Imatran Immolan lentokentän pommitusten vuosipäivä on 2. heinäkuuta. Tätä tapahtumaa ja siinä menehtyneitä muisteltiin Kuhlmey-muistomerkillä lentokentän kupeella, sekä ns. Müllerin poikien muistokivellä Immalanjärven rannalla kohtalaisen isolla porukalla.

Stuka lähdössä pommituslennolle Immolasta. SA-kuva

Neuvostoliiton lentokoneet pommittivat Immolaa vahvasti, koska sieltä käsin toimi saksalainen lento-osasto Kuhlmey. Se oli saapunut Viron Tartosta auttamaan Suomea Kannaksen torjuntataisteluissa. Pyynnön oli esittänyt ylipäällikkö Mannerheim.

Osasto perustettiin 14.6. 1944 Tartossa, kertoi historiakatsauksessaan Ossi Mönkäre.

Osasto koottiin Tartossa, mutta koneita tuli Tartosta, Petseristä ja Alakurtista. Osastoa johti everstiluutnantti Kurt Kuhlmey.

Laivueet lensivät Immolaan, ja ensimmäinen taistelulento Kannakselle tehtiin 16.6.1944. Kaikkiaan koneita oli noin 150, ja ne tekivät Mönkäreen tietojen mukaan yhteensä 527 taistelulentoa (eräiden lähteiden mukaan enemmän).

-Ne pudottivat 577 tonnia pommeja, paljon enemmän kuin mitä suomalaiset pudottivat koko talvisodan aikana, Mönkäre kertoi.

Osasto viipyi Immolassa vajaat kuusi viikkoa. Leiriä saksalaiset pitivät Mönkäreen saamien tietojen mukaan nykyisen Rouhiaisen soramontun paikkeilla.

Kuuden viikon aikana 26 lentäjää sai surmansa, ja 21 haavoittui.
-Vuorokausi Immolan pommituksen jälkeen kenttä oli jälleen toimintakunnossa, Mönkäre kertoi saksalaisten tehokkuudesta.

Saksalaiskone palaa Immolan kentällä. SA-kuva

Immolan lentokenttä ja kasarmit valmistuivat vuosina 1936-38.

Useita konetyyppejä

Osasto Kuhlmeyn ja Immolan historiaan perehtynyt Helena Pirttisaari-Sundström kertoi, että kerrallaan Immolassa oli 70-90 lentokuntoista Kuhlmeyn konetta. Niistä 33 oli Stuka-syöksypommittajaa, joilla oli suojana Focke-Wulf-hävittäjiä ja joita korvattiin niiden hävittäjäpommittajaversioilla. Lisäksi oli käytössä kuvaus- sekä kuljetuskoneita.

Saksalaisia oli Immolassa kaikkiaan noin 260, lentäjät, mekaanikot ja muu henkilöstö mukaan lukien.
-Kuhlmeyn osastolla oli ratkaiseva merkitys Kannaksen torjuntataisteluissa, Pirttisaari-Sundströn totesi.
-Se oli aikamoinen piikki Puna-armeijan lihassa, ja sen takia siitä oli päätetty tehdä selvää.

Viholliskoneet lähtivät Leningradin kentältä, tulivat Vuoksenlaakson uomaa pitkin, ja jakautuivat pommittamaan samanaikaisesti Immolaa ja Lappeenarannan kenttää sekä siellä ollutta Hävittäjälentolaivue 24:ää.

Pommituspäivänä suomalaisten viestilinjat olivat menneet tukkoon, ja tieto lähestyvästä pommituksesta saatiin saksalaisten tiedustelun kautta kaksi minuuttia ennen sen alkamista. Kentälle saatiin hälytys minuuttia ennen pommituksen alkua, Pirttisaari-Sundström kertoi.

Helena Pirttisaari-Sundström ja Ossi Mönkäre kertoivat Immolan pommituksesta Kuhlmey-muistokivellä. Kuva Risto Pajari

Koneet eivät ehtineet ilmaan, kun pommit alkoivat putoilla kello 19.59. Kenttä meni hetkessä käyttökelvottomaksi.

Pommitus oli ovelasti ajoitettu iltaan niin, että vihollinen arvioi kaikkien koneiden palanneen tehtävistään.
Viholliskoneita operoi Immolan yllä 72, ja Lappeenrannassa 52, mitä voi pitää suurena määränä, kun Kuhlmeyn Stukia oli Kannaksella kerrallaan 17 konetta. Koneet kokoontuivat ensin Immalanjärven päällä, josta Pe-2 koneet tulivat kahtena aaltona ensin kaakosta, ja sen jälkeen lännestä, sitten lännestä Iljushin Sturmovikit, ja sen jälkeen tapahtui vielä kaksi matalahyökkäystä.
-Koneet lensivät niin matalalla, että niitä ei pystytty ampumaan Suomen IT-tykeillä aiheuttamatta vaaraa mm. asutukselle.
-Pommitus tuli yllätyksenä, ja tuhot olivat merkittävät. Kuhlmeyn koneita tuhoutui pommituksessa kolme Stukaa ja neljä Focke-Wulfia. Myös yksi lentohalli tuhoutui, ja sen mukana kolme suomalaisten huollossa ollutta Brewster-konetta. Imataistelussa meni lisäksi 10 Messerschmittiä ja kaksi Focke-Wulfia.

Myös siviiliuhreja

Pommituksessa kuoli 12 henkilöä ja haavoittui 35. Immolassa kaatui 2 suomalaista sotilasta, 3 saksalaista ja 3 siviiliä. Huhtasenkylässä kuoli 4 siviiliä, muun muassa eräs nainen jäi kaatuneen sähköpylvään alle. Hänen miehensä oli kaatunut paria päivää aikaisemmin, mutta sitä vaimo ei koskaan tullut tietämään.
Suomalaisista kaatuneista Pirttisaari-Sundström mainitsee erityisesti arvostetun TK-kuvaaja Nils Helanderin, joka riensi ulos kuvaamaan pommitusta.

Traaginen oli aseteknikko Karl Müllerin poikien kohtalo. 14- ja 10-vuotiaat pojat olivat muiden varuskunnan lasten kanssa pommituspäivänä uimassa Immalanjärven rannassa, kun heitä tulitettiin viholliskoneesta. Pojat etsivät suojaa ison kivenlohkareen takaa, mutta molemmat olivat saaneet kuolettavia vammoja. Kyseisen kiven kupeeseen on nyt kiinnitetty muistolaatta, ja kiven luo Immolan pojat tuovat kukkia aina 2.7. sekä käyvät muistokäynnillä joulun aatonaattona.

Müller oli muuttanut Saksasta Suomeen jo vuosia aikaisemmin, ja saanut maan kansalaisuuden.

Veteraanipilotteja muistomerkillä

Osasto Kuhlmeyn muistomerkki paljastettiin 1994. Silloin paikalla oli neljä lentäjäveteraania, ja muun muassa silloinen eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen Topi-puolisonsa kanssa, kertoi Heikki Kiiha.
Kiiha sai aikanaan tehtäväkseen hommata muistokiven, ja aikaa siihen jäi ruhtinaalliset kuukauden päivät. Muistomerkin paikaksi valikoitui lentokentän laita parkkialueen lähellä, koska siinä liikkuu ihmisiä. Myöhemmin muistomerkki on kohotettu maanpinnasta ylemmäs sorapedin päälle.

Pirttisaari-Sundströmin mukaan muistolaatasta todennäköisesti puuttuu 1-3 uhrin nimet, jotka siihen tullaan korjaamaan, kun tiedot tarkentuvat.

Muistelutilaisuuden olivat järjestäneet Rajamuseo ja Kaakkois-Suomen rajamieskilta.

Teksti Ilkka Pohjalainen

Juttu julkaistu aikaisemmin Yhdysmies.fi -verkkopalvelussa