Tammenlehvän Perinneliiton puheenjohtaja Timo Laitisen juhlapuhe Olavinlinnan 550-vuotisjuhlassa 5.9.2025

Arvoisa juhlayleisö

Minulla on sekä Ritarikuntien että Tammenlehvän Perinneliiton puolesta suuri ilo lausua kunnioittava tervehdykseni tässä Olavinlinnan 550-vuotisjuhlassa. Tämä on minulle myös henkilökohtaisesti tärkeää, onhan äitini juuret vahvasti tällä seudulla Kososten ja Makkosten sukujen kautta, Kosolan kylästä Kerimäeltä ja Materkankaalta lentokentän kupeesta.Väinö Hämäläisen öljyväriteos Olavinlinna vuodelta 1930. Kuva: Kansallisgalleria, Jenni Nurminen

Tammenlehvän Perinneliitto on perustettu vaalimaan Suomen sotien 1939-1945 veteraaniperinnettä ja koko sotasukupolven perinnettä. Olavinlinna liittyy vahvasti siihenkin perinteeseen kohta kerrottavalla tavalla. Tiedämme hyvin, että Olavinlinnan historia on ollut aina 1800-luvun alkuun saakka vahvasti rajojemme puolustukseen liittyvä, ihan kuten Salpalinja 1940-luvulla tai Vaalimaan uusi rakenteilla oleva raja-aita nyt. Näin ollen koko Olavinlinnan historia on laajasti katsoen osa suomalaista eri sotien veteraaniperinnettä, vaikka ennen itsenäisyyttämme suomalaiset puolustivatkin tässä kulkenutta rajaa jonkun toisen lipun alla. He tekivät sen silloinkin sitoutuneesti ja lojaalisti, sillä kuitenkin oli kyse eri vuosisatoina aina oman kotiseudun puolustamisesta.

Edesmennyt, suuresti kunnioittamani Puolustusvoimain komentaja, kenraali Jaakko Valtanen lausui viisaasti, kun minulla oli mahdollisuus haastatella häntä joitain vuosia sitten, ehkäpä vuosi ennen hänen poismenoaan. Hän totesi sotasukupolvemme perinteen vaalimisesta puhuessamme, että jokainen sukupolvi aina itse määrittää lojaalisuutensa kohteen ja tavan. Me emme voi sitä määrätä tai pakottaa, ainoastaan antaa sen pohjaksi tietoa historiastamme. Tässä juhlakokonaisuudessa Olavinlinnan arvokas 550-vuotinen historia osana rajojemme turvaamista tuodaan konkreettisella tavalla nykysukupolvien tietoisuuteen. Se on meille kaikille juuri sitä pohjatiedon antamista, josta kenraali Valtanen puhui. Meille useimmille Olavinlinna näyttäytyy varmaan ensisijaisesti upean korvaamattomana kulttuuripaikkana ja ainutlaatuisena tutustumiskohteena. Hyvä niin, mutta tämän juhlan myötä saamme myös perspektiiviä sen roolista pitkässä historiassa hyvin merkityksellisenä puolustuksellisena paikkana.

Mielestäni Suomessa on ollut sotiemme jälkeisessä historiassa kaksi erityistä veteraaniperinteen julkista kasvoa, joista toisen jo mainitsin eli Jaakko Valtasen. Toinen on ehdottomasti jalkaväen kenraali Adolf Ehnrooth, joka kytkeytyy vahvasti tähän seutuun ja Olavinlinnaan jatkosodan alun ajalta.

Hänet asetettiin jatkosodan alkupuolella JR7 eli ns. Tyrjän rykmentin komentajaksi jääkärieversti Armas Kempin jälkeen. Tuo rykmentti perustettiin välirauhan aikaisesta 7. prikaatista täydentämällä se Savonlinnan suojeluskuntapiirin reserviläisillä täyteen sodan ajan vahvuuteen. Rykmentin esikunta oli aluksi täällä Savonlinnassa Pääskylahdessa. Perustamisen aikaan everstiluutnantti Ehnrooth toimi toisen divisioonan, johon JR7 liitettiin, esikuntapäällikkönä. Merkityksellinen yhteys tähän juhlaan on se, että Ehnrooth toi joukkonsa vannomaan sotilasvalan Olavinlinnaan eli miestensä kotiseudun historialliseen puolustukselliseen lukkoon.

Kuluneen kahden vuoden aikana ovat kaikki veteraanijärjestöt lakkauttaneet toimintansa hyvin suunnitelmallisesti, viimeisenä Sotainvaliden Veljesliitto kolme viikkoa sitten. Veteraanijärjestöt perustivat Tammenlehvän Perinneliiton jo yli 20 vuotta sitten työnsä jatkajaksi veteraaniperinteen ja koko sotasukupolven perinteen vaalimisessa. Vielä pitkälle ensi vuosikymmenen puolelle työmme toinen ydin on vielä olemassa olevista veteraaneista ja heidän puolisoistaan ja leskistään huolehtiminen. Savonlinnassa rintamatunnuksen omaavia veteraaneja oli heinäkuussa jäljellä neljä ja koko Etelä-Savossa yhteensä 17. Esitän teille kaikille nöyrän vetoomuksen, että tekin tekisitte kaikkenne heidän – tämän seutukunnan kunniakansalaistemme – eteen, jotta he voisivat elää turvatusti hyvässä hoidossa viimeiseen iltahuutoon saakka.

Savonlinnan sankarihautausmailla on arvioni mukaan reilusti yli 600 sankarivainajaa. Kun siihen lukuun lisätään ne paikkakuntalaiset, jotka ovat ennen Suomen sotia mutta Olavinlinnan perustamisen jälkeen näitä seutuja puolustaneet ja ovat näiden seutujen multiin haudattuja, ollaan varmuudella tuhansien jollei kymmenien tuhansien urhoollisten sankarivainajien määrässä. Kunnioittakaamme kaikkien heidän äärimmäistä uhrausta eri vuosisadoilla kotiseutunsa ja tämän maan eteen ja tehkäämme sen Veteraanin Iltahuuto-laulun sanoilla, joilla voi hyvin kuvata myös Tammenlehvän perinneliiton ydintehtävää: Hoivatkaa, muistakaa, kertokaa, himmetä ei muistot koskaan saa.

Olavinlinnan kunniakas ja pitkä historia on sellainen, jonka muistot eivät myöskään koskaan saa himmetä. Tämä juhla on niiden muistojen kirkastamiseen ja vaalimiseen loistava väline ja tapahtuma. Kiitän juhlan ja koko juhlavuoden järjestäjiä ja onnittelen lämpimästi Savonlinnan kaupunkia ja 550-vuotista Olavinlinnaa.