Kesäinen pyöräily toiselle puolelle Tamperetta eli lännestä Koivistonkylään sai minut kuvaamaan kaksi sotiemme historiaan liittyvää kohdetta. Toinen oli ennestään tuttu, toinen ei.

Jatkosodan lento-onnettomuuden muistolaatta

Koivistonkylän Prismalle johtavan liikennevaloristeyksen kohdalla puistikkometsikössä on jatkosodan aikainen muistomerkki. Paikkaa ei huomaa, jos ei sitä tiedä. Viimeksi olen poikennut siinä kolme vuotta sitten. Nyt tein sen Tampereen Pyrinnön 130-vuotisjuhlavuoteen liittyen. Siinä on yhden Pyrinnön kaikkien aikojen parhaan urheilijan kuolinpaikka. Minulle tuttu ei ollut toinen kohde Koivistontien rintamamiestalot. Niistä minun piti ottaa selvää.

10-ottelija, kapteeni Aki Järvinen

Aki (Akilles) Järvinen (19.9.1905-7.3.1943) oli yksi kuuluisan Isä Järvisen pojista. Aki saavutti 10-ottelussa olympiahopeaa niin Amsterdamissa 1928 kuin Los Angelesissa 1932. Hän otteli vielä myös Berliinissä 1936, mutta keskeytti. Aki kantoi Suomen lippua kolmien em. olympialaisten avajaisissa. Ensimmäisissä yleisurheilun EM-kisoissa Torinossa 1934 hän juoksi hopealle 400 metrin aitajuoksussa. 10-ottelun ME:tä Aki Järvinen paransi virallisesti kerran.

Jatkosodan lento-onnettomuuden muistokivi

Aki Järvinen oli sotilasarvoltaan kapteeni. Hän palveli keväästä 1942 lähtien Lentovarikko 1:ssä Tampereella. 7.3.1943 hän lähti vapaaehtoisesti mukaan Pyry-harjoitushävittäjän koelennolle. Konetta lensi lentokapteeni Erkki Pohjanheimo. Koneen lento-ominaisuuksia testattaessa se syöksyi maahan. Lentäjä kuoli heti, Järvinen matkalla sairaalaan. Tuosta lentoturmasta, kahden sankarivainajan kohtalosta, kertoo kuvassa oleva muistolaatta.

Paikalla oli nyt kaksi nuorta miestä, sievästi sanottuna ”piknikillä”. Olen aiemminkin huomannut, että muistokiven ympäristö houkuttelee janoisia ”piknikille”. Nuoret miehet sanoivat, kun kysyin, että paikka on heille tuttu, mutta mitään tietoa heillä ei ollut, kuka oli Aki Järvinen. Kun sen kerroin, niin he olivat hyvin vastaanottavaisia tuolle tiedolle.

Koivistontien rintamamiestalot

Koivistontiellä polkiessani huomasin kyltin, jossa luki ”Koivistontien rintamamiestalot 1961/1963”. Kun en tarkemmin tiennyt, minkälaisista rintamiestaloista on kyse, niin yritin ensin googlata, mutta tietoanti niiden historiasta oli vähäinen. Tarkempaa talohistoriaa sain, kun tutkin kirjastossa Sanna Kuusikarin vuonna 2009 tekemää teosta Koivistontien rintamamiestalot 1950-luvulta 1980-luvulle.

Kyseessä ovat kerrostalot, joissa alkujaan oli 134 asuntoa. Niiden rakentaminen liittyi sodan jälkeiseen asuntopulaan. Taustalla oli maanhankintalaki, mutta kaupungeissa asuvat tai sinne muuttaneet eivät maansaantioikeuttaan voineet käyttää. Asunnon saaminen perheettömille rintamamiehille ei ollut helppoa. Se ei ollut helppoa perheen perustamisenkaan jälkeen. Monet asuivat Tampereella vielä 15 vuotta sodan päättymisen jälkeen hyvin vaatimattomissa vuokra-asunnoissa ilman mitään asumismukavuuksia.

Tampella Oy ja sen sosiaalipäällikkö, sotaveteraani Artturi Tienari olivat aloitteellisia työläisten asunto-olojen parantamiseen. Tienari oli ollut Sotaveteraaniliittoa edeltäneen Rintamamiesten Asuntoliiton puheenjohtaja. Mukaan hankkeeseen tulivat eri ammattimiehet, joten kyse ei ollut vain herrojen taloista. Monien byrokratiavaiheitten jälkeen Tampereen kaupungin suosiollisella avulla Koivistontien rintamamiestalojen suunnittelu ja rakentaminen pääsi alkuun. Hanke oli historiallinen, sillä Tampereen kaupunki oli ensimmäisenä maassamme perustanut asunto-osakeyhtiön maansaantioikeutta vaille jääneille rintamamiehille. Sen lisäksi, että talojen rakentaminen osoitti jälleenrakentamisen uskoa ja voimaa, oli se samalla myös sosiaalisen murroksen aikaa. Kaupungistuminen lisääntyi vahvasti.

Paranevat asumisolot loivat uskoa tulevaan

Sanna Kuusikarin kirjan kansikuva

Hakemuksia asukkaaksi pääsystä tuli valtavasti. Kaikkia sitoi yhteinen sodan kokemus, ja myös usko parempaan tulevaisuuteen. Suurelle osalle talojen asukkaista rintamamiestalon asunto oli ensimmäinen todellinen oma koti. Ja mikä parasta asunnot olivat varustettuja monin nykyajan mukavuuksin.

Asuinyhteisöstä muodostui sosiaalinen ympäristö, Koikkari. Siellä vaikutti mm. talvisodan veteraani, jatkosodan viihdytyskiertuelainen, näyttelijä Eero Roine. Myöhemmin Koikkarin jääkiekkokentältä kohti mestaruuksia ponnisti mm. Raimo ”Raipe” Helminen.

Jouni Koskela, teksti ja kuvat