Tapahtumia rintamalla 6.12.1939
Kannaksella viimeinen pääaseman edessä oleva suojajoukon osa vetäytyy Kiviniemessä Vuoksen pohjoispuolella. Suojajoukkojen taistelut päättyvät. Taipaleen taistelut alkavat. Neuvostodivisioona hyökkää Taipaleenjoen yli. Iltaan mennessä venäläispataljoona on ylittänyt Taipaleenjoen Koukkuniemessä. Päämaja muodostaa Osasto Talvelan Tolvajärven-Ägläjärven suuntaan. 80 huomattavaa ruotsalaista julkisuuden henkilöä esittää vetoomuksen Suomen auttamisen puolesta.

Talvisodan seitsemäntenä päivänä päättyivät suojajoukkotaistelut. Näiden ensimmäisten viholliskontaktien aikana puna-armeijan taktiikasta ja sen heikkouksista saatiin tärkeitä tietoja, muun muassa, että vihollinen ei pyrkinyt aktiivisesti käyttämään hyväkseen sille avautuneita koukkauspaikkoja vaan pyrki etenemään teiden suunnassa kohti tavoitteitaan. Huolimatta ylipäällikön kritiikistä, suojajoukot onnistuivat tehtävässään kohtuullisen hyvin. Jos asemat olisi pyritty pitämään loppuun asti, tappiot olisivat olleet suuremmat ja vaikutukset taistelumoraaliin negatiiviset. Kaikkiaan suojajoukkojen tappiot olivat noin 400 miestä, joista kaatuneita oli 133. Suojajoukot vetäytyivät pääaseman taakse reserviin lepäämään. Neuvostoliitto hyökkäsi Taipaleessa jo pääasemaa vastaan. Koukkuniemessä lähellä Laatokan rantaa kohdassa, jossa Taipale-joki teki jyrkän mutkan, oli heikosti puolustettu kohta. Siellä neuvostojoukot ylittivät joen ja nousivat maihin joen toiselle puolelle, joka oli alavaa peltoa. Joukot ryhmittyivät jo hyökkäysmuodostelmaan käydäkseen suomalaisten vain pienen matkan päässä sijaitsevia asemia vastaan, kun ne saatiin sekasortoon tarkalla tykkitulella. Myös vastusajan tykistö oli ahkera ja ulotti keskityksensä suomalaisten rintaman koko syvyyteen aiheuttaen muun muassa ongelmia viestiyhteyksissä, mikä vaikeutti lisäjoukkojen tuomista Taipaletta puolustavien avuksi. Hyökkääjiä tuli joen yli jatkuvana virtana, ja niin vastustaja sai vallattua sillanpääaseman joen suomalaiselta puolelta. Rintama vakiintui seuraavana päivänä Suomen pääaseman eteen.

Ihmiset tutkivat tuhon jälkiä Lönnrothinkadulla. Kuva: SA-arkisto

Suomen presidentti ja hallitus paennut maasta?
Elettiin dramaattisia aikoja, sillä 146-miljoonainen Neuvostoliitto oli viikkoa aiemmin hyökännyt 3,8 miljoonaisen Suomen kimppuun. Ankarat taistelut raivosivat pitkin Kannasta, Laatokan koilliskulmia ja itärajaa ja sadat neuvostokoneet pommittivat Suomen kotiseutuja. Kansakunta eli kohtalon hetkiä. Talvisodan seitsemäs päivä oli myös Suomen 22. itsenäisyyspäivä. Presidentti ei järjestänyt itsenäisyyspäivän vastaanottoa, ja myös muista suurista juhlallisuuksista oli nuoressa tasavallassa luovuttu ilmavaaran takia. Ulkoministeri Tanner ja muutamat muut ministerit kuitenkin päättivät järjestää hotelli Kämpissä vastaanoton ulkomaisille diplomaateille ja lehtimiehille. Neuvostoliittolaiset tietotoimistot kun olivat levittäneet maailmalle tietoa, jonka mukaan Suomen hallitus oli paennut tuntemattomaan paikkaan. Ulkoministeri Tannerin mielestä väärä tieto oli oikaistava. Ministeriöt oli hajautettu eri puolille Helsinkiä tai maaseudulle ja presidentti Kyösti Kalliokin majaili yöt Krogiuksen huvilassa Kuusisaaressa. Tuskin kukaan ajatteli tässä synkässä tilanteessa juhlimista, mutta Tannerin mielestä juhla oli pidettävä. ”Taisteltiinhan juuri itsenäisyyden turvaamiseksi, joten tälle muistolle kannatti antaa näkyvä ilmaus” kirjoitti Tanner päiväkirjaansa. Sodan alkaminen oli Tannerille hirveä isku, sillä hän oli koko syksyn 1939 ollut ainoa, joka uskoi vakaasti, ettei Neuvostoliitto hyökkää. Demarijohtajana hän luuli, ettei työläisten suurvalta hyökkää Suomen kimppuun. Hän pettyi katkerasti, mutta teki sodan sytyttyä täyskäännöksen ja toimi hyvin energisesti maan puolustamiseksi. Tannerilla oli suuri merkitys työväestön johtajana, koska Kuusisen hallitus toitotti työläisten asiaa ja houkutti Suomen työläisiä riveihinsä.

Ulkomaisen lehdistön avulla propagandavoiton saaneet pääministeri Risto Ryti (vas.) ja ulkoministeri Väinö Tanner Kämpin juhlassa 6.12.1939. (Turun sanomien arkisto)

Juhlat saadaan järjestettyä
Valtioneuvoston linna oli tyhjennetty ja presidentinlinnassa oli vain Kallio avustajineen päivisin. Juhlahuone Smolna Esplanadilla oli pimeänä. Oli tärkeätä näyttää, että hallitus oli Helsingissä ja esiintyi luottavaisena. Siitäkin syystä kannatti panna toimeen ainakin korvikekutsut, Tanner katsoi. Juhlaa järjestettiin kiireellä pommitusten kiusaamassa Helsingissä, Esplanadilla sijaitsevaan hotelli Kämpiin. ”Kun illalla kello 18 lumiräntäsateessa astelimme hotelli Kämpiin, odotin hieman levottomana, miten kaikki järjestyisi”, Tanner kirjoitti.

Kutsut järjestettiin yksinkertaiseen tapaan ja kutsukortin mukaan tilaisuuteen voi saapua arkipuvussa. Diplomaattikunta saapui Kauniaisista, minne se oli evakuoitu edustustoista, hallitusväki hajasijoituspaikoista ja lehtiväki hotelleista. Eduskunta oli poissa, lähtenyt 1.12. kello kolmen yöjunalla Kauhajoelle evakkoon. Naisilla kuului olleen ongelmia pukuja valitessaan. Vaikeimpana pulmana oli epätietoisuus siitä, oliko esiinnyttävä hattu päässä vai ilman. Eräs erikoisesti puettu vieras herätti huomioni. Opetusministeri Uuno Hannula oli saapunut harmaa villapaita päällään ja punakinttuiset lapikkaat jalassa. Kun arvostelevasti silmäilin sitä, hän sanoi: ”Tämän on minun arkipukuni”. Täydestä se saikin käydä, Tanner kommentoi.

Presidentti Kallio seurusteli Tannerin mukaan ”reippaasti” vieraiden kanssa. Lehtimiehet hääräsivät sopivien uhrien kimpussa pitkin iltaa. Valokuvaajain salamavalot välähtelivät ahkerasti heidän näpätessään todistuskappaleita siitä, että presidentti ja hallitus oli juhlassa läsnä, muisteli Tanner päiväkirjassaan. Kun Tanner poistui hotellista, Esplanadin pimeys oli valottomassa kaupungissa entistä tiiviimpi. ”Pilvessä oleva taivas ei antanut vähäisimmänkään valonsäteen valaista kotiinvaeltajan polkua. Mutta ilta oli täyttänyt tehtävänsä ja se saatiin havaita maailman lehdistössä. Vieraatkin antoivat tunnustuksensa Elannon kahville, hyville kahvileiville ja kaakuille”, kirjoitti Tanner.

Itsenäisyysjuhlat 1939 – informaatiovaikuttamista parhaimmillaan
Pieni ja sisukas Suomi käytti Itsenäisyyspäivän juhlaa 6.12.1939 loistavasti informaatiovaikuttamiseen. Juhlassa oli paikalla laaja joukko ulkomaisia kirjeenvaihtajia, joiden kautta tieto suomalaisesta sisusta ja periksiantamattomuudesta levisi ympäri maailmaa. Vaikka tällä informaatiovaikuttamisella ei juurikaan saatu aseellista apua ulkomailta, sillä oli keskeinen merkitys kansalaisten maanpuolustustahdolle ja taittoi Neuvostoliiton levittämiltä valheilta siivet maailmalla.