Toisen maailmansodan aikana Suomi otti vangiksi merkittävän määrän neuvostosotilaita, erityisesti jatkosodan (1941–1944) aikana. Nämä sotavangit muodostivat huomattavan työvoimaresurssin, jota hyödynnettiin laajasti kotirintamalla eri puolilla maata, myös Varsinais-Suomessa.
Sotavankien määrä ja käyttö kotirintamalla
-
Sotavankien lukumäärä: Jatkosodan aikana Suomi otti vangiksi noin 64 000 neuvostosotilasta. Heistä merkittävä osa sijoitettiin työskentelemään kotirintamalle.
-
Työtehtävät: Sotavangit osallistuivat monenlaisiin töihin, kuten maatalous-, metsä-, rakennus- ja teollisuustöihin. Heidän panoksensa oli erityisen tärkeä työvoimapulan aikana, kun suuri osa suomalaisista miehistä oli rintamalla.
Sotavangit Varsinais-Suomessa
-
Köyliön sotavankileiri 1: Varsinais-Suomessa sijaitsi useita sotavankileirejä, joista merkittävin oli Köyliön sotavankileiri 1. Tämä leiri toimi vuosina 1942–1944 ja siellä pidettiin satoja neuvostosotavankeja. Vangit työskentelivät pääasiassa maataloudessa, metsätöissä ja erilaisissa rakennusprojekteissa paikallisten tilallisten ja yritysten palveluksessa.
-
Paikallinen vaikutus: Sotavankien työpanos auttoi lievittämään työvoimapulaa ja tukemaan paikallista taloutta. Monet tilalliset ja yrittäjät hyödynsivät sotavankien työvoimaa, mikä mahdollisti tuotannon jatkumisen haastavina aikoina.
Sotavankien kohtelu ja olosuhteet
-
Elinolot: Sotavankien olosuhteet vaihtelivat suuresti. Vaikka osa vangeista sai inhimillistä kohtelua ja heitä kohdeltiin hyvin, monet kärsivät aliravitsemuksesta, sairauksista ja kovista työoloista. Erityisesti talvella 1941–1942 kuolleisuus oli korkea, johtuen huonoista elinolosuhteista ja ravinnon puutteesta.
-
Paikalliset suhteet: Joissakin tapauksissa sotavangit solmivat hyviä suhteita paikallisiin asukkaisiin. Esimerkiksi Köyliössä on raportoitu tapauksia, joissa vangit osallistuivat paikallisyhteisön toimintaan ja heitä kohdeltiin inhimillisesti.
Sodan jälkeinen tilanne
-
Palautukset: Sodan päätyttyä suurin osa sotavangeista palautettiin Neuvostoliittoon. Palautukset alkoivat syksyllä 1944 ja jatkuivat seuraavan vuoden puolelle. Monet vangit pelkäsivät paluuta kotimaahansa, sillä heitä saatettiin pitää pettureina tai epäillä yhteistyöstä vihollisen kanssa.
-
Jääminen Suomeen: Osa sotavangeista pyrki jäämään Suomeen, ja jotkut jopa anoivat lupaa jäädä maahan. Kuitenkin valtaosa palautettiin, ja vain harvat onnistuivat jäämään pysyvästi.
Johtopäätös
Sotavangit muodostivat merkittävän osan Suomen kotirintaman työvoimasta toisen maailmansodan aikana. Varsinais-Suomessa heidän panoksensa oli erityisen tärkeä maataloudessa ja teollisuudessa, auttaen paikallisyhteisöjä selviytymään sodan aiheuttamista haasteista. Vaikka olosuhteet olivat usein vaikeat, sotavankien työpanos jätti pysyvän jäljen alueen historiaan.