Tammenlehvän Hämeenlinnanseudun Perinneyhdistyksenssä meille on tärkeää, että myös paikallinen sotahistoria ja tiedot sota-ajan tapahtumista säilyvät tuleville sukupolville. Tällä sivulla kerromme joistakin merkittävistä asioista, jotka määrittivät elämää Hämeenlinnan kaupungissa viime sotiemme aikana.
Varuskuntakaupunki
Hämeenlinnaa voitiin pitää varuskuntakaupunkina 1200-luvun lopulta 2000-luvun alkuun: Hämeen keskiaikainen linna oli varhaisin varuskunta. Venäjän vallan aikana Hämeenlinnasta muodostui tärkeä varuskuntakaupunki. Kymmeniä puu- ja tiilikasarmeja apurakennuksineen valmistui vuosina 1866–1913.
Talvi- ja jatkosodan aikaan kaupungissamme toimi kolme varuskuntaa: Suomenkasarmi, Linnan kasarmi ja Poltinahon kasarmi. Aselajikirjo oli laaja: kengityskoulusta viestiin.
Sotien aikana Hämeenlinnassa toimi viisi koulutuskeskusta. Panssarintorjuntatykkikoulutuskeskus toimi kiivaimmillaan kolmessa vuorossa. Se ehti kouluttaa jo YH:n aikana 15 tykkijoukkuetta ja talvisodan aikana 80 lisää sitä mukaa kun tykkejä tehtaalta saatiin.
Talvisodan aikaan Hämeenlinnassa toimi myös varuskunnista täysin irrallinen kenttäarmeijan ulkopuolisten joukkojen eli kotijoukkojen johtoelin: kotijoukkojen esikunta. Se muodostettiin syksyllä 1939 suojeluskuntajärjestön johtoelimestä, Suojeluskuntain yliesikunnasta. Esikunta siirrettiin sodan sytyttyä Helsingistä Hämeenlinnaan. Sitä johti jääkärikenraaliluutnantti Lauri “Mala” Malmberg.
Ilmavalvonta – ja puolustus
Talvi- ja jatkosodan aikana Hämeenlinnan ilmatilaa valvottiin pääasiassa Aulangon tornista, jossa valvontatyöstä vastasivat lotat. Lotat tähystivät lentoliikennettä tornissa vuorokauden vuoroissa, joissa kahden tunnin tähystysvuoroa seurasi neljän tunnin lepo. Lepoaikansa lotat asuivat tornikahvilan rakennuksessa, josta tähystyspaikan vartiopäällikkö aina saattoi tähystysvuorossa olevat lotat torniin ja lukitsi heidät sinne desanttivaaran takia.
Talvisodan aikana Hämeenlinnaa pommitettiin yhteensä kahdeksan kertaa, joista kaksi aiheutti henkilövahinkoja. Pahin pommitus tapahtui 13.1.1940 jolloin Hätilään, Sairioon ja Kantolan alueelle osunut pommitus surmasi 13 henkeä ja haavoitti noin 20.
Jatkosodan aikan kaupungin ilmapuolustuksena oli ilmatorjuntakonekiväärejä, joita oli aseteltu kaupungin korkeiden kivitalojen katoille ja rautatien suojaksi.
Varikkokaupunki
Hämeenlinna oli ja on myös merkittävä puolustusvoimien varikkokaupunki. Hämeenlinnan vaatetusvarikko perustettiin kaupunkiin jo vuonna 1918 ja Elintarvikekeskusvarikko juuri ennen talvisodan syttymistä syksyllä 1939. Molemmat toimivat asemanseudulla koko sota-ajan.
Elintarvikekeskusvarikon kautta kulki muunmuassa talvisodan ihme: valtava leipämäärä jota Lotat ja muut kotirintaman naiset leipoivat kotiseudulla rintamalle lähetettäväksi. Talvisodan aikana lähetettiin yli 100 000 kiloa leipää joka päivä.
Varikkotoiminnan takia kaupungissa toimi myös monia varusteiden huoltoon ja valmistukseen liittyviä teollisuuslaitoksia.
Sotasairaala 35
Hämeenlinnassa toimi sotasairaala 35. Potilasmäärältään on sanottu että Hämeenlinnan sotasairaalan olleen kaikista suurin sotasairaala koko Suomessa.
Sen alla toimi useita jaossairaaloita, jotka olivat hajautettuina ympäri kaupunkia ja valtaosa kaupungin isoista kouluista tai muista isommista tiloista toimi jossakin vaiheessa sota-aikaa sotasairaalana.
Muunmuassa Tilkan sotilassairaala oli talvisodan ajan evakuoituna Hämeenlinnaan ja sekin toimi hallinnollisesti sotasairaala 35. alla. Listan kaikista sotasairaala 35.:n jaossairaaloista löydät täältä.
Sotahevossairaala
Hämeenlinnan Poltinaholla toimi 2. sotahevossairaala.
Talvisodan aikana hevosia oli puolustusvoimien käytössä noi 80 000 ja jatkosodan aikana noin 60 000 hevosta. Hevosten merkitys sodissamme oli valtava, sillä armeijan kuormat liikkuivat isolta osin vielä jatkosodassakin hevosen vetäminä, vaikka moottoriajoneuvojen määrä olikin kasvanut talvisodan ajalta. Puolustusvoimien käytössä olleet hevoset olivat osin puolustusvoimien omia hevosia, osin puolustusvoimien käyttöönottamia siviilihevosia ja osin sotasaaliiksi saatuja hevosia.
Vuonna 1941 aloitettiin eläinlääkintälottien koulutus Hämeenlinnassa sekä Lappeenrannassa. Lisäksi myöhemmin aloitettiin koulutus vielä Kintauksessa. Koulutukseen hyväksytyn lotan tuli olla 20-40-vuotias ja omata taustaa hevosten kanssa työskentelystä. Koulutus kesti noin kuukauden ja sillä opeteltiin muunmuassa leikkauksissa avustamista, lääkintää, haavojen- ja sairauksienhoitoa ja kengitystä. Jatkosodan aikana koulutettiin noin 240 eläinlääkintälottaa.
Sotakoirakoulu
Puolustusvoimien koirakoulutus aloitettiin Kenttälennätinpataljoonassa Riihimäellä vuonna 1924. Koulutus siirtyi seuraavana vuonna Hämeenlinnan Linnankasarmille ja sieltä edelleen Rinkelinmäelle. Hämeenlinnassa Rinkelinmäellä koulutetaan yhä koiria, sillä siellä toimii Poliisikoiralaitos. Jatkosodan aikana sotakoiria koulutettiin myös Äänislinnassa.
Sodan päättyessä miesten rinnalla palvelleiden, tehtäväänsä koulutettujen sotakoirien määräksi arvioidaan jopa 850, vaikka tarpeeksi oli arvioitu jopa 2000 koiraa.
Lisää sotakoirista muun muassa täältä.
Lähde: Uma Aaltonen – Kaija Unhola: Suomen koirat sodassa ja rauhassa (1999)
