Virrat on Ylä-Pirkanmaalla sijaitseva suosittu kesäkaupunki. Pirkanmaan Sotaveteraanipiiri ja Sotien 1939-1945 Pirkanmaan Perinneyhdistys ottivat sieltä tulleen Riitta Kammosen kutsun vastaan ja päättivät pitää hallituksien yhteisen kesäkokoontumisen ennen piirin loppumista. Kahden vuoden ajan kaksi ry:tä ovat ”saattaen vaihtaen” tehneet yhteistyötä sotiemme veteraanien ja sotasukupolven työn jatkamisessa.

Itsenäisyytemme ja vapautemme on vaatinut suuria ponnistuksia ja uhrauksia koko kansakunnalta, niin myös Virroilla. Virtolaisia talvi- ja jatkosodan sankarivainajia lepää oman kirkkomaan mullassa 435. Uhrin ansiosta lippu liehuu.

80 vuotta sitten kesäkuussa 1944 Suomi taisteli olemassaolostaan puna-armeijan suurhyökkäyksen paineessa. Virtolaisista miehistä suurin osa taisteli JR57:ssä. Vetäytyminen alkoi Lempaalasta Karjalan kannakselta ja päätyi ankariin Vuosalmen ja Äyräpään taisteluihin Vuoksen varrella heinäkuun alkupuolella. Puolustaminen tuotti toivotun tuloksen: Suomi säästyi. Sotatie kulki kohti aselepoa ja välirauhansopimusta syyskuussa 1944.

Hämeenkyröläinen isäni Niilo Koskela (1914-1990), joka taisteli samassa JR57:ssä, mutta eri pataljoonassa kuin virtolaiset, ehti taistelujen lomassa Vuokselassa katsella maanviljelijän silmin ympäristöä. Hänen päiväkirjamerkintänään on 30.6.1944: ”Tulee varmaan hyvä sato. Saa nähdä, että kuka sen sadon täällä korjaa.”

Me tiedämme siihen vastauksen. Kuitenkin rauhan sadosta olemme saaneet nauttia jo 80 vuotta. Sitä on tukenut ja tukee niin maanpuolustustyö kuin perinnetyö, jotta rauhan tila jatkuisi.

Pitkäaikainen virtolainen kansanedustaja Matti Maijala (1923-2007) lähti jatkosotaan syntymäpitäjästään Kangasalta. Kun hän palasi 21-vuotiaana reservin upseerina Lapin sodasta, esitti hän itselleen kysymyksen: ”Oliko minulle ja meille muille varattuna jokin tehtävä? Ainakin Suomi tarvitsee meitä.”

Me tiedämme tähänkin vastauksen: kyllä tarvittiin. Siitä olemme kiitollisia. Nyt me jälkipolvet voimme esittää saman kysymyksen. Vastaus on, että ketju ei saa katketa meihin. Vaikka järjestöt muuttuvat, niin sekä perinnetyö että hoiva- ja tukityö jatkuvat. Meneillään on vahdinvaihto, mutta työ Suomen hyväksi jatkuu. Perinteitä kunnioittaen.

Jouni Koskela
Sotien 1939-1945 Pirkanmaan Perinneyhdistys ry:n puheenjohtaja