Jatkosodan asemasotavaiheen aikana sotilaille järjestettiin monenlaista mielialan kohennusta ja koti-ikävän karkotusta. Vartio- ja taistelutoiminnan kärsimättä sotilaille järjestettiin urheilukilpailuja, erilaisia kulttuuri- ja viihdetaiteilijoiden esiintymisvierailuja, puhdetyöopastusta, kirjoituskilpailuja jne. Ikävän karkotusta oli myös laaja kirjeenvaihto kotirintaman kanssa. Yhtenä toimintamuotona olivat myös kotiseutuvierailut rintamalle.

Valtteri Mikonmäki

Olen löytänyt jonkin verran tietoja eri puolilta Suomea tehdyistä kunta- eli kotiseutuvierailuista joukko-osastoihin. Yleensä niissä oli muutamia kotipitäjän henkilöitä kotirintaman toimijoista kuten kunnanvaltuutettuja, pappeja, suojeluskunta-aktiiveja. Paikalle kutsuttiin joukko-osaston ko. pitäjän miehiä. Vieraat toivat suulliset terveiset. Heillä saattoi olla tuomisinaan kotiseudun lehtiä, jotakin suuhunpantavaa, tupakkaa jne. Yhteisessä hetkessä keskusteltiin ja välitettiin ja lähetettiin terveisiä. Vierailijat halusivat osoittaa, että vaikka ”pojat” taistelevat täällä kaukana, niin heitä ei ole kotipuolessa unohdettu.
Isäni, kersantti Niilo Koskela piti jatkosodan viimeisenä vuonna Aseveljien kalenterissaan päiväkirjaa. Hän oli Karjalankannaksella Lempaalassa JR57:n III pataljoonan esikunnassa. Hänen merkintöjensä mukaan 14.4.1944 joukko-osastossa oli kotiseutukiertue Punkalaitumelta. Tämä nykyinen Pirkanmaan pitäjä kuului Etelä-Satakunnan suojeluskuntapiiriin. Isäni merkinnän mukaan ”Kirkkoherra Mikonmäki piti puheen kanttiinissa”.
Valtteri Mikonmäki oli alkujaan sukunimeltään Mäkelä, ja syntyisin Ikaalisista. Hän toimi Maalaisliiton kansanedustajana 1927-1933. Hän oli Punkalaitumen kunnanvaltuuston jäsen. Uskoisin, että vaikka Mikonmäki oli tunnettu vaatimattomista tavoistaan, niin ammattipuhujana hän varmaan piti punkalaitumelaisille hyvin isänmaallisen puheen. Isäni merkinnät eivät kerro, keitä muita pitäjäläisiä oli mukana.
Myös isäni kotipitäjä pirkanmaalainen Hämeenkyrö oli tuolloin Etelä-Satakunnan suojeluskuntapiiriä. 25.4.1944 isäni kirjoitti. ”Hämeenkyrön kotiseutukiertue Elokuva Kinossa. Hämeenkyrön kuvia. Hyvönen, Virtanen, Parkkinen ja Järvenpää.”
Isälleni miehet ovat varmaan olleet tuttuja. Minä olen joutunut aika paljon selvittelemään erilaisia lähteitä voidakseni tunnistaa ko. vieraat. Kaikille sukunimille on yhteistä, että ne löytyvät myös Hämeenkyrön suojeluskunnan historiatiedoista. Silti ei ole varmuutta, oliko kyseessä pankinjohtaja Evert Hyvönen vai Paavo Hyvönen, oliko kyseessä William Virtanen, joka oli aktiivinen suojeluskuntaurheilun vetäjä, Paavo Parkkinen oli kunnallismiehiä, Järvenpää oli luultavasti Lauri Järvenpää, joka vuoden 1944 lopulla leimasi kotiutustoimiston vääpelinä isäni sotilaspassin.
Mitä kuvia Hämeenkyröstä on näytetty, eläviä vai valokuvia, jää arvoitukseksi.
Hämeenkyröläisten vierailun ajankohta on kahdella tapaa mielenkiintoinen. Kaksi päivää aiemmin moni hämeenkyröläissotilas oli muiden maatalouslomalaisten tavoin lähtenyt 45 vuorokauden lomalle kotitöihin. Loman pituutta laskiessa on helppo huomata, että paluu rintamalle on tapahtunut vain vähän ennen kesäkuussa alkanutta puna-armeijan suurhyökkäystä. Vierailun aikaan oli annettu virallinen tiedonanto tuloksettomina päättyneistä rauhanneuvotteluista Moskovassa. Isäni merkintöjen mukaan Suomea edustivat Paasikivi ja Enckell, Neuvostoliittoa Molotov ja Dekanosov.
Satakunnan historia VIII -kirjan mukaan Punkalaitumella oli jatkosodan aikaan noin 6800 asukasta. Sotavuosien 1939-1945 sankarivainajien määrä oli 235. Hämeenkyrössä oli noin 8300 asukasta. Sankarivainajien määrä oli 255.

Jouni Koskela

Kuvat:
• Punkalaitumen kirkkoherra Valtteri Mikonmäki (kuva teoksesta Suomen kansanedustajat 1907-1982)
• Hämeenkyrön suojeluskunnan lippu (kuva Esko Lammin teoksesta Isänmaan parhaaksi II)