Koin vahvasti esityksen tunnelman ja löysin uuden näkökulman kansalliskertomukseemme. Eniten ajatuksia herätti näytelmän lopussa ollut sotamies Vanhalan kommentti – Voittajana maaliin tuli Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto ja toisena maaliviivan ylitti pieni mutta sisukas Suomi -. Tätä Väinö Linnan hävityn sodan ajatusta on puskettu kansan tietoisuuteen joskus jopa veteraanien tilaisuuksissa.
Toinen narratiivi on ollut torjuntavoitto, jossa maamme välttyi miehitykseltä NL:n paineessa, kun sodan suurten näyttämöiden tapahtumat pelastivat Suomen.
Oma näkemykseni poikkeaa edellisistä. Mitä tarkoitetaan häviämisellä ja voittamisella? Onko se jokin suhde tavoitteiden saavuttamiseen? Mitataanko sitä hehtaareilla vai kaatuneilla? Vai voisiko sitä arvioida vaikutuksena historian kaarella? Mikä on se aikajänne, jolloin sodan lopputulos voidaan paketoida. Sodassa me voitimme sen tarvittavan ajan, että saimme vihollisen pois niskastamme. Olen itse upseeri ja kylmän sodan veteraani. Minulle voiton hetki tuli todeksi kesäteatterimme Tuntemattoman viestissä, kun sotaveteraani Aimo Reinikainen puhui.
Venäjä voitti yhden kohtauksen satoja vuosia jatkuneessa kahakassa. Samalla se kuitenkin jämähti sotaan, jota se yhä käy joko todellista tai kuviteltua vihollista vastaan. Kansa kärsii, miehiä kuolee eikä taloudellista nousua ole näköpiirissä. Pieni sisukas Suomi selvisi sittenkin voittajana. Kansamme voi hyvin ja elää vapaassa maassa. Olemme sodan jälkeen nousseet kansakuntien kärkeen monilla mittareilla. Olemme onnellisin kansa, vaikka se onkin väärin mitattu, ja meilläkin on paljon monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia. Pidämme myös huolta kunniakansalaisistamme, joiden sitkeys kylvi maahamme lopullisen voiton siemenet.
Nykyisin puhutaan paljon resilienssistä eli sietokyvystä osana turvallisuutta. Joidenkin historioitsijoiden toitottama tappio on kuitenkin luonut vertaansa vailla olevan uskon maanpuolustuksen merkitykseen ja halun puolustaa sitä kaikkia uhkia vastaan. Muutamat poliitikotkin ovat vuosien saatossa pyrkineet ravistelemaan kansakuntamme yhtenäisyyttä siinä kuitenkaan onnistumatta. Vasta ulkopuolelta tullut suitsutus on saanut monet meistä huomaamaan, kuinka hyvin ja pitkäjänteisesti kokonaismaanpuolustustamme on hoidettu. Venäläisten rimpuillessa Ukrainassa jatkamassa loputonta sotaansa ilman voittoa, me saamme täällä nauttia lopullisen voittomme hedelmistä, vaikkakin tietoisina, että tämä voitto on lunastettava joka päivä uudelleen.
Kiitokset ohjaaja Antti Mikkolalle ja ensemblelle ja kiitos Aimo Reinikaiselle entiselle, konekiväärimiehelle ja nykyiselle veteraanille ja herrasmiehelle par exellence.

Veli-Matti Heinijoki
Everstiluutnantti evp.