27.4.2025 Jarmo Ahosen puhe Veteraanikiven paljastustilaisuudessa
Kansallisen veteraanipäivän puhe 27.4.2025.
Jarmo Ahonen. Lentoupseeri evl. evp.
Hyvät kunniakansalaiset, keravalaiset, Hyvät isänmaan ystävät.
Liputamme tänään kansallista veteraanipäivää teemalla ”Rauhanviesti”. Lapin sota päättyi 27. huhtikuuta 1945. 80-vuotta sitten. Samalla päättyivät Suomen osalta II:een maailmansotaan liittyneet sotatoimet. Tätä päivää vietämme valtiovallan ja kansan kiitollisuudenosoituksena koko sotasukupolvelle.
J.V. Snellman on todennut: ”Kansakunta, joka unohtaa kaatuneet soturinsa, unohtaa itsensä ja oikeuksistaan ensimmäisen – vapautensa”.
Keravalla, kiitollisuuden osoituksena, on tänne Paasikiven aukiolle asennettu tämä Perinnekivi ja siihen kiinnitettynä muistolaatta, minkä pian paljastamme.
Olemme siirtymässä valtakunnassa kuin myös Keravalla Veteraaniajasta Perinneaikaa.
Tammenlehvän Perinneliitto otti 13.3. veteraanijärjestöiltä veteraanityön johtovastuun. Tammenlehvän Keravan perinnetoimikunta vastaa osaltaan kunniakansalaistemme tukityöstä sekä veteraaniperinnetyöstä, osana Keski-Uudenmaan alueyhdistystä.
Kunniakansalaisiamme – veteraaneja, lottia, sotainvalideja ja leskiä on vastuullamme Keravalla 33 henkeä. Tiedostakaamme myös, että sotien alla syntyneitä yli 85-vuotiaita henkilöitä asuu Keravalla yli 800.
Tällä väellä on vielä kirkkaana muistissa omakohtaisesti ja perimätietona sotiemme 1939–1945 uhraukset, tapahtumat ja tarinat. Suomen tarinassa on kyse itsenäisyyden säilyttämisestä, suuresta jälleenrakennustyöstä ja hyvinvointiyhteiskunnasta.
Kamppailussa idän karhua vastaan käytössämme olivat kaikki kansakuntamme voimavarat. Kenttäarmeijamme vahvuus oli 540 000 henkeä.
Kotirintamalla muu väestö; naiset, pojat ja tytöt sekä vanhukset, pitivät osaltaan yllä huoltovarmuutta, materiaalista taistelukykyä ja tukivat näin taistelutahtoa. He vapauttivat työllään rintamalle arviolta 25 000 miestä.
Arvioiden mukaan noin 1,5 miljoonaa naista oli sotien aikana maanpuolustusta ja yhteiskunnan toimeentuloa tukevissa tehtävissä. Maatiloilla asuvan väestön avuksi maataloustöihin määrättiin jopa 140 000 asutuskeskusten naista, apunaan 16 000 koululaista – kylvötöiden, heinänkorjuun, viljanpuinnin ja perunannoston pariin sekä rintaman läheisyyteen tukitöihin mm. hevosten hoitoon.
Parhaimmillaan teollisuuden työvoimasta runsas puolet oli naisia. Saha-, sellu- ja paperiteollisuus olivat suurelta osin naisten varassa. 95 000 naista työskenteli täydellä teholla pyörineissä ase- ja ammustehtaissa.
Hyvät kuulijat
Lottien jäsenmäärä oli 232 000 ja heistä 13 000 toimi sotatoimialueella. Lotat toimivat lääkintätehtävissä, haavoittuneiden kuljetuksissa ja kaatuneidenhuollossa sekä eläinlääkinnässä. Muonitus- ja varustamistehtävissä. Keräys- ja kansliatehtävissä. Toimisto- ja viestitehtävissä. Ilmavalvonta- ja valonheitintehtävissä. Kenttätyössä he palvelivat esikunnissa, joukkosidontapaikoilla ja kenttäsairaaloissa.
Sotilaskotisisarilla oli myös merkittävä rooli kenttäarmeijan henkisenä tukena. Rintamilla oli noin 100 sotilaskotia, joissa 3 000 sotilaskotisisarta palveli eri tehtävissä. Sotilaskotisisarten näkyvin tehtävä oli kanttiinin ylläpito. Sisaret liikkuivat myös rintamalla, tuoden vaikeisiin olosuhteisiin mukanaan sotilaskotien kodinomaista tunnelmaa ja auttaen näin ylläpitämään sotilaiden mielialaa. Lisäksi sisaret tekivät työtä sairaaloissa hoitaen kenttä- ja sotasairaalakirjastoja sekä järjestäen toipilaille ajanvietettä.
Uskonpa, että kunniakansalaisemme toivovat näkevänsä talvisodan alla valmistuneen Keskuskoulumme uudistuvassa sisustuksessa perinne esineistöä – muistuttamaan nuoriamme sotasukupolven teoista mahdollistaa opiskelun vapaassa koululaitoksessamme.
Marttojen ja Maatalousnaisten noin 60 000 jäsentä harjoittivat sotavuosina avustus-, huolto- ja neuvontatyötä, mikä auttoi kotirintamaa selviytymään arkipäivän askareista ja ongelmista. Erityisen tärkeää tukityötä oli sotaleskien ja sotaorpojen auttaminen.
Myös pojat ja tytöt osallistuivat tukemaan isänmaan puolustamista. Sotilaspoikia palveli sodan loppuvaiheessa 72 000 ja pikkulottia 49 000. Sotilaspoikia työskenteli maataloudessa, metsätöissä, esikunnissa, kotirintaman lähetteinä ja ilmavalvontatehtävissä. Osa vanhemmista pojista toimi myös ilmatorjunnan ja vartioinnin tehtävissä – jopa desanttien etsintäpartioissa. Jo 8-vuotias tyttö pääsi pikkulotaksi ja osallistui moniin tehtäviin, mutta tärkeintä oli toimia äidin apuna kotona. Lottaopistoon pääsi 17-vuotiaana ja siellä käydyn kurssin jälkeen kirkossa annettu juhlallinen Lottalupaus sinetöi täyden jäsenyyden.
Nuorten työpanos oli siis merkittävä. Seuraavat luvut kuvaavat nuorten tekemän työn määrää. Polttopuita tehtiin 1 000 km ja 3 m korkea pino. Käpyjä kerättiin polttoaineeksi 340 000 kuutiota. Lumppuja kerättiin 1,8 miljoonaa kiloa ja niistä valmistettiin 1 000 km kangasta. Luonnonantimia kerättiin: sieniä 9 miljoonaa kiloa ja puolukkaa poimittiin 35 miljoonaa litraa. Työntekoon innostettiin talkootyökilpailulla ja siihen osallistui jopa 300 000 yli 15-vuotiasta.
Näillä kaikilla ponnistuksilla, itsenäisyyden ja vapauden säilyttämisessä oli kova hintansa. Perheissä ei vältytty uhreilta ja surulta. Sota aiheutti lapsille ja nuorille vaativia aikoja. Sotalapsia oli 80 000 ja heistä 15 500 jäi palaamatta Suomeen. Suomen tappiot haavoittuneina olivat 205 000 ja kaatuneina 91 000, joilta jäi 30 000 sotaleskeä ja 50 000 sotaorpoa.
Lisäksi kansakuntamme tehtävänä ja haasteena oli asuttaa 430 000 kotinsa menettänyttä evakkoa. Tämä siirtoväki asutettiin muualle Suomeen ja heille järjestettiin elinolot maaseudulta ja kaupungeista. Pitää myös muistaa, että Lapin sodan seurauksena Ruotsiin evakuoitiin noin 56 000 henkeä ja Pohjanmaalle noin 112 000 henkeä.
Raskaista tappioista, alueluovutuksista, kärsimyksistä ja murtuneista mielistä huolimatta, peräänantamattomuutemme ratkaisi sen, että Suomea ei miehitetty ja vältimme Baltian maiden kohtalon.
Tänä päivänä seuraamme suurvaltapolitiikan pelilautaa hämmentynein ja epäuskoisin ajatuksin. Ukrainan tilanne tällä pelilaudalla on äärimmäisen vaikea. Me suomalaiset, etenkin te sodan kokeneet, pystymme hyvin asettumaan Ukrainan asemaan ja heidän tukijakseen. Tiedämme, että Ukraina taistelee itsenäisyydestään ja vapaudestaan – he patoavat Venäjän etupiiriajattelua ja sotaisaa valloituspolitiikkaa. Imperialistinen Venäjä naapurissamme on osoittautunut todelliseksi uhaksi myös Suomelle.
Hyvät kuulijat
Miten me aikuiset voimme rohkaista, kannustaa ja tukea nuoria tässä vaikeassa, ennustamattomassa maailmanpoliittisessa tilanteessa, kun isänmaankin haasteita riittää ratkottavaksi?
Suomalaisen kulttuurin keskeinen periaate, sukupolvittaisesta jatkumosta; isältä – pojalle ja äidiltä tyttärelle, ei saa nyt katketa.
Veteraanisukupolven perinteiden siirtämisessä päähuomio tulisi kohdistaa veteraanien ja veteraanityön kantaviin ja ajan kulutuksen kestäviin aineettomiin tekijöihin: arvoihin ja asenteisiin, muistitietoihin ja kokemuksiin sekä erilaisiin merkkitapahtumiin liittyviin hyviin toimintamuotoihin ja toimintatapoihin. Tällöin oltaisiin lähellä veteraanisukupolven tuottamaa kansanperinnettä – voimme puhua veteraanisukupolven henkisestä perinnöstä.
Keskeisesti meidän kokeneempien on huolehdittava nuorten halusta ja kyvystä rakentaa sekä puolustaa omaa ja Suomen yhteistä tulevaisuutta – Suomea itsenäisenä ja kansanvaltaisena isänmaana. Veteraaniperinnetyössä jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin viisaus on hyvänä ohjenuorana: ”Kansa, joka ei tunne historiaansa, ei voi rakentaa tulevaisuuttaan”.
Suomen tarinassa ilmainen koulutus ja oppivelvollisuus, yleinen äänioikeus, ilmaisun- ja lehdistönvapaus sekä asevelvollisuusjärjestelmämme ja maanpuolustustahtomme ovat myös nuorten kasvun, oppimisen, harrastusten – hyvän elämän keskeisiä kivijalkoja. Huolehditaan yhdessä, että olemme jatkossakin Keravalla osa tätä Suomen menestystarinaa ja, että Suomen tarina jatkuu positiivisena voimavarana nuorisomme keskuudessa.
Itsenäinen isänmaa ei ole itsestäänselvyys. Tänään Perinnekiven äärellä kiitämme ja kunnioitamme kunniakansalaisiamme – koko veteraanisukupolvea – teitä, jotka kaiken tämän perintömaan olette meille taistelleet ja työllänne rakentaneet.
Ylipäällikkömme päiväkäskyn numero 1 loppusanoin: ”Veteraanisukupolvi on taakkansa kantanut. Seuraavat sukupolvet vastaavat isänmaasta ja sen itsenäisyydestä historiansa tuntien”.
Tänään on muistojen aika, on perinnetyön aika, on hiljaisen kiitollisuuden aika.
Kiitos!
Lisätietoa:
Jarmo Ahonen
Tammenelehvän Keski-Uudenmaan perinneyhdistys ry, hallituksen jäsen
Tammenlehvän Keravan perinnetoimikunta, puheenjohtaja
jarmo.ahonen(at)kolumbus.fi
Merja Kukkonen, tiedotusvastaava
meku.kukkonen(at)outlook.com
