Adolf Vaittinen

Nykyinen Pirkanmaa oli aluetta, jonne jatkosodan aikana Neuvostoliiton puna-armeija pudotti lentokoneista desantteja tekemään vakoilu- ja tihutöitään. Kotirintamalla pelättiin desantteja, joita myös laskuvarjomiehiksi kutsuttiin. Määrät eivät olleet suuria, mutta Tampereelle siirryttyään he onnistuivat piileskelemään pitkiäkin aikoja. Tiedustelutietojen lähettäminen puna-armeijalle oli heidän päätehtävänsä. Vakavin desanttien rikos Tampereella oli poliisimurha 15.4.1944, jolloin he surmasivat tamperelaisen poliisikonstaapelin Adolf Vaittisen. 

Tapahtumien kulku oli seuraava. Poliisipartiot etsivät ryöstömurhaan syylliseksi epäiltyä. Viinikan kaupunginosassa tapahtumapäivän iltana noin kello 21.45 kolmen poliisimiehen partio pysäytti vastaan tulleet kaksi miestä, joilta poliisit tiedustelivat henkilötodistuksia sekä sotilas- ja työvoimalautakunnan papereita. Kun miehille selvisi, että pelkkä henkilötodistus ei riitä, niin toinen miehistä äkkiarvaamatta oikeassa kädessään päällystakkinsa sivutaskussa pitämällään taskuaseella ampui konstaapeli Vaittista vatsaan. Miehet juoksivat oitis pakoon. Muut poliisimiehet ryhtyivät heti ajamaan pakenevia takaa ampuen useita laukauksia, mutta pimeän turvin miehet pääsivät pakenemaan. 

Vuonna 1904 Parikkalassa syntynyt, kolmen alaikäisen lapsen isä, konstaapeli Adolf Vaittinen kuoli saamiinsa vammoihin sairaalassa kaksi päivää myöhemmin. Vaittinen oli tullut Tampereen poliisilaitoksen palvelukseen rikososastolle edellisvuoden kesällä. 

Rikostutkimuksissa selvisi, että väärennetyillä henkilöllisyystodistuksilla liikkuneista toinen oli kesällä 1942 Hämeenkyröön Vaiviansuolle pudotettu tamperelaiskommunisti Eino Laakso. Vasta sodan jälkeen selvisi, että toinen desantti oli Laakson kanssa yhtä aikaa Hämeenkyröön pudotettu Roy Mäkelä.  

Laakso oli taistellut kommunistien puolella Espanjan sisällissodassa. Talvisodasta hänet oli terveyssyistä vapautettu. Laaksoa oli pidetty kesästä 1941 alkaen turvasäilössä. Hän kuului siihen kommunistien joukkoon, joka lähetettiin rintamalle legendaarisen Pärmin pataljoonassa. Taistelujen alettua Laakso pakeni vihollisen puolelle. Roy Mäkelä oli syntynyt siirtolaisperheeseen Detroitissa. 1930-luvulla perhe oli muuttanut Yhdysvalloista Neuvostoliittoon. Sota-aikana puna-armeija koulutti Mäkelän radistiksi.  

Kun tekijöitä yritettiin tavoittaa, niin kummastakin luvattiin 35 000 markan kiinniottopalkkio. Kiinni heitä ei saatu, eikä koskaan saatu täyttä varmuutta kumpi desanteista ampui poliisikonstaapeli Adolf Vaittisen. Kommunistipiireissä annettiin ymmärtää, että ampuja oli Mäkelä. Surmaajat eivät koskaan saaneet rangaistusta surmateostaan. 

Kun sota päättyi ja poliittinen ilmapiiri muuttui, niin toukokuussa 1945 Eino Laakso tuli maan alta esiin ja kävi ilmoittautumassa Tampereen sotilaspiirissä, missä hän sai merkinnän: ”Ollut poissa palveluksesta sota-aikana”. Entisten sotilaiden toverikunnan (EST) kommunistinen Toveri-lehti haastatteli Laaksoa Tampereen ”ykkösmetsäkaartilaisena”. Valtiollisen poliisin siirryttyä sodan jälkeen kommunistien johtamaksi, tuli Eino Laaksosta ensin sen kuulustelija ja myöhemmin apulaistoimistopäällikkö. Roy Mäkelä siirtyi sodan jälkeen Neuvostoliittoon. 

Jouni Koskela 

Lähdeaineistot: Poliisimies-lehti 1.5.1944; Vesa Satamon tutkimus Poliisikunnan uhri isänmaalle 1939-1945, 2006; Jouni Koskelan teos Ovat unehen vaipuneet kaikki, 2017; Konstaapeli Adolf Vaittisen kuva Jouni Koskelan arkistosta