Perinneyhdistyksen paikallinen sivusto on avattu ja sen kautta on mahdollista tiedottaa ja koota yhteen ajatuksia yhdistyksen toiminnasta. Kerromme myös yhdistyksen jäsenten tarinoita. Ensimmäisessä osassa Tiina Ojutkangas kysyy puheenjohtaja Tuukka Toiviaisen ajatuksista.

Savonlinnan seudun perinneyhdistyksen puheenjohtaja Tuukka Toiviainen arvostaa historiaa.

Puheenjohtaja Tuukka Toiviainen, miksi sinä olet mukana tässä yhdistyksessä?

Olen mukana hivenen sattumalta. Olin kyllä ollut Savonlinnan reserviläisissä toimiessani tekemisissä veteraanien kanssa eri tavoin ja tutustunut silloisen Savonlinnan sotaveteraanien puheenjohtaja Jaakko Lindelliin. Meillä synkkäsi kohtalaisesti. Kun sitten paluumuutin Savonlinnaan ja Savonrannalle oli tullut kaatunut sankarivainaja kotiin, olin siunauksessa muiden mukana. Siellä sotaveteraanille sattuneen haaverin ja vaimoni Minnan  (Lipsanen) avustavan toiminnan myötä Jaakko kaiketi päätti, että noille kahdelle luovutan vetovastuun. Veteraanien toimistolla sitten Jaakko ahdisti minut nurkkaan, katsoi ylhäältä alas reservin luutnanttia ja ilmoitti; sinusta Tuukka tulee uusi puheenjohtaja ja lakkautat veteraaniyhdistyksen ja perustat perinneyhdistyksen ja vaimostasi Minnasta tulee sinulle sihteeri. Mitäpä siinä muuta kuin kumartamaan. Siitä se lähti. Täytyy kyllä myöntää, että ylpeä olen saadessani olla mielestäni kaikkein tärkeimmässä mukana.

Mitä toivot jäsenistön koko toiminta-alueella saavan tästä toiminnasta?

Toivon jäsenistölle ajankohtaisia kuulumisia veteraaniasioissa ja kun vääjäämätön tapahtuu, niin kuitenkin meille rivijäsenille yhteisiä isänmaallisia hetkiä ja vapaata keskustelua. Meillä kaikilla on tarinoita sota-ajasta ja tapahtumista. Niitä on kohdatessa ja tilaisuuksissa mukava kuunnella ja itse kertoa. Se entisestään lähentää meitä.

Kukaan ei tiedä kaikkea, vaikka nyt on mainittava nimeltä kaksi miestä, jotka melkein tietävät, hyvä kaverini Ari Pennanen, jonka isä tappeli muun muassa Siiranmäessä ja jossa ollaan Arinkin kanssa käyty, ja jo lakkautetun Rintamaveteraaniliiton toiminnanjohtaja Heikki Karhu, loistava heppu ja mukana Tammenlehvän perinneliiton johdossa. Heitä kuunnellessa ei voi kuin iloita ja kadehtia mikä osaaminen on.

Millaisia tapahtumia on tulossa tämän vuoden aikana?

Vuosikierrossa meillä on aina kaikkina sotaan ja veteraaneihin liittyvinä juhla- tai muistopäivinä vähintään seppeleenlasku. Uusina ideoina on tuotu toimintaan Marskin syntymäpäiväkahvittelu ja juhannusristeily, joka on juhannusviikolla ja aina samana päivän Elisenvaaran tapahtumien muistotilaisuus. Tasavuosia kun vietetään, niin todennäköisesti sodanloppuminen huomioidaan syksyllä ja itsenäisyyspäivän juhlallisuudet. Joulun ajan aloittaa perinteikäs joulujuhla, nimenomaan joulujuhla, josta jo aikoinaan Jaakko Lindell jyrähti, ettei ole mitään pikkujoulua näin arvokkaalle porukalle. Ideoita otetaan mielihyvin jäsenistöltä tai vaikkapa ohikulkijalta vastaan.

Millaista pääomaa ja kokemuksia sinä olet saanut puheenjohtajakautesi aikana?

Olen saanut valtavasti näinä viitenä vuotena, minkä olen saanut olla tämän minulle pyhän asian parissa. Koko aikuisiän olen ollut kiinnostunut Suomen käymistä sodista ja kunnioittanut syvästi sotasukupolven taistelua ikiaikaista vihollista vastaan ja sitten pääsenkin tehtävään, jossa saan kohdata kunniakansalaisiamme ja jopa muutamaan heistä tutustua paremminkin. Saada noiden isänmaamme puolustajien tuki ja hyväksyntä.

Olen saanut kokea, miten paljon sotasukupolven ihmisillä on viisautta jakaa meille nuoremmille, jos vaan heitä kuuntelemme ja heidän kansaan keskustelemme. Heidän huumorinsa on välillä niin isänmaallista, että hirvittää, mutta jatkuvasti niitä arvoja sisältävää mitä itsekin tunnustan. Suuri ilo on ollut huomata, kuinka yhdistystämme ”maailmalla” edustaessa me kaikki, vuorineuvokset, korkeat upseerit, arkkipiispa, linja-autokuskit olemme yhtä ja aivan samaa porukkaa. Kukaan ei ole keulinut, kaikilla on aina aikaa vaikkapa minulle ja jokainen on sisäistänyt kuinka suuren asian edessä teemme tätä vapaaehtoistyötä. Se on mielestäni suurta.

Mainittakoon tässä nyt heistä muutama: Tammenlehvän perinneliiton toiminnanjohtaja Sakari Martimo, tai monista muista nyt sitten itse Timo Laitinen, puheenjohtajamme Tammenlehvän perinneliitossa. Nöyriä ja ystävällisiä miehiä. Heitä on sadoittain muitakin. Vielä on mainittava, että Karjalan evakkojen jälkeläisen on ollut onni sotkea nämä kaksi minulle pyhää ja rakasta asiaa keskenään. Meillä on useita tilaisuuksia missä myös Savonlinnan seudun Karjalaseuran jäsenistö on yhtä lailla paikalla.

Millaisia terveisiä sinulla on ihmisille Kansallisena veteraanipäivänä?

Lähetän teille kaikille nöyrän pyynnön, tutustukaa! Teidän kaikkien lähellä on ollut miehiä, jotka ovat seppä Ilmarisen väkevyydellä taistelleet ja naisia, joiden tuki miehilleen on korvaamaton ja vertaansa vailla. Sen tunnusti itse Suomen marsalkkakin. Tuo tunnustus seisoo jokaisen suomalaisen kirkkotilan seinässä. Nuo tapahtumat eivät ole ilon aihe, vaikka sodassakin oli jopa leppoisia hetkiä, mutta ilonaihe oli se, että suomen mies nousi aseelliseen vastarintaan ja aseveljeys oli niin kova, ettei meitä ikinä valloitettu. Siitä saa ja pitää olla ylpeä. Keskuudessamme on vielä tuhatkunta rintamatunnuksen omaavaa miestä, tavoittakaa heidät ja kiittäkää! Joka päivä on tuon sukupolven ansiosta liputuspäivä lipulla, jonka maine on tahraamaton!