Pääkaupunkiseudun perinneyhdistyksen, samoin kuin sen edeltäjän, Helsingin Seudun Sotaveteraanipiirin toimintakenttä, on todellisuudessa ulottunut aika paljonkin Helsingin ulkopuolelle: sen jäsenyhdistyksiin ovat nimittäin kuuluneet jatkosodan virolaisvapaaehtoisten eli Suomen-poikien, myös ns. heimoveteraanien yhdistys ja sen veteraanien huolto- ja tukityö.

Keitä heimosoturit oikein olivat?

Heimopataljoona vapaaehtoisia Metsäpirtissä toukokuussa 1943. (kuva: SA-kuva)

Heimosotureiksi kutsutaan Suomen riveissä jatkosodassa taistelleita tverin-, vienan- ja aunuksenkarjalaisia, inkeriläisiä, komeja ja virolaisia sekä muita suomensukuisiin kansoihin kuuluneita vapaaehtoisia. Heistä osa oli siirtynyt Suomeen jo vuoden 1918 jälkeen, osa oli suomalaisten sotavangiksi jääneitä puna-armeijan sotilaita. Yhteensä heitä palveli Suomen joukoissa n. 1200.

Heidän osallisuus taistelussamme vapaudestamme ja etenkin heidän kohtalonsa sotien jälkeen ovat asioita, joista ei Suomessa ole paljon puhuttu, eikä ihme – heidän kokemansa petos on yksi sotiemme synkimmistä perinnöistä.

Heimoveljet palvelivat seuraavissa yksiköissä: Prikaati Kuussaari, Erillinen Pataljoona 6, Erillinen Pataljoona 7 (aikaisemmalta nimeltään Aunuksen Heimosoturipataljoona), Erillinen Pataljoona 8 (aikaisemmalta nimeltään Vienan Heimosoturipataljoona) sekä Heimopataljoona 3.

Kiitokseksi heidän urhoollisuudestaan heimosotureille luvattiin Suomen kansalaisuus ja kerrottiin, että pelkoa pakkosiirroista takaisin itärajan taakse ei olisi. Sodan jälkeen tilanne oli kuitenkin toinen: Suomeen asetetun, Neuvostoliiton kanssa tehdyn rauhan sopimuksen ehtojen toteutumista varmistamaan asetetun valvontakomission vaatimuksesta heitä alettiin palauttaa Neuvostoliittoon

Palautetut joutuivat Neuvostoliitossa keskitysleireille ja saivat 10–25 vuoden pakkotyötuomioita. Myös kuolemanrangaistuksia tiedetään langetetun, mutta niitä ei pantu täytäntöön. Arviolta 15% heistä menehtyi vankeudessa. Heidän vaikeutensa jatkuivat myös pakkotyöstä vapautumisen jälkeen: paitsi, että inkeriläisvapaaehtoiset menettivät viideksi vuodeksi kansalaisoikeutensa, joutuivat he kantamaan passissaan merkintää 38A, mikä kertoi viranomaisille välittömästi heidän taustansa. Moni kotiinsa palannut heimoveli löysi kodistaan uudet asukkaat ja vaati vuosikymmenten työn, ennen kuin sitkeästi oikeuksiaan vaatineille palautettiin heidän asuntonsa takaisin, silloinkin usein huonossa, miltei asuinkelvottomassa kunnossa.

Jonkin verran inkeriläisiä autettiin epävirallisten kanavien kautta uuden henkilöllisyyden hankinnassa tai pakomatkalle Ruotsiin, mutta sielläkin he elivät ns. maan alla, sillä Punainen Valpo, Suomessa tuolloin toiminut, kommunistien hallussa ollut valtiollinen poliisi etsintäkuulutti palauttamatta jääneitä heimosotureita ja jatkoi etsintöjään heidän löytämisekseen 1950-luvulle saakka.

Heimosoturit olivat joko Suomeen paenneita inkeriläisiä tai karjalaisia tai, kuten kuvassa ensimmäisellä kotilomallaan oleva mies, olivat jääneet suomalaisten sotavangiksi ja halusivat liittyä Suomen armeijaan. (kuva: SA-kuva)

Kauan odotettu kunnianpalautus

Heimoveteraaniyhdistyksen yhdessä Sotaveteraaniliiton kanssa pystyttämä muistomerkki jatkosodan heimosotureille paljastettiin Töölössä toukokuussa 2007.

Vei kymmeniä vuosia, ennen kuin Suomen valtio tuolloisen presidentin Mauno Koiviston aloitteesta alkoi maksaa kunniavelkaansa inkeriläisvapaaehtoisille ja heille tarjottiin mahdollisuutta muuttaa Suomeen. Sopimus heidän sijoittamisestaan Punkaharjulla sijaitsevaan palvelukoti Finlandiaan allekirjoitettiin tammikuussa 1994. Sotaveteraaniliitto koki asiakseen tukea niin heimoveteraaneja kuin Suomen-poikina tunnettuja virolaisvapaaehtoisia niin pitkään kuin he apua tarvitsisivat ja järjesti heidän hyväkseen mm. keräyksiä, joiden lahjoitusten turvin Helsingin Sotaveteraanipiiri on pystynyt avustamaan heimoveteraaneista koostuvaa jäsenyhdistystään.

Inkeriläisillä heimosotureilla oli vuosikymmenten saatossa yhteisiä tapaamisia ja juhlia ja veteraanien perintöä vaaliva perinnetoimikunta tiedetään olleen ainakin Prikaati Kuussaarella. Inkeriläiset ja karjalaiset Heimoveteraanit ry perustettiin vuonna 1996.

Suomi maksaa nykyisin rintamapalveluksessa olleille heimosotureille rintamalisää kerran vuodessa suoritettavalla summalla ja he kuuluvat myös rintamaveteraaneille myönnettävän kuntoutuksen piiriin. Elossa olevat heimosoturit ovat perinteisesti asuneet pääosin Suomen, Ruotsin ja Venäjän alueella.

Viimeinen Suomessa asunut heimoveteraani kuoli vuonna 2020.

SINUA SAATTAISI KIINNOSTAA MYÖS:

• Tuntemattoman sotilaan tuntemattomimmaksi jäänyt sotilas – tosielämän Antti Rokka oli inkeriläinen heimoveteraani
• Suomen viimeinen heimoveteraani on poissa – Juho Savolainen maksoi uskollisuudestaan Suomelle hirvittävän hinnan
• Reino Honkanen – tuntematon sankari, jonka tottelemattomuus pelasti satojen heimosotureidemme hengen