Takaisin Mynämäen seudun sivulle
Ylimääräinen kertausharjoitus (YH)
Ennen talvisotaa Turunmaan Sotilaslääni perusti Varsinais-Suomen alueelta 5. Divisioonan. Yksi sen osista oli 13. jalkaväkirykmentti (JR 13), joka käsitti kolme pataljoonaa. Ensimmäisen pataljoonan ensimmäinen komppania (1.K) muodostui pääosin Karjala Tl:n ja Mynämäen reserviläisistä. JR 13 perustettiin 9.-13.10.1939 Turussa. JR 13 komentajaksi määrättiin Varsinais-Suomen Suojeluskuntapiirin päällikkö everstiluutnantti Kaarlo Vaala.
I pataljoonan perustamispaikkana oli Turun Suomalainen Lyseo pataljoonan komentajaksi Varsinais-Suomen Suojeluskuntapiirin 1. sotilasohjaaja kapteeni Antti Rautanen. I pataljoonan 1.K perustettiin pääosin Karjala Tl:n ja Mynämäen miehistä. Ja sen päälliköksi tuli V-S Sk-piirin Mynämäen, Mietoisten ja Karjalan Suojeluskuntien alueen aluepäällikkö reservin luutnantti Eino Hurmerinta Mynämäeltä. Komppania käsitti neljä kiväärijoukkuetta, komentoryhmän ja toimitusjoukkueen.
1.K:n vahvuus perustamisen jälkeen oli 5 upseeria, 31 aliupseeria ja 156 miehistöön kuuluvaa eli yhteensä 192 miestä. Näistä Mynämäestä oli 108, Karjalasta 40, Turusta 10, Mietoisista 5 ja 29 miestä muista ympäristökunnista. 1.K:n tultua perustetuksi rykmentin komentaja suoritti 13.10.1939 yhdessä pataljoonan komentajan kanssa perustetun joukon sotavalmiustarkastuksen. Ylimääräinen kertausharjoitus (YH) oli 1.K:n osalta virallisesti alkanut. Lokakuun 15. päivä 1939 oli edessä lähtö. Kuljetus lähti Loimaan, Toijalan ja Riihimäen kautta kohti itää. Vasta kuljetuksen aikana selvisi purkamispaikaksi Kämärän asema. Sinne saavuttiin 16.10. illalla. Purkamisen jälkeen komppania marssi noin neljä kilometriä Kämärän asemalta luoteeseen Näykin – Marjamäen alueelle, jonne pystytettiin teltat ja majoituttiin.
Seuraavana päivänä rykmentin komentaja Vaala antoi puolustuskäskyn. Käskyssä määritettiin puolustuksen rakenne ja joukkojen tehtävät. JR 13 tehtävä oli toimia 5. D:n reservinä. Todennäköiset toimintasuunnat: Lähde – Summankylä, Lähde – Katralampi ja Lampeistenojan lohko – lohkon sauma. Pataljooona marssi kirkkaan sään vallitessa Kultakumpuun. Alkoi puolustusasemien rakentaminen, koulutus ja harjoitukset mahdollisen sodan varalta. Pataljoona komppanioineen oli saapunut Lähteen – Munasuon lohkolle, josta tuli sen toiminta-alue pitkäksi ajaksi. Vasemmalla oli Merkin – Lampeistenojan lohko ja oikealla Summankylän lohko. Lähteen – Munasuon lohko oli leveydeltään noin 3,5 kilometriä. Avoimena maastona se oli panssariherkkää taistelumaastoa. Lähteen lohkon puolustus tukeutui kahteen linnakkeeseen: Miljoonalinnake ja Poppius.
Majoitusalueelta oli tukilinjalle noin 6 kilometrin matka, jonka komppania marssi aamuin illoin ja miesten kunto koheni. Kenttävarustustyönsä 1.K suoritti kiitettävällä ripeydellä ja saavutukset olivat hyviä. Rykmentin komentaja arvioi, että 1.K oli yksin saanut aikaan yhtä paljon kuin tukilinjalle jäänyt muu osa rykmentistä yhteensä.
Taistelut päävastarinta-asemassa
Antin päivän (30/11) aamupäivällä tuli kenttävarustelutöissä olevalle 1.K:lle tieto, että sota oli alkanut koko itärajan pituudella. 1.K:n taistelujen tietä Summan – Kärstilänjärven alueilla voidaan kuvata osuvasti seuraavalla jaotuksella:
Taistelut päävastarinta-asemassa
Taistelut väliasemassa
Taistelut taka-asemassa
Joulukuun 5. päivänä komppania sai tulikasteensa. Joulukuussa sekä vielä tammikuussakin sodankäynti Summan seudulla noudatti kaavaa: vihollisen torjunta pääasemassa, vihollisen läpimurto pääasemassa, aseman palauttaminen vastahyökkäyksellä ja aina välillä levossa/reservissä oloa, partiointia ja tiedustelua. Taisteluissa 16.- 22.12. puolustajien menetykset olivat raskaat. Mynämäkiläinen I/JR 13 lähettiupseeri reservin luutnantti Antero Salmela haavoittui vaikeasti kranaatin sirpaleesta päähän Summassa 17.12.ja menehtyi 19.12. kenttäsairaalassa. Monia vastaiskuja tehnyt 1.K menetti noiden päivien aikana riveistään kaatuneina 5 aliupseeria ja yhdeksän miestä sekä haavoittuneina yhden aliupseerin ja kuusi miestä. Yhteensä tappiot olivat 21 miestä eli 11 % komppanian vahvuudesta.
Summan taistelumaastoa
Jouluaatto 1.K:ssa alkoi vilkkaan tykistötulen merkeissä. Sitä jatkui koko päivän ja vielä seuraavan yönkin. Tulenjohdon vihollinen hoiti tähystyspallojen avulla ja vähäinenkin liike suomalaisasemissa noteerattiin tykistötulella. Aattoilta sujui teltoissa muutoin rauhallisesti ja osassa oli jopa kuusi kynttilöineen luomassa joulutunnelmaa. Nautittiin jouluateria, mm. kinkkua ja puuroa. Jouluvirttäkään ei unohdettu. Kotiseudun lottien toimittamat joulupaketit jaettiin.
Vuodenvaihde vietettiin pilvisessä säässä pakkaslukemien ollessa -10 Co. Uudenvuoden yöksi 1.K asetti 1+ 2 miestä käsittävän vartion Kämärän tienhaaraan, jossa tarkastettiin kaikki autot. Erityistä huomiota herätti valkoinen Opel, jossa kuljettajana oli tykistön alikersantti ja takana istui tykistön luutnantti ja turkispukuinen nainen. Joulun jälkeen jatkettiin linnoitustöitä, kunnes 2.1.1940 5. D:n joukot irrotettiin rintamavastuusta ja siirrettiin väliasemaan Kannaksen Armeijan reserviksi.
Tammikuun 17. päivä oli Summassa talvisodan kylmin, lämpötila laski lukemaan – 46 Co . Helmikuun 10. päivänä vaihtui Lähteen lohkolla pääpuolustuslinjalla rintamavastuu. Monen päivän taistelujen uuvuttama väsynyt I/JR 8 siirrettiin 3. D:n reserviksi Kilteelle. Lohkon puolustusvastuun otti kapt. Arthur Lindemanin ruotsinkielinen II/JR 9. Sen 5.K miehitti Saappaan, 6.K Poppiuksen ja 4.K Sormen pohjoispuoliset tukikohdat. Ensimmäinen päivä uudella lohkolla kului ankarassa tykistötulessa ja torjuttaessa useita hyökkäyksiä Miljoonalinnakkeen ja Poppiuksen maastossa.
Yhtäkkiä puhkesi valloilleen tulimyrsky, joka ei rajoittunut vain Lähteen lohkolle vaan ulottui paljon laajemmalle. Yksittäisten laukausten tai räjähdysten ääntä oli mahdoton erottaa ja kaikki kaliiperit tuntuivat olevan käytössä järeisiin 12-tuumaisiin saakka. Tulen painopiste oli Poppiuksen ja Miljoonalinnakkeen maastossa. Kaksi tuntia kestäneen tulivalmistelun jälkeen alkoi hyökkäys, joka johti pian murtoon Lähteen tien suunnassa. Osa puolustajista joutui pakokauhun valtaan, poistui asemistaan ja pakeni aina Kilteelle saakka. Miehet eivät olleet tottuneet tykistötuleen ja vielä vähemmän siihen, että hyökkäysvaunut ajoivat asemien läpi ja ahdistivat ampumahaudoissa olevia joka puolelta. Vihollinen oli päässyt läpi Poppiuksen kohdalta ja asemat siellä oli jätetty. Tukilinja oli vielä onneksi suomalaisten hallussa.
Kun vihollisen hyökkäysvaunujen tiedettiin olevan jo Lähteen tienhaaran edessä, I pataljoona irtautui Valosuon ja Merkin lohkojen kautta. 1.K vetäytyi tammikuun aikaiselle majoitusalueelle Honkaniemeen. Helmikuun 12.-14. päivien aikana JR 13 koki sodan suurimmat ja raskaimmat tappiot. Rykmentti menetti kaatuneina ja kadonneinna 128 miestä, mikä oli lähes 30% vahvuudesta. Pienimmillä tappioilla selvisi Mynämäen ja Karjalan miesten 1. komppania: yksi kaatunut ja 5 haavoittunutta.
Helmikuun 15. päivä I P ja 1.K siirrettiin lepoon Honkaniemeen, missä se joutui lentopommituksen kohteeksi. Kaatuneita ei tullut, mutta neljä miestä haavoittui. Rykmentti sai seuraavana päivänä käskyn irtautua ja siirtyä väliasemaan Näykkijärvelle. Irtautumista jäi suojaamaan 1.K, joka tehtävän suorittamisen jälkeen majoittui edelleen Honkaniemessä.
JR13:n sotaretki Talvisodassa
Taistelut väliasemassa
Siirryttiin 16. helmikuuta väliaseman puolustustaisteluihin. 1.K ryhmittyi aluksi koko I P:n vastuualueelle, kunnes 2.K ja 3.K palasivat illalla Säiniöltä. Väliaseman puolustustaistelut käytiin 16.-28.2.1940. Helmikuun 28. päivänä saatiin käsky irtautua ja marssia nopeasti Suurperoon ennen kuin vihollinen katkaisee vetäytymistien. Illalla alkoi 18 km:n marssi Viipurin kautta kohti Kärstilänjärveä ja taka-asemaa. Väliaseman taisteluissa 1.K:sta kaatui neljä miehistöön kuuluvaa ja haavoittui yksi upseeri, kaksi aliupseeria ja 13 miestä. Sodan alusta lukien komppania oli menettänyt kaikkiaan kaksi upseeria, 10 aliupseeria ja 37 miestä eli yhteensä 49 miestä kaatuneina tai haavoittuneina.
Taistelut taka-asemassa
I/JR saapui Kärstilänjärvelle 29.2. yöllä. Vasta aamulla 1.K siirrettiin muun pataljoonan yhteyteen järven itärannalle Taruniemeen. Joukot saivat talomajoituksen. Aamupäivä käytettiin lepoon ja vasta iltapäivällä ryhdyttiin kaivamaan asemia Kärstilänjärven rantaan, jossa kullekin komppanialle oli osoitettu oma vastuualueensa.
Taistelut taka-asemassa alkoivat 3.3. ja jatkuivat kiivaina sodan loppuun saakka. Maaliskuun 12. päivän yönä jouduttiin peräytymään Kärstilänjärveltä neljän tien risteykseen Portinhoikkaan. Majuri Tuompo antoi alaisilleen käskyn:
Rauha on solmittu. Sotatoimet on lopetettava 13.3.1940 kello 11, minkä jälkeen joukot on tunnin kuluessa vedettävä 1 km:n päähän siitä, missä vihollinen oli 13.3.1940.
Irtautuminen ja siirtyminen käsketylle tasalle sujui ripeästi. 1.K oli Uskinpelloneteläpuolella jo ennen puolta päivää. Tunnelma oli outo. Se mitä tulevaisuus tuo tullessaan, se askarrutti jokaisen mieltä. Kärstilänjärvellä komppania koki talvisodan raskaimmat tappionsa. Tähän oli useitakin syitä. Suurin oli varmasti se, että lumeen kaivetut ampumakuopat eivätsuojanneet sirpaleilta, joita kivisessä ja kallioisessa maastossa lenteli tavallista enemmän. Väsymykselläkin oli varmasti osuutensa tappioihin.
Komppaniasta kaatui Kärstilänjärvellä 1.-13.3. välisenä aikana 15 miestä, yksi upseeri, kaksi aliupseeria ja 12 miehistöön kuuluvaa. Sankarivainajista viimeisinoli mynämäkeläinen sotamies Sulho Rafael Salminen. Hänen kohtalonaan oli kaatua sodan viimeisenä päivänä lähettitehtävää suorittaessaan. Haavoittuneita oli kaikkiaan 25, kuusi aliupseeria ja 19 miehistöön kuuluvaa. Kaikkiaan komppania menetti Kärstilänjärvellä yhden upseerin, kahdeksan aliupseeria ja 31 miehistöön kuuluvaa eli yhteensä 40 miestä.
Koko sodan ajan tappiot 1./JR 13 olivat yksi upseeri, seitsemän aliupseeria ja 27 miehistöön kuuluvaa kaatuneina ja kaksi upseeria, 10 aliupseeria ja 42 miehistöönkuuluvaa haavoittuneina eli yhteensä 89 miestä. Komppanian määrävahvuudestatämä oli lähes puolet. Kaikkiaan talvisodassa kaatui Mynämäestä 41 miestä, Mietoisista 26 miestä jaKarjala TL:sta 17 miestä eli yhteensä 84 miestä.
Vetäytyminen uuden valtakunnan rajan taakse
Sen jälkeen, kun sotatoimet 13.3. ennen puoltapäivää päättyivät, vetäytyi koko rykmentti kilometrin taaksepäin asettuen sinne asemiin. 1.K sai määräyksen jäädä varmistamaan Saarelan kartanon maastoon, josta se vasta puolilta öin lähti Suokkaan maastoon, missä muut komppaniat jo olivat. Saarelan kartanossa iltapäivällä tuli näkyviin kymmenkunta entistä vihollista, jotka vähän ajan perästä kuitenkin palasivat omalle puolelle.
Aamun 14.3. JR 13 lepäsi, mutta oli silti varuillaan. Puolen päivän jälkeen saivat pataljoonat käskyn irtautumisesta ja vetäytymismarssin alkamisesta. Talvisodan 105 päivää oli taisteltu. Samalla kun suoritettiin kenttävarustustöitä, odotettiin kotiuttamista. Rykmentin päiväkäskyn n:o 26/6.5.40 mukaan ensimmäiset miehet pääsivät siviiliin 16.4. Silloin kotiutettiin I P:sta 155 miestä, II P:sta 150 miestä ja III P:sta 134 miestä. He olivat pääasiassa perheellisiä ja maanviljelijöitä. Seuraavat erät lähtivät 21.4., 24.4., 27.4. ja 3.5. Ensimmäiset 1.K:n miehet kuuluivat kolmeen viimeksi mainittuun kotiuttamiserään, muun muassa komppanian vääpeli kotiutui 24.4. Viimeisten kohdalla kotiin pääsy siirtyi kesäkuulle.
Varsinais-Suomessa, sen lounaisessa kulmassa Turusta pohjoiseen olevilla reserviläismiehillä oli osana talvisodan taisteluissa torjua vihollisen hyökkäystä sen keskeisissä painopistealueissa alkaen 5. joulukuuta Perkjärveltä, Summan Lähteen, Näykkijärven ja Honkaniemen kautta Kärstilänjärvelle. Siellä maaliskuun 13. päivänä kello 11.30 nousi lumeen kaivetuista poteroista lähes puoleen alkuperäisestä supistunut sotilasjoukko. Nämä miehet olivat omalla puolustuskaistallaan pysäyttäneet vihollisen hyökkäyksen. He ansaitsevat jälkipolvien suuren kunnioituksen.
Takaisin Mynämäen seudun sivulle
Lähteet:
Sota-arkisto (SArk.): SArk. 3278, JR 13:n toimintakertomus
Wolf H. Halsti: Talvisota ja Talvisodan päiväkirja
Harald Öhqvist: Talvisota minun näkökulmastani
Jaakko Hakala-
Martti Santavuori: Summa
Eki Oksanen: Summan miehet
Eino Pauko: Nousiaisten ja Mietoisten miehet talvisodassa
Arto Pietilä: Summan teräsmyrsky, talvisota 1939-1940
Talvisodan historia 2: Sotatoimet Karjalan kannaksella
Tapani Valli: Varsinaissuomalaisten sotatie 1939-1944
Karttakeskus Oy Karjala Sotahistorian tiekartta
Kansallisarkisto Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneet -tietokanta