Harri Norismaan lippupuhe Sotien 1939-1945 Joensuun perinnetoimikunnan lipunnaulaustilaisuudessa 11.9.2026

Arvoisat tammenlehväsukupolven edustajat ja tammenlehvän perinteen kantajat, Joensuun perinnetoimikunnan herra puheenjohtaja, hyvät kutsuvieraat,

Me olemme tänään kokoontuneet perinteen ja muiston äärelle tapahtumaan, joka liittää meidät osaksi pitkää ja arvokasta ketjua tämän maan soihdunkantajista. Tänään on tullut aika vihkiä juhlallisesti käyttöön Sotien 1939–1945 Joensuun perinnetoimikunnan lippu. Tätä historiallista veteraani- ja perinneajan vartionvaihtotehtävää me olemme täällä Pielisensuun kirkon arvokkaissa tiloissa nyt toteuttamassa.

Tammenlehväsukupolven perinteen siirtäminen tuleville sukupolville ei ole vain muistelua – se on asennetta, arvomaailmaa ja ennen kaikkea tekoja. Me pidämme muistot elossa, niitä kunnioittaen ja niistä voimaa ammentaen. Kansa, joka muistaa menneisyytensä, seisoo pystypäin tulevaisuuteen katsoen. Tämä juhlallinen lipun naulaustilaisuus kertoo myös veteraanien sekä koko tammenlehväsukupolven suuresta yhteiskunnallisesta arvostuksesta.

Tämän tilaisuuden keskiössä on lippu, joka symboleineen kuvastaa kantajiensa historiaa ja kulttuuria. Tammenlehvän Perinneliitto ja sen myötä perinneyhdistykset perinnetoimikuntineen ovat perustajajärjestöjensä Sotainvalidien Veljesliiton, Suomen Sotaveteraaniliiton ja Rintamanveteraaniliiton toimintojen päättyessä niiden seuraajana veteraani- ja perinnetyön lipunkantajia.

Hyvä juhlaväki

Tämä lippu noudattaa Tammenlehvän Perinneliiton ja Pohjois-Karjalan perinneyhdistyksen lippujen graafista mallia. Lippu pohjautuu komentajakapteeni evp, graafikko Tapani Talarin suunnittelemaan Tammenlehvän Perinneliiton lippuun. Keskeisenä elementtinä on Tammenlehvän Perinneliiton tunnuskuvio, joka sekin on heraldikkona tunnetun Talarin suunnittelema. Veteraanien tammenlehvätunnusta mukaileva tunnus sai laatijaltaan nimen ”Perinteen seuraaja”.

Tähän lippuun sijoitetun tammenlehväparin ajatuksena on ilmentää Sotien 1939-1945 perinnetyön ja perinnetoimikuntien tehtävää eli hoitaa ja vaalia Suomen vuosina 1939-1945 käymien sotien ja niiden veteraanien perinteitä. Sekä tukea perinnetyön tavoitteita sellaisten veteraaniperinteen henkisten ja aineellisten ilmenemismuotojen löytämiseksi, jotka ovat suomalaisen yhteiskunnan kannalta tärkeitä ja muistettavia vielä vuosikymmenienkin kuluttua sekä myös jatkuvuutta ylläpitävien vastuunkantajien löytämiseksi tälle perinteelle.

Lipun pohjaväri on valkoinen ja tyylitelty vihreä tammenlehvä varjoineen erottuu vaaleasta pohjasta selkeänä elementtinä. Valkoinen pohjaväri symboloi puhtautta sekä alkua ja uuden luomista. Tammi symboloi järkkymätöntä voimaa ja kansalaishyveitä kuten rohkeutta ja sitkeyttä. Suomessa tammenlehvästä tuli myös veteraanisukupolven yhteinen tunnus, ja he ovat kantaneet hopeista tammenlehvää rintapielissään 1980-luvulta lähtien. Lipun symbolit pohjaavat vahvasti tammenlehväsukupolven perintöön ja kolmeen käymäämme sotaan. Hohtavan valkoista tammenlehvälippua koristaa vasemmassa yläkulmassa oleva Joensuun vaakuna, joka osoittaa lipun kuuluvan Joensuun perinnetoimikunnalle. Lipun hankkimiseen tarvittavat varat lahjoitti Joensuun Sotaveteraanikerho, tästä esitän heille suuret kiitokset. Lipun valmisti Flagmore Oy ja Tammenlehväkärjen valmisti Joen kilpituote Oy. Lippu korvaa kantolippuna juhlatilaisuuksissa aiemmin käytetyt lakkautuneiden veteraaniyhdistysten liput, jotka sijoitetaan esille Joensuun Perinnetilaan Kirkkokadulle. Hyvät kuulijat Sotiin osallistui yhteensä noin 600 000 miestä ja 100 000 naista. Kun Tammenlehvän Perinneliiton tunnuskuvio otettiin käyttöön kaksikymmentä vuotta sitten, oli elossa vielä noin 120 000 sotiemme veteraania. He muodostivat tuolloin tunnuskuvion etummaisen tammenlehvän. Vuoden 2025 lopussa sotiemme veteraaneja oli joukossamme vielä noin 900 ja heistä enemmistö oli naisia. Nyt vastuu vartiosta on vaihtunut ja etulinjaan ovat siirtyneet perinnetyöntekijät. Tammenlehvä-lippu on koko valtakunnallisen ja alueellisen perinnetyöntekijöiden yhteinen tunnus. Se velvoittaa meitä kaikkia kantamaan vastuumme meille uskotun perinteen ja maanpuolustustahdon säilymisestä. Olkoon nyt naulattava Joensuun perinnetoimikunnan lippu meille itsenäisyytemme turvanneen tammenlehväsukupolven arvojen, uhrausten ja kestävyyden symboli. Sotasukupolvi antoi uhrauksillaan meille vapaan isänmaan, jota vaalia. Sukupolvet toisensa perään siirtävät perintöä eteenpäin. Turvallisuus, kiitollisuus, ystävyys ja isänmaallisuus ovat arvoja, joita perinnetyön tekijät pyrkivät edistämään ja joiden varassa lepää myöskin tulevaisuutemme.

Hyvät läsnäolijat

Joensuu on maakuntamme neljäs paikkakunta, joka ottaa käyttöön oman perinnetoimikunnan lipun. Kantakaa lippua arvokkaasti, esimerkillisesti toimivana ja tehtävälleen omistautuneena perinnetoimikuntana sekä vahvana maanpuolustustahdon ylläpitäjänä. Lipun mukana kulkee ajatuksissamme kaikki Joensuun alueella tehty maanpuolustustyö. Mukana kulkevat kaikki he, jotka ovat olleet rakentamassa isänmaatamme sen alkuvuosista lähtien.

Muistuttakoon tämä lippu siitä syvästä kunnioituksesta ja kiitollisuudesta, jota osoitamme tänään ja tulevaisuudessa koko Tammenlehvän sukupolvelle sekä toiveestamme, että saisimme elää ja kehittää maatamme rauhassa!

Arvoisa juhlaväki

Toivotan Sotien 1939-1945 Joensuun perinnetoimikunnan lipulle kunniakasta matkaa historian jatkumossa. Kantakoon se maanpuolustustahtoa menneiden sukupolvien hengessä ja tulevien toivossa. Olkoon lipun liehuminen merkkinä tästä arvokkaasta työstä.

Eläköön Tammenlehvän henki ja eläköön tämä lippu!

Harri Norismaa, pj., Sotien 1939-1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistys ry.

Janne Varan kiitospuhe Sotien 1939-1945 Joensuun perinnetoimikunnan lipun naulaustilaisuudessa 11.9.2026

Arvokas tilaisuutemme lähenee loppuaan. Lipun naulaamistilaisuus lienee monelle meistä harvinainen tapahtuma. Tammenlehvän perinneliitto on valtakunnallisesti ottanut veteraanijärjestöiltä vastuun sotasukupolven kulttuuriperinnön vaalimisesta, veteraanien tukityön- ja maanpuolustustahdon ylläpitämisestä. Sen myötä vastaavia lipunnaulaamistilaisuuksia onkin lähimenneisyydessä järjestetty ympäri Pohjois-Karjalaa. Tänään, tässä tilaisuudessa, olemme virallistaneet teeman mukaisesti Sotien 1939-1945 Joensuun perinnetoimikunnan lipun. Perinnetoiminnan lippu on valtakunnallisesti pohjaltaan yhtenevä. Lipussa näkyvä tammenlehvä edustaa suomalaisten veteraanien perintöä, sitkeyttä ja kansallista yhtenäisyyttä vaikeina aikoina. Vaakuna lipun yläkulmassa yksilöi sen Joensuun perinnetoimikuntaan ja -työhön.

Haluan sydämestäni kiittää lipun naulaajia ja heidän edustamiaan tahoja osallistumisesta tilaisuuteemme. Kiitos myös kutsuvieraille, kun saavutte kunnioittamaan tilaisuutta läsnäolollanne. Suuri kiitos myös Pielisensuun seurakunnalle kaikesta tuesta, järjestelyistä ja tarjoilusta tilaisuutemme mahdollistamiseksi. Maanpuolustussoittokunta tuo musiikillaan ja läsnäolollaan tilaisuuteen sen ansaitsemaa arvokkuutta ja juhlavuutta, kiitos. Kiitos myös evankelisluterilaiselle ja ortodoksiselle seurakunnalle lipun siunaamisesta. Kiitos Martin Hodelille tilaisuutemme taltioinnista tuleville sukupolville. Erityiskiitos Joensuun sotaveteraanikerholle, joka mahdollisti lipun hankinnan. Kiitos vielä yhteisesti kaikille tilaisuuden järjestämiseen osallistuneille ja mahdollistaneille tahoille

Janne Vara, pj. Sotien 1939-1945 Joensuun perinnetoimikunta

Sotien 1939-1945 Joensuun perinnetoimikunnan lippu naulattiin ja siunattiin

Tammenlehväsukupolven perinteen siirtäminen tuleville sukupolville ei ole vain muistelua – se on asennetta, arvomaailmaa ja ennen kaikkea tekoja. Me pidämme muistot elossa, niitä kunnioittaen ja niistä voimaa ammentaen. Kansa, joka muistaa menneisyytensä, seisoo pystypäin tulevaisuuteen katsoen. Tämä juhlallinen lipun naulaustilaisuus kertoo myös veteraanien sekä koko tammenlehväsukupolven suuresta yhteiskunnallisesta arvostuksesta.       – Harri Norismaa

Joensuusta tuli Pohjois-Karjalan neljäs toimikunta, joka otti käyttöön kuntakohtaisen Tammenlehvälipun. Juhlava naulaus- ja siunaustilaisuus järjestettiin Joensuun Pielisensuun kirkossa 11.syyskuuta 2026. Naulaustilaisuuden kutsu

Kuvassa juhlaväkeä kirkossa.

Juhlaväkeä Pielisensuun kirkossa (kuva; Mikko Rautiainen 2026)

Juhla alkoi Mika Hirvosen johtaman MPK Savo-Karjalan soittokunnan esittämällä Karjalaisten laululla ja Sotien 1939-1945 Joensuun perinnetoimikunnan Janne Varan tervetulosanoilla. Lippupuheen piti Sotien 1939-1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistyksen pj. Harri Norismaa, joka lausui seuraavaa; Olkoon nyt naulattava Joensuun perinnetoimikunnan lippu meille itsenäisyytemme turvanneen tammenlehväsukupolven arvojen, uhrausten ja kestävyyden symboli.Puhetta seurasi soittokunnan esittämä Juhlasoitto sotaveteraaneille (säv. Timo Forsström).

Kuvassa mieshenkilö pitämässä puhetta.

Harri Norismaa (kuva; Mikko Rautiainen 2026)

Naulaustilaisuuden henkilöstö

Janne Vara toimi lipun naulauksen seremoniamestarina ja luki naulaussanat jokaiselle naulalle ja kutsui naulaajat yksitellen lipun ääreen. Lippu-upseerina toimi Ilkka Savolahti ja lippukirjanpitäjänä Erkki Matikainen. Naulaustodistukset luovutti Oula Suvanto. Tilaisuuden taltioivat videolle Martin Hodel ja Juhani Sainio. Tilaisuuden turvallisuusvastaavana toimi Pekka Nevalainen. Kun lippu oli naulattu, laulettiin yhteislauluna soittokunnan johdolla Sillanpään marssilaulu. Lipun siunasivat sotilaspastori Anssi Törmälä ja kirkkoherra Aleksander Roszcenko. Ilkka Savolahti luovutti siunatun lipun Janne Varalle.

Kuvassa kirjoitetaan lippukirjaa.

Oula Suvanto, Erkki Matikainen ja Janne Vara. (kuva; Mikko Rautiainen 2026)

Lipun naulaajat ja naulaussanat

1. Veteraanisukupolven naula

Ilman niitä mittaamattoman arvokkaita uhrauksia ja tekoja, joita sotiemme veteraanit Itsenäisen Suomen, sen koskemattomuuden, itsemääräämisoikeuden ja vapauden puolesta ovat menneinä vuosikymmeninä tehneet, emme me nyt olisi tässä. Velvoittakoon tämä ensimmäinen naula lipussamme sotiemme veteraanien ja koko Tammenlehvän sukupolven edustajan naulaamana Sotien 1939-1945 Joensuun perinnetoimikuntaa ja sen jäseniä uhrautuvaan työhön Isänmaamme parhaaksi. Pyydän kunnioittavasti pikkulotta Elsa Karttusta naulaamaan ”Veteraanisukupolven naulan”.

Kuvassa naulataan lippua.

Pikkulotta Elsa Karttunen ja naula nro1. (kuva; Mikko Rautiainen 2026)

Kuvassa kirjoitetaan lippukirjaa.

Elsa Karttunen (kuva; Mikko Rautiainen 2026)

 

2. Vapaussoturien perinteiden vaalijan naula

Muistuttakoon tämä naula lipussamme, että toimikuntamme perinnetyön sekä siihen liittyvän yhteistoiminnan ajallinen ulottuvuus on laajempi kuin vuodet 1939-1945. Pyydän kunnioittavasti Vapaussodan Pohjois-Karjalan perinneyhdistyksen puheenjohtajaa eversti evp. Pekka Ripattia naulaamaan ”Vapaussoturien perinteiden vaalijan naulan”.

Kuvassa on vastaanotettu lipun naulaus todistus.

Pekka Ripatti (kuva; Mikko Rautiainen 2026)

3. Lottaperinteen naula

Muistuttakoon tämä naula lipussamme meitä kaikkia lottien ja pikkulottien merkittävästä panoksesta sotiemme aikana niin rintamalla kuin kotirintamalla, mutta myös nykypäivän perinnetyössä. Pyydän kunnioittavasti perinnetoimikuntamme jäsentä Ulla Mikkolaa naulaamaan ”Lottaperinteen naulan”.

Kuvassa luovutetaan lipun naulaustodistus.

Ulla Mikkola (kuva; Mikko Rautiainen 2026)

4. Sotaorpojen naula

Muistuttakoon tämä naula lipussamme kaikkien sodissamme kalleimman uhrinsa antaneiden suomalaisten valmiudesta tarvittaessa toimia Isänmaamme koskemattomuuden puolesta. Pyydän kunnioittavasti sotaorpoa, perinnetoimikuntamme jäsentä Aune-Inkeri Keijosta naulaamaan ”Sotaorpojen naulan”.

Kuvassa naulataan lippua.

Aune-Inkeri Keijonen (kuva; Mikko Rautiainen 2026)

5. Sotilaspoikien naula

Muistuttakoon tämä naula lipussamme meitä kaikkia sotilaspoikien merkittävästä panoksesta sotiemme aikana niin rintamalla kuin kotirintamalla, mutta myös nykypäivän perinnetyössä. Pyydän kunnioittavasti perinnetoimikuntamme jäsentä Erkki Matikaista naulaamaan ”Sotilaspoikien naulan”.

Kuvassa naulataan lippua.

Erkki Matikainen (kuva; Mikko Rautiainen 2026)

6. Arvostuksen naula

Osoittakoon tämä naula arvonantoa niille Sotien 1939-1945 Joensuun perinnetoimikunnassa perinnetyötä tekeville sekä sen työn tukijoille, jotka ovat pitkään ja ansiokkaasti toimineet tämän oikeaksi katsomansa asian puolesta. Pyydän kunnioittavasti kauppaneuvos Väinö H. Bromanin edustajana tytär Anna-Liisa Ala-Poikelaa naulaamaan ”Arvostuksen naulan”.

Kuvassa naulataan lippua.

Anna-Liisa Ala-Poikela (kuva; Mikko Rautiainen 2026)

7. Pohjois-Karjalan aluetoimiston naula

Ylläpitäköön ja lujittakoon tämä naula lipussamme Sotien 1939-1945 Joensuun perinnetoimikunnan ja Pohjois-Karjalan aluetoimiston välistä yhteistyötä Isänmaan hyväksi. Pyydän kunnioittavasti Pohjois-Karjalan aluetoimiston päällikköä everstiluutnantti Ari-Matti Korhosta naulaamaan ”Pohjois-Karjalan aluetoimiston naulan”.

Kuvassa naulataan lippua.

Ari-Matti Korhonen (kuva; Mikko Rautiainen 2026)

8. Pohjois-Karjalan rajavartioston naula

Muistuttakoon tämä naula lipussamme asevelvollisuuttaan suorittavia pohjoiskarjalaisia varusmiehiä ja vapaaehtoista asepalvelustaan suorittavia naisia Sotien 1939-1945 Joensuun perinnetoimikunnan ja sen kaikkien jäsenten omaksumasta arvomaailmasta ja isänmaanrakkaudesta. Pyydän kunnioittavasti Pohjois-Karjalan rajavartioston komentajaa eversti Tero Hirvosta naulaamaan ”Pohjois-Karjalan rajavartioston naulan”.

Kuvassa kirjoitetaan lippukirjaa.

Tero Hirvonen (kuva; Mikko Rautiainen 2026)

9. Kaupungin naula

Ylläpitäköön ja lujittakoon tämä naula lipussamme Sotien 1939-1945 Joensuun perinnetoimikunnan ja Joensuun kaupungin välistä yhteistyötä Isänmaan hyväksi. Pyydän kunnioittavasti kaupunginjohtaja Jere Penttilää naulaamaan ”Kaupungin naulan”.

Kuvassa naulataan lippua.

Jere Penttilä (kuva; Mikko Rautiainen 2026)

10. Vastuun ja velvollisuuden naula

Monet sukupolvet ovat aina uskoneet itseensä ja parempaan tulevaisuuteen. Samoin ne ovat kantaneet vastuunsa silloinkin, kun ajat ovat olleet vaikeita. Auttakoon tämä naula lipussamme meitä tekemään työtämme kuten menneet sukupolvet. Pyydän kunnioittavasti Sotien 1939-1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistyksen puheenjohtajaa Harri Norismaata naulaamaan ”Vastuun ja velvollisuuden naulan”.

Kuvassa naulataan lippua.

Harri Norismaa (kuva; Mikko Rautiainen 2026

11. Kulttuuriperinteen naula

Kannustakoon tämä naula lipussamme meitä tänä päivänä kotiseutu- ja veteraaniperinnetyötä tekeviä yhä edelleen ja entistä laajemmin tekemään työtämme tunnetuksi merkittävänä veteraanisukupolven kulttuuriperinnön vaalijana. Pyydän kunnioittavasti Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön toimitusjohtajaa Arttu Taposta naulaamaan ”Kulttuuriperinteen naulan”.

Kuvassa kirjoitetaan lippukirjaa.

Arttu Taponen (kuva; Mikko Rautiainen 2026)

12. Kirkkojen naula

Muistuttakoon tämä naula lipussamme kirkkojen ja ekumeenisuuden merkityksestä veteraaniperinnetyössä eilen, tänään ja tulevaisuudessa. Pyydän kunnioittavasti Joensuun ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra, rovasti Aleksander Roszcenkoa naulaamaan ”Kirkkojen naulan”.

Kuvassa naulataan lippua.

Aleksander Roszcenko (kuva; Mikko Rautiainen 2026)

13. Hengellisen työn naula

Muistuttakoon tämä naula lipussamme meitä perinnetyötä tekeviä siitä, että hengellisellä työllä on ollut aina keskeinen merkitys veteraanisukupolven elämässä niin sodan kuin rauhankin aikana. Pyydän kunnioittavasti lääninrovasti Tiina Wibergiä naulaamaan ”Hengellisen työn naulan”.

Kuvassa naulataan lippua.

Tiina Wiberg (kuva; Mikko Rautiainen 2026)

14. Kokonaisturvallisuuden kouluttajien naula

Jatkuvasti muuttuvassa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa on Tammenlehvän sukupolven tahdon mukaisesti huolehdittava reserviläisten ja kaikkien muiden kansalaisten koulutuksesta, jotta selviäisimme nyt ja tulevaisuudessa paremmin arjen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Pyydän kunnioittavasti MPK:n Savo-Karjalan piirin piiripäällikköä eversti evp. Marko Turusta naulaamaan ”Kokonaisturvallisuuden kouluttajien naulan”.

Kuvassa naulataan lippua.

Marko Turunen (kuva; Mikko Rautiainen 2026)

15. Sotilaskotityön naula

Muistuttakoon tämä naula lipussamme meitä kaikkia sotilaskotisisarten merkittävästä panoksesta sotiemme aikana niin rintamalla kuin kotirintamalla, mutta myös nykypäivän perinnetyössä. Pyydän kunnioittavasti Kontiolahden Sotilaskotiyhdistyksen puheenjohtajaa ja perinnetoimikuntamme jäsentä, sotilaskotisisar Anu Kurosta naulaamaan ”Sotilaskotityön naulan”.

Kuvassa naulataan lippua.

Anu Kuronen (kuva; Mikko Rautiainen 2026)

16. Reserviupseereiden naula

Suomen Itsenäisyyden ja vapauden lunastaminen vaati aikanaan raskaan uhrin koko kansamme keskuudessa. Muistuttakoon tämä naula lipussamme kaikkien vapaudestamme taistelleiden suomalaisten uhrivalmiudesta ja toiminnastamme Itsenäisyytemme ja vapautemme puolesta. Pyydän kunnioittavasti Joensuun Reserviupseerit ry:n puheenjohtajaa Erno Nykästä naulaamaan ” Reserviupseereiden naulan”.

Kuvassa naulataan lippua.

Erno Nykänen (kuva; Mikko Rautiainen 2026)

17. Reserviläisten naula

Meillä oli sotiemme aikana ja on myös tänä päivänä motivoitunut, vahva ja hyvin koulutettu reserviläisarmeija. Kannustakoon tämä naula lipussamme kaikkia nykypäivän reserviläisiä ja muita vastuunkantajia toimimaan nyt ja tulevaisuudessa edeltäjiensä esimerkin mukaisesti. Pyydän kunnioittavasti Joensuun Reserviläiset ry:n sihteeriä Ville Virtasta naulaamaan ”Reserviläisten naulan”.

Kuvassa vastaanotetaan lipun naulaustodistus.

Ville S. Virtanen vastaanottaa naulaustodistuksen Oula Suvannolta. (kuva; Mikko Rautiainen 2026)

18. Vapaaehtoisen maanpuolustustyön naula

Muistuttakoon tämä naula lipussamme siitä, että veteraaniperinnetyötä on tehty ja tehdään tänään ja tulevaisuudessa suurella sydämellä kaikissa Karjalan Poikien Killan jäsenjärjestöissä sekä muissa Joensuussa toimivissa maanpuolustusjärjestöissä. Pyydän kunnioittavasti Karjalan Poikien Killan puheenjohtajaa Antti Eteläpäätä naulaamaan ”Vapaaehtoisen maanpuolustustyön naulan”.

Kuvassa naulataan lippua.

Antti Eteläpää (kuva; Mikko Rautiainen 2026)

19. Nuorten ja tulevaisuuden naula

Veteraaneilla olleiden ja heitä kannatelleiden arvojen juurruttaminen suomalaiseen nuorisoon on Tammenlehvän Perinneliiton ja sen alueellisten perinneyhdistysten sekä perinnetoimikuntien toiminnan keskeinen tehtävä. Ilman tässä onnistumista eivät nämä arvot periydy. Korostakoon tämä naula lipussamme joensuulaisen nuorison osuutta tulevaisuuden veteraaniperinnetyön tekijänä. Pyydän kunnioittavasti Joensuun Nuorisovaltuuston puheenjohtajaa ja perinnetoimikuntamme jäsentä Jarkko Pulkkista naulaamaan ”Nuorten ja tulevaisuuden naulan”.

Kuvassa naulataan lippua.

Jarkko Pulkkinen (kuva; Mikko Rautiainen 2026)

20. Lipun tukijan naula

Vahvistakoon tämä naula eri maanpuolustusjärjestöjen ja Joensuun perinnetoimikunnan välistä yhteistyötä, ja muistuttakoon samalla meitä kaikkia Joensuun arvokkaiden perinteiden, historian ja nykypäivän tallentamisen ja esillä pitämisen tärkeydestä. Pyydän kunnioittavasti lipun tukijan edustajaa Joensuun sotaveteraanikerhon puheenjohtajaa Ilkka Savolahtea naulaamaan ”Lipun tukijan naulan”.

Kuvassa kirjoitetaan lippukirjaa.

Ilkka Savolahti (kuva; Mikko Rautiainen 2026)

21. Joensuulaisen Tammenlehväsukupolven perinnön vaalijan naula

Opastakoon tämä naula lipussamme Sotien 1939-1945 Joensuun perinnetoimikuntaa valitsemaan toimintatapansa veteraaniperinnetyössä sellaisiksi, että ne koetaan omaksi sekä jäsenistömme keskuudessa että toimintaympäristössämme. Huolehtikoon tämä naula samalla yhdessä muiden naulojen kanssa siitä, että lippumme naulatut naulat pitävät ja työmme sisältämät arvot säilyvät. Naulaan Joensuun perinnetoimikunnan puheenjohtajan roolissa ” Joensuulaisen Tammenlehväsukupolven perinnön vaalijan naulan”.

Kuvassa naulataan lippua.

Janne Vara (kuva; Mikko Rautiainen 2026)

Kuvassa siunataan lippua.

Anssi Törmälä ja Aleksander Roszcenko siunasivat lipun (kuva; Mikko Rautiainen 2026)

Kuvassa luovutetaan lippu.

Lipun luovutus (kuva; Mikko Rautiainen 2026)

 

Juhlan päätös

Juhlan päätteeksi soittokunta esitti teokset Sininen ja valkoinen sekä Veteraanin iltahuuto. Kiitossanat esitti Janne Vara, joka kiitti naulaajia, lipun hankkimisen ja juhlan järjestämisen mahdollistaneita tahoja sekä osallistujia. Puheessaan Vara totesi; Lipussa näkyvä tammenlehvä edustaa suomalaisten veteraanien perintöä, sitkeyttä ja kansallista yhtenäisyyttä vaikeina aikoina. Juhla kirkkosalissa päättyi yhteislauluna laulettuun Karjalaisten lauluun ja naulaajien kokoontumiseen yhteiskuvaan. Muistorikas ilta päättyi Pielisensuun seurakunnan tarjoamiin herkullisiin kakku- ja piirakkakahveihin ja kirkkoherra Tiina Wibergin puheenvuoroon.

Kuvassa lipun naulaajat naulaustodistusten kanssa.

Naulaajat yhteiskuvassa. Etualalla tilaisuuden videoinut Martin Hodel. (kuva; Mikko Rautiainen 2026)

 

Mikko Rautiainen, viestintävastaava, Sotien 1939-1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistys

Ratsumies Einari Hyttinen (1917-1940)

Ratsumies Einari Hyttinen, Synt. 26.1.1917. Syntymäpaikka: Polvijärvi. Kirkonkirjoissa: Polvijärvi. Uskontunnustus: Lut. Toimi tai ammatti: Maanviljelijän poika. Koulusivistys: 2 lk. kansakoulua. Kielitaito: Suomi. Isän nimi: Heikki. Lähin omainen: Isä, Heikki Hyttinen, Polvijärvi, Selkäsalmi. Ollut kutsunnassa 24.9.37. Uudelleen tark. 1938. Hyväksytty vak. palvelukseen. Määrätty ast. vakinaiseen palvelukseen. 5.1.1939. Joukko-osasto HRR. Saapunut 5.1.1939 ja määrätty 3. / HRR. Vannonut sotilasvalan: 11.2.1939. Henkilökuvaus: Pituus: 164 cm. Paino: 54 kg. Silmien väri: Harmaa. Palveluksen laatu: Aseellinen. Siirrot: Siirretty Rv. AUK:uun 30.6.39. Joutunut sotaan suoraan vakinaisesta palveluksesta (armeijasta).

Lähde: Kantakortit.

 

Talvisota: 30.11.1939 – 28.01.1940 SissiP 3. 29.01.1940 – 29.01.1940 21.KS

Henkilötiedot: Sukunimi Hyttinen Etunimet Einari. Syntynyt: 26.01.1917 Syntymäkunta: Polvijärvi. Koti- ja asuinkunta: Polvijärvi. Kansalaisuus: Suomi. Äidinkieli: Suomi. Siviilisääty: Naimaton. Lasten lukumäärä: 0. Ammatti: maanviljelijän poika.Sotilasarvo: Ratsumies. Joukko-osasto: Sissipataljoona 3. Haavoittumistiedot: Haavoittumisaika: 27.01.1940. Haavoittumispaikka: Korpiselkä, Vieksinki. Kuolintiedot: Kuolinpäivä: 29.01.1940. Kuolinpaikka: 21.KS Kuolinsyy: Kuoli haavoittuneena, haudattu.Hautauspaikka: Polvijärvi. Hautausmaa: Polvijärvi, Kirkonkylän hautausmaa. Hautapaikan numero: 111

Ilmoitus kuolemantapauksesta tai katoamisesta.

Sukunimi Hyttinen Etunimi Einari. Sotilasarvo Ratsumies. Tuntolevyn N:o Perusyksikön kp.os:. Syntymäaika 26.1.1917.Polvijärvi. Siviiliammatti : Maanviljelijän poika.. Kirkonkirjoilla: Polvijärvellä. Kotikunta: Polvijärvi, Pohjoi-Karjala. Kotiosoite: Polvijärvi, Selkäsalo. Lähin omainen: Isä Heikki Hyttinen, osoite sama. Kuolemantapaus: Kuollut haavoihinsa, Tolvajärven Kenttäsairaalassa milloin 29.1.1940.. Lähetetetään kotiseudulle.

Einari Hyttinen on haudattu Polvijärvi, Kirkonkylän hautausmaalle. Hautapaikka numero 111.Lähde : Menehtyneiden tiedosto ja kantakortit.

26.1.1940 Eskadroonat jo alkaen klo 6 heitettiin autoilla Tolvajärveltä Ristisalmelle josta marssi kaakkoon Isokankaan maastoon. Siellä maj. Wahren antoi seuraavan käskyn. Vihollinen kaivautuu Vieksingin kylässä ja mahdollisesti partioi ympäroivässä maastossa. Tehtävämme on lyödä tämä vihollinen. Ensimmäinen hyökkäys alkaen klo 16 epäonnistui. Vain 1. esk. eteni jonkun verran.

27.1.1940 8.00 Pataljoona hyökkäysasemissa. Tämän mukaisesti alkoi taistelu. Tälläkin kertaa suoritti 1. esk. vaikka olikin koko yön yksin pitänyt puoliaan asemissaan, parhaan työn. Mutta hyökkäys eteni nytkin vain hyvin hitaasti. Koko päivän virtasi haavoittuneita sidontapaikalle. Koko päivän jatkui ammus täydennys eteen, varsinkin käsikranaatteja tarvittiin, koska vihollinen ei muuten väistynyt kuopistaan. Taistelu jatkui iltaan asti ja myöhään yöhön ja tappiot olivat varsin raskaat. Vähitellen alkoi sentään voitto häämöttää. Myöhemmin saimme tietää, että ryssiä haudattiin Vieksingissä (20.2.40) 360.

Vieksingin valtauksessa kaatui 29 miestä ( 2 upseeria, 6 aliupseeria ja 21 miestä) ja haavoittui 6 upseeria 7 aliupseeria ja 34 miestä. 9 miestä kuoli haavoittuneena 29.2.40 mennessä. Einari Hyttinen oli tässä haavoittuneena kuolleiden joukossa. Lähde: Sotapäiväkirja 2974 Sissipataljoona 3. 13.1. – 10.3.1940.

Sissipataljoona 3 (SissiP 3) oli talvisodan aikana Suomen puolustusvoimien joukko-osasto, joka keskitettiin Kollaalle helmikuun 1940 alussa osana Suomen IV armeijakunnan joukkoja. Operatiivinen käyttö: Pataljoona oli aluksi ylipäällikön reservinä, kunnes se liitettiin Ryhmä Talvelaan taistelemaan Kollaan rintamalle. Lähde: Wikipedia.

Koonnut Markku Sirviö

Sotamies Väinö Huikuri (1911-1940)

Sotamies Väinö Huikuri

Synt. 23.9.11 Polvijärvi. Kirkonkirjoissa: Polvijärvi. Uskontunnustus: Lut. Isän nimi: Juho. Lähin omainen: äiti: Katri. Siviilisääty: Naimaton. Siviilitoimi tai ammatti: Työmies. Koulusivistys: 3 lk. Kansakoulua. Äidinkieli: Suomi. Rangaistukset ennen palvelukseen astumista: Ei. Henkilökuvaus: Pituus 157 cm. Paino 57 kg. Ollut kutsunnassa: 3.11.1930. Päätös: Hyväksytty vakinaiseen palvelukseen. Määrätty ast. vak. palvelukseen 7.10.1932. Joukko-osasto johon määrätty: VR. Saapunut 7.10.1932, ja määrätty 5. / VR:iin. Ampumaluokat: Sotilasvala 2.11.1932. Käytös: Hyvä. Palveluksen laatu: Aseellinen. Lyhyesti toiminta: Kiväärimies. Huomautuksia: Ylim. loma palv. alussa 21 vrk 16.9 – 6.10.32 ; kotiloma 15. – 24.3.33. Erikoiskoulutus: Kiväärimies. Sot. arvo res. siirrettäessä: Sotamies. Vapautettu 31.8.33; syy: Täysin palvelleena. Palvelusaika 350 pv. Osoite vapauttamisen jälkeen: Polvijärvi, Kinahmo.

 

Talvisota

Palvelus lkp:n jälkeen. Saapunut 10.10.1939. Joukko-osasto: VR, Sortavala Tuntolevyn N:o 712443. Määrätty: 8. komppania/ JR36. Perhesuhteet: Naimaton. Lähin omainen: Isä, Kalle Hyttinen, Polvijärvi. Kirkonkirjoissa: Polvijärvi. Siviilitoimi: Maanvilj.. Palveluksen laatu: Kiväärimiehenä. Huomautuksia: Kaatunut 18.2.1940 Honkaniemi.

Kaatumisilmoitus: Nimi Huikuri Väinö. Sotilasarvo: Sotamies. Lähin omainen: äiti, Katri Huikuri. Osoite: Polvijärvi, Kinahmo. Joukko-osasto Er. P. 24 Päiväys 9.3.40. Yllämainittu henkilö kaatui helmikuun 19 p:nä 1940. Kannaksella. Ilmoituksen tekijä: Vilho Loimaranta 5 D: n pastorin apul. Lähde: Kantakortit.

Henkilötiedot: Huikuri Väinö Toivo s. 23.9.1911 Polvijärvi. Koti- ja asuinkunta: Polvijärvi. Siviilisääty: Naimaton. Lasten lukumäärä: 0. Ammatti: Sekatyömies. Sotilasarvo: Sotamies. Joukko-osasto: Erillinen pataljoona 24. Kuolin tiedot: Kuolinpäivä 19.2.1940. Kuolinpaikka: Kannas. Kuolinsyy: Kaatui, ruumis jäi kentälle tai tuhoutui. Hautauspaikka: Polvijärvi. Hautausmaa: Polvijärvi kirkonkylän hautausmaa. Hautapaikan numero KM 11. Lähde: Menehtyneet-tietokanta.

19.2.1940 Varsinainen Näykkijärven taistelun päivä oli 19:sta. Aamu oli hiljaista, mutta klo 8.30 aloitti vihollinen voimakkaan tykistötulen, joka kohdistui ensiksi reservissä olleen 2. komppaniaan, sitten 1. ja 3. komppaniaan. Erääseen 2. komppanian telttaan tuli täysosuma. Tykistötuli kesti klo 10. Pakokauhu valtasi osaksi 1. komppanian ja reservinä olevia joukkoja lähti vetäytymään radan suunnassa väärän tai väärin tulkitun käskyn johdosta. Pataljoonan komentaja johti henkilökohtaisesti vetäytyneet linjalle, missä ei ollut murtumia, vaikka vihollisen jalkaväki yrittikin päästä läpi. 2 komppanian joukkoja lähetettiin oikealle mistä osaksi oli jätetty asemat. Klo 13 tienoilla saapui apujoukkoja ja tilanne jäi muuttumatto-maksi. Klo 15 aikaan ajoi asemiin useita tankkeja tien suunnassa. Näistä pari saatiin palamaan ja yksi tuhottiin pst. tykillä. Illalla olivat tankit yhä asemissa ja sieltä lähetettiin propagandaa. propagandaa lähettävää tankkia ei saatu yrityksistä huolimatta tuhottua, vaan ajoi se ennen päivän tuloa vihollisen puolelle. Klo 20 tuli tieto apujoukkojen saapumisesta ja nämä saapuivatkin klo 21-22 aikaan. Niitten avulla tehtiin yrityksiä karkoittaa vihollinen asemien edestä, mutta eräitä eteentyönnettyjä asemia jäi vihollisen haltuun. Yön aikana vaihdettiin pääosat pataljoonaa, vain osia 2:sta komppaniasta jäi radan varrelle asemiin. Täällä miehet pitivät puoltaan kahta tankkia ja vihollisen suurta jalkaväkeävastaan, jonka kaikki hyökkäykset torjuttiin tulella Kaksi miestä kaatui ja lieviä haavoittumisia oli useita. Vasta iltapäivällä, klo 14 tienoissa, kun rintama oli oikealla murtunut, saivat nämä joukot vetäytymiskäskyn, saapuen lopen uupuneina iltayöstä Säiniölle, missä jo muu pataljoona oli majoittunut. Näykkijärven taistelu on verisimpiä pataljoonan yhteenottoja. Tappiot olivat 4 upseeria, 18 aliupseeria ja 95 miestä, eli yhteensä 117. Kaatuneita oli kuitenkin vain 1+2+23 yhteensä 26., mutta mikä johtunee mitä että tappiot aiheutti pääasiassa vihollisen voimakas tykistötuli. Sotamies Väinö Huikuri oli näiden kaatuneiden joukossa. Lähde: Sotapäiväkirja 592 Erillinen pataljoona 24 1939 – 1940.

Koonnut Markku Sirviö

Ratsumies Toivo Åman (1913-1940)

Synt. 16.4.13 Polvijärvi. Kirkonkirjoissa: Polvijärvi. Uskontunnustus: Luterilainen. Isän nimi: Antti. Lähin omainen: Isä Antti Åhman, Polvijärvi, Martonvaara. Siviilisääty: Naimaton. Siviilitoimi tai ammatti: Maatyömies. Koulusivistys: 2lk kansakoulua. Äidinkieli: Suomi. Rangaistukset ennen palvelukseen astumista: Ei. Henkilökuvaus: Pituus 161. Paino 54 kg. Silmien väri: Siniset. Ks. naam. No:2 Saapas: 42. Ollut kutsunnassa: 12.9.1933, Hyväksytty vakin. palvelukseen. Määrätty ast. vak. palvelukseen 4.4.1935. Joukko-osasto johon määrätty: HRR. Saapunut 4.4.1935, ja määrätty: Kk eskadroonaan / HRR. Ampumaluokat: Kiv. huono, kk hyvä. Sotilasvala 3.5.1935. Käytös: Hyvä Palveluksen laatu: Aseellinen. Komennettu muonittaja kurssille ajalla 7.10-22.10.35. Lyhyesti toiminta: 350 pv rivimiehenä. Erikoiskoulutus: Rivimies. Muonittaja.Sot. arvo res. siirrettäessä: Ratsumies. Huomautuksia: Lomat: 22 – 29.12.35. 5 -18.3.36. Vapautettu 18.3.36; syy: Täysin palvelleena. Palvelusaika 350 pv. Osoite vapauttamisen jälkeen: Polvijärvi Martonvaara.

Palvelus lkp:n jälkeen. Saapunut 10.10.1939. Joukko-osasto: – Tuntolevyn N:o 701602 Määrätty: Esk. / Kev os. 12. Perhesuhteet: N:ton. Lähin omainen: Isä Antti Åhman, Polvijärvi, Nenäsenvaara. Kirkonkirjoissa: Polvijärvi. Siviilitoimi: Maanviljelijä. Palveluksen laatu: Kiv. miehenä. Huomautuksia: Kaatunut 3.3 1940 Kollaalla. Lähde: Kantakortit.

3.2.40 Eskadroona teki hyökkäyksen Havumaja saarekkeesta pohjoiseen päin, mutta vetäytyi myöhemmin takaisin päin. Illalla hyäkkäsi vihollinen Havimajasaarekkeeseen ja valtasi sen Eskadroonasta kaatuivat ratsumiehet K. Markkanen ja T. Åman. Haavoittuneita oli viisi m.m korn. Keinonen ja alikers. Haapalainen. Lähde: Sotapäiväkirja 2182 Kevyt osasto 12. Eskadroona. Taistelukertomus.

Kuolin tiedot: Syntynyt 16.4.1913, Polvijärvi. Kuolinpäivä 03.03.1940. Kuolinpaikka Kollaanjoki. Joukko-osasto: Kevyt osasto 12, Eskadroona. Menehtymisluokka: Kaatui, ruumis jäi kentälle tai tuhoutui. Hautausmaa: Toivo Åman on haudattu Polvijärvi, Kirkonkylän hautausmaalle. Hautapaikan numero KM 38 Lähde: Menehtyneet-tietokanta.

 

Koonnut Markku Sirviö

Sotamies Matti Mertanen (1912-1940)

Synt. 24.4(8).12 Polvijärvi. Kirkonkirjoissa: Polvijärvi. Uskontunnustus: Luterilainen. Isän nimi: Juho. Lähin omainen: Äiti Anna Mertanen, Polvijärvi, Saarivaara. Siviilisääty: Naimaton. Siviilitoimi tai ammatti: Metsätyömies. Koulusivistys: 1 lk kansakoulua. Äidinkieli: Suomi. Rangaistukset ennen palvelukseen astumista: Ei. Henkilökuvaus: Pituus 157. Paino 52 kg. Silmien väri: Siniset. Ks. naam. No:2 Saapas: 40. Ollut kutsunnassa: 27.9.1932, Hyväksytty vakin. palvelukseen. Määrätty ast. vak. palvelukseen 4.1.1934. Joukko-osasto johon määrätty: HRR. Saapunut 4.1.1934, ja määrätty: 4. / HRR. Ampumaluokat: Kiv.Tyydyttävä. Sotilasvala 9.2.1934. Käytös: Hyvä. Palveluksen laatu: Aseellinen. Komennukset: Siirr 3 / HRR:iin 31.3.34. Siirr. pvm. 18.7.34. Rv. AUK:uun ajalla. Avustusta omaisille Kuopion läänin kanslian kirj. N:o 774 gs. Erikoiskoulutus: Ratsumies. Sot. arvo res. siirrettäessä: Ratsumies. Vapautettu 19.2.35; syy: Täysin palvelleena. Palvelusaika 350 pv. Osoite vapauttamisen jälkeen: Polvijärvi Saarivaara.

Palvelus lkp:n jälkeen. Saapunut 10.10.1939. Joukko-osasto: – Tuntolevyn N:o 701604 Määrätty: Esk. / Kev os. 12. Perhesuhteet: N:ton. Lähin omainen: Äiti Anna, Polvijärvi, Saarivaara. Kirkonkirjoissa: Polvijärvi. Siviilitoimi: Työmies. Palveluksen laatu: Kiv. miehenä. Huomautuksia: Kaatunut 5.3 1940 Kollaalla. Lähde: Kantakortit.

5.3.40 Varmistusta ja partiotoimintaa. Edelleen kiivasta tykistötulta. Lentotoiminta vilkasta. Ratsumies M. Mertanen kaatui. Lähde: Sotapäiväkirja SPK 2180 Kevyt osasto 12. Eskadroona, 31.12.1939 – 23.4.1940 1939-1940

Kuolin tiedot: Syntynyt 24.8.1912, Polvijärvi. Kuolinpäivä 05.03.1940. Kuolinpaikka Kollaanjoki. Joukko-osasto: Kevyt osasto 12, Eskadroona. Menehtymisluokka: Kaatui, ruumis evakuoitu ja haudattu. Hautausmaa: Polvijärvi, Kirkonkylän hautausmaalle. Hautapaikan numero 33 Lähde: Menehtyneet-tietokanta.

 

Koonnut Markku Sirviö

Ratsumies Aatu Louhelainen (1912-1940)

Synt. 13.4.12 Polvijärvi. Kirkonkirjoissa: Polvijärvi. Uskontunnustus: Luterilainen. Isän nimi: Aatami. Lähin omainen: Äiti Anna Lehikoinen Polvijärvi. Siviilisääty: Naimaton. Siviilitoimi tai ammatti: Maanviljelijä. Koulusivistys: 3lk kansakoulua. Äidinkieli: Suomi. Rangaistukset ennen palvelukseen astumista: Ei. Henkilökuvaus: Pituus 164. Paino 56 kg. Silmien väri: Siniset. Ks naam. No:2 Ollut kutsunnassa: 1932, määrätty uudelleen tark. v.1933. Määrätty ast. vak. palvelukseen 4.4.1934. Joukko-osasto johon määrätty: HRR. Saapunut 4.4.1934, ja määrätty 4. / HRR:iin. Ampumaluokat: Kiv. tyydyttävä. Sotilasvala 3.5.1934. Käytös: Hyvä Palveluksen laatu: Aseellinen. Lyhyesti toiminta: 350 pv rivimiehenä. Erikoiskoulutus: Ratsumies. Sot. arvo res. siirrettäessä: Ratsumies. Huomautuksia: Siirretty 30.4.34. 3/HRR:n. Lomalla: Veljen hautajaiset 12-16.7.34. Vapautettu 19.3.35; syy: Täysin palvelleena. Palvelusaika 350 pv. Osoite vapauttamisen jälkeen: Polvijärvi Martonvaara.

Palvelus lkp:n jälkeen. Saapunut 10.10.1939. Joukko-osasto: – Tuntolevyn N:o 701600 Määrätty: Esk. / Kev os. 12. Perhesuhteet: N:ton. Lähin omainen: Äiti Anna Lehikoinen, Polvijärvi. Palveluksen laatu: Kiv. mies. Huomautuksia: Kaatunut 2.2 1940 Kollaalla.

3.2.40 Klo 13.00 Peura lähti A-lammin maastoon haravoimaan sieltä vihollisia jotka tavattiin lammin eteläpuolella olevassa metsässä. Klo 14.30 Ratsum. Aatu Louhelainen kaatui kranaatin sirpaleesta. Louhelainen Aatu kuului Eskadroonan toisen joukkueen 1. ryhmään. Lähde: Sotapäiväkirja 2179 Kevyt osasto 12. Eskadroona.

3.2.40 klo 13.00 Eskadroona lähti tuhotakseen Ahvenlammin lähistölle perääntyneen vihollisosaston, jonka eskadroonan lähettämä partio aikaisemmin oli todennut. Mennessä kaatui ratsumies Aatu Louhelainen kranaatin sirpaleesta. Lähde: Sotapäiväkirja 2182 Kevyt osasto 12. Eskadroona. Taistelukertomus.

Helmikuun 3. päivänä eskadroona alistettiin Jalkaväkirykmentti 35:n ensimmäisellepataljoonalla ja jo hetkeä myöhemmin tuli pataljoonan komentajalta ensimmäinen tehtävä. Eskadroonan tuli yhdessä divisioonan sissiosaston kanssa suunnata Ahvenlammen maastoon ja karkottaa siellä havaittu vihollisosasto. Vihollinen tavattiinkin lammen eteläpuolella olevasta metsiköstä, ja lyhyen kahakan aikana ratsumies Aatu Louhelainen kaatui kranaatinsirpaleen osumasta. Lähde: Pro gradu tutkimus, Olli Alm.

Kuolin tiedot: Kuolinpäivä 03.02.1940. Kuolinpaikka Kollaanjoki. Kuolinsyy: Kaatui, ruumis evakuoitu ja haudattu. Lähde: Menehtyneet-tietokanta.

Hautausmaa: Aatu Louhelainen on haudattu Polvijärvi, Martonvaaran sankarihautausmaalle

 

Koonnut Markku Sirviö