PERINNETIETOA

Sodissa 1939-1945 Etelä-Savon alueelta perustetut joukot

Talvisota

Everstiluutnantti Eino Ilmari Järvisen johtama Jalkaväkirykmentti 37 (JR 37) perustettiin Mikkelissä. Rykmentti kuului eversti Hannu Hannukselan johtamaan 13. Divisioonaan. Mikkelissä perustettiin myös 13. Divisioonan kevytosasto, Kenttätykistörykmentti 13:n I Patteristo (I/KTR 13) sekä 25. ja 26. Pioneerikomppania, joista ensin mainitussa palveli pääosin kangasniemeläisiä, jälkimmäisessä hirvensalmelaisia.  I/KTR 13:ssa palveli pääosa Mikkelin seudun miehistä.

I/JR 37 eli Jalkaväkirykmentti 37:n ensimmäisen pataljoonan virallinen perustamispäivä on 14. lokakuuta 1939. Käytännössä pataljoonan perustaminen tapahtui Mikkelissä 12.–16. lokakuuta.

Torstaina 12. lokakuuta Mikkelissä ilmoittautui kaksi kanta-aliupseeria, vääpeli M. Kuusisto ja kersantti Lauri Miettinen sekä 1. komppanian päällikkö luutnantti Arvo Pylkkänen ja perjantaina aikana pääosa pataljoonan upseerista. Lauantaina 14. lokakuuta Mikkeliin saapui Ristiinassa, Anttolassa, Juvalla ja Suomenniemellä komppanioittain koottu miehistö aliupseereineen. Pataljoonan määrävahvuudesta oli jo lauantai-iltana koossa lähes 95 %. Sunnuntaina saapui yksi isompi neljänkymmenen miehen joukko ja sen jälkeen vielä päivittäin yksittäisiä miehiä. Viimeisenä ilmoittautui 20. lokakuuta pataljoonan kaasusuojelu-upseeri reservin vänrikki Gustaf-Edvard Söderström. Pataljoonan vahvuus oli Mikkelistä lähdettäessä 27 upseeria, 146 aliupseeria ja 675 miestä. Miehistössä oli 15 miehen vajaus mutta aliupseereita 18 yli määrävahvuuden. Kanta-aliupseereita oli saatu yksi jokaiseen komppaniaan, mitä pidettiin asioiden sujuvuuden kannalta välttämättömänä.

II/JR 37 eli Jalkaväkirykmentti 37:n II pataljoona perustettiin Mikkelissä ylimääräisten harjoitusten yhteydessä 14. lokakuuta 1939 alkaen.

Perustaminen

Pataljoonaan kuuluviksi perustettiin seuraavat yksiköt (suluissa määrävahvuus ja miehistön pääasiallinen asuinkunta, mikäli se on tiedossa):

• Pataljoonan esikunta E/II/JR 37, johon kuului komentajan lisäksi 6 henkilöä
• Pataljoonan esikuntakomppania Esik.K/JR 37 (118 henkilöä)
• 4.Komppania/JR 37 (191 henkilöä, Pieksämäki)
• 5.Komppania/JR 37 (191 henkilöä, Jäppilä)
• 6.Komppania/JR 37 (191 henkilöä, Virtasalmi)
• 2.Konekiväärikomppania/JR 37 (154 henkilöä, Pieksämäki – Jäppilä)

III/JR 37 muodostettiin pääosin Mäntyharjun miehistä, jonka nimi muutettiin 7.12.1939 Erillinen pataljoona 112 (Er. P 112).

JR 37:n taisteluista talvisodassa

IV armeijakunnan viivytysvaiheen aikana 30. marraskuuta – 11. joulukuuta 1939 rykmentti taisteli lähes yhtenäisenä Laatokan rantatien suunnassa perääntyen yhteensä jopa noin 60 kilometriä. Viivytysvaiheen päätyttyä ja IV armeijakunnan siirtyessä vastahyökkäysvaiheeseen hajosi rykmentti käytännössä erilaisten alistusten johdosta taistelemaan lähes koko loppusodan ajaksi erilaisten tilapäisten organisaatioiden alaisuudessa eri puolille Laatokan Karjalaa.

Eräällä tavalla Ryhmä Oinas oli rykmentin ”perillinen”, koska sen komentajana toimi rykmentin komentaja everstiluutnantti Järvinen. Ryhmän esikunnan muodosti rykmentin esikunta ja rykmentin esikuntakomppania muodosti ryhmän esikuntakomppanian. 4. tammikuuta 1940 komentaja esikuntineen siirrettiin kuitenkin johtamaan Ryhmä Keihästä.

23. helmikuuta 1940 palasi eversti Järvinen esikuntineen komentamaan Ryhmä Oinasta, jossa tehtävässä toimikin sodan loppuun asti.

Jatkosota

Jalkaväkirykmentti 49 (JR 49) oli Saimaan suojeluskuntapiirin perustama rykmentti. Se perustettiin 17. kesäkuuta 1941 annetun yleisen kutsun ylimääräisistä kertausharjoituksista jälkeen. Reserviläisistä muodostetun rykmentin perustamispaikkoina toimivat Pieksämäki, Sulkava, Puumala, Juva, Kangasniemi, Virtasalmi ja Haukivuori. JR 49 kuului 2. divisioonaan.

JR 28 ja JR 49¹³ olivat Savon rintapitäjien reserviläisiä. Savonlinnan suojeluskuntapiirin perustaman JR 28:n miehet olivat kotoisin muun muassa Kerimäeltä, Savonlinnasta, Säämingistä, Rantasalmelta, Joroisista ja Jäppilästä. Saimaan suojeluskuntapiirin JR 49:n miehet olivat Pieksämäeltä, Sulkavalta, Puumalasta, Juvalta, Kangasniemeltä, Virtasalmelta ja Haukivuorelta. Kenttätykistörykmentti 15 (KTR 15) oli Varkaudesta. Pioneeripataljoona 33:n miehistö oli Pieksämäeltä, Sulkavalta, Haukivuorelta ja Kangasniemeltä. Kevyt osasto 6 ja Raskas patteristo 27 saivat vahvuutensa Kintauksesta ja Jyväskylästä. Savonlinnan suojeluskuntapiirin perustaman Viestipataljoona 22:n miehet olivat Säämingistä ja Aholahdesta.
2. Divisioonan eli Murtajadivisioonan komentajana toimi eversti Aarne Blick. JR 28:aa komensi eversti Torsti Kotilainen ja JR 49:ää eversti E. I. Järvinen. 2. divisioonan lohko oli 2. Armeijakunnan alueen vasemmalla sivustalla Pyhäjärven ja Simpeleenjärven välisellä alueella.

Suur-Saimaan suojeluskuntapiiri perusti noin puolet 10. divisioonan joukoista. Näihin joukkoihin kuuluivat muun muassa Mikkelin maalaiskunnan, Ristiinan, Suomenniemen, Pertunmaan ja Mäntyharjun reserviläisistä koottu jalkaväkirykmentti 43 (JR 43), Mikkelin kaupungin ja maalaiskunnan sekä Anttolan miehistä muodostettu Kenttätykistörykmentti 9:n 2. patteristo (II/KTR 9). Viimeksi mainituista suurin osa oli taistellut talvisodan päivinä I/KTR 13:n riveissä Laatokan Karjalassa. Hirvensalmen ja Kangasniemen reserviläiset koottiin divisioonan pioneeripataljoonaksi (PionP 26) ja vanhemmista ikäluokista muodostettiin divisioonan viestipataljoona (VP 26). 10. divisioona, jonka komentajana toimi Mikkelissä sijainneen Päijänteen sotilasläänin rauhanaikainen komentaja Jussi Sihvo, keskitettiin Lappeenrannan–Lemin alueelle. Sieltä alkoi divisioonan taistelujen tie 12.heinäkuuta ja jatkui halki Karjalan kannaksen Lempaalaan, jonne saavuttiin syyskuun alkupäivinä.

Mikkelin seudulla toimi yleisesikunnan lisäksi muita päämajan yksiköitä. Päämajan esikuntapataljoona koostui toimitus-, vartio- ja autokomppanioista. Pataljoonan määrävahvuus oli noin 400 henkilöä, mutta kesällä siihen kuului lähes 700 miestä. Viestipataljoona sijaitsi lähes kokonaan Mikkelin seudulla ja siihen kuului noin 400 henkilöä. Viestipataljoonan ensimmäinen komppania koostui lähes kokonaan lotista, jotka työskentelivät viestikeskus Lokissa. Radiokomppaniassakin suuri osa radisteista oli naisia. Mikkelissä sijaitsi myös valvonta- ja tiedusteluosaston alaisia yksiköitä, jotka eivät kuitenkaan merkittävästi kasvattaneet päämajan henkilökuntaa. Enimmillään päämajan ja sen alaisten yksiköiden henkilöstövahvuus oli Mikkelissä noin 2 200 henkeä. Tällainen määrä näkyi Mikkelin kokoisessa kaupungissa selvästi.