Talvisodan Kevyt Osasto 4  – talvisodan ”Kuoleman komppania”

Kansainvälisilläkin sotaforumeilla arvuutellaan toisinaan alkuperää SA-kuvalle, jossa näkyy pimeyden ympäröimiä sotilaita pääkallokoristeisissa kypäröissään. Kuvan miehet ovat ”Kuoleman komppanianakin” tunnetusta Kevyt Osasto 4:stä, yhdestä pääkaupunkiseudun miehistä kootuista joukko-osastoista, joka jäi historiaan yhtenä talvisodan myyttisimmistä.

Kevyt Osasto 4 talvisodassa

Kevyet osastot (engl. light detachment) rantautuivat Suomeen ulkomailta, etupäässä Ranskasta, missä ne oli kehitetty jalkaväkidivisioonaan tiedusteluun, suojaamiseen, vihollisen sivustaan tai selustaan kohdistuviin hyökkäyksiin tai vihollisen harhauttamiseen soveltuviksi joukoiksi. Nämä suoraan divisioonan komentajan alaisuudessa operoivat joukot kehitettiin liikkuviin olosuhteisiin ja nopeisiin siirtymisiin, minkä vuoksi niiltä edellytettiin ketteryyttä. Niinpä niihin sijoitettiin ratsu- tai polkupyöräkoulutuksen saaneita varusmiehiä.

Talvisodassa taisteli kaikkiaan 12 kevyttä osastoa, joista yksi oli Uudenmaan sotilasläänissä Ylimääräisten Harjoitusten (eli käytännössä yleisen liikekannallepanon) jälkeen perustettuun 4. Divisioonaan kuulunut, helsinkiläismiehistä muodostettu Kevyt Osasto 4. Samaan divisioonaan kuului myös talvisodan Ässä-rykmentti.

Talvisodan aikana divisioonalla ehti olla kolme komentajaa: koko Uudenmaan sotilasläänin komentajana sotaa ennen toiminut eversti Oscar Nordenswan (6. 12.1939 asti), eversti Auno Kaila (6. 12.1939 – 1.3.1940) sekä eversti Johan Arajuuri (loppusodan ajan).

Kevyt Osasto 4 perustettiin Helsingin Kampinkadulla sijainneessa Hämäläistentalossa erään sen joukkueenjohtajan Eero Huotarin muistelmien mukaan ”hyviksi taistelijoiksi osoittautuneista Sörkan kundeista”. Osasto koostui kolmesta joukkueesta, niin ikään kolmejoukkueisesta eskadroonasta eli ratsukomppaniasta sekä polkupyöräkomppaniasta.

Lokakuun puolenvälin jälkeen vuonna 1939 Kevyt Osasto 4 siirrettiin muun divisioonan mukana junakuljetuksin Makslahden ja Johanneksen alueille, missä niiden varsinainen taistelutoiminta alkoi joulukuun alussa Puna-armeijan hyökättyä Halolanjärven ja Kaukjärven väliselle kannakselle sijoitettua osastoa vastaan.

Kuolemanjärven, Uusikirkon ja Mesterjärven kautta osaston sotapolku eteni Inoon. Osasto pääkallokypäräisine miehineen oli keskeisessä roolissa muun muassa joulukuussa 1939 suomalaisjoukkojen torjuessa Mannerheim-linjan pääasemassa kaikki puna-armeijan yhä voimallisemmaksi yltyneet yritykset läpimurrosta. Erityisesti osaston miehille jäi mieleen jouluaatonaattona tapahtunut II Armeijakunnan ja 6. Divisioonan suuri vastahyökkäys Kannaksella Hatjalahdella, jossa Kevyt Osasto 4:kin oli mukana – niin siinä kaatuneiden kuin vihollislinjojen taakse jääneiden kuolleiden aseveljien määränkin vuoksi. Kaikista talvisodassa kaatuneista osastolaisista neljäosa menetettiin täällä.

Tammikuun alusta 1940 osasto oli Muurilassa torjumassa vihollisen massiivisia hyökkäyksiä, kunnes se aloitti vetäytymisensä helmikuun puolenvälin jälkeen. Osasto antoi merkittävän panoksen torjuntataisteluissa Viipurinlahdella, missä jäätyneen merenlahden yli maihinnousua yrittäneet neuvostojoukot saatiin kerta toisensa jälkeen pysähtymään. Revonsaaressa, Körissä, Maisalassa ja Vatnuorissa käydyt yhteenotot toivat osastolle mainetta ja kunniaa, mutta myös karvaita miestappioita.

Vetäytyminen jatkui Vilaniemen kautta Nisalahteen, missä 13.3. tuli joukot yllättänyt käsky osaston komentajalta kaikille yksiköille. ”Tulitus lopetettava.” Rauha oli tullut, mutta Viipuri mennyt.

Rauhan tulo ei katkaissut aseveljien välistä yhteyden- ja huolenpitoa. Ässä- rykmentin lailla myös Kevyt Osasto 4:n sotilaat perustivat oman aseveliyhdistyksen talvisodan jälkeen, joskin myös se jouduttiin Neuvostoliiton jatkosodan jälkeen sanelemien rauhanehtojen mukaisesti lakkauttamaan alkuvuodesta 1945.

Kokoontumisia kuitenkin jatkettiin lounas- ja keskustelutilaisuuksien muodossa kahdesti vuodessa: talvisodan päättymisen vuosipäivänä 13.3. sekä Ylimääräisiin Harjoituksiin ilmoittautumisen vuosipäivänä 12.10.

PS. SINUA SAATTAISI KIINNOSTAA MYÖS: 

• Ässä-rykmentti – stadin kundit talvi- ja jatkosodassa
• Kevyt Osasto 1 – jatkosodan unohdetut urhot
• C.B.Winell – syövän ja särkyneen sydämen murtama Mannerheim-ristin ritari