Tampereen kaupungin kaupunkikulttuuriyksikkö järjesti kansallisena veteraanipäivänä 27.4.2026 Isänmaallisen konsertin ja juhlan Sampolan juhlasalissa. Tilaisuuteen olivat lämpimästi tervetulleita veteraanit, lotat ja lesket sekä heidän seuralaisensa. Tilaisuus on avoin myös muille kaupunkilaisille. Musiikkipainotteisessa juhlassa kuultiin Rientolan soittokunnan, harmonikkataiteilija Henna Leppäsen ja Mieskuoro Kelojen esityksiä. Yleisö seisomaan nousten esitti kunnianosoituksensa talvi- ja jatkosodan veteraaneille Mieskuoro Kelojen esittäessä Veteraanin iltahuudon.

Pormestari Ilmari Nurminen esitti juhlassa Tampereen kaupungin tervehdyksen. Puheessaan hän toi esiin että veteraanipäivä on meille kaikille muistutus siitä, että Suomen itsenäisyys ei ole koskaan ollut itsestäänselvyys. Itsenäisyys on saavutettu kalliilla hinnalla. Ilman sotiemme veteraanien uhrauksia ja rohkeutta emme saisi elää vapaassa Suomessa. Suomi on monella tavalla maailman paras maa ja monella tavalla meille kaikille kaikkein rakkain. Suomalainen yhteiskunta on sellainen, että ihmiset saavat apua ja kaikista pidetään huolta. Tällaisen Suomen rakentamisessa veteraanisukupolvi on ollut avainasemassa.

Sotaveteraani Aino Reinikainen kertoi puheessaan että sotien 39-45 sotaveteraanien ja heidän tekojensa arvostusta ei sodan jälkeen juuri ollut ja veteraanijärjestöt olivatkin ponnistelleet vuosikymmeniä veteraanien arvostuksen lisäämiseksi. Eräs käännekohta tähän oli kun vuonna 1986 perustettiin veteraanien kunnioittamiseksi Kansallinen veteraanipäivä. Päiväksi valikoitui 27.4, koska katsottiin että Suomen tuolloin tosiasiallisesti päätti sotatoimensa toisessa maailmansodassa. Kansallista veteraanipäivää on vietetty jo 40 kertaa eri puolilla Suomea, josta kaksi Tampereella.
Puheensa lopuksi hän esitti parhaat kiitokset Tampereen kaupungille veteraanipäivän juhlan järjestämisestä.

Tammenlehvän Pirkanmaan Perinneyhdistys yhdessä Tampereen Kansalaisjuhlatoimikunnan kanssa laski havuseppeleet Kalevankankaan sankarihaudan ja Veteraanilehdon muistomerkeille.

Teksti ja kuvat Raimo Ojala