Toisen maailmansodan päätyttyä vuonna 1945 Varsinais-Suomen sotilastukikohdat ja varuskunnat kokivat merkittäviä muutoksia. Sotien jälkeinen aika, erityisesti vuodet 1945–1953, oli jälleenrakennuksen ja puolustusvoimien uudelleenjärjestelyjen aikaa. Tässä tarkastellaan keskeisten Varsinais-Suomen tukikohtien ja varuskuntien kohtaloa jatkosodan päättymisestä vuoteen 1953 saakka.
Porin Rykmentti ja Turun varuskunta
Porin Rykmentti, joka oli toiminut Turussa ennen sotia ja sodan aikana, lakkautettiin jatkosodan päätyttyä osana puolustusvoimien uudelleenjärjestelyjä. Sen tilalle perustettiin Jalkaväkirykmentti 6 (JR 6), joka jatkoi toimintaa Turussa. Vuonna 1957 JR 6 muutettiin 3. Prikaatiksi, joka toimi Turussa vuoteen 1963 asti, jolloin Porin Prikaati siirrettiin Säkylän Huovinrinteelle.
Merivoimien tukikohdat
Turun satama ja telakat olivat keskeisiä merivoimien toiminnalle sodan aikana. Sodan jälkeen merivoimien toiminta Turussa jatkui, mutta painopiste siirtyi jälleenrakennukseen ja kaluston huoltoon. Pansion tukikohta Turussa säilyi tärkeänä laivaston tukikohtana, ja siellä suoritettiin alusten huoltoa ja modernisointia. Uudenkaupungin satama palveli edelleen huoltokeskuksena, mutta sen merkitys väheni sodan jälkeisinä vuosina.
Rannikkotykistö ja puolustusasemat
Varsinais-Suomen rannikkotykistöpatterit, kuten Örön linnake, Russarö ja Utö, olivat tärkeitä rannikkopuolustuksen kannalta sodan aikana. Sodan jälkeen näiden linnakkeiden toiminta jatkui, mutta niiden miehitystä ja kalustoa vähennettiin osana puolustusvoimien supistuksia. Monet rannikkotykistön asemat säilyivät kuitenkin aktiivisina tukikohtina 1950-luvulle saakka.
Ilmavoimien tukikohdat
Turun lentokenttä toimi ilmavoimien tukikohtana sodan aikana, ja sieltä operoitiin pommitus- ja tiedustelulentoja. Sodan jälkeen lentokentän sotilaallinen käyttö väheni, ja se siirtyi vähitellen siviililentoliikenteen käyttöön. Salon lentokenttä, joka toimi sodan aikana varakenttänä, menetti sotilaallisen merkityksensä sodan jälkeen ja sen käyttö väheni huomattavasti.
Välirauhan aika ja valmistautuminen uusiin haasteisiin
Sodan päätyttyä vuonna 1945 Suomi joutui sopeutumaan uusiin geopoliittisiin realiteetteihin. Vaikka välitöntä sotilaallista uhkaa ei ollut, puolustusvoimien oli ylläpidettävä valmiutta mahdollisiin uusiin konflikteihin. Tämä johti puolustusvoimien rakenteen uudistamiseen, varuskuntien määrän vähentämiseen ja kaluston modernisointiin. Varsinais-Suomessa tämä näkyi erityisesti joukko-osastojen uudelleenjärjestelyinä ja tukikohtien toiminnan sopeuttamisena rauhanajan tarpeisiin.
Johtopäätös
Vuosina 1945–1953 Varsinais-Suomen sotilastukikohdat ja varuskunnat kokivat merkittäviä muutoksia. Sodan päätyttyä painopiste siirtyi jälleenrakennukseen, puolustusvoimien uudelleenjärjestelyihin ja valmiuden ylläpitämiseen muuttuneessa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa. Vaikka monet tukikohdat säilyivät toiminnassa, niiden roolit ja miehitys muuttuivat vastaamaan rauhanajan tarpeita.