Elokuussa 2024 teatteriohjaaja Antti Mikkola soitti minulle. Hän halusi kertoa seuraavan kesän kesäteatterinäytelmästä Pyynikillä, joka tulisi olemaan Tuntematon sotilas. He olivat halukkaita tekemään sopivalla tavalla yhteistyötä kanssamme. Loppu onkin sitten historiaa: niin Tammenlehvän ja perinneyhdistyksen kuin Pyynikin osalta. 70-vuotisjuhlavuoden 54 näytöstä teki tunnetuksi sotiemme veteraanien ja heidän leskiensä ja puolisoidensa hoivan ja tuen tarvetta. Arvonantoa ja kunnioitusta saivat kaikki viime sotiemme taistelijat, sankarivainajat, kotirintama ja sotasukupolvet. Samalla uusi järjestötoiminta Tammenlehvän alla tuli tunnetummaksi.
Lähes 44 000 katsojaa sai nähdä ansiokkaasti toteutetun ja esitetyn Tuntemattoman. 101-vuotiaan sotaveteraanimme Aimo Reinikaisen ääni niin näytelmän alussa kuin lopussa herkisti katsojat. Meitä Veteraanivastuun lipaskerääjiä tammenlehvätunnuksin oli kolme jokaisessa näytöksessä. Kerääjiä oli noin sata. Keräystuotto noin 24 000 euroa menee lyhentämättömänä veteraanien ja heidän leskiensä ja puolisoidensa hyväksi. Me kerääjät saimme kohdata monia, jotka sanoivat keräykseen osallistuessaan isälle tai isoisälle. Moni teki sen kyyneleet silmissä.
Saimme kokea, mikä on Pyynikki-yhteisö. Se alkaa ohjaajasta ja toimitusjohtajasta ja jatkuu jokaisessa näyttelijässä sekä kaikessa henkilökunnassa teatteri- ja kahvioalueella. Me siniliiviset saimme olla osa tuota yhteisöä. Ennakkonäytöksessä oli vieraanamme 100-vuotias sotaveteraani Kalevi Hakala Suodenniemeltä. Hän jätti käyttöömme laatikollisen tekemiään perhosia. Ne ”lentelivät” niin lipunmyynnissä, kahviossa kuin monilla katsojilla kesän mittaan. Kalevin perhoset olivat kuin Pyynikin henki, yhdessä.
Samuli Paronen mietti aforismissaan sitä, miten hän oli pohtinut 50 vuotta maailmaa. Lopputulos oli se, että maailma on sana. Vaikka kuinka pohdin mennyttä Pyynikin juhlakesää, niin tulen lopputulokseen kuten Paronen. Se on kaikenkattava: KIITOS.

Jouni Koskela
Tammenlehvän Pirkanmaan Perinneyhdistyksen puheenjohtaja