Toiminta

Itsenäisyyspäivä 6.12.2025 Sammatti

6.12.2025 Sammatin kirkossa pidettiin itsenäisyyspäivän jumalanpalvelus pappi Mikko Niemisen toimesta. Jumalanpalveluksen jälkeen laskettiin seppeleet Sammatin sankarihautausmaan muistomerkille, Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille, Vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkille ja Varatuomari Nevalaisen haudoille sekä Tammenlehvä Länsi-Uusimaa toimesta kenraalimajuri Verneri Gustafsson haudalle.

Näiden jälkeen laskettiin kukat Sammatin veteraanikivelle, joka sijaitsee Maamiesseura Sampaalan pihalla. Sammatin aluetoimikunta oli järjestänyt itsenäisyyspäivän juhlan Sampaalaa talossa. Ennen juhlaa Sammatin maaseutunaiset tarjosivat juhlakahvit.

Juhla alkoi perinteikkäästi Suomen lipun sisääntulolla, jonka jälkeen tervehdyssanat lausui Sami Peltomäki Sammatin aluetoimikunnan puolesta. Lohjan uusi kaupunginjohtaja Petra Ståhl toi tervehdyksen juhlaan. Juhlassa kuultiin erittäin upeita ja monipuolisia musiikkiesityksiä. Lohjan kaupunginorkesterin soittajat: Anna-Kaisa Pippuri, Kimmo Leppälä, Martina Simola, Eero Toikka ja Tuomo Lassila esittivät teokset Aamu Lakeuksilla, Anssi Tikanmäki ja Nocturne, Lasse Mårtensson. Lotta Heino lauloi Jean Sibeliuksen Finladia hymnin ilman säestystä erittäin kauniisti. Juhlassa kuultiin myös Howard Blaken Lumiukko, jonka pianolla soittaen esitti Lahja Lankila. Tämän jälkeen Helmi Lankila esitti viululla Lasse Mårtenssonin Myrskyluodon Maija teoksen.

Juhlapuheen piti Tammenlehvä Länsi-Uusimaa Lohjan alueen aluevastaava sotakamreeri FT Lauri Hietaniemi. Puhe on kuultavissa ja luettavissa täällä perinneportaali sivulla. Tilaisuuden juontaja Timo Aunio lausui päätössanat juhlalle, ennen kuin juhla päätettiin yhteislauluna Maamme-lauluun.

JUHLAPUHE

Suomen itsenäistymisen historiasta ja varautumisesta tulevaisuuden uhkakuviin

Sammatti 6.12.2025

Sotakamreeri, FT Lauri Hietaniemi

Arvoisa kaupunginjohtaja Petra Ståhl, arvoisa yleisö,

Kiitän järjestäjiä kutsusta tulla pitämään itsenäisyyspäivän juhlapuhe. Tämä on minulle erityisen miellyttävä tehtävä. Muutimme vaimoni kanssa Sammattiin vuonna 2004, kun olimme saaneet valmiiksi uudisrakennukset Vähä-Ruokjärven rannalle. Kaunis luonto ja sen suomat harrastusmahdollisuudet olivat muuttomme syynä. Koko perheemme yhteinen harrastus oli aiemmin melonta.

Sota on äärimmäisen julma asia ja sitä pitää välttää mahdollisimman pitkälle. Ihmiskunta ei ole toistaiseksi pystynyt luomaan uskottavaa pysyvää järjestelmää tai organisaatiota sotien välttämiseksi. Siksi sivistyneen yhteiskunnan on tarpeen varautua sotaa varten käytettävissä olevin keinoin. Jotta voimme varautua oikein tulevaisuuteen, on myös hyvä hallita riittävästi historiatietoa omista sodistamme. Me suomalaiset kunnioitamme suuresti veteraaniemme panosta itsenäisyytemme saavuttamisessa ja säilyttämisessä sekä jälleenrakentamisen ajasta. Kiitos itsenäisyytemme Suomi on saavuttanut monillakin mittareilla menestyneen aseman maailman valtioiden joukossa. Tänään itsenäisyyttämme juhlitaan iloisesti perinteisten tapojen mukaan siniristilipun hulmutessa koko maassa ja tietysti myös täällä Sammatin Sampaalassa. Tosin juhlaamme ehkä varjostaa ikävä tilanne Ukrainassa, mikä varmasti on ollut jo usein tämänkin juhlaväen mielessä ja keskusteluissa.

Kerron nyt vähän tarkemmin omasta taustastani. Eläkkeellä ollessani olen kirjoittanut neljä sotahistoriallista kirjaa ja ollut käsikirjoittajana sekä asiantuntijana kolmessa sotahistoriallisessa dokumenttielokuvassa. Kolmisen vuotta olen toiminut Tammenlehvän Länsi-Uudenmaan perinneyhdistyksen hallituksessa ja vaikutan nyt toista vuotta sen Lohjan aluevastaavana. Jatkamme vanhojen veteraanijärjestöjen lakkautuessa Tammenlehvän Perinneliiton alaisuudessa Karkkilan, Lohjan ja Vihdin veteraaniperinnetyötä ja huolehdimme edelleen elossa olevien veteraanien ja leskien tukitoiminnasta niin kauan, kuin vielä viimeiset heistä ovat elossa. Vähitellen toiminta keskittyy perinnetyöhön ja tekeminen uudistuu. Juuri nyt keskityn erityisesti koko alueemme vuosien 1939–1945 alueellisen sotaperinnekirjan toimittamiseen. Tämä teos on tarkoitus julkaista ennen joulua 2026.

Yhdistyksemme toiminnasta on saatavissa lisätietoa liittomme kansallisesta portaalista sotiemmeperinne.fi kohdasta Länsi-Uusimaa. Länsi-Uusimaa lehti on toistaiseksi julkaissut noin 30 kuukausitarinaamme printti- ja digilehdessään, jotka siis löytyvät myös tuosta kansallisesta portaalista. Sammattilaisia sotiemme aikaisia henkilötarinoita on julkaistu seitsemän. Yhdistyksemme kuukausitarinoiden sarja käynnistettiin tämän juhlahuoneen seinällä olevan maalauksen henkilön sammattilaisen majuri Viljo Kirman traagisella tarinalla. Hän katosi dramaattisten vaiheiden jälkeen Viipurin menetyksen yhteydessä kaupungin katutaisteluissa kesäkuussa 1944. Hän taisteli eversti Armas Kempin johtaman 20.Prikaatin neljännen pataljoonan komentajana. Lisäksi sammattilaisiin tarinoihin ovat päässeet toistaiseksi Paavo Lietzen, Vilho Haatio, Armas-Eino Martola, Verner Gustafsson, Reino Rannikko ja Sammatin Suojeluskunta.

Kerron nyt tiivistetysti omia ajatuksiani Suomen itsenäistymisestä ja itsenäisyytemme säilyttämisestä. Ensimmäiset ajatukset itsenäisestä Suomesta syntyivät Suomenlinnassa Valhalla-seurassa 1700-luvun lopulla. Samaan aikaan upseeriporukalla kapinoitiin Anjalanliitossa Ruotsin sotaisaa kuningasta Kustaa III:tta vastaan. Suomensodan jälkeen autonomian aikana monia itsenäisyyden tunnusmerkkejä saatiin kehitettyä kiitos useiden Venäjän Suomelle myötämielisten tsaarien.

Eräät suomalaiset upseerit vaikuttivat Venäjän hallinnossa harvinaisen edullisen Suomen autonomisen aseman saavuttamiseen. Kuuluisin näistä upseereista oli eversti Yrjö Maunu Sprengtporten. Hänet nimitettiin Suomen ensimmäiseksi, tosin lyhytaikaiseksi, kenraalikuvernööriksi. Sprengtporten oli Ruotsin kuningaskunnan kannalta maanpetturi, mutta nykykäsityksen mukaan Suomen itsenäisyyden kehittäjä. Sammattilaisen Elias Lönnrotin vaikutus oman kielemme kehittymiseen oli hyvin ratkaiseva. Risto Piekka on kirjoittanut ja esitelmöinyt usein Lönnrotista ja muutamista muista suurista suomalaisista tuon ajan vaikuttajista. Autonomian aikana Suomeen saatiin oma raha, Suomen markka, kehitettiin kansakoulujärjestelmä ja uudistettiin kulkuyhteydet, esimerkkinä maantiet ja rautatiet. Suomi myös säilytti Ruotsin vallan aikaisen kehittyneen hallintokulttuurin ja luterilaisen uskonnon. Venäjän vallan loppuaikaa leimasivat sortovuodet, aktivismin nousu ja jääkäriliikkeen syntyminen. Autonomian aika kokonaisuudessaan merkitsi Suomelle monella tavalla kehittymisen aikakautta kohti itsenäistymistä.

Sekä ensimmäisen että toisen maailmasodan aikana Suomen kannalta olennaisiin ratkaisuihin vaikutti paljon kansainvälinen sotilaallinen tilanne. Itsenäisyytemme saavuttamiseen muodostui tarvittava aikaikkuna vuonna 1917, kun Saksa ja Neuvostoliitto olivat taistelleet jo vuosia keskenään. Suomi saattoi tällöin onnistuneesti julistautua itsenäiseksi. Harmillinen sisäinen sota vuonna 1918 jakoi maatamme. Sammatissa tämä oli erityisen raskas aika, kuten varmaan tiedättekin. Ihmisuhreja menetettiin täällä tuolloin lähes sama määrä kuin myöhemmin sotavuosina 1939–1945.

Verraten pian jo 1930-luvun lopulla Saksa ja Neuvostoliitto sopivat etupiireistään ja Euroopassa käynnistyi toinen maailmansota. Näiden maiden vuoden 1939 hyökkäämättömyyssopimuksen lisäpöytäkirjassa mainittiin Suomen kuuluvan NL:n etupiiriin. Tämä on ollut käsitykseni mukaan tärkein juurisyy kaikille kolmelle sodalle, joihin Suomi ajautui vuosien 1939–1945 aikana. Kansan yhtenäisyys, motivaatio ja kyky taistella hyökkääjää vastaan koettiin kansainvälisenä ihmeenä. Suomi säilytti itsenäisyytensä talvisodassa ja vieläpä pitkässä jatkosodassakin. Tälläkin kertaa NL:n ja Saksan keskinäinen laajemman skaalan välien selvittely auttoi Suomen säilymistä itsenäisenä. Ilman Saksan ase- ja elintarvikeapua tilanne vuonna 1944 olisi saattanut kehittyä kestämättömäksi. Neuvostoliiton sanelemat rauhanehdot pakottivat Suomen karkottamaan maastamme 200 000 saksalaissotilasta. Syttyi talven 1944-1945 kestänyt Lapin sota.

Sammatin väestö jakautui toisiaan vastaan vuoden 1918 sodassa. Tämä ei vaikuttanut olevan enää sammattilaisten sotilaiden asenteissa vuonna 1939, kun jouduttiin uudelleen tositoimiin. Vertasin Länsi-Uudenmaan sodanaikaisten kuntien kaatuneiden lukumäärää asukaslukuihin. Saadut tulokset vuosilta 1939–1945 antoivat viitteen siitä, millaisissa taistelupaikoissa joukot taistelivat ja millä intensiteetillä ottivat osaa sotatoimiin. Luvut osoittavat, että myös sammattilaiset taistelivat yhtenäisesti ja kunniakkaasti toisen maailmansodan aikana kuten myös Suomen armeija kokonaisuudessaan.

On sanottu, että armeija marssii vatsallaan. Vihdissä syntynyt, sammattilaisena kuollut ja Sammattiin haudattu jääkärikenraalimajuri Verner Gustafsson vastasi armeijamme eli puolen miljoonan sotilaan elintarvike- ja vaatehuollosta viimeisten sotiemme aikana. Hänen sukunsa tila sijaitsee Lammilla aivan Lönnrotin viimeisen kodin naapurissa. Sotahistoriamme on aika vähän huomioinut huoltokenraalimme ansiokasta uraa. Nälkäkeväästä 1942 armeijamme ja siviiliväestömme selvisi kiitos kenraalimme sekä pitkälti kansanhuollon ja sen perustajan Rainer von Fieandtin johdolla verraten vähin tappioin. Ennen sotia elintarvikehuoltomme oli ollut osin ulkomaankaupan varassa. Välirauhan aikana laivaliikenteen tyrehdyttyä Itämeren saarron vuoksi seurasi polttoainepula. Nuorten miesten jouduttua rintamalle alkukesällä 1941 oma elintarviketuotantomme vaikeutui entisestään. Jouduttiin voimakkaan säännöstelyn piiriin. Myös elintarvikkeissa saatiin tuolloin Saksasta merkittävää apua kuten myös kesällä 1944. Tammenlehvän perinneyhdistyksemme halusi tänään kunnioittaa jääkärikenraali Verner Gustafssonin elämäntyötä itsenäisyytemme puolesta laskemalla seppeleen hänen haudalleen. Kanssani siihen osallistui varapuheenjohtajamme ja ensi vuoden puheenjohtajamme Juha Frosterus.

Hyvät kuulijat,

Näinä aikoina olemme Euroopassa vakavassa sotilaallisessa kriisitilanteessa. Eurooppa varautuu tulevina vuosina taloudellisesti eniten sitten toisen maailmasodan. Tällainen varautuminen on nyt välttämätöntä ja yhteiskuntamme kehottaa kotitalouksiakin vähintään kolmen vuorokauden varautumiseen siihen suunnitelluilla tarvikkeilla.

Muutamat muutkin ilmiöt uhkaavat tänä päivänä maailman turvallisuutta. Pienten maiden turvana ollut sääntöpohjainen maailmanjärjestys on horjumassa. Uudet sodankäynnin tekniikat ehkä tukevat suurten maiden intressejä enemmän suhteessa pieniin valtioihin. Muutkin turvallisuusriskit ovat korostuneet viime vuosikymmeninä. Ilmastonmuutos, väestönkasvun luoma pakolaisuusuhka, taudit ja kyberturvallisuus ovat uusia riskejä, joihin tulee varautua. Euroopan ja EU:n asema on heikentynyt Ukrainan sodan myötä. Pieniltä mailta vaaditaan entistä enemmän ketteryyttä ja kykyä sopeutua uuteen maailman tilanteeseen. Suomen geopoliittinen asema on edelleen vaikea.

Viime sotien aikainen vahvuutemme oli kansan yhtenäisyys turvallisuusasioissa. Se on ehkä tärkein voimavaramme vielä tänä päivänäkin ja sitä tulee vaalia. Suomen poliittinen ja sotilaallinen johto on osoittanut yhtenäisyyttä ja määrätietoisuutta pyrkiessään kohottamaan valmiuttaan Ukrainan sodan myötä. On liitytty nopeasti ja yksimielisesti sotilasliitto Natoon. Lisäksi olemme osapuoli useissa erilaisissa puolustusalan läntisten maitten välisissä sopimuksissa. Pohjoismaat ovat nyt kaikki Naton jäseniä ja mahdollinen konkreettinen yhteistyö laajenee jatkuvasti. Emme ole enää yksin vastuussa turvallisuudestamme. Uhkaavaa on kuitenkin eräiden suurmaiden vastaavanlainen etupiiriajattelu, joka johti aikoinaan toisen maailman sodan syttymiseen. Suomen sotilaallisessa asemassa Venäjän suhteen ei nähdä nopean eskaloitumisen vaaraa ainakaan lähimpinä vuosina.

Viimeisten vuosien aikana Suomen pitkäaikaiset panostukset turvallisuuteen kokonaismaanpuolustuksen käsitteen alla ovat saaneet suurta eurooppalaista arvostusta. Suomea pidetään varautumisen Euroopan esimerkkivaltiona. Tämä merkitsee koko yhteiskunnan valtion, kuntien, yrityselämän ja kotitalouksien suunniteltua ja sovittua varautumista kaikenlaisiin poikkeuksellisiin perinteisiin ja uusiin uhkakuviin. Tästä on koulujen ja kotien hyvä välittää viestiä myös nuorillemme. On tärkeää, että voimme oikealla tavalla lähestyä turvallisuusasioissa nuoriamme ja lapsiamme. He näyttävät näinä aikoina olevan erityisen tuen tarpeessa. Tammenlehvän alueellinen yhdistyksemme on jo aloittanut yhteistyön alueemme koulujen kanssa. Voimme luottaa siihen, että Suomi on varautunut hyvin erilaisiin turvallisuuden uhkakuviin. Tämän päivän uutisointi kansainvälisestä tilanteesta ja värittynyt sotapropaganda saattavat osaltaan järkyttää nuorisoamme.

Hyvä yleisö,

Yhteenvetona itsenäisyytemme saavuttamisesta ja säilyttämisestä haluaisin lopuksi lausua seuraavat sanat: Ottaen huomioon Suomen geopoliittisen aseman ja kokemuksemme usean vuosisadan ajalta, itsenäisyyttämme voidaan pitää ihmeenä. Itsenäisyys on vaatinut kansaltamme äärimmäisiä ponnistuksia, johtajiltamme viisautta vaikeissa tilanteissa ja koko kansan yhtenäisyyttä ja yhteistyökykyä uskomattoman motivaation ja voiman tuottamiseen usein täysin ylivoimaistakin vastustajaa vastaan. Viimeistenkään sotien aikana Suomi ei ollut täysin yksin, vaan sai kriittisillä hetkillä tarvittavaa ulkoista apua. Suurena haasteena pidän tänä päivänä lasten ja nuorten vaikeaa tilannetta. On kannettava yhteistä vastuuta siitäkin, että maanpuolustushenki ja siihen liittyvä viestintä uusille sukupolville välittyy oikealla tavalla. On hienoa, että täällä Sammatissa nuoret ovat itsenäisyysjuhlassamme näin laajasti mukana.

Toivotan teille kaikille hyvää itsenäisyyspäivää muistamalla hienon veteraanimme jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin kuuluisat sanat: ” Suomi on hyvä maa, se on paras meille suomalaisille. Se on puolustamisen arvoinen maa, ja sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa”.

JR29 vaiettu rykmentti elokuvailta Lohjalla

Tammenlehvän Länsi-Uudenmaan Perinneyhdistys ja Lohjan Reserviupseerit järjestivät yhteisen tilaisuuden, jossa esitettiin ensi kertaa Pohjanmaan ulkopuolella dokumenttielokuva ”JR29 vaiettu rykmentti”. Tämä dokumenttielokuva kertoo Keski-Pohjanmaalla vuonna 1941 kootusta jalkaväkirykmentti 29:stä, jota johti everstiluutnantti Paavo Susitaival eversti Kaarlo ”Kylmä-Kalle” Heiskasen alaisuudessa. Elokuvassa kuvataan, kuinka kylmät välit näillä komentajilla oli ja miten Susitaival koki, ettei rykmentille tai hänelle annettu koskaan sille kuuluvaa arvostusta esimiehen taholta. JR29 eteni Väinö Linnan ”Tuntematon sotilas” -kirjankin tutuissa maisemissa Laatokan ja Aunuksen Karjalassa, päätyen Petroskoihin lokakuussa 1941. Rykmentti jatkoi aina asemasotavaiheeseen asti. Elokuvassa on harvinaista arkistoaineistoa sekä uusia haastatteluja ja muuta tuoretta materiaalia, jotka on tuotettu elokuvaa varten. Vaikka elokuva on dokumenttipohjainen, sen haastattelut ja tarinat ovat hyvin koskettavia. Veteraanien lisäksi ääneen pääsevät myös sotilaiden jälkeläiset. Vaikka rintamalle lähtivät miehet, sota kosketti puolisoita, lapsia, perheitä ja koko kyläyhteisöä. Elokuva ei glorifioi sotilasjohtajia, vaan näyttää myös heidän inhimilliset puutteensa, jättämättä kuitenkaan pois heidän sotilaallisia ansioitaan johtajina.

Elokuvan sotahistoriallisena asiantuntijana on toiminut sotakamreeri Lauri Hietaniemi, joka on sekä Lohjan Reserviupseerien että Tammenlehvä Länsi-Uudenmaan aktiivijäsen. Elokuvan on ohjannut Pauli Poranen, joka on aiemminkin ohjannut sota-aiheisia draamapohjaisia dokumenttielokuvia, kuten ”Marokon kauhu”, joka kertoo kapteeni Aarne Juutilaisesta. Toivottavasti elokuvaa tullaan esittämään enemmänkin Pohjanmaan ulkopuolella, sillä dokumentin sujuva tarinankerronta ja näytellyt historiakohtaukset saavat katsojan uppoutumaan tarinaan, ja elokuvaa olisi helposti jaksanut katsoa pidempäänkin. Näillä näkymin elokuva tullaan esittämään myös Vihdissä, mutta ajankohta on vielä avoin. Allekirjoittanut suosittelee kaikkia Vihti-Lohja-Karkkila-alueen ihmisiä hakeutumaan näytökseen, jos oman maan sota-ajan historia vähänkään kiinnostaa!

Ennen elokuvaa Rajavartiolaitoksen päällikkö kenraaliluutnantti (evp.) Pasi Kostamovaara piti esityksen Rajavartiolaitoksesta ja sen toiminnasta sekä nykypäivän haasteista, joita se kohtaa toiminnassaan. Esitys raotti maallikoille hiukan toimintakenttää ja rajapintoja Poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen toiminnassa. Vaikka voisi kuvitella, että rajojen valvonta on säilynyt stabiilina vuosikaudet, on varsinkin viime vuosina ollut nopeita muutoksia toimintaympäristössä. Esimerkkinä voidaan mainita itärajamme nopea sulku, ennakoimattomat pakolaisvirrat rajoilla vuoden 2010 jälkeen, raja-aidan nopea rakentaminen, Suomenlahden merialueen valvonta, erilaiset koronarajoitukset rajoilla jne. Kaikkia näitä on viranomaistehtävänä hoitamassa Rajavartiolaitoksemme lakien ja säädösten edellyttämällä tavalla.

Tammenlehvän Länsi-Uudenmaan Perinneyhdistyksen Perinnepäivä Lohjalla

Tammenlehvän Länsi-Uudenmaan Perinneyhdistys järjesti Perinnepäivän Lohjalla. Tapahtuman paikkana toimi Laurentiustalon Sibeliussali. Päivään oli kutsuttu alueen koulujen rehtorit ja historianopettajat sekä yhdistyksen jäsenet.

Perinnepäivän tavoitteena oli tiedottaa yhdistyksen ja Lohjan museon toteuttamasta edesmenneen Olavi Leikolan elämäntyön tallennustyöstä. Toisena tavoitteena oli aktivoida yhdistyksen ja alueen koulujen välistä yhteistyötä sotiemme 1939–1944 perinteen säilyttämiseksi.

Perinnepäivän ohjelma

Tervehdysanat lausui yhdistyksen puheenjohtaja Kalervo Kaarre
Olavi Leikolan jäämistön arkistointiin tutustuminen, Lohjan aluevastaava FT Lauri Hietaniemi toimesta
Videoesitys kenraali Ruben Laguksen ja hänen sukunsa vaiheista Lohjalla. Filmi perustuu historiantutkija Torsti Salosen esitelmään kenraalin muistojuhlassa vuonna 2019. Keskustellaan filmin sopivuudesta lähinnä peruskoulun yläasteen 8. luokan opetuksen yhteyteen.
Lyhyet alustukset koulujen ja maanpuolustusjärjestöjen aiemmin toteutetusta yhteistyöstä:
Kalervo Kaarre kertoi museovierailuista Kaarteen sotamuseoon
Liisa Saarniniemi Itsenäisyysjuhlat Lohjalla
Sari Havukorpi perinnepäivien kokemuksia Vihdistä
Loppukeskustelu: Tulevaisuuden mahdollisuudet maanpuolustusjärjestöjen ja koulujen välisessä yhteistoiminnassa. Moderaattorit: yhdistyksemme nuorisotyövastaava Sari Havukorpi, Lauri Hietaniemi, Lohjan perusopetusjohtaja Liisa Saarniniemi.

Loppukeskusteluissa pääsivät ääneen niin koulujen eri edustajat alueellisesti hyvin kattavasti. Esiin nousi monia aiempina vuosina toteutettuja tapahtumia ja eri oppiaineisiin sisällytettyjä asioita jotka menevät perinnetyön alaisuuteen. Syntyi myös uusia ideoita ja oppilaitosten edustajilta tuli hyviä pedagogisia huomiota, miten nuoret saa kiinnostumaan paremmin.

Lohjan perinnepäivän tuloksena nousi seuraavia kokonaisuuksia, joita me Tammenlehvän Länsi-Uudenmaan perinneyhdistyksessä voisimme tukea:

-Kenraali Ruben Lagus aiheinen video Lohjan lukio ja Luksia yhteistyönä. Lukiolaiset käsikirjoittaa videon. Torsti Salonen toimii avustajana. Luksia kuvaa ja leikkaa uuden videon oppilastyönään.
-Museovierailut Kaarteen sotamuseoon 8lk oppilaille tulevaisuudessa. Selvitämme miten mahdollistamme Lohjan alueen lisäksi palvelemaan Vihti ja Karkkila oppilaita.
-Tammenlehvä tuottaa kouluille tervehdykset itsenäisyyspäivä/veteraanipäivä juhlapäiviin, joita koulut voivat hyödyntää omissa juhlallisuuksissaan.
-Tammenlehvä toimii tiedonvälittäjänä koulujen ja reserviläisjärjestöjen välissä tarpeista kokonaisturvallisuuteen.
-Lohjan koululle tulossa vitriini, jossa perinne ja historiatietoa, joka painotettuna paikallisella kulmalla. Tämän pilotin pohjalta voidaan myöhemmin laajentaa vastaavat Vihtiin ja Karkkilaan.

Lohjan Sotaveteraanien lippu, perinneyhdistyksen vastuulle!

Lohjan Pyhän Laurin kirkon viereisellä Veteraanikivellä vietettiin maanantaina 31.12.2024 vuoden päätteeksi historiallinen hetki, kun Lohjan Seudun Sotaveteraanien lippu siirtyi uuden yhdistyksen huostaan. Tästä eteenpäin lipusta kantaa vastuun Tammenlehvän Länsi-Uudenmaan perinneyhdistys.

Lipun luovuttivat Lohjan Seudun Sotaveteraanien puheenjohtaja Arto Heikkilä ja varapuheenjohtaja Pertti Hirvonen, ja lipun vastaanotti perinneyhdistyksen puheenjohtaja Kalervo Kaarre.

Lipun siirtyminen perinneyhdistyksen huomaan johtuu siitä, että Lohjan Seudun Sotaveteraanit ry:n virallinen toiminta päättyi 31.12. 2024. Veteraanityötä Lohjalla jatkaa Tammenlehvän Länsi-Uudenmaan perinneyhdistys.

Sotaveteraaniyhdistyksen puheenjohtaja Arto Heikkilä sanoi Veteraanikiven äärellä; ”yhdistys luovuttaa lipun luottavaisin mielin perinneyhdistykselle. Uskon, että perinneyhdistys jatkaa tinkimättä sitä työtä, mitä sotaveteraaniyhdistys on vuosien saatossa tehnyt sotiemme veteraanien hyväksi.”

Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Kalervo Kaarre vakuutti, että perinneyhdistys sitoutuu jatkamaan veteraanien muiston ja perinnön kunnioittamista erilaisten tapahtumien, tilaisuuksien ja muistotilaisuuksien kautta.

– ”Veteraanijärjestön työ ei pääty, se muuttaa vain muotoaan”, Kalervo Kaarre sanoi.

Lohjan Seudun Sotaveteraanit perustettiin 64 vuotta sitten. Siihen kuului vuodenvaihteessa noin 70 jäsentä, joista viisi on sotiemme veteraania. Jäsenet siirtyivät vuodenvaihteessa perinnenyhdistyksen jäseniksi.

Lohjan Laurentius-koulun Itsenäisyysjuhla 5.12.2024 Laurentius-salissa

Arvoisat kutsuvieraat, hyvät oppilaat ja opettajat, hyvä juhlayleisö.

Itsenäinen isänmaamme Suomi, on veteraanien perintö meille

I Voinemme nyt myös tutkia tarkemmin, mikä on veteraanien perinnön sisältö ja arvot ja miksi ne ovat tärkeitä meille suomalaisille?

Ketä ovat veteraanit?

Miten voimme veteraanien perintöä vaalia?

Näihin kysymyksiin saamme toivottavasti nyt vastauksia.

Veteraanien perintö Suomessa, paitsi itsenäisyyteen, se viittaa myös niihin arvoihin, tekoihin ja periaatteisiin, jotka sotaveteraanit jättivät jälkeensä Suomen itsenäisyyden ja vapauden säilyttämiseksi, meille jatkossakin huomioitaviksi, ja meidän vaalittavaksemme.

Puhun nyt veteraanien, siis sotilastehtäviin osallistuneiden ja niissä tehtävissä toimivien henkilöiden lisäksi, myös yhteisellä nimikkeellä kutsuttavasta sotasukupolvesta eli k a i k i s t a niistä ihmisistä, jotka elivät, ja kokivat talvi- ja jatkosodan sekä Lapin sodan, vuosien 1939-1945 aikana.

Tuona aikana eläneet ihmiset todellakin kokivat sodat, ja niiden vaikutukset elämässään, taisteluna Suomen itsenäisyyden puolesta, jokainen omalla tavallaan, omassa tehtävässään, omassa elämässään.

Heidän panoksensa oli ratkaiseva Suomen itsenäisyyden puolustamisessa toisen maailmansodan aikana, erityisesti talvi- ja jatkosodissa. Tämä perintö on monella tapaa vaikuttanut Suomen kehitykseen ja siihen, miten suomalaiset mieltävät itsensä osana itsenäistä kansakuntaa.

II Veteraanien perinnön tärkeys suomalaiselle ilmenee useilla tavoilla ja arvoilla:

Tärkeä syy on Itsenäisyyden puolustaminen – Veteraanit ja sotasukupolvi taistelivat sodassa ja kotirintamalla Suomen säilyttämiseksi vapaana ja itsenäisenä valtiona ja

Heidän perintönsä muistuttaa meitä siitä, että nykyinen vapautemme ja itsenäisyytemme ovat seurausta heidän rohkeudestaan, uhrauksistaan ja työstään.

Perinnön tärkeys ilmenee Yhteisöllisyytenä ja yhtenäisyytenä – Sodan aikana suomalaiset yhdistyivät voimansa puoluekannoistaan ja taustoistaan riippumatta puolustamaan maatansa, Suomea.

Näin veteraanien perintö muistuttaa meille suomalaisista arvoista, kuten yhteishengestä, sitkeydestä ja solidaarisuudesta sekä toistemme tukemisessa, joita arvoja myös nyky-yhteiskunnassa tarvitaan.

Veteraanien perinnön tärkeys ilmenee myös sankaruuden ja uhrautuvaisuuden esimerkkinä

He ovat esikuvia, jotka muistuttavat meitä ponnistelujen ja uhrausten merkityksestä.

Heidän tarinansa voivat toimia motivaationa ja opetuksena nykyisille ja tuleville sukupolville kohdata omat haasteensa.

Veteraanien ja sotasukupolven työ sodan jälkeisessä jälleen rakentamisessa opettaa meille, ettei haasteita tule kohdata eristäytymällä, vaan yhdistämällä voimamme.

Edelleen tärkeä asia on:

Kulttuurinen ja historiallinen identiteetti – Veteraanien perintö on osa suomalaista historiaa ja kulttuuria.

Se muistuttaa meitä juuristamme ja siitä, miten historia on muokannut Suomea ja suomalaisuutta.

”Ilman historiaa meillä ei ole juuria, eikä ilman juuria meillä ole tulevaisuutta”.

Veteraanien perintö on arvokas muistutus siitä, kuinka kallisarvoinen asia itsenäisyys ja vapaus ovat.

Veteraanien perintö muistuttaa myös vastuustamme kunnioittaa ja ylläpitää niitä arvoja, joita edeltävät sukupolvet puolustivat.

Veteraanien perinnön yksi tärkeää arvo ja ohje on elämässä eteenpäin katsominen ja vastuunkantaminen

Veteraanit ja sotasukupolvi edustivat sinnikkyyttä, rohkeutta ja vastuun ottamista haastavissakin tilanteissa. Heidän oli pakko, selviytyäkseen.

Me voimme ammentaa voimaa näistä arvoista esimerkiksi kantamalla vastuuta työssämme ja elämässämme, kehittämällä itseämme, auttamalla lähimmäisiämme ja katsomalla tulevaisuuteen positiivisesti.

III Entä Miten jokainen meistä voisi tätä veteraanien perintöä hyödyntää omassa elämässään, ja myös viedä tätä perintöä eteenpäin?

Veteraanien perinnön vaaliminen ja eteenpäin vieminen on arvokas tapa kunnioittaa heidän uhrauksiaan ja siirtää heidän arvojaan seuraaville sukupolville.

Jokainen meistä voi tehdä oman osansa tämän perinnön elävöittämiseksi nyt ja sen viestikapulan eteenpäin viemiseksi myös tuleville sukupolville.

On useita tapoja, joilla voimme hyödyntää tätä perintöä ja viedä sitä eteenpäin, kuten:

1. Arvostaa ja vaalia vapautta ja itsenäisyyttä

Tiedämme, ja tunnustamme, kuinka tärkeää on kansamme itsenäisyys ja vapaus. Meidän tulisi vaalia tätä vapautta esimerkiksi arvostamalla; demokratiaa, sananvapautta, ja oikeudenmukaisuutta.

Aktiivinen osallistuminen yhteiskuntaan, kuten täysi-ikäisenä äänestäminen, on tärkeä tapa kunnioittaa veteraanien perintöä.

Nuori voi esim. osallistumalla oppilaskuntatoimintaan, nuorisovaltuustoihin ja -foorumeihin, tai vaikuttamalla sosiaalisessa mediassa, toimimalla kansalaisjärjestötyössä jne. toimia asian hyväksi.

Olemalla aktiivinen, edistät näitä arvoja.

Voit hyödyntää veteraanien perintöä, ja myös viedä tätä perintöä eteenpäin….

2. Kunnioittamalla ja tukemalla yhteisöllisyyttä, ja vaalimalla rauhan arvoja

Sodan aikana suomalaiset yhdistyivät, ja tämä yhteisöllisyyden henki on edelleen olennainen osa veteraanien perintöä.

Voimme vaalia tätä hyvää yhteisöllisyyttä olemalla: hyviä opiskelijoita luokassamme, olemalla hyviä ystäviä, tukemalla toisiamme ja esimerkiksi koulussa tai ystäväpiirissä ja voimme tarvittaessa olla valmiina auttamaan lähimmäisiämme, ja näin edistämme sovinnon ja rauhan arvoja.

Voimme tekemällä vapaaehtoistyötä esimerkiksi nuorten, vanhusten tai muiden apua tarvitsevien keskuudessa, tukea hyvää yhteisöä.

Vapaaehtoistyö tarjoaa suoran mahdollisuuden tutustua veteraanien perintöön. Esimerkiksi veteraanijärjestöissä tai vanhainkodeissa voi kohdata ihmisiä, joilla on kosketus tähän historiaan, ja samalla voi oppia, millainen kokemus heillä on ollut Suomen itsenäisyyteen sodan aikana tai sodan jälkeen.

Keskusteluyhteys vanhempien ihmisten kanssa avartaa maailmankatsomusta ja ymmärtämistä.

3. Perinteiden ja suomalaisuuden arvostaminen

Veteraanien arvot näkyvät edelleenkin vahvasti suomalaisissa perinteissä, esimerkiksi:

itsenäisyyspäivän juhlimisessa,
kynttilän sytyttämisessä veteraanien muistoksi,

samoin

Suomen lipun nostaminen, sen esille tuominen juhlissa, sekä
isänmaallisten laulujen esittäminen,

ovat arvostuksen osoitus isänmaallista perinteistä ja suomalaisuudesta

Lohjalla järjestetään useita isänmaallisia juhlia ja tapahtumia:

koulujen ja kaupungin itsenäisyyspäivän juhla 5 ja 6.12.
talvisodan päättymisen muistopäivä 13.3.
kansallinen veteraanipäivä 27.4.
kaatuneiden muistopäivä toukokuussa
puolustusvoimain lippujuhlapäivä 4.6.…..

Näihin kannattaa osallistua juhlan järjestämisen tai oman ohjelman tekemisen muodossa, vaikkapa kaveripiirissä. Tai osallistumalla juhliin vain yleisönä, olemalla mukana.

Tällainen osallistuminen vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Jokainen tällainen oma teko, oli se sitten pieni tai isossa mitassa toteutettu, auttaa säilyttämään veteraanien perintöä.

Ja näin voimme yhdessä luoda yhteiskuntaa, joka perustuu vahvoihin arvoihin ja kunnioitukseen menneitä sukupolvia kohtaan.

Perinnettä voi viedä eteenpäin…..

4. Käymällä veteraanien muistomerkeillä ja tarinoita keräämällä

Vierailu veteraanien muistomerkeillä, ja historian opiskelu auttaa meitä ymmärtämään heidän kokemuksiaan. Itsensä perehdyttäminen tähän sotiemme historiaan antaa perspektiiviä siihen, miksi Suomi on sellainen kuin se on.

Suomi, suomalaiset ovat kokeneet sodan, taistelun itsenäisyydestään.

Perintöä voi kunnioittaa käymällä museoissa, jotka säilyttävät sotahistorian muistoja.

On hyvä käydä paikkakunnan veteraanimuistomerkeillä tai osallistua opastetuille kierroksille museoihin, jotka kertovat sotahistoriasta ja veteraanien saavutuksista.

Myös veteraanitarinoiden lukeminen tai kuunteleminen verkossa tai kyselemällä vanhemmilta sukulaisilta voi antaa uutta näkökulmaa.

Erittäin arvokasta toimintaa olisi kerätä perheen, suvun tai paikkakunnan veteraanien tarinoita ja tallentaa niitä, ja esittää niitä lähisukulaisilleen. Oman suvun veteraanien haastattelut eivät enää ehkä onnistu, mutta jos löydät kirjan tai netistä tarinaa oman paikkakuntasi sotahistoriasta, tutki sitä. Paikallislehdessämme on julkaistu Lohjaan liittyviä sotatarinoita.

Lyhyet kertomukset ja kuvapostaukset muistomerkeistä tai historiatapahtumista

muistuttavat myös muita nuoria tästä perinnöstä ja voivat innostaa heitä tutustumaan aiheeseen syvemmin.

Koulussa voidaan tehdä projekteja, esseitä tai esitelmiä, jotka keskittyvät veteraanien perintöön.

Nämä antaisivat nuorille mahdollisuuden perehtyä aiheeseen omakohtaisesti, ja he voivat kokea olevansa osa perinnön siirtämistä.

Veteraaniperinnettä ja -historiaa voi arvostaa, tutkia ja tallentaa ryhtymällä keräämään veteraani-ajan tavaroita, perustamalla oma sotahistorian kokoelma.

Itse aloitin sotahistorian kokoelman ostamalla edullisesti kirpputorilta kaksi sota-ajan esinettä, nyt esineitä on yli 3000. Kaikki alkaa pienestä, ja kasvaa, kun asiaan paneutuu ja asia tulee mieluisaksi, siihen menettää sydämensä.

Historian maailma on kiinnostava ja mukaansa tempaava.

IV On myös meidän kaikkien vastuulla kertoa veteraanien tarina ja siirtää nämä tärkeät opetukset eteenpäin.

Sotien jälkeen eri veteraanijärjestöt ja -yhteisöt ovat jo tehneet arvokasta veteraanityötä. Ja koska sotasukupolven perintö on olennainen osa Suomen kulttuuriperintöä ja kansallista identiteettiämme, on veteraanien perinteen vaalimisen varmistamiseksi ja sotasukupolven kokemusten ja muistojen säilyttämiseksi jo toteutettu koko maan valtakunnallisesti kattava ja alueellisesti toimiva perinneaika-yhdistystoiminta.

Tätä tarkoitusta toteuttamaan on vuoden 2022 lopulla Lohjalla perustettu Tammenlehvän Länsi-Uudenmaan perinneyhdistys ry, joka valtakunnallisen kattojärjestönsä Tammenlehvän Perinneliiton jäsenjärjestönä toimii alueellisena perinnejärjestönä, alueenaan Lohjan, Karkkilan ja Vihdin kunnat.

Resurssit yhdistyksen toimintaan jatkossa tulevat valtakunnan tasolta,

puolustusministeriöltä, ja toiminta on puolustusministeriön suojeluksessa.

Yhdistyksen tarkoitus on omaa tehtäväänsä toteuttaen toimia yhteistyössä
kaupungin, seurakunnan sekä
paikallisten veteraanijärjestöjen ja
reserviläis-, sekä maanpuolustusjärjestöjen kanssa,
jolloin alueen jo vakiintuneet perinnetyön viralliset muodot säilyvät ja jatkuvat.

Perinneyhdistys tuo oman osuutensa veteraaniperinteen esillä pitämiseen ja säilyttämiseen. Sotiemmeperinne.fi on se internetsivusto, johon paikallista veteraaniperinnettä tallennamme. Käykää sivuilla !

Paikallisena perinneyhdistyksenä yhdistyksen tehtävänä on näin varmistaa, että alueellisesti veteraanien muistot ja perintö tallennetaan ja elävät myös jatkossa.

Tule mukaan tähän paikalliseen veteraanityöhön, tule jäseneksi. Paikallisveteraanitoimintaa parhaimmillaan.

Tämä juhla on yksi, ja merkityksellinen tapa osoittaa, kuinka paljon me veteraaneja ja veteraanien työtä, Suomen itsenäisyyttä ja jälleenrakentamista, arvostamme.

Kiitos tämän juhlan järjestäjille!

Veteraanien perintö on: itsenäinen isänmaamme Suomi!

Suomi on hyvä maa, täällä on hyvä olla ja elää! Kiitos veteraaneille!

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Kiitos!

Lohjan kaatuneiden Omaiset ry oli Vilho Eerola toimesta edustamassa aluetamme itsenäisyyspäivän 6.12.2024 seppeleenlaskussa Helsingin Hietaniemessä

Lohjalaisten veteraanien joulujuhla 29.11.2024

Juhlan ohjelmana

Alkufanfaari: Puhallinkvintetti
Tervetuloa sana: Kalervo Kaarre, perinneyhdistyksen puheenjohtaja
Kaupungin edustajan tervehdys juhlaan: Jussi Patinen, kaupunginhallituksen puheenjohtaja
Lauluja: Tenori Jyrki Anttila
Jouluista musiikkia: Puhallinkvintetti
Yhteislaulu: Kun joulu on
Hartauspuhe: Rovasti Hannu Nyman
Yhteislaulu: Jouluvirsi säkeistöt 1-3, 10
Ruokailu: Jouluateria
Musiikkiesitys: Puhallinkvintetti
Kahvitarjoilu: Torttukahvit
Päätössanat: Hannu Nyman
Yhteislaulu Maa on niin kaunis

Tilaisuuden juontajana toimi Hannu Nyman

Tervetuloa-puhe: Kalervo Kaarre

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, arvoisat kutsuvieraat, hyvät ystävät!

Tervetuloa tähän Lohjalaisten veteraanien perinteiseen joulujuhlaan.

Tämä joulujuhla on omistettu veteraaneillemme, ja sille sotasukupolvelle, jotka ovat omalla rohkeudellaan, sinnikkyydellään ja uhrauksillaan rakentanut lujan perustan isänmaamme; Suomen itsenäisyydelle, vapaudelle ja hyvinvoinnille, josta me kaikki nykysuomalaiset saamme tänä päivänä nauttia.

Tämä tilaisuus myös tarjoaa meille kaikille arvokkaan hetken pysähtyä, ja kunnioittaa niitä, jotka ovat rakentaneet pohjan sille, millaisessa Suomessa me tänä päivänä elämme.

Maa, jossa oikeus, vapaus ja demokratia ovat jokaisen kansalaisen perusoikeuksia.

Suomen itsenäisyys ja vapaus eivät ole itsestäänselvyyksiä. Tästä muistuttaa meitä maailmanpoliittinen tilanne, valitettavasti.

Veteraanien meille jättämä perintö muistuttaa meitä muun muassa:

yhteisöllisyyden,
periksiantamattomuuden ja
toistemme tukemisen tärkeydestä,

arvoista, joita tarvitsemme myös tämän päivän Suomessa.

Veteraanien ja sotasukupolven työ sodan jälkeisessä jälleenrakennuksessa opettaa meille, ettei haasteita tule kohdata eristäytymällä, vaan yhdistämällä voimamme.

Tämä viisaus on erityisen ajankohtainen tänä päivänä, kun kohtaamme uudenlaisia haasteita: kuten taloudelliset epävarmuudet ja globaalit kriisit muun muassa.

On kuitenkin nyt meidän kaikkien vastuulla kertoa veteraanien tarina ja siirtää nämä tärkeät opetukset eteenpäin.

Ilman historiaa meillä ei ole juuria, eikä ilman juuria meillä ole tulevaisuutta.

Sotien jälkeen eri veteraanijärjestöt ja -yhteisöt ovat jo tehneet arvokasta veteraanityötä.

Ja koska sotasukupolven perintö on olennainen osa Suomen kulttuuriperintöä ja kansallista identiteettiämme, on veteraanien perinteen vaalimisen varmistamiseksi ja sotasukupolven kokemusten ja muistojen säilyttämiseksi jo toteutettu koko maan valtakunnallisesti kattava ja alueellisesti toimiva perinneaika-yhdistystoiminta.

Tätä tarkoitusta toteuttamaan on vuoden 2022 lopulla Lohjalla perustettu

Tammenlehvän Länsi-Uudenmaan perinneyhdistys ry, joka valtakunnallisen kattojärjestönsä Tammenlehvän Perinneliiton jäsenjärjestönä toimii alueellisena perinnejärjestönä, alueenaan Lohjan, Karkkilan ja Vihdin kunnat.

Yhdistyksellä on ollut ilo ja kunnia saada olla järjestämässä tätä perinteiseen joulujuhlaa.

Resurssit yhdistyksen toimintaan jatkossa tulevat valtakunnan tasolta, puolustusministeriöltä, ja toiminta on puolustusministeriön suojeluksessa.

Yhdistyksen tarkoitus on omaa tehtäväänsä toteuttaen toimia yhteistyössä

kaupungin, seurakunnan sekä
paikallisten veteraanijärjestöjen ja
reserviläis-, sekä maanpuolustusjärjestöjen kanssa,

jolloin alueen jo vakiintuneet perinnetyön muodot säilyvät ja jatkuvat.

Perinneyhdistys tuo oman osuutensa veteraaniperinteen esillä pitämiseen ja säilyttämiseen. Sotiemmeperinne.fi on se internetsivusto, johon paikallista veteraaniperinnettä tallennamme.

Paikallisena perinneyhdistyksenä meidän tehtävämme on näin varmistaa, että alueellisesti veteraanien muistot ja perintö elävät myös jatkossa.

Veteraanien työ ja uhraukset eivät ole unohtuneet, eivätkä unohdu. Tämä juhla on yksi, ja merkityksellinen tapa osoittaa, kuinka paljon me veteraaneja ja veteraanityötä arvostamme.

Tammenlehvän Länsi-Uusimaan perinneyhdistys haluaa tänään osoittaa Lohjan veteraaneille ja veteraanijärjestöille kiitollisuutensa. Ilman veteraaneja emme olisi tässä ja ilman veteraanijärjestöjä ei olisi ollut sodanjälkeistä veteraanitoimintaa.

Toivon, että tämä iltapäivä tarjoaa

lämpimiä hetkiä yhdessäolosta,
musiikista ja
hyvästä ruuasta,

mutta ennen kaikkea muistutuksen siitä, että veteraaniemme työ ja perintö elävät yhä voimakkaasti sydämissämme.

Tahdon myös kiittää Lohjan kaupunkia ja Lohjan seurakuntaa tämän joulujuhlan kustannuksen kantamisesta sekä tilaisuuden emäntiä jouluateriasta ja tarjoilusta.

Toivotan kaikille lämminhenkistä joulujuhlaa, rauhallista ja lämpöistä joulunaikaa sekä voimaa ja terveyttä tulevaan vuoteen.

Kiitos!