Helsingin Sotaveteraanikuoro vaalii perinteitä, muistoja ja toisiaan
Helsingin Sotaveteraanikuoro on vuosikymmenten ajan tarjonnut yhteistä tekemistä veteraaneilleen, samalla sodan kokeneiden sukupolvien perintöä vaalien ja uusille yleisölle välittäen. Senkin on kuitenkin tullut aikaa antaa luovuttaa viestikapula seuraavalle sukupolvelle.
Helsingin Sotaveteraanikuoron historia
Kuoron musiikkia on taltioitu mm. tälle 2006 julkaistulle CD:lle.
Ajatus Helsingin Sotaveteraanipiirin alueella toimivasta sotaveteraanikuorosta sai alkunsa vuonna 1986 Keski-Helsingin Sotaveteraanit ry:n keskuudessa. Tuohon aikaan oli eri puolilla maata toiminnassa jo toistakymmentä veteraanikuoroa, eräänä niistä Helsingin Sotainvalidipiirin Veljeskuoro, jonka jäseninä kuitenkin saattoi kuoron sääntöjen mukaan olla vain sotainvalideja.
Vuoden 1986 lopulla kokoontui muutamien innokkaitten sotaveteraanilaulajien aloitteesta yli 30 miehen veteraanijoukko harjoittelemaan mieskuorolauluja. Toiminnan järjestämiseksi pidettiin 22.1.1987 Helsingin Sotaveteraanikuoron perustava kokous. Siellä oli läsnä 30 laulajaveteraania, joista vanhin oli 79- ja nuorin 60-vuotias. Eräät osallistujista olivat mukana myös edellä mainitussa Veljeskuorossa.
Helsingin Sotaveteraanikuoro on ollut koko toimintansa ajan aktiivinen esiintyjä. Kuoro on esiintynyt lukuisissa kotimaisissa konserteissa ja isänmaallisissa tilaisuuksissa. Esiintymiset ovat suuntautuneet myös ulkomaille. Kuoro on konsertoinut pohjoismaiden lisäksi useissa Euroopan maissa, mm. Unkarissa ja Englannissa. Kaukaisimmat esiintymismatkat ovat suuntautuneet Israeliin ja USA:han.
Helsingin Sotaveteraanikuoron toimintaa on taltioitu myös usealle videolle ja CD:lle. ”Jumala ompi linnamme” -äänitteelle esimerkiksi on tallennettu 24 sota-aikana rintamalla laulettua virttä.
Helsingin Sotaveteraanikuoron ehkä merkittävimmiksi perinnetapahtumaksi on muodostunut vuodesta 1991 lähtien itsenäisyyspäivän aattona joulukuun 5. päivänä vietetty kirkkojuhla. Juhla on järjestetty yhteistyössä Taivallahden seurakunnan kanssa, minkä seurauksena juhlapaikaksi tuli Temppeliaukion kallioseinäinen tunnelmallinen kirkko. Ainoan poikkeuksen perinteeseen muodostaa vuosi 2000, jolloin juhlapaikkana sai toimia Kallion kirkko Temppeliaukion kirkon isännöidessä hiippakunnallista nuorisotapahtumaa.
Kokonaan pitämättä juhla on jäänyt historiansa aikana vain kerran: vuonna 2020 koronapandemian kokoontumisrajoitusten vuoksi. Juhla on pitänyt suosionsa ja vuodesta toiseen veteraaneja on kerääntynyt kuuntelemaan salin täydeltä yleisöä.
Kuoro esiintymässä Temppeliaukion kirkossa 2017, edessä silloisen kokoonpanon vanhin jäsen Salomon Altschuler.
Maineikkaita miehiä laulujen laineilla
Viipurin rykmentin soittokunnan soitto-oppilaana vuonna 1937 uransa aloittaneen Arvo Kuikan mukaan on nimetty sotilasmusiikin alalla ansioituneille jaettava palkinto.
Helsingin Sotaveteraanikuoro on hyväksynyt riveihinsä vain veteraanitunnuksen omaavia laulajia. Kuoron laulajat ja laulunjohtajat ovatkin kunnostautuneet monilla rintamilla. Sen ensimmäinen laulunjohtaja (ja myöhemmin kunnialaulunjohtaja) oli talvi- ja jatkosodan veteraani, lääninrovasti ja kuoron kunnialaulunjohtaja Erkki Sovijärvi, joka toimi tehtävässään sotaveteraanikuoron perustamisesta lähtien.
Sovijärveä tehtävässä seurasi sotaveteraani, musiikkineuvos ja musiikkieverstiluutnantti Arvo Kuikka, josta tuli myös kuoron ensimmäinen kunniajäsen. Niin ikään musiikkilautakunnan puheenjohtajana toimineella Kuikalla oli merkittävä rooli yhtenä maamme sotaveteraanikuorojen lukuisten laulujuhlien ja muiden yhteisesiintymisten puuhamiehenä. Hänen viimeiseksi esiintymisekseen jäi vuoden 2014 Hamina Tattoo, missä hän johti n. 250 sotaveteraani- ja perinnekuorojen laulajien esitykset.
Tällä hetkellä laulunjohtajana toimii emeritusprofessori, director musices Reijo Pajamo, joka on mm. Veljeskuoron laululeirien harjoittajan ominaisuudessa ollut sotaveteraanityössä mukana jo 1970-luvulta lähtien. Helsingin Sotaveteraanikuoronkin toimintaa hän oli ollut tukemassa ihan sen alusta saakka.
Helsingin Sotaveteraanikuoro on päässyt useaan kertaan esiintymään myös tasavallan presidentille – tässä vuorossa Mauno Koivisto vuonna 1989.
Viipurin Lauluveikot perinteen vaalijaksi
Vuonna 1897 Viipurissa perustettu Viipurin Lauluveikot on kotikaupunkinsa menetyksen jälkeen jatkanut toimintaansa pääkaupunkiseudulla vaalien elinvoimaisesti karjalaisen lauluhengen perinteitä. Kuoron elinvoimaisuuden, pitkän mieskuoroperinteen ja sen sisäistämän isänmaallisen laulajahengen ansiosta juuri se oli kuoro, jonka Helsingin Sotaveteraanikuoro valitsi syyskokouksessaan 21.11.2002 perinnekuorokseen. Viipurin Lauluveikot on ollut laulamassa veteraanien tukena vuodesta 2005 ja perinnekuorona on sitoutunut ylläpitämään veteraaniperinnettä ja isänmaallista laulajahenkeä sekä säilyttämään Sotaveteraanikuoron määrittämät laulut ohjelmistossaan.
Veljeskuoro teki 8.2.2002 pidetyssä vuosikokouksessaan päätöksen lopettaa toimintansa. Helsingin Sotaveteraanikuoro puolestaan purki rekisteröintinsä vuonna 2014. Tämän jälkeen se on jatkanut toimintaansa vanhoilla säännöillään Helsingin Seudun Sotaveteraanipiirin kerhona. Kuoron viimeinen yleisöesiintyminen oli itsenäisyyspäivän aaton kirkkojuhlassa 5.12.2019. Vielä tuolloinkin sen riveissä lauloi yhä kuusi rintamatunnuksen omaavaa laulajaa. Temppeliaukion kirkon konsertin jälkeen kuoroa saatiin kuulla vielä kerran viikkoa myöhemmin Eduskuntatalossa suuren valiokunnan kokoushuoneessa järjestetyssä Rintamaveteraaniasian neuvottelukunnan 40- vuotisjuhlakokouksessa.
Kuorolla on ollut suuri merkitys sen jäseninä olleille veteraaneille. Vuonna 2019 peräti 105 vuoden iän saavuttaneena kuollut Salomon Altschuler oli harrastanut kuorolaulua jo nuoruudessaan Viipurissa, ja muisteli viimeiseksi jääneessä haastattelussaan lämmöllä niin itsenäisyyspäivän aaton konsertteja kuin kuorolaisten keskinäistä huolenpitoa.
– Laulaminen ja musiikki ovat aina olleet minulle tärkeitä. Olin laulanut monta kymmentä vuotta juutalaisessa laulukuorossa jo ennen kuin kahdeksankymppisenä liityin Helsingin sotaveteraanikuoroon. Minulla on loistokavereita siellä. Saan niin paljon kunnioitusta heiltä. Minusta pidetään niin hyvää huolta. Mitään ei minulta puutu. Kuorolaisetkin soittelevat ja käyn useasti tapaamassa heitä.
Itsenäisyyspäivän aaton kirkkojuhlalla on edelleen tärkeä paikkansa, mutta vastuu juhlasta on nyt siirtynyt Helsingin Seudun Sotaveteraanipiirille ja Viipurin Lauluveikoille. Perinteistä pidetään kuitenkin yhä kiinni: tilaisuus päättyy aina yhtä koskettavaan Veteraanin iltahuutoon sekä Finlandia-hymniin.
Viipurin Lauluveikkoja on saatu kuulla myös veteraanitapahtumissa, kuten Helsingissä järjestetyillä Sotaveteraaniliiton XXIX Liittopäivillä vuonna 2020. (kuva: Ariela Säkkinen)
”Muistakaa, heille kallis on maa”
Aika on harventanut myös kuorossa laulavien veteraanien rivejä karskilla kädellä. Suurimmillaan kuoro oli vuonna 1990, jolloin siihen kuului peräti 107 rintamatunnuksen omaavaa laulajaa. Tänään kuorolaisia on elossa enää neljä. Vaikka esiintymisiä ei enää vuosiin ole ollutkaan, on tavaksi jäänyt kokoontua yhteen ja harjoitella laulamista muuten vain.
– Laulamme niin kauan, kunnes kerran meille lauletaan, ovat kuorolaiset todenneet, viitaten veteraaniveljien tapaan kokoontua hyvästelemään toisensa viimeiselle matkalleen Veteraanin iltahuudon sanoin.
Sotaveteraanikuorot ovat lauluillaan täyttäneet sitä samaa tehtävää, johon veteraanijärjestöjenkin työ on perustunut: kovien kokemusten kautta syntyneet maanpuolustusperinteen siirtäminen uusille sukupolville. Veteraanijärjestöjenkin pikkuhiljaa purkaessa toimintaansa siirtyy viestikapula Tammenlehvän Perinneliitolle ja nuorempien sukupolvien vastuulle.
Niin kuoron, veteraanijärjestöjen kuin elossa olevien veteraanien toiveena on, että sotien 1939-1945 uhraukset muistetaan, sotasukupolven arvot Suomen kansan tarinassa säilytetään ja että niitä vaalitaan vapaan sekä vauraan Suomen perustana.
SINUA SAATTAISI MYÖS KIINNOSTAA:
