Veikko Oksanen

Veikko Oksasen taival alkoi Tampereelta, jossa hän syntyi vuonna 1923. Lapsuuden perheessä oli yhteensä viisi lasta, kaksi tyttöä ja kolme poikaa. Koti sijaitsi vastapäätä Johanneksen koulua ja myöhemmin Tuomiokirkon liepeillä. Koulutie alkoi kansakoulusta ja vei sieltä ammattikouluun.

Oksasen armeija-ajan oli tarkoitus alkaa tammikuun alussa 1942 Orivedellä. Pian tuli kutenkin tieto, että lähtö peruuntuisi ja Oksanen suorittaisi asevelvollisuutensa Tampereen lentokonetehtaalla. Tampereelle jääminen olisi ollut luonnollista, sillä kaupunki oli tuttu kotipaikka.

Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat jälleen. Vuoden 1943 kesällä ilmoitettiin, että suuntana olisi Forssa. Lähtö tuli 6.8.1943.
– Forssassa olin kaksi-kolme viikkoa alokkaana ja sen jälkeen meidät lähetettiin maalle.
Forssa oli paikkana tuttu, sillä siellä olivat ystävät Hessu ja Heimo olleet suorittamassa asevelvollisuuttaan jo aiemmin. Oksanen oltua jonkin aikaa Forssassa koitti myös ensimmäisen
loman aika.
– Loman saatuamme suuntasimme Tampereelle ja minulla on yhä tallessa kuva, joka otettiin silloin tuossa Tammerkosken rannalla.

Loman jälkeen Veikko sai tiedon, että hänet siirrettäisiin Lahteen moottoriajoneuvokouluun. Tämä tapahtui aivan elokuun lopussa 1943. Koulua ei kuitenkaan kestänyt kuin vain marraskuun alkuun saakka.
– Minut siirrettiin Viipuriin 21. autokomppaniaan, joka sijaitsi Tervaniemessä. Siellä palvelin vuonna 1944. Tervaniemessä tapasin jälleen ystäväni Heimon ja Hessun. Meillä oli samalla alueella kasarmit ja ruokalat. Onkin uskomatonta ajatella kuinka elämä kuljettaa ihmisiä jälleen yhteen!

Tervaniemen ajoilta Veikko muistaa, kuinka he saivat liikkua vapaasti kaupungilla ja vapaa-aikaa tuli vietettyä yhdessä armeijakavereiden kanssa. Majoitus oli kehno, mutta paikka oli hyvä, aivan meren rannalla.
– Venäläisten aloitettua Viipurin pommitukset aloimme pakata ja valmistella lähtöä. Hyökkäys tuli yllättäen ja niin minäkin jouduin lähtemään uusiin tehtäviin.
– Suurhyökkäyksen alettua Kannaksella 9. kesäkuuta 1944 kaikki muuttui. Komppaniamme lopetettiin ja minutkin siirrettiin sairasautokomppaniaan eli ”pataässään”.

Tehtävänä oli ajaa haavoittuneita Luumäelle, jossa sijaitsi haavoittuneiden ja kaatuneiden keräilykeskus.
Myös Rauhan parantola oli usein kohteena. Haavoittuneiden hoitamisen ja kuljettamisen ohella tehtäviin kuului kuolleiden tunnistaminen tuntolevyistä.
– Autot, joilla haavoittuneita kuljetimme, olivat vanhoja linja-autoja, joissa jokaisessa oli kahdeksan paaripaikkaa. Tämän lisäksi käytävälle otettiin lievempiä tapauksia, esimerkiksi punatautisairaita.
Kaikkinensa sairasautossa työskentely oli raskasta ja usein potilaita oli kantamassa vain kaksi miestä.

Työskentelyolosuhteet olivat vaikeita ja tehtävissä joutui kohtaaman hyvin monenlaisia tilanteita.
– Pystyn vieläkin tuntemaan Luumäen hajun nenässäni, niin elävästi se on mieleeni jäänyt.
Venäläisten hyökkäyksen läpimurto tapahtui Kuuterselällä 14. kesäkuuta. Kaikki eteni nopeasti ja Viipuri vallattiin 20. kesäkuuta.
– Olimme kuulleet, että venäläiset lähestyivät Viipuria, mutta kukaan ei uskonut, että kaikki tapahtuisi niin nopeasti.
Veikon sairasautokomppanian sotakokemuksia on kuvattu myös vuoden 2004 Seura-lehdessä.
– Elettiin vuotta 2004 ja sain käsiini Seura-lehden. Numerossa 26-27 oli kuvattu erään sairasautokomppanian toimintaa Tali-Ihantalan taisteluiden aikaan. Kaikki mitä siinä kuvattiin, tuntui tutulta. Juuri Tali-Ihantalassa minun sotani päättyi. Syyskuun 5. päivä tuli rauha ja kotiin pääsimme 16. marraskuuta. Viipurin valtauksessa ja

Tali-Ihantalassa kaatui ja haavoittui erittäin paljon suomalaisia ja näin ollen sairasautossa työskentelevillä olikin töitä yötä päivää.
– Menimme kerran nukkumaan hautausmaalle, jotta saisimme levätä ja olla edes hetken aikaa rauhassa.

Sodan loputtua Veikon tie vei pian töihin Turun telakalle. Turusta matka jatkui edelleen Ruotsiin, Tukholman lähelle, jossa aikaa vierähtikin kaikkinensa 31 vuotta. Oksanen työskenteli useissa erilaisissa töissä, kuten hienomekaanikkona.
– Se oli sitä aikaa, kun tehtiin paljon uusia keksintöjä.

Transema Ab -niminen yritys toimi Veikon työnantajana pitkään. Yrityksen alaa oli sydämentahdistimien ja muiden lääketieteellisten laitteiden valmistaminen. Niiltä ajoilta on lukuisia hyviä muistoja ja työnantajan kautta tuli matkusteltua eri puolilla Eurooppaa.
– Myös Maarianhamina oli vakiokäyntikohde ja siellä tuli käytyä lähes joka viikko.

Ruotsin aikaa Oksanen kuvaa kaikkinensa erittäin antoiseksi ja paljon hyviä muistoja sisältäväksi. Hänellä on Ruotsissa neljä lasta perheineen, joten maassa tulee vierailtua edelleen säännöllisesti.
Ruotsi oli tuohonkin aikaan muuttajien suosiossa ja niinpä ihmisiä virtasi Suomen ohella muualta Euroopasta ja koko maailmasta.
– Siitä huolimatta asuntopulaa ei ollut ja elämä Ruotsissa oli monelta osin helpompaa. Asuimme rivitalossa, jossa ruotsalaiset olivat vähemmistössä, sillä melkein kaikki asukkaat olivat muualta muuttaneita. Muistan Ruotsin ajoilta erityisen hyvin myös sen, kuinka hyvää asiakaspalvelua
virastoissa sai ja miten helppoa asioiden hoito oli.

Elämäntyyli Ruotsissa oli kuitenkin erilainen ja kaikki tulijat eivät siihen sopeutuneet.
– Monet suomalaiset sortuivat sodan jälkeen viinaan ja myös Ruotsissa alkoholisoituneita suomalaisia riitti valitettavan paljon.

Eläkkeelle jäätyään 1986 Oksanen palasi takaisin Tampereelle, jossa hän tapasi myös nykyisen kumppaninsa Rauhan. Alun perin pariskunta tapasi tansseissa, mutta vasta vuosia myöhemmin he päätyivät yhteen.
– Hämeenkadulla vuonna 1987 Veikko taputti minua olalle ja kysyi, olenko se sama Rauha, jonka oli tavannut aiemmin ja olinhan minä! Rauha muistelee jälleennäkemistä.
– Ensin asuttiin Tammelassa kymmenen vuotta, jotta opittiin tuntemaan toisemme ja sitten päädyttiin Hervantaan.

Kaikkinensa pariskunta on ollut yhdessä jo 32 vuotta. Tärkeänä osana elämää ovat olleet yhteiset ulkomaanmatkat, joita on kertynyt vuosien varrella runsaasti.

Matkoilla on koettu monenlaisia seikkailuja ja myös todisteita reissuista on kertynyt runsain mitoin,
kirjahyllyä nimittäin koristaa pitkä rivi vanhoja valokuva-albumeita.

Kaksi kohdetta on ollut yli muiden, Teneriffa ja luonnollisesti Ruotsi, missä Veikon perhettä asuu. Ruotsi kaikkinensa on pariskunnalle hyvin rakas paikka. Veikon tie on kuitenkin palannut takaisin Tampereelle, lapsuuden kotikaupunkiin.

Teksti ja kuva Veera Kivimäki