Crichton-Vulcanin telakka Turussa sotavuosina 1939–1945
Turun telakkateollisuudella oli merkittävä rooli Suomen sotataloudessa toisen maailmansodan aikana. Erityisesti Crichton-Vulcanin telakka, joka oli Suomen suurin ja teknisesti edistyksellisin telakka, vaikutti niin sotalaivaston rakentamiseen kuin sodanjälkeiseen jälleenrakennukseen ja sotakorvausten maksamiseen. Telakan historia juontaa juurensa jo 1800-luvulle, mutta sen merkitys kasvoi erityisesti itsenäisyyden alkuvuosina ja sodan aikana.
Telakan tausta ja toimintaa ennen sotia
Crichton-Vulcan syntyi vuonna 1924, kun kaksi turkulaista laivanrakennusyritystä, W:m Crichton & C:o ja Ab Vulcan, yhdistyivät. Telakka keskittyi aluksi höyrylaivojen, hinaajien ja kauppalaivojen rakentamiseen, mutta se oli myös Suomen tärkein sotalaivojen tuottaja. Jo ennen talvisotaa telakalla rakennettiin useita puolustusvoimien aluksia, kuten miinalaiva Louhi ja sukellusveneitä. 1930-luvun lopulla telakan kapasiteettia lisättiin, sillä Suomen puolustusvoimat tilasivat lisää sota-aluksia kiristyvän kansainvälisen tilanteen vuoksi.
Miinalaiva Louhi sukelluveneiden emälaivana Jatkosodan aikana
Telakan rooli sotavuosina 1939–1945
Talvisodan aikana (1939–1940)
Talvisodan aikana telakan päätehtävänä oli ylläpitää ja korjata Suomen laivaston aluksia. Koska Neuvostoliitto pommitti Turkua useita kertoja, telakan toiminta oli ajoittain vaarassa. Vaurioista huolimatta tuotanto jatkui, ja telakka valmisti sodan aikana muun muassa sukellusveneitä ja pienempiä sota-aluksia.
Jatkosodan aikana (1941–1944)
Jatkosodan syttyessä telakan tuotanto kääntyi täysin sotateollisuuden tarpeisiin. Suomen merivoimille rakennettiin muun muassa Vesikko-luokan sukellusvene, torpedoveneitä ja miinalaivoja. Myös Saksan Kriegsmarine käytti telakan palveluja huoltaakseen ja korjatakseen omia aluksiaan.
Koska työvoimapula oli suuri, telakalla työskenteli naisia ja jopa sotavankeja, jotka osallistuivat sotalaivojen rakentamiseen. Lisäksi tuotantoa vaikeuttivat materiaalipula ja pommitukset, mutta telakan toiminta jatkui sodan loppuun asti.
Sotien jälkeinen aika ja sotakorvaukset
Sodan päätyttyä Crichton-Vulcanilla oli edessään uusi haaste: sotakorvaukset Neuvostoliitolle. Suomen oli maksettava huomattavia määriä aluksia, mikä johti laivanrakennusteollisuuden nopeaan laajentamiseen. Telakka valmisti Neuvostoliitolle hinaajia, proomuja, rahtilaivoja ja höyryaluksia, jotka olivat osa Suomen sotakorvausvelvoitteita. Työvoiman tarve oli suuri, ja telakalla työskenteli tuhansia ihmisiä, jotka rakensivat aluksia osana Suomen jälleenrakennusta.
Sotakorvausten maksamisen jälkeen Crichton-Vulcan siirtyi rakentamaan kauppalaivoja, ja se vaikutti merkittävästi Suomen merenkulkuteollisuuden elpymiseen. Telakka yhdistettiin 1950-luvulla Wärtsilään, joka jatkoi sen toimintaa.
Rahtimoottorialus Eljton
Crichton-Vulcanin merkitys sodan aikana ja sen jälkeen
-
Sodan aikana:
- Valmisti sukellusveneitä, miinalaivoja ja muita sota-aluksia Suomen laivastolle.
- Tuki merivoimien taistelukyvyn ylläpitämistä.
- Jatkuva tuotanto huolimatta pommituksista ja materiaalipulasta.
-
Sotien jälkeen:
- Merkittävä toimija sotakorvausten maksamisessa Neuvostoliitolle.
- Edisti Suomen laivanrakennusteollisuuden kehitystä ja työllisti tuhansia ihmisiä.
- Toimi pohjana myöhemmälle suomalaiselle telakkateollisuudelle, joka nousi kansainväliseen asemaan.
Crichton-Vulcanin telakka oli siis yksi Suomen sotatalouden kulmakivistä ja myöhemmin sotien jälkeisen taloudellisen elpymisen avaintekijöistä. Sen vaikutukset ulottuvat pitkälle myös nykypäivään, sillä Turun telakkateollisuus on edelleen vahva ja perinteikäs osa Suomen teollisuutta.