkeen Okkonen työskenteli mm. Metsätyönjohtajana. Katso lisää täältä: https://www.youtube.com/watch?v=85leAQxv8F4

Markku Kuittinen (s.1928)

Markku Kuittinen 2022 (kuva Mikko Rautiainen)

Valtimon Karhunpäästä kotoisin oleva Markku Kuittinen oli mukana suojeluskunnan poikaosastossa ennen talvisotaa. Toimintaa johti Ristivaaran kansakoulun opettaja Matti Huttunen. Harjoituksia oli koululla vähintään viikoittain. Erityisesti Kuittiselle jäi mieleen kiväärillä tehtävät tähtäysharjoitukset. Pojat saivat päälleen myös viralliset sarkapuvut. Suojeluskuntapoikien toiminta loppui talvisodan alkamiseen, kun opettaja kesken koulupäivän kertoi joutuvansa lähtemään armeijan palvelukseen. Markku Kuittinen puolestaan joutui talvisodan ajaksi evakkoon Halsualle. Sotilaspoikatoiminta ei enää käynnistynyt uudelleen, kun sopivaa vetäjää ei löytynyt. Jatkosodan vuodet Kuittinen työskenteli kotitilalla maanviljelystöissä, koulua ei käyty. Sodasta muistuttivat myös ilmapommitukset, joita sattui myös kotipaikan lähelle, Kortevaarantielle, vihollisen yrittäessä pommittaa rautatietä.  Erityisen surullisena ja mieleenpainuvana muistona sotavuosista jäi mieleen vanhemman veljen kaatuminen ja sankarihautajaiset kunnianlaukauksineen. Varusmiespalveluksen Kuittinen suoritti tykkimiehenä Ylämyllyn varuskunnassa vuonna 1949. Ammatiltaan Kuittinen on maanviljelijä.

Oiva Heikkinen (s.1929)

Oiva Heikkinen 2022 (kuva Mikko Rautiainen)

Oiva Heikkinen kuului jatkosodan vuosina Suojeluskunnan poikaosastoon Nurmeksen Salmenkylässä. Toimintaa johti koulun opettaja, innokas suojeluskuntalainen Einari Jokiniemi. Oiva Heikkisen sotilaspoikatoiminta johti niin pitkälle, että hän kävi Paltamossa ryhmänjohtajakurssin jatkosodan aikana. Sotilaspoikatoiminnan lisäksi Oiva Heikkisen sotavuosiin kuuluivat maanviljelystyöt, joista hänen oli nuoresta iästään huolimatta otettava suuri vastuu, isän sairastuttua. Heikkisen mieleen on jäänyt myös, kuinka äiti paistoi heidän talossaan jatkosodan aikana kukkoja, jotka kuljetettiin sotilaille Rukajärven rintamalle.  Varusmiespalveluksensa Heikkinen suoritti Kontiolahdessa ja Oulun varuskunnan autokomppaniassa vuonna 1949. Sotilasarvoltaan hän on jääkäri. Elämäntyönsä Heikkinen teki kuljetusalan yrittäjänä.

Pertti Tikkanen (1930-2023)

Pertti Tikkanen 2022 (kuva; Mikko Rautiainen)

Pertti Tikkanen koki talvisodan aikana evakkoajan, kun Nurmeksen siviiliväestö evakuoitiin mahdollisten sotatoimien alta. Pertti oli evakossa mm. Kannuksessa ja Maaningalla.  Maaningassa evakkopaikkana oli iso maatalo. Heillä oli ruisleipien luovutusvelvollisuus rintamasotilaille. Joka päivä paistui talon suuressa uunissa satoja leipiä, jotka 9-vuotias evakkopoika Pertti pakkasi ennalta kokoamiinsa pahvilaatikoihin. Jatkosodan alettua Pertti Tikkanen liittyi Nurmeksen sotilaspoika osastoon 11 vuotiaana. Siinä hän toimi sotilaspoikalähettinä. Sotilaspojat osallistuivat moniin käytännön tehtäviin.  He  tekivät  Pertti Tikkasen mukaan valtavat määrät puukaasu-autojen polttoaineeksi tarvittavia puupilkkeitä Suomen armeijan käyttöön. Sotilaspojat avustivat lähitalojen työruuhkassa. Osallistuivat metallien ym. keräyskampanjoihin. Varusmiespalveluksen Tikkanen suoritti Kontiorannassa v. 1950, saaden korpraalin arvon.  Työuransa Pertti Tikkanen teki mainonnanhoitajana ja mainosalan yrittäjänä.

Tauno Koljonen (s.1930)

Tauno Koljonen 2022 (kuva Mikko Rautiainen)

Tauno Koljosen koti Kangasniemen Ruokomäen kylässä oli erittäin isänmaallinen. Isä oli vapaussoturi ja aktiivinen suojeluskuntalainen, äiti puolestaan toimi Ruokomäen Lotta Svärd -osastossa. Suojeluskunta ja Lotta Svärd myös kokoontuivat usein ennen talvisotaa Koljosen kotitalossa. Tauno Koljosen vanhemman veljen oli tarkoitus alkaa vetämään kylässä sotilaspoika -toimintaa, mutta jatkosodan alkaminen ja veljen joutuminen uuteen sotaan esti tämän. Edellä mainitusta johtuen Koljonen toimi jatkosodan aikana Lotta Svärdissä lähettitehtävissä. Toisena tärkeänä kotirintaman tehtävänä hän otti osaa Nuorten talkoisiin, jossa kerättiin kumia, metalliromua, lumppuja sekä pihkaa hartsin raaka-aineeksi ja kerppuja karjan, erityisesti lampaiden rehuksi. Koljonen otti osaa myös mottitalkoisiin vuonna 1942, josta hänet palkittiin rautaisella mottikirveellä. Jatkosodan aikana hän joutui ottamaan paljon vastuuta kotitilansa maanviljelyksestä, koska isän vastuulla oli koko kylän maanviljelykseen liittyviä tehtäviä, kuin myös karjalaisen siirtoväen asioita. Koulupäivän jälkeen ei ollut mahdollisuutta jäädä leikkimään toisten poikien kanssa, kun kotona tarvittiin hevosmiestä. Erityisen mieleen painuneena tehtävänä Koljonen muistaa jatkosodan ajalta, kuinka hän vuonna 1943 12-vuotiaana sai vastuulleen viimeisillään raskaana olevan naisen kuljettamisen naapuritalosta hevosreellä kuuden kilometrin päähän junalle, josta edelleen synnytyslaitokselle. Varusmiespalveluksensa Koljonen suoritti Mikkelissä 1950-1951, saaden eläinlääkintäaliupseerin koulutuksen. Sotilasarvoltaan hän on alikersantti. Työurallaan Tauno Koljonen toimi Nuorisotoimenjohtajana Nurmeksessa.

Terho Mustonen (s.1931)

Sotilaspoika Terho Mustonen (s.1931) lippujuhlapäivänä 4.6.2022 Nurmes-talolla. (kuva; Mikko Rautiainen)

Terho Mustonen osallistui Suojeluskunnan sotilaspoikatoimintaan jatkosodan aikana Nurmeksen Petäiskylässä, jossa toimi suojeluskunnan kyläosasto. Toimintaa pyöritti koulun opettaja, jonka johdolla harjoiteltiin useita kertoja viikossa esim. hyökkäämistä ja suojautumista. Jatkosodan aikana Mustonen joutui ottamaan paljon vastuuta kotitilan hoidosta isän ollessa rintamalla. Talvisodan aikana hän puolestaan koki evakkoreissun, Nurmeksen väestön jouduttua evakuoiduksi Pohjanmaalle. Mustonen on myös sotainvalidi vammauduttuaan lapsena varsikäsikranaatin räjähdyksessä jatkosodan aikana. Varusmiespalveluksen Mustonen suoritti Kouvolan varuskunnassa JR8:ssa vuonna 1951. Sotilasarvoltaan hän on alikersantti. Sotilaspoikavuosista alkanut aktiivinen maanpuolustustyö on jatkunut Nurmeksen sotaveteraaneissa ja Sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunnassa. Mustonen on vastannut pitkään kunnianosoituksista veteraanien siunaustilaisuuksissa. Hän on toiminut myös Nurmeksen reservin aliupseerit ry:ssä, jonka puheenjohtajuudesta luopui vasta 90-vuotiaana. Työurallaan Mustonen toimi kuljetuspäällikkönä

Pentti Meriläinen (s.1931)

Pentti Meriläinen 2022 (kuva Mikko Rautiainen)

Nurmeksen Lipinlahdesta kotoisin olevan Pentti Meriläisen kotitausta oli isänmaallinen. Hänen isänsä otti osaa Vapaussotaan antamalla sotilaskoulutusta Joensuussa. Rintamalle isä ei toiveistaan huolimatta päässyt. Talvisodan aikana Pentti Meriläinen koki evakkoajan, kun Nurmeksen siviiliväestö evakuoitiin mahdollisten sotatoimien alta. Evakkoon lähtö tapahtui kiireellä; isä oli luovuttamassa hevosta Puolustuslaitokselle ja sillä välin perhe oli komennettu junaan. Evakkopaikkana oli Haapavesi. Jatkosodan alettua Pentti otti osaa suojeluskunnan poikaosaston toimintaan. Poikaosastoa veti Lipinlahden kansakoulun opettaja, sotilasmestari Otto Nevalainen. Poikaosasto harjoitteli viikoittain mm. sulkeisia ja ammuntaa. Pula-ajasta johtuen sotilaspoikavaatteita ei riittänyt kaikille; Pentti sai puseron, mutta kokardi oli laitettava siviililakkiin. Aseiden äänet sävyttivät usein koulupäiviäkin, kun rintamalle lähteville sotilaille pidettiin harjoituksia koulun pihalla. Sotilaspoikatoiminnan lakkauttaminen syksyllä 1944 jäi mieleen ikävänä muistona. Sodan päättymisestä jäi mieleen myös asekätkentä, johon Lipinlahdessa laajasti osallistuttiin. Maanpuolustustahtoa ja kykyä Pentillä olisi ollut pitkän asepalveluksen suorittamiseen, mutta johtajakoulutukseen lähtemisen esti Isän sairastuminen. Nuoren miehen oli kiirehdittävä ottamaan vastuu tilan hoidosta. Varusmiespalveluksen hän suoritti Kouvolassa vuonna 1952. Työuransa Meriläinen teki maanviljelijänä.

Pikkulottia

Pikkulotat (myöh. lottatytöt) oli Lotta Svärd -järjestön nuoriso-osasto. Sotien aikana he ottivat osaa lääkintä- ja muonitustehtäviin, varusteiden korjaamiseen ja keräystoimintaan sekä mm. ilmavalvontaan. Työllään he vapauttivat aikuisia lottia rintamapalvelukseen.

Inkeri Savolainen (1926-2024)

Värikuvassa nainen sininen risti -kunniamerkin ja myöntökirjan kanssa.

Inkeri Savolainen (kuva Mikko Rautiainen 2023)

Nurmeksen Saramolta kotoisin oleva Savolainen (os. Pulkkinen) osallistui pikkulottatoimintaan kansakouluikäisestä saakka. Jatkosodan aikana toiminta tapahtui Saramon koululla, jossa vaikutti isänmaallinen opettajapariskunta; kapteeni Toivo Tevaluoto ja lotta Annikki Tevaluoto. Savolainen muistelee, että koulu ei jatkosodan vuosina toiminut. Lottatoiminnasta hänelle jäi mieleen mm. sukkien kudonta ja reikäleipien leivonta taistelevalle armeijalle sekä kanttiinitoiminta. Pikkulotat osallistuivat myös monenlaisiin auttamistehtäviin, kuten halkojen hakkaamiseen. Myös kotona oli kädet täynnä töitä, isän ja veljien ollessa rintamalla. Sotavuosien kokemuksiin lukeutui myös kuukausia kestänyt evakkoreissu Pohjanmaalle Kannukseen, kun Nurmeksen siviiliväestö evakuoitiin talvisodan alettua. Työuransa Savolainen teki maatilan emäntänä.

Toini Okkonen (1927-2023)

Toini Okkonen 2022 (kuva Mikko Rautiainen)

Nurmeksen Lipinlahdesta kotoisin oleva Toini Okkonen (os. Mustonen) osallistui pikkulottatoimintaan jatkosodan vuosina naapurikylän Höljäkän pikkulottaosastossa. Lottatoiminnasta hänelle on jäänyt mieleen erityisesti iltamat, joissa neulottiin villasukkia, liipaisinsormella varustettuja lapasia sekä polvi- ja kypärähuppuja tuntemattomille sotilaille lähetettäviin paketteihin. Mieleenpainuvia tilaisuuksia olivat myös ohjelmalliset varainkeruuiltamat. Toini Okkosen sotavuosien kokemuksiin lukeutui myös evakkoreissu Pohjanmaalle talvisodan alettua. Jatkosodan vuosia sävyttivät puolestaan maatilan työt sekä tehtävät postitoimistossa. Pelkoa herätti desanttien uhka Pielisjärven alueella, josta konkreettisena muistona neuvostodesantin kohtaaminen ”silmästä silmään”. Työurallaan Okkonen työskenteli mm. maatilan emäntänä. Katso lisää täältä: https://www.youtube.com/watch?v=23ViyAunW5Q

Eeva-Liisa Kolehmainen (1927-2023)

Eeva-Liisa Kolehmainen 2022 (kuva Leea Kolehmainen)

Eeva-Liisa Kolehmainen (os. Kuusimäki) otti osaa pikkulottatoimintaan Suistamon Lotta Svärdissä vuosina 1938–1939 toimien sotilaskanttiinissa ja lähettitehtävissä. Eeva-Liisan kotitalossa Kuusimäessä toimi myös Suojeluskunnan aluetoimisto ja aluepäällikkö Lauri Riikonen asui heidän kotonaan. Talvisodan kynnyksellä kotitaloon asettui puolestaan 12.divisioonan taloustoimisto, jonka puhtaanapidossa Kolehmainenkin muutaman viikon auttoi. Evakkoon hänet ja muu perhe komennettiin joulukuun 6.päivänä. Evakkopaikka löytyi Savonlinnasta sukulaisen luota. Talvisodan jälkeen perhe sai maata Nurmeksesta Kuokkastenkoskelta, jossa uusi elämä alkoi. Suistamolle Eeva-Liisa Kolehmainen ei enää palannut. Jatkosodan vuodet merkitsivät kovaa työntekoa ja niukkuutta säännöstelyn alaisuudessa. Vanhimpana lapsena hänellä oli paljon vastuuta maatilan tehtävistä. Työurallaan Kolehmainen työskenteli maatilan emäntänä. Katso lisää täältä: https://www.youtube.com/watch?v=W0xbXmXXuC4

Sirkka Partanen (s.1929)

Sirkka Partanen 2022 (kuva Mikko Rautiainen)

Sirkka Partanen (os. Pelkonen) liittyi pikkulottana Nurmeksen Lotta Svärdiin ennen talvisotaa. Kerhoiltoja pikkulotilla oli ”Motissa” eli Nurmeksen Suojeluskuntatalolla kerran viikossa. Koulujen kesälomina vuosina 1943 ja 1944 Sirkka Partanen toimi ilmavalvontalottana Nurmeksessa, Höljäkän Saarivaaran ilmavalvonta-asemalla. Tehtävässään hän aloitti kesäkuun 1.päivänä 1943. Vuoroja ilmavalvontatornissa oli päivittäin 2–4 tuntia kerrallaan ja tehtävää suoritettiin yhtäjaksoisesti koko kesä. Merkittävän uhkan aiheuttivat neuvostodesantit, joita tiedettiin liikkuvan Pielisjärven alueella. Varsinaisiin tehtäviin Sirkalla ja muilla lotilla kuului havaittujen lentokoneiden korkeuden ja lentosuunnan mittaaminen siihen tarkoitetulla suuntalevyllä. Havainnoista ilmoitettiin puhelimitse Nurmekseen. Sirkka Partanen sai rintamapalvelustunnuksen hoidettuaan ilmavalvontalotan vaativia, vastuullisia ja vaarallisia tehtäviä yhteensä seitsemän kuukauden ajan. Tehtäviä hoitaessaan hän oli ainoastaan 14–15-vuoden ikäinen. Työuransa Partanen teki postikonttorinhoitajana. Lue lisää täältä: https://www.lottasvard.fi/partanen-sirkka/

Mustavalkoisessa kasvokuvassa lottapukuinen nainen.

Ilmavalvontalotta Sirkka Partanen (s.1929) 1943 tai 1944.

Vapaussodan perinneliitto myöntää sinistä ristiä miekan kera kuulumisesta Suomen vapauden turvaamiseksi toimineisiin suojeluskunta – tai lotta svärd – järjestöihin. Aikaisempi Vapaussoturien Huoltosäätiö aloitti ristien myöntämisen jo vuonna 1967, ja sitä on aikanaan myönnetty esimerkiksi jääkäreille, jotka olivat sotilaskoulutuksessa Saksassa ennen Suomen itsenäistymistä. Kunniamerkillä on siis pitkät perinteet ja sen voi saada ainoastaan sotavuosien maanpuolustustyöstä.

Kotirintamanaisia

Kotirintamanaisen mitali (kuva Mikko Rautiainen)

 

Helvi Valpe (s.1921)

Helvi Valpe 2022 (kuva Mikko Rautiainen)

Keski-Suomen Toivakasta kotoisin oleva Helvi Valpe (os. Manninen päätyi jatkosodan aikana Suojärvelle karjalaistalon miniäksi, mentyään välirauhan aikana naimisiin Hyrsylän mutkasta kotoisin olevan miehen kanssa. Valpe kasvatti lapsia sota-ajan vaikeissa ja vaarallisissa olosuhteissa, vailla omaa kotia, miehen ollessa rintamalla. Sotien jälkeen Valpe ja hänen miehensä raivasivat asutustilan Nurmekseen kylmään korpeen. Yhtenä viimeisistä elossa olevana sota-ajan äitinä Valpe tietää, millaista oli olla äiti 80-vuotta sitten ja kiiruhtaa turvaan ilmahälytystä raskaana, lapsi sylissä. Katso lisää täältä: https://www.youtube.com/watch?v=toLKU9mhv0s

Elina Hakkarainen (1923-2023)

Elina Hakkarainen 2022 (kuva Mikko Rautiainen)

Elina Hakkarainen syntyi Enon Löytöjärvellä 10. helmikuuta vuonna 1923. Talvisodan kynnyksellä Hakkarainen toimi 16-vuotiaana lastenhoitajana kodin lähellä olevassa perheessä. Sodan alettua hänen tehtäväkseen tuli myös huolehtia kyseinen perhe evakkoon Pohjanmaalle. Junamatka kesti toista viikkoa. Vastaanotto perillä Nurmossa oli erittäin ystävällinen. Evakkoaikana Hakkarainen neuloi sukkia ja valmisti näkkileipää rintamajoukoille.

Jatkosodan alettua Hakkarainen toimi pyykkärinä kenttäsairaalassa Enon Löytöjärvellä kotipaikan läheisyydessä. Siellä hän joutui myös hengenvaaran. Eräällä pyykkireissulla puron varrella hän joutui neuvostokoneiden jahtaamaksi. Suojautuminen puun juurelle pelasti Elinan hengen. Kuusen oksia tippui, mutta osumaa ei vihollisen ilma-ase saanut. Myöhemmin työvelvollisena hän työskenteli myös suurilla enolaisilla maatiloilla. Harjoiteltuaan viljanleikkuun Hakkarainen työskenteli yhtä nopeasti kuin aikuiset miehet ja sai tehtyä sata lyhdettä päivässä. Vuonna 1944 hän sai tehtäväkseen toimia seitsenvaunuisen evakkokarjajunan emäntänä. Sotavuodet merkitsivät kovan työnteon lisäksi myös suuria menetyksiä. Useita läheisiä sukulaisia ja naapurinpoikia kaatui taisteluissa. Hakkaraisen veli joutui neuvostojoukkojen vangiksi Syvärillä vuonna 1943. Veli ei koskaan palannut kotiin ja hänen kohtalonsa on edelleen 80 vuotta myöhemmin tuntematon. Hakkarainen valmistui Kuopiossa karjatalousneuvojaksi ja sotien jälkeen hän työskenteli rajaseutuneuvojana.

Sotainvalidien veljesliitto on myöntänyt kotirintamanaisen mitalia vuodesta 1990 alkaen tunnustuksena isänmaan vapauden hyväksi tehdystä arvokkaasta työtä. Mitalin voivat saada sota-ajan naiset, jotka moninaisissa tehtävissä ovat pitäneet kotirintaman pyörät pyörimässä ja työpanoksellaan vapauttaneet miehiä aseellisiin tehtäviin. Suomen puolustaminen ei olisi ollut mahdollista ilman naisten tärkeää panosta.

Kaikille yllä mainituille sotilaspojille ja pikkulotille luovutettiin vuosina 2022-2023 Vapaussodan perinneliiton Sininen risti miekan kera. Tekstissä mainituille kotirintamanaisille myönnettiin puolestaan niin ikään vuonna 2022 Sotainvalidien veljesliiton Kotirintamanaisen mitali.

 

Mikko Rautiainen