Ilari Taskinen

Tampereen lukioiden ja Tampereen yliopiston opiskelijoiden yhteinen opintojakso ”Ihminen ja yhteiskunta sotien ja kriisien maailmassa” sisälsi 15. joulukuuta Sampolassa luennon sota-ajan kirjeenvaihdosta. Siitä luennoi FT, tutkijatohtori Ilari Taskinen Tampereen yliopistosta. Sotien 1939-1945 Pirkanmaan Perinneyhdistys oli luennon yhteistyökumppanina. Järjestelijänä toimi lehtori, hallituksen jäsen Juha Heinonen.

Taskinen on tutkinut kirjeitä paitsi kenttäpostitoimintaan liittyen, niin erityisesti kirjeiden sisältöjä tulkiten. Hän jakoi kirjeet kolmeen luokkaan: perhe, kaverit ja veljet sekä naiset.

Perhekirjeet korvasivat fyysistä yhdessäoloa, sisälsivät huolenpitoa, olivat merkki ja viesti, että elossa ollaan. Kaveri- ja velikirjeet sisälsivät taistelukuvauksia, mutta kepeästi kirjoitettuna, kiertoilmauksina, leikkiä laskien. Ne olivat osa aseveljeyttä.

Aivan oman erityisluokkansa muodostivat naiskirjeet. Jatkosodan aikana kirjeenvaihtoilmoitukset lisääntyivät valtavasti. Kirjekavereiden määrä oli suuri. Yhteen kirjeenvaihtoilmoitukseen saattoi tulla jopa 300 vastausta! Kyseessä oli nuorten naimattomien miesten ja naisten keino ja mahdollisuus tavata uusia ihmisiä, toista sukupuolta. Kirjeenvaihto loi polun seurustelulle, jopa avioliitolle. Ensin kirje, sitten kuvan lähettäminen, tapaaminen loman aikana, seurustelun aloittaminen, jolloin seuraava kirje alkoi, että rakas. Toki moni suhde jäi hyvin lyhyeksi.

Kirjeystävyys saattoi olla sotilaalle myös terapeuttista. Sotilas pystyi kirjoittamaan tuntemattomalle sellaista, mitä ei voinut läheisilleen kertoa.

Sota-ajan kirjeiden huippu sijoittui elokuulle 1944. Tuolloin sodan rankin vaihe rintamilla oli ohi, odotukset aselevosta, rauhasta ja kotiinpääsystä lisääntyivät. Siitä kirjoitettiin molempiin suuntiin.

Nykypäivän ihmistä, joka tuskailee hitaasta postinkulusta, hämmästyttää sota-ajan kenttäpostin nopea kulku. Kun sotilas lähetti kirjeen sieltä jostakin, niin jo viikon päästä saattoi tulla vastauskirje perille sinne jonnekin. Kenttäposti välitti vuosina 1939-1944 peräti 1,2 miljardia lähetystä (kirjeitä, kortteja, paketteja).

Opiskelijat kysyivät luennoitsijalta muun muassa sota-ajan pika-avioliittojen kestävyydestä, kirjesensuurista, eri sosiaaliluokista olevien sotilaiden kirjoittamisen eroista, ja myös siitä, miten nykyisin sotatilanteessa tiedonvälitys toimisi.

Jouni Koskela, teksti ja kuvat