Anja Kärsämän isä joutui sotavangiksi ja myös Anja joutui kärsimään tästä. Tässä kuvassa hän on 17-vuotias. Kohta kuvan ottamisen jälkeen isä raivostuessaan aiheutti hänelle aivovamman. Isän sanat ja teot aiheuttavat vieläkin painajaisia, mutta Anja on antanut isälleen anteeksi.

Anja Kärsämän isä Tuomas oli 19-vuotias kun hän sai käskyn lähteä sotaan. Hän joutui eturintamaan. Sittemmin sodan aikana hänet vihittiin avioliittoon ja hän kävi tietysti vihkilomallakin. Hieman myöhemmin tuore vaimo sai kirjeen, jossa ilmoitettiin, että hänen miehensä oli kadonnut, eikä kohtalosta ollut tietoa. Vasta myöhemmin selvisi, että hän oli joutunut neuvostoliittolaisten sotavangiksi.

Tuomas oli ainakin kahdella eri leirillä, mutta sodan päätyttyä hänet vapautettiin. Kotiin palasi kuitenkin murtunut ja vihainen mies. Kohtelu leireillä oli ollut rajua ja nöyryyttävää. Häntä oli kuulusteluissa lyöty tuolilla niin, että nenä oli murtunut, ja hän oli kokenut useita valeteloituksia. Henkisesti ja fyysisesti nujerrettu, 24-vuotias Tuomas painoi 38 kiloa tullessaan kotiin.

Kotona odottanut vaimo sai todeta, että sodasta palasi vieras mies. Anja Kärsämä sanoo, että sota oli luhistanut isän ja oli suorastaan ihme, että tämä oli hengissä.

Anja syntyi perheen esikoisena vuonna 1947. Vuosien mittaan hän sai vielä neljä nuorempaa sisarusta. Perheellä oli taloudellisesti tiukkaa, vaikka isä piti metalliverstasta ja teki muuraustöitä. Hän alkoi kuitenkin lääkitä ahdistustaan viinalla, ja niin perheen tulot tahtoivat mennä kurkusta alas.

Perheen lapsia kiusattiin koulussa, koska heillä ei ollut kunnon vaatteita. Ja kun isällä oli ryyppyputki päällä, hän vaati perhettä valvomaan kanssaan.

Selvin päin isä ei puhunut sotakokemuksistaan, mutta humalassa hän kertoi yksityiskohtaisia tarinoita kokemistaan kauhuista. Näistä tarinoista Anja vieläkin näkee painajaisia.

Isä oli myös ankara ja arvaamaton. Hän käytti fyysistä väkivaltaa perheen äitiin sekä lapsiin. Äiti oli luonteeltaan lempeä ja nöyrä, mutta ei pystynyt suojelemaan lapsia isän väkivallalta. Isä saattoi raivostua äkkiä ilman syytä, ja kaatoi usein ruokapöydän kesken aterian. Kylällä kyllä tiedettiin perheen tilanne, mutta kukaan ei halunnut sekaantua toisten asioihin. Pahimmin isän käytöksestä joutui kärsimään Anja. Hän sai isältään elinikäisen vamman.
– Tulin illalla kotiin ja isä oli vihaisena vastassa. Hän löi minua nyrkillä suoraan päähän.
Koska näkyvää jälkeä ei tullut, ei Anjaa viety lääkäriin, mutta hän makasi monta päivää muissa maailmoissa vintillä. Silmissä näkyi vain tähtiä.
– Olin siihen aikaan osuuskaupassa työssä, mutta en voinut moneen kuukauteen mennä töihin, koska minua huimasi ja päätä särki.

Kun Anja oli 18-vuotias, hän muutti isälleen kertomatta pois kotoa. Myöhemmin Tampereella hän pääsi kunnollisiin tutkimuksiin ja silloin todettiin, että hän oli saanut aivoverenvuodon ja pysyvän aivovamman. Niskasta oli katkennut kaksi okahaaraketta, jotka olivat koteloituneet. Niskanikamat on nyt kiinnitetty titaaninauloilla, mutta Anja kärsii yhä hermosärystä ja väsyy herkästi. Työkyvyttömyyseläkkeelle hän pääsi 49-vuotiaana.Tuomas-isän mieli tasaantui ajan kuluessa. Hän erosi Anjan äidistä ja löysi uuden puolison. Sen myötä hän tuli myös uskoon.

Anja puhuu sitä, miten huonosti sodasta palaavista miehistä huolehdittiin.
– Isä olisi ensin pitänyt laittaa hoitoon ja vasta sitten kotiuttaa. Sota jätti arvet vielä toiseen ja kolmanteenkin sukupolveen. Isän kauhutarinat ja väkivalta eivät vieläkään ole täysin jättäneet minua rauhaan. Anja kauhistelee sitäkin, miten nuorena miehet silloin joutuivat sotaan.
– Omat pojanpoikani ovat nuoria aikuisia ja menisin varmasti sekaisin, jos heidät nyt lähetettäisiin sotaan. Anja kävi aikuisena pari kertaa isäänsä tapaamassa ja silloin isä käyttäytyi kohteliaasti. Anja sanoo, ettei ole katkera isälleen, vaikka onkin pahoillaan kaikesta tapahtuneesta. Hän on antanut isälleen anteeksi. Anja on myös pitänyt huolen siitä, että väkivallan kierre ei ole jatkunut. Hänestä kasvoi kaiken väkivallan vastustaja.

Suomalaiset sotavangit matkalla neuvostojoukkojen asemiin kesäkuussa 1944. (Kuvaaja G. Tshertov / S. Sutshatov)

Teksti Johanna Vuori

____________________________________________________

Suomalaisia sotavankeja Neuvostoliiton virallisen tilaston mukaan oli 2 377. Kotimaahan palautettiin 1 969 henkeä. Sotavankeudessa kuoli 403 ja viisi sotilasta sai tuomion ”suorittamiensa rikosten takia”, mutta 1944-1945 heidät vapautettiin ja palautettiin kotimaahansa.
Timo Malmi kertoo kirjassaan ”Suomalaiset sotavangit Neuvostoliitossa 1941-1945”, että suomalaisia joutui vangeiksi 3 402, leirillä kuoli 1 388 ja kotiutettuja oli 1 938. Lukujen eron virallisiin lukuihin selittää se, että neuvostoliittolaisissa tilastoissa otetaan huomioon vain ne sotavangit, jotka selvisivät leirille saakka.
____________________________________________________