Jouni Koskela, Sotien 1939-1945 Pirkanmaan Perinneyhdistys ry:n puheenjohtaja (Tammenlehvä): juhlapuhe Ylöjärven sotaveteraanityön vahdinvaihtojuhlassa 9.3.2025

Ylöjärven sotaveteraanityön vahdinvaihtojuhlassa juhlapuheen piti Sotien 1939-1945 Pirkanmaan Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Jouni Koskela. Hän aloitti puheensa tarinalla siitä, miten hän 1960-luvulla pikkupoikana kodissaan pääsi kuulemaan, kun sodan käyneet miehet puhuivat sodasta. Miesten ei tarvinnut selittää mitä ja miksi, kuka ja koska, sillä sotakokemus oli heille yhteinen. Se oli ollut heidän nuoruuttaan, se oli ollut heille yhteistä Suomen tarinaa. Se oli ollut isänmaallisuutta, mutta ennen kaikkea velvollisuudentunteen täyttämistä: mentiin, kun käskettiin.

Koskela toi esille, että sota ei ollut sotaa vain rintamalla, vaan se kattoi Suomen kokonaisvaltaisesti. Nykyisin sanotaan hienosti, että tarvitaan resilienssiä eli joustavuutta, mukautuvaisuutta, kestävyyttä. Sitä todella oli sodan kokeneilla niin koti- kuin sotarintamilla. Sitä se on ollut myös sotasukupolvilla, kun maata on jälleenrakennettu. Sota-aikana tilannetta kuvasi hyvin loru: ”Elämä on sillä sortilla,/ että kahvi ja sokeri on kortilla/ eikä kukaan varro kotiportilla.”

Vuosikymmenten kulumisen myötä järjestötyön yksi vaihe on tullut päätökseen. Sota- ja rintamaveteraanien järjestötyö kaikilla tasoilla on loppumassa tai jo loppunut. Sotainvalidien osalta tilanne on sama. Kaatuneitten Omaisten Liitto, johon sotaorvot kuuluvat, vielä jatkaa. Keskuudessamme on vielä kunniakansalaisina sotaveteraaneja, heidän puolisoitaan ja leskiään. Meidän nuorempien velvollisuutena on hoitaa kunnialla loppuun heidän hoiva- ja tukityönsä. Tammikuussa Pirkanmaalla oli elossa 75 rintamatunnuksen omaavaa sotaveteraania, joista neljä on sotainvalideja. Koko maassa luku oli noin 1300. Leskien määrä on selvästi suurempi.

Vuonna 2003 perustettiin Tammenlehvän Perinneliitto jatkamaan tätä työtä. Nyt olemme vahdinvaihtovuodessa, jolloin järjestöllinen muutos konkreettisesti tapahtuu. Tämä päivä Ylöjärvellä on siitä yksi osoitus. Tammenlehvän tehtävänä on vaalia sotasukupolven kulttuuriperintöä ja jatkaa tukityötä. Koskela kertoi esimerkin siitä, että työ ja tarinat eivät lopu, vaan jatkuvat, niin perheissä, suvuissa kuin koko Suomessa. Hänen jatkosodassa kaatuneen setänsä omaisille osoitettu Mannerheimin allekirjoittama suruviestitaulu oli löytynyt sukulaistalon vintiltä tänä talvena.

Puheensa Jouni Koskela lopetti sota-ajan huumoriin, mikä oli raskaina aikoina suuri voima. Kenttäpostipaketeissa lähetettiin rintamalle monensisältöisiä paketteja – vaatteita, työkaluja, ruokaa, juomaa, myös väkeviä. Eräs lähettäjä kirjoitti kotona paketin päälle sen sisällöksi ”Monot”. Kun paketti kulki kenttäpostivirkailijan kautta, oli se jo hieman märkä, jolloin postivirkailija kirjoitti paketin päälle: ”Toinen mono vuotaa.”

Ylöjärven sotaveteraaniyhdistys perustettiin 12.5.1966. Päätösjuhlan 9.3.2025  tarkoituksena oli päättää yhdistyksen toiminta ja samalla kunnioittaa veteraaneja ja veteraanisukupolvea. Sotien jälkeen veteraanisukupolven tehtävänä oli maan jälleenrakentaminen. Voidaan hyvin todeta että he onnistuivat siinä. Suomi on hyvä maa. Tästä kiitämme ja jatkamme veteraanien jättämää perintöä myös tuleville sukupolville.

Tapahtumakokonaisuus alkoi juhlajumalanpalveluksella. Messun jälkeen laskettiin seppele sankarihaudalle, josta siirryttiin lippujen johdolla seurakuntakeskukseen kahvitukseen ja pääjuhlaan.