Reino Rannikko – sammattilaisen sotilaan viimeinen sotapäiväkirja

Reino Aukusti Rannikko syntyi 1. joulukuuta 1909 Sammatissa. Kansakoulun jälkeen hän työskenteli maalarina isänsä rakennusalan yrityksessä. Varusmiespalveluksensa hän suoritti Terijoella Polkupyöräpataljoona 1:ssä vuosina 1930–1931. Talvisotaan hän osallistui 4. Divisioonan ammuskolonnan ajomiehenä.

Jatkosodan alkaessa kesäkuussa 1941 Rannikko määrättiin 17. Divisioonan eli Tammidivisioonan Jalkaväkirykmentti 13:n III Pataljoonaan, jonka miehistöä koottiin muun muassa Sammatista, Karjalohjalta, Nummelta ja Pusulasta. Aluksi hän palveli Hangon rintamalla, missä suomalaiset varautuivat Neuvostoliiton mahdolliseen hyökkäykseen Hankoniemeltä.

Heinäkuussa 1941 Tammidivisioona siirrettiin Karjalan rintamalle. Rannikko aloitti 17. heinäkuuta sotapäiväkirjan, johon hän tallensi kokemuksiaan aina viimeiseen elinpäiväänsä saakka. Hänen merkintänsä kuvaavat sotatoimien lisäksi Karjalan luontoa, sotilaiden mielialoja, raskaita marsseja, huollon vaikeuksia ja ajoittaista nälkää. Päiväkirjasta välittyvät myös tavallisen sotilaan henkilökohtaiset ajatukset ja kokemukset.

Rannikon joukko-osasto osallistui kesällä ja syksyllä 1941 taisteluihin Varlossa, Halvatselässä sekä Säntämän ja Nurmoilan alueella. Syyskuussa Tammidivisioona eteni Syvärijoelle ja osallistui sen itäpuolisen sillanpääaseman valtaamiseen. Tämän jälkeen Rannikon rykmentti asettui Jandebajoen varrelle, missä alkoi asemasotavaihe.

Lokakuun 20. päivänä 1941 Rannikon 9. Komppania sai käskyn valmistautua vastahyökkäykseen. Viimeisissä päiväkirjamerkinnöissään hän kuvasi miesten mielialaa ja tulevan tehtävän epävarmuutta:

”Reipas on mieliala pojilla, vaikka huomisesta kohtalosta ei tiedä mitään.”

Seuraavana aamuna, 21. lokakuuta 1941, Rannikko kaatui Jandebajoen alueella vihollisen tarkka-ampujan luotiin. Samassa tilanteessa sai surmansa toinen sammattilainen, Pauli Harkko. Heidän välissään ollut Reinon nuorempi veli Unto Rannikko säilyi vahingoittumattomana.

Tarkka-ampuja ammuttiin myöhemmin, ja hänen kiikarikiväärinsä päätyi suomalaisten haltuun. Aseeseen liittyvä tarina säilyi vuosikymmeniä. Vuonna 2024 Tammenlehvän Länsi-Uudenmaan perinneyhdistys päätti ottaa yhdistykselle tarjotun kiväärin vastaan, deaktivoida sen ja sijoittaa sen Kaarteen sotamuseoon Lohjalle.

Reino Rannikon sotapäiväkirja julkaistiin vuonna 1995 Tauno Tukkisen toimittamassa teoksessa Talvisodasta Jatkosotaan – Paavo Lietzenin ja Reino Rannikon sotapäiväkirjat.

Reino Rannikon elämä päättyi vain 31-vuotiaana, mutta hänen päiväkirjansa säilyttää poikkeuksellisen henkilökohtaisen kuvauksen sammattilaisen rivisotilaan kokemuksista jatkosodan hyökkäysvaiheessa. Hänen tarinansa muistuttaa myös siitä, kuinka sodan menetykset koskettivat läheisesti pieniä paikallisyhteisöjä ja perheitä.