Tällä sivustoilla julkaistaan Uudenkaupungin seudun sotasukupolvien kertomuksia.

Kertomus Vilho Ahon sotaretkestä 3/2012 Viestimies-lehdessä

Vilho Ahon päiväkirjamerkintöjä jatkosodan alkamisesta 80 vuotta (kirjoittanut Martti Aho)

”Tiistaina 10.6.1941 klo 13.00 huudettiin kasarmilla hälyytys (kasarmi oli nykyinen RUK:n päärakennus). Kasarmissa majaili mm 4.Prikaatin Viestikomppania. Iltapäivä käytettiin pakkausten ja muitten varusteitten matkakuntoon laittoon. Klo 18.00 suoritettiin ryhmäjako. Minut määrättiin 8.D:n JR 4:n viestijoukkueen II radioryhmään. Ryhmän johtajana toimi reservin korpraali Wanamo. Yö vietettiin kasarmilla.”
Näin alkoi isäni, Vilho Aho, päiväkirja Jatkosodan ajalta, jota hän piti aina kotiuttamiseensa 16.11.1944 asti. Isäni oli astunut vapaaehtoisena varusmiespalvelukseen 2.4.1941 4.Prikaatin Viestikomppaniaan Haminassa. Varusmiespalvelus päättyi 2.4.1943, mutta palvelus jatkui sitten reserviläisenä JR 4:ssä. Isäni osallistui jo Talvisotaan III luokan nostomiehenä Turun Lohkolla Öröön linnakkeella vaakakanta mittaajana 24.11.1939 – 29.5.1940.

Isäni ei juurikaan puhunut sotien aikaisista tapahtumista, joten on ollut todella mieleenpainuvaa lukea hänen kirjoittamaansa päiväkirjaa, josta selviää tarkasti paikkakunnittain hänen sotataipaleensa. Hän otti myös paljon valokuvia koko sodan ajalta.
Seuraavassa on otteita isäni pitämästä päiväkirjasta.
”Keskiviikko 11.6.1941 klo 07.00. jaettiin radioryhmille pyörät ja klo 8.0 lähti res korpt. Wanamon radioryhmä Haminasta polkupyörillä Mäntlahteen, jossa ilmoittauduimme res kornetti Wikströmille. Iltapäivällä kaivoimme suojakuopat.”
”Torstai 12.6.1941 klo 13.30 lähdimme Mäntlahdesta polkupyörillä Säkäjärvelle, jonne saavuimme klo 17.00. Säkäjärvellä kunnostimme parakkeja asuttavaan kuntoon.”
”Lauantai 9.8.1941 Yön me saimme nukkua rauhassa. Klo 05.00 oli hälytys ja suunnilleen klo 08.00 lähdimme liikkeelle. Ajoimme Tainionkosken, Wuoksenniskan y.m. pienien paikkakuntien läpi. Kaukopään tehtaat sivuutimme myös. Tauko pidettiin noin 17 km Rautjärveltä. Tauon aikana piti olla ruokailu, mutta kun me sitä aikamme olimme vartoneet, huudettiin, että ”peskää pakkinne ja valmistautukaa lähtöön”. Pakeista ei meillä kyllä ollut mitään pesemistä, sillä siitä ei oltu syöty koko vuorokauteen. Matkaa taas jatkettaessa alkoi sataa. Rautjärvellä oli tauko, mutta matkan päättymisestä ei kukaan tiennyt mitään. Matkaa jatkettiin edelleen pienessä sateessa ja klo 15.38 aivan odottamatta me ylitimme rajaviivan. Heti rajalla näkyi jälkiä ankarista taisteluista, puut olivat katkeilleet kranaatin sirpaleista ja talojen katoissa oli kranaatin reikiä. Muutamien kilometrien päässä rajalta ei enää näkynyt taistelun jälkiä, vaan ryssät olivat perääntyneet niin kiireesti etteivät olleet ehtineet rikkoa taloista ikkunoitakaan miinkuin rajalla oli tehty. Noin 6-7 km itään rajasta ehdittyämme käännyimme etelään. Täällä näkyi taas jälkiä taisteluista ja noin 15 km päässä ruokailimme ja kun taas lähdimme oli klo jo 19.15. Noin kilometrin päässä ruokailupaikastamme olivat ensimmäiset ryssien ruumiit ja ryssät olivat 3 päivää sitten jättäneet sen paikan. Siellä oli autoja, mantteleita, kaasunaamareita ym kamaa. Ruokatauolta lähtiessämme satoi koko ajan rankasti ja olimme aivan läpimärät, joten ei se sade enää voinut kastaa enempää. Klo 22.30 olimme perillä Kirvussa, teltat pystyyn ja märät vaatteet kuivumaan.”
”Lauantai 30.8.1941 Aamupuolella yötä olin vartiossa ja hakkasimme samalla puita, kun teltassa laiskana olevat miehet eivät sitä voineet tehdä. Kuivamuonan mukana saimme pussin marssijuokapulveria, sitro pastilleja, keksiä ja pienen palan känttyä joten saikka ei maistunut hullummalta. Klo 13.00 luettiin radiosta päämajan tilannetiedotus. Tässä tiedotuksessa ilmoitettiin että joukkomme ovat tänään klo 08.00 vallanneet Viipurin. Torkkelin linnan tornissa liehuu taas Suomen lippu, sanottiin tiedoituksess. Tiedoituksessa sanottiin myös, että joukkomme ovat saavuttaneet Kivennavan kirkonkylän. Klo 18.30 lähdimme taas eteenpäin suuntana Uusikirkko. Siellä oli ryssiltä jäänyt suuri kolonna sotasaaliiksi joukoillemme, mm 18 kappaletta kuudentuuman tykkejä vetotraktoreineen. Uudenkylän kirkko oli palanut perustuksiaan myöten niin ettei ollut jäänyt muuta kuin kellotapulin alaosa. Kirkolta menimme vielä noin 10-15 km eteenpäin ja leiriydyimme oikealle puolelle tietä lähelle Vammeljokea Uusimylly nimiseen paikkaan. Suomenlahden rantaan on matkaa noin 7 km.”
”Keskiviikko 10.9.1941 Kävimme divisioonan veivarissa hakemassa erään Hellbergin aseman. Valtosen ryhmä lähti II pataljoonaan ja otti mukaansa meidän eilen hakeman Hellbergin ja meille jäi Valtosella tähän asti ollut Hellberg. Nappulan ryhmä lähti myös III pataljoonaan ja otti mukaansa slobon aseman. Meillä oli täällä eräs loistoradio, kääpiökokoinen, kiteellä ohjattava kolmiputkinen desanttiradio. Se oli saatu 3 päivää sitten Summasta sotasaaliiksi. Siellä oli ollut nelihenkinen slobon partio ja pitänyt yhteyttä pakeneviin ryssiin rajan toisella puolella. Näillä ryssillä oli suomalaiset sotilaspuvut ja –aseet.”
”Sunnuntai 19.10.1941 Tänään on minun syntymäpäiväni. Täällä me saimme olla rauhassa aamupäivän, kun jo klo 13.00 tuli lähtö. Tällä kertaa ajoimme noin kaksikymmentä kilometriä. Matkalla jouduimme pimeässä ohittamaan marssivat pataljoonat ja siinä oli täysi työ että pysyi pyörällä pystyssä liukkaalla tiellä. Noin klo 19.00 aikaan saavuimme perille noin 5 km päähän Selkin kylästä ja pystytimme aseman ja teltan – taas pimeässä-. Näin kului minun yhdeksästoista syntymäpäiväni poikkeuksellisissa olosuhteissa.”
”Keskiviikko 28.6.1944 heti puolenyön jälkeen pataljoonan porukka marssi kylän ohi ja me liityimme siihen rikkinäisen masinamme kanssa, sillä Seilamo määräsi niin ja käski itse korjata masinaa, vaikka se menisi enemmänkin rikki. Kolmen aikaan aamuyöstä saavuimme majapaikkaamme ja minä nukahdin heti. Kymmenen aikoihin aamupäivällä Laine soitti rykmentistä, että minun ja Niemisen pitäisi mennä heti sinne rikkinäisen koneen kanssa. Rykmentissä kuulin että jääkärijoukkue lähtee varmistamaan jonnekin kolmenkymmenenviiden kilometrin päähän ja minä joudun sen mukaan ”kyyneleen” kanssa pitämään yhteyttä. Ensin laitoimme koneen kuntoon ja hommasin itselleni muonat, repun ym. Kahden tienoissa iltapäivällä lähdimme liikkeelle ja ajoimme läpi Varloin, Lamminniemen ja Kukoinvaaran kylien ja jätimme pyörät erääseen parakkikylään. Tästä jatkoimme matkaa jalkaisin. Noin kahdeksan kilometriä oli määräpaikkaamme Tuulosjoen varrelle. Ollessamme noin kolmen kilometrin päässä määränpäästä tuli yhtäkkiä ja yllättäen ryssiä vastaamme. Noin kymmenen metriä oli matkaa kun huomasimme ne. Me painuimme asemiin ja sinä syntyi kiivas laukausten vaihto. Varsinkin ryssät ampuivat pirusti. Mun kiväärini oli vähän ruostunut eikä se oikein pelannut. Sain sen loppujen lopuksi pelaamaan ja kerkisin ampuakin muutaman laukauksen kun huomasin, että oma porukka on lähtenyt livohkaan. Yhden miehen näin juoksevan edelläni kun lähdin karkuun. Ryssät ampuivat koko ajan vähän peijakkaasti ja ihmettelin kun en saanut yhtään reikää nahkaani. Ryssät tavatessamme olin melko kuitissa kunnossa, mutta pakoon juostessani pääsin kyllä melko lujaa. Masina selässä alkoi kyllä painaa niin paljon, että suohon kaatuessani jätin sen siihen ja puolisen kilometriä vielä juostuani sain porukan loppuosan kiinni ja pyysin erästä kaveria auttamaan saappaat pois jalastani, että pysyisin mukana. Saappaat jäi siihen ja paljain jaloin talsin loppumatkan. Täällä seisoin jonkun aikaa ja lähdin ajamaan takaisin rykmenttiin.”
”Torstai 29.6.1944 Se rykmenttiin matka kesti kyllä melko kauan, sillä olin kokolailla kuitissa kunnossa. Perille päästyäni ilmoin asian ensin Seilamolle ja sitten jouduin vielä Simeliuksellekin vähän selvittelemään tilannetta. Silloin mua kaikesta huolimatta huvitti aikatavalla, kun paljain ja oikein likaisin varpain seisoin kartan vieressä ja näytin everstille paikkaa missä olimme.”

Tämä tapahtuma taisi ainakin päiväkirjojen mukaan olla kiperin paikka missä isäni sodan aikana oli ollut. JR 4, ”Kolmen Kannaksen Koukkaajat” taisteli Karjalan, Maaselän ja Aunuksen kannaksilla ja sen sotapolkua voi tarkastella osoitteessa www.sotapolku.fi. Sotapolkuun olisi hyvä saada kaikkien veteraanien henkilötiedot. Tätä kirjoitettaessa palvelussa on yli 118 000 henkilön tiedot.