Lohjalaiset tykkimiehet jatkosodassa 1941–1944 – Hangosta Syvärille ja Kannaksen torjuntataisteluihin
Talvisodassa kunnostautunut lohjalainen Kenttätykistörykmentti 8:n III Patteristo jatkoi palvelustaan lähes entisessä kokoonpanossaan koko jatkosodan ajan osana 17. Divisioonaa eli Tammidivisioonaa. Patteristossa palveli sodan alkaessa noin 600 lohjalaista sotilasta.
Jatkosodan ensimmäiset viikot patteristo vietti Hangon rintamalla, Snappertunan saaristossa. Lohjalaiset tykkimiehet ampuivat ensimmäiset laukauksensa Hankoniemen neuvostotukikohtaa vastaan 26. kesäkuuta 1941. Rintamalla käytiin lähinnä asemasotaa ja tykistötaisteluja. Heinäkuussa patteristo siirrettiin Karjalan takaisinvaltaukseen. Hangon rintaman taisteluissa kaatui yksi lohjalainen tykkimies.
Heinäkuussa 1941 patteristo kuljetettiin Pohjois-Karjalaan, mistä se eteni Itä-Karjalaan. Syyskuussa lohjalaiset osallistuivat Nurmoilan ja Säntämän valtaukseen sekä Syvärijoen ylityksen tukemiseen. Lokakuussa patteristo asettui Jandebajoen alueelle Syvärin itäpuolelle, missä alkoi yli kaksi ja puoli vuotta kestänyt asemasotavaihe.
Asemasodan aikana lohjalaiset torjuivat vihollisen hyökkäyksiä, tukivat jalkaväkeä ja osallistuivat jatkuvaan tykistö- ja partiotoimintaan. Erityisen raskaita olivat huhtikuun 1942 torjuntataistelut. Vuoden 1943 aikana patteristo ampui Jandeban lohkolla yhteensä 21 500 kranaattia. Rintamaelämään kuului myös kulttuuritoimintaa, josta tunnetuimpia esimerkkejä oli Tammitykistön soittajat -orkesteri. Sen jäsenistä noin puolet oli lohjalaisia harrastajamuusikoita.
Kesäkuussa 1944 Neuvostoliiton suurhyökkäys Karjalan kannaksella muutti tilanteen. Tammidivisioona siirrettiin kiireesti Syväriltä Viipurin pohjoispuolelle, missä lohjalainen patteristo osallistui Tienhaaran ja Tali–Ihantalan ratkaiseviin torjuntataisteluihin.
Tienhaarassa 22.–23. kesäkuuta suomalaiset torjuivat voimakkaat hyökkäykset Viipurin länsipuolisten salmien yli. Lohjalaisten tykistö tuki puolustusta keskitetyllä tulella ja osallistui vihollisen ylimenoyritysten pysäyttämiseen. Patteristo tuki myös Saimaan kanavan alueen puolustusta ja myöhemmin Tali–Ihantalan suurtaisteluja. Sen kaksitoista tykkiä ampuivat kiivaimmissa tilanteissa sulkutulta jopa viiden laukauksen minuuttivauhdilla tykkiä kohden.
Heinäkuussa vihollisen eteneminen Viipurin länsipuolella pysähtyi ja rintamatilanne vähitellen rauhoittui. Lohjalaispatteristo jäi puolustusasemiin aina 4. syyskuuta 1944 solmittuun aselepoon saakka.
Moskovan välirauhan jälkeen patteristo siirtyi uuden rajan taakse. Sen miehet kotiutettiin vaiheittain, ja viimeiset lohjalaiset tykkimiehet pääsivät kotiin 16. marraskuuta 1944.
Jatkosodan aikana lohjalainen patteristo menetti kaatuneina 15 sotilasta.
Lohjalaisten tykkimiesten lähes kolme ja puoli vuotta kestänyt sotatie ulottui Hangon rintamalta Itä-Karjalan Syvärille ja lopulta Karjalan kannaksen kesän 1944 torjuntataisteluihin. Heidän panoksensa oli osa Suomen puolustuksen onnistumista jatkosodan ratkaisevissa vaiheissa.
III/KTR 8:n 84-millinen kanuuna tuliasemassa Jandeba joella keväällä 1944. Kuvassa on lohjalainen alikersantti Edvin Blomqvist. Kuva kirjasta Tammidivisioona (1999)
