Uusia sotasukupolven muistoja julkaistu Nurmeksen kaupungin youtube-kanavalla
Sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunta on julkaissut veteraanien ja muiden sotavuodet kokeneiden haastatteluvideoita Nurmeksen kaupungin youtube-kanavalle vuodesta 2019 lähtien. Uusimmat videot mukaan lukien haastateltuja henkilöitä on yhteensä 16 ja he ovat syntyneet vuosien 1918–1941 välillä. Kokonaisuus käsittää yhteensä noin 11 tuntia muistoja vuosilta 1939–1945. Videoita on tähän mennessä katsottu yhteensä lähes 84 000 kertaa.
Ilmavalvontalotta Sirkka Partanen; Karjalan taivasta vartioimassa
Hiljattain edesmennyt Nurmeksen viimeinen veteraani Sirkka Partanen (os. Pelkonen) (1929–2026) kertoo omissa muistoissaan, kuinka hän 14-vuotiaana ilmavalvontalottana piti koulun kesälomilla vahtia Höljäkän Saarivaaran ilmavalvonta-asemalla vuosina 1943–1944. Partanen suhtautui sota-aikaisiin toimiinsa vaatimattomasti ja korosti olleensa sodassa vain kesätöissä. Postikonttorin hoitajana työuransa tehneen Partasen sotavuosien kokemuksiin lukeutuu myös evakkomuistot Lappajärveltä talvisodan aikana. Ylä-Karjalan viimeinen veteraani lausui perinnöksi jälkipolville: Jos on tuommoinen tilanne, kun meilläkin silloin oli; Että kaikki pitäisi huolen siitä, että Suomi pysyisi itsenäisenä ja tehtäisi sen eteen, mitä yleensä voidaan.
https://www.youtube.com/watch?v=sa892mUIKa0
Helli Kakkinen; Ylä-Karjalasta evakkoon 1939
Nurmeksesta kotoisin olevan, Joensuussa eläkepäiviään viettävän Helli Kakkisen (os.Okkonen) (s.1930) muistoissa kuljetaan evakkomatkaa Perä-Kuohatin kotitalosta Putkiahon koululle ja Nurmeksen kirkkoon sekä härkävaunussa Pohjanmaan Haapavedelle. Videolla Kakkinen kertoo tarkasti ja elävästi sota-ajan arjesta ja isän odottamisesta rintamalta kotiin. Työuransa Kakkinen teki mm. siivoojana, kaupan töissä ja grillissä. Kakkinen muistuttaa, että rauha ja yhteisymmärrys olisivat tärkeitä asioita ja pitäisi antaa periksi aina joskus jokaisen meistä.
https://www.youtube.com/watch?v=u1QsHT9iuhc
Tauno Koljonen; Sotilaspoika
Tauno Koljonen syntyi Sumiaisissa, Keski-Suomessa vuonna 1930. Hän kertoo hämmästyttävällä tarkkuudella kotirintaman arjesta ja lapsuudesta sodan varjossa Kangasniemellä, Etelä-Savon maaseudulla. Koljosen kertomuksissa koetaan vihollisen koneet kotitilan yllä, hevosen paluu sodasta, kerätään pihkaa sotilaspoikien talkoissa, muistellaan korvikemakeisia ja tallukoiden valmistamista säännöstelyn aikana, tehdään kotitilan töitä sotavankien kanssa ja nähdään evakkojen saapuminen kotikylälle. Nurmeksen nuorisotoimen johtajana toimineen Koljosen tarina on myös sotilaspojan sankaritarina, jossa 12-vuotias poika kuljettaa viimeisillään raskaana olevan naisen hevosella rautatieasemalle. 95-vuotiaan Koljosen muistot tallensi videolle 15-vuotias Matias Siira.
https://www.youtube.com/watch?v=IoXdbaD0L4U
Sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunnan lipun naulaus- ja siunaustilaisuus
Matias Siira kuvasi ja leikkasi myös Nurmeksen perinnetoimikunnan lipun naulaus- ja siunaustilaisuuden viime vuoden marraskuussa. Myös tämä video on julkaistu kaupungin youtube-kanavalla. Taltiointi on historiallinen myös valtakunnallisestikin, koska kyseessä oli vasta kolmas kuntakohtainen Tammenlehvälippu. https://www.youtube.com/watch?v=VDm4U_kF8E0
Kaikki videot löytyvät täältä: https://sotiemmeperinne.fi/alueellinen-perinnetyo/pohjois-karjala_p-k/paikallista-sotahistoriaa-p-k/sotasukupolven-videoituja-haastatteluita/
Mikko Rautiainen, videoiden tekijä
Vanhojen Pro patria -taulujen uudelleenjulkistamistilaisuus Nurmeksen Kauppalantalolla, Kaatuneiden muistopäivänä 17.toukokuuta 2026
Kuokkastenkosken (1911–1991), Saramon (1891–1998) ja Petäiskylän (1899–1995) koulujen lakkautusten myötä jäi kolme nurmeslaista Pro patria -taulua vaille sijoituspaikkaa. Tauluja ei ollut enää mahdollista sijoittaa nähtäville sankarivainajien kotikyliin, joten ne olivat vuosikymmeniä Nurmeksen museon säilytyksessä. Sotien perinnetoimikunta teki elokuussa 2024 kaupungille esityksen Kuokkastenkosken (1961), Saramon (1968) ja Petäiskylän (1959) Pro patria -taulujen asettamisesta Kauppalantalolle, Perinnehuoneen läheisyyteen. Tekninen virasto huolehti kustannuksista ja toteutti taulujen asentamisen yhteistyössä museon kanssa.
Mikko Rautiainen lausui tervetulosanat. Vasemmalla Jussi Säämänen ja oikealla Matti Asikainen. (kuva; Jorma Korhonen 2026)
Veeku Pulkkinen soittamassa fanfaaria. Vasemmalla sotaorpo Martti Haverinen puolisonsa kanssa ja oikealla Pentti Potkonen. (kuva; Jorma Korhonen 2026)
Tilaisuus alkoi toimikunnan puheenjohtajan Mikko Rautiaisen tervetulosanoilla, jota seurasi Kirkkokadun koulun 7.luokan oppilaan Veeku Pulkkisen trumpetilla esitetty fanfaari Karjalan jääkärien marssista. Lippupuheen piti kaupungin hallituksen puheenjohtaja Anu Lipponen, joka totesi puheessaan: Kunniataulut eivät pyydä meitä elämään menneisyydessä. Ne pyytävät meitä muistamaan, että rauha, vapaus ja turvallisuus eivät säily itsestään. Ne säilyvät vain, jos jokainen sukupolvi pitää niistä huolta. Tekoina, miten kohtelemme muita ja pidämme kaikki mukana.
Leila Koponen Nurmeksen ev.lut.seurakunnasta toimittamassa rukousta. (kuva; Jorma Korhonen 2026)
Jyrki Moilanen ja isä Pentti Potkonen lukevat rukousta. (kuva; Jorma Korhonen 2026)
Juhlan vanhin osallistuja Tauno Koljonen (kuva; Jorma Korhonen 2026)
Rukoukset toimittivat pappi Leila Koponen Nurmeksen ev.lut.seurakunnasta ja isä Pentti Potkonen ja Jyrki Moilanen Nurmeksen ortodoksisesta kappeliseurakunnasta. Taulujen ääreltä siirryttiin valtuustosaliin, jossa nautittiin kaupungin tarjoamat kakkukahvit ja kuultiin musiikin lehtori Jonne Tuhkalan esittämää haitarimusiikkia, kuten muun muassa Äänisen aallot ja Veteraanin iltahuuto. Juhlaa kunnioittivat läsnäolollaan sotilaspoika Tauno Koljonen ja sotaorpo Martti Haverinen. Pro patria -taulujen vuosikymmeniä kestänyt ”varastointivaihe” on tullut päätökseen. Tauluihin kaiverretut ihmiset antoivat henkensä itsenäisyyden ja Nurmeksen puolesta. Kiitos kaupungille, että heidän muistonsa tulee nyt arvokkaasti esille kaupungin sydämessä.
Mikko Rautiainen, pj. Sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunta
Veeku Pulkkinen soitti juhlan alussa fanfaarin. (kuva; Jorma Korhonen 2026)
Kaupungin tarjoamista kahveista vastasi ravintola Thure. Kakkua ottamassa Leila Koponen ja Tauno Koljonen. (kuva; Jorma Korhonen)
Mikko Rautiaisen tervetulosanat Nurmeksen pro patria -juhlassa 17.5.2026
Hyvää kaatuneiden muistopäivää ja tervetuloa tähän vanhojen Patria -taulujen uudelleen julkistamistilaisuuteen!
Kuokkastenkosken, Saramon ja Petäiskylän kouluille julkistettiin sankarivainajia kunnioittavat pro patria taulut vuosina 1961, 1968 ja 1959. Nämä koulut lakkautettiin 1990-luvulla ja samalla taulut jäivät vaille arvokasta sijoituspaikkaa. Tauluja ei ollut enää mahdollista sijoittaa nähtäville sankarivainajien kotikyliin, joten ne olivat vuosikymmeniä museon säilytyksessä. Sotien perinnetoimikunta teki elokuussa 2024 esityksen taulujen asettamisesta Kauppalantalolle, Perinnehuoneen läheisyyteen. Kaupunki suhtautui asiaan myötämielisesti ja Tekninen virasto huolehti kustannuksista ja toteutti taulujen asentamisen tammikuussa yhteistyössä Museon kanssa. Taulut kytkeytyvät osaksi Perinnehuonekokonaisuutta ja niillä on myös tärkeä pedagoginen merkitys. Kiitos Olli Kakkiselle ja Teknisen viraston väelle, Pitkänmäen puusepänliikkeelle, ravintola Thurelle, Meri-Anna Rossanderille, Aleksi Eskeliselle, Paula Karjalaiselle ja Pasi Parkkiselle sekä kaikille, jotka ovat myötävaikuttaneet siihen, että olemme tänään siinä tilanteessa, että tämä tilaisuus voitiin järjestää. Kiitos myös kaikille tämän päivän puhujille ja esiintyjille! Nämä tauluissa olevat ihmiset antoivat henkensä itsenäisyyden ja Nurmeksen puolesta. Kiitos kaupungille, että heidän muistonsa tulee nyt arvokkaasti esille kaupungin sydämessä.
Mikko Rautiainen, pj. Sotien 1939-1945 Nurmeksen perinnetoimikunta
Anu Lipposen puhe Nurmeksen pro patria -juhlassa 17.5.2026
Hyvät sotasukupolven edustajat, läheiset ja kaikki täällä tänään mukana olevat. Olen Anu Lipponen kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja saanut kunnian pitää Pro patria-taulujen julkistamispuheen.
Tänään emme paljasta vain nimiä tauluista. Tänään pysähdymme ihmisten äärelle. Pro patria tauluissa on eri kylien nuoria miehiä. Kunniataulut ovat olleet Kuokkastenkosken, Saramon ja Petäiskylän koulun seinällä, alueen, koulun tai muun yhteisön kaatuneiden muistoksi. Nyt nämä Pro patria taulut ovat saamassa uuden, arvoisensa paikan. Perinnehuoneen läheisyydessä, jossa seuraavat sukupolvet saavat historian opetuksen myötä pysähtyä vaalimaan sankarivainajien muistoa.
Usein historia tuntuu nuorista kaukaiselta. Se on vuosilukuja, vanhoja valokuvia ja tapahtumia, joista puhutaan oppikirjoissa. Mutta nämä Pro Patria -taulut muistuttavat meitä siitä, että historia koostuu tavallisista ihmisistä, nuorista ihmisistä. Heillä oli perhe ja tulevaisuuden suunnitelmia. Silti he joutuivat tilanteeseen, jossa heidän sukupolvensa kantoi valtavan vastuun Suomen puolesta, yhtenäisen isänmaan edun mukaisesti. Juuri siksi heidän tarinansa koskettaa edelleen.
Me elämme tänään hyvin erilaisessa Suomessa. Me saamme kouluttautua, valita elämäntapamme, rakentaa omaa tulevaisuuttamme ja käyttää vapaa-aikaa ja sananvapautta haluamallamme tavalla, joka ei ole ollut aikaisemmille sukupolville edes mahdollista. Mahdollisuudet eivät ole itsestäänselvyys, ne ovat meillä käytettävissä perintönä, jotka edelliset sukupolvet ovat taistelleet. Tämän päivän nuoret eivät elä huolettomassa maailmassa. Moni pohtii epävarmaa aikaa, tulevaisuuttaan ja sitä, millaiseksi maailma muuttuu. Siksi on tärkeää, että emme siirrä nuorille vain huolia, vaan myös luottamusta. Tästäkin syystä muistamisen merkitys korostuu.
Aiemmat sukupolvet näyttävät meille, että vaikeidenkin aikojen keskellä ihmiset voivat pitää toisistaan huolta, pitää yllä toivoa ja kantaa vastuuta yhdessä. Nuorten tulee tietää, etteivät he ole tässä yksin vaan he voivat luottaa, että tästä selvitään.
Tänä päivänä puhutaan paljon kansallisesta puolustuskyvystä ja kansana ei ole varaa riidellä. Meidän tulee lujittaa luottamusta ja sitä, että asioita tehdään yhdessä. Kaikkien tehtävä on puolustaa jotain; toisiamme, ihmisarvoa, kykyä keskustella ilman vihaa ja rohkeutta pitää huolta niistä arvoista, jotka lujittaa. Kunniataulut eivät pyydä meitä elämään menneisyydessä. Ne pyytävät meitä muistamaan, että rauha, vapaus ja turvallisuus eivät säily itsestään. Ne säilyvät vain, jos jokainen sukupolvi pitää niistä huolta. Tekoina, miten kohtelemme muita ja pidämme kaikki mukana. Siksi tänään emme katso vain nimiä tauluista. Vaan katsomme tulevaisuuteen, osaammeko säilyttää rauhan, rakentaa luottamusta ja yhteistyön tuomaa vakautta tulevillekin sukupolville.
Arvokasta Kaatuneitten muistopäivää.
Anu Lipponen, Nurmeksen kaupunginhallituksen pj.
Lukiolaiset laskivat veteraaniseppeleen Tohmajärvellä
Sotien 1939-45 Tohmajärven perinnetoimikunta ja Tohmajärven lukio järjestivät yhdessä Veteraanipäivän seppeleenlaskun Tohmajärven Kirkkoniemessä kolmen päivän etuotolla eli jo perjantaina 24. huhtikuuta; oikeana Kansallisena Veteraanipäivänä tätä yhteistä kuviota ei oltaisi voitu toteuttaa koska oppilailla oli silloin lähiopetuspäivä Kiteellä. Koululta saapui paikalle vs. rehtori Jussi Ohvanaisen johdolla 25 opiskelijaa sekä kaksi muuta opettajaa Nina Kabedeva ja Kaija Siltovuori. Perinnetoimikuntaa edustivat pj Jussi Raerinne sekä Anna-Maija Luukas. Juhlahetkeä kunnioitti läsnäolollaan myös Pohjois-Karjalan perinneyhdistyksen uunituore toiminnanjohtaja everstiluutnantti evp. Janne Myller. Tervehdyspuheenvuoron jälkeen Kasper Mikkonen ja Kerttu Kosonen laskivat aidon tammenlehväseppeleen koko veteraanisukupolven työlle ja muistolle, kunniavartiossa seisoivat Leo Reijonen ja Mimmi Jumppanen.
Lukiolaiset Leo Reijonen ja Mimmi Jumppanen kunniavartiossa Tohmajärvellä 24.4.2026 (kuva; Jussi Raerinne)
Kerttu Kosonen ja Kasper Mikkonen laskemassa seppelettä Tohmajärven sankarimuistomerkille 24.4.2026 (kuva; Jussi Raerinne)
Kirkkoniemestä siirryttiin sitten koulukeskukselle, jossa ohjelma jatkui vielä n. tunnin pituisella tietoiskulla veteraani- ja perinnetyöstä. Myller käsitteli omassa esitelmässään mm. sen valta- sekä maakunnallisia linjauksia ja Raerinne puolestaan valotti asiaa paikallistason näkökulmasta. Luukas kertoi v. 2013 julkaistun Sota-aika muistoissamme – kirjan uudesta lisäpainoksesta eli mainittua erinomaisen suosittua teosta on siis jälleen saatavissa. Oppitunnin jälkeen tarinaa jatkettiin pienemmällä porukalla vielä lounasruokailun yhteydessä sekä hetken aikaa myös opettajien kahvihuoneen pöydässä.
”Mitä lieneekin aarteita Suomessa, toki kallehin on vapaus.”
Teksti ja kuvat: Jussi Raerinne
Sirkka Partanen (1929–2026), ilmavalvontalotta ja Nurmeksen viimeinen veteraani
Sirkka Partanen (os. Pelkonen) on poissa. Hän kuoli 97-vuoden iässä 6.päivänä huhtikuuta ja hänet siunattiin viimeiselle matkalleen toukokuun 2.päivänä. Sirkka oli syntynyt Nurmeksen kauppalassa 14. helmikuuta 1929. Lapsuus ei ollut huoleton. Sotavuodet alkoivat Sirkan ollessa 10-vuotias. Talvisodan alkaminen merkitsi evakkoon lähtöä. Siviiliväestö haluttiin turvaan alueilta, jotka voisivat joutua sotatoimien kohteeksi. Nurmesta pommitettiinkin ankarasti ja Sirkan käymä Kauppalan kansakoulu tuhoutui ilmahyökkäyksessä. Evakuointimääräys tuli muutamia päiviä ennen lähtöä. Mukaan otettiin vaatteilla täytetty puulaatikko. Sirkka lähti evakkoreissulle Lappajärvelle kaksoissisarensa Tertun ja mummonsa kanssa. Molemmat vanhempansa hän oli menettänyt jo ennen sotia. Myöhemmin kuoli myös mummo ja tytöt viettivät Sirkan sanoin pahimman teiniajan tätinsä hoteissa.
Jatkosodan aikana Sirkka kävi keskikoulua. Hän muistaa koulunkäynnin keskeytyneen useita kertoja ilmahälytysten vuoksi. Kesälomina vuosina 1943 ja 1944 Partanen toimi ilmavalvontalottana Höljäkän Saarivaaran ilmavalvonta-asemalla. Pikkulottatoimintaan hän oli osallistunut jo ennen talvisotaa. Vuoroja ilmavalvontatornissa oli 2–4 tuntia kerrallaan. Tehtävä ei ollut vaaraton. Sodasta muistuttivat taivaalle ilmestyvät koneet ja rintamalta kuuluva tykkien jyly. Uhkan muodostivat myös neuvostodesantit, joita liikkui Pielisjärven alueella. Tehtäviin kuului havaittujen koneiden korkeuden ja lentosuunnan mittaaminen. Havainnoista ilmoitettiin puhelimitse Nurmekseen. Sirkka suhtautui tehtäviinsä vaatimattomasti ja korosti olleensa sodassa vain kesätöissä. Kuitenkin, kun 14-vuotias tyttö vartioi taivasta, jotta toiset saavat nukkua yönsä, ei me sotaa kokemattomat voida suhtautua häneen, kuin ainoastaan suurella kunnioituksella. Tehtävistään Sirkalle myönnettiin rintamapalvelustunnus.
Sirkka avioitui vuonna 1956 nurmeslaisen Veijo Partasen (1929–2022) kanssa. He saivat kaksi poikaa, Joukon (s.1958) ja Jounin (s.1961). Lastenlapsia syntyi kuusi. Lastenlastenlapsia Sirkka ehti saada neljä sekä myös tiedon viidennen tulevasta syntymästä. Sirkka teki 42 vuoden työuran Postin palveluksessa, toimien mm. Postikonttorin hoitajana. Lippujuhlapäivänä 2022 Sirkalle luovutettiin Vapaussodan perinneliiton Sininen risti miekan kera, jollaisen voi saada vain sota-ajan maanpuolustustyöstä. Seuraavana vuonna hänet nimitettiin puolestaan Sotien 1939–1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistyksen kunniajäseneksi. Vuonna 2024 Sirkka osallistui vanhimman lapsenlapsensa Mikon kanssa Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle, mahdollisesti ensimmäisenä nurmeslaisena veteraanina. Marraskuussa 2025 hän löi Nurmeksen perinnetoimikunnan lippuun veteraanien ja Ylä-Karjalan puolustajan naulan, naulan nro:1. Suomen kolmas kuntakohtainen Tammenlehvälippu sai näin tulevaisuudelle tärkeän veteraanin kosketuksen. Nyt tuo lippu kunnioitti ensimmäistä ja samalla viimeistä kertaa veteraanin siunaustilaisuutta.
Sirkka Partasen poismenon myötä menetimme lämpimästi ja avarakatseisesti toisiin suhtautuvan terävä-älyisen ihmisen, jonka silmissä välkehti myös oivaltava huumori. Ylä-Karjalan viimeinen veteraani lausui perinnöksi jälkipolville: Jos on tuommoinen tilanne, kun meilläkin silloin oli; Että kaikki pitäisi huolen siitä, että Suomi pysyisi itsenäisenä ja tehtäisi sen eteen, mitä yleensä voidaan. Yksi aikakausi on nyt tullut päätökseen 81 vuotta sotavuosien päättymisen jälkeen.
Mikko Rautiainen, Sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunnan pj.
Ilmavalvontalotta Sirkka Partasen (1929-2026) siunaustilaisuus. (kuva: Mikko Rautiainen 2026)
Kuokkastenkosken, Saramon ja Petäiskylän koulujen Pro patria -taulujen uudelleen julkistamistilaisuus
Kuokkastenkosken, Saramon ja Petäiskylän koulujen Pro patria ‑taulujen uudelleen julkistamistilaisuus Kauppalantalolla, Kaatuneiden muistopäivänä 17.toukokuuta 2026 klo 15.15.
Taustaa
Kuokkastenkosken (1911–1991), Saramon (1891–1998) ja Petäiskylän (1899–1995) koulujen lakkautusten myötä jäi kolme nurmeslaista Pro patria -taulua vaille sijoituspaikkaa. Tauluja ei ollut enää mahdollista sijoittaa nähtäville sankarivainajien kotikyliin, joten ne olivat vuosikymmeniä Nurmeksen museon säilytyksessä. Sotien perinnetoimikunta teki elokuussa 2024 kaupungille esityksen Kuokkastenkosken (1961), Saramon (1968) ja Petäiskylän (1959) Pro patria -taulujen asettamisesta Kauppalantalolle, Perinnehuoneen läheisyyteen. Tekninen virasto huolehti kustannuksista ja toteutti taulujen asentamisen yhteistyössä museon kanssa. Taulut kytkeytyvät osaksi Perinnehuonekokonaisuutta ja niillä on myös tärkeä pedagoginen merkitys. Kiitos kaupungille, että näiden ihmisten, jotka antoivat henkensä itsenäisyyden ja Nurmeksen puolesta, muisto tulee nyt arvokkaasti esille kaupungin sydämessä.
Ohjelma:
- Tervetulosanat: Mikko Rautiainen
- Fanfaari: Veeku Pulkkinen
- Julkistamispuhe: Kaupunginhallituksen pj. Anu Lipponen
- Seurakuntien puheenvuorot
- Kunniavartio julkistamisen ajan: Matti Asikainen ja Mikko Rautiainen
- Kaupungin tarjoamat kahvit ja musiikkia valtuustosalissa
- Musiikista vastaa Musiikin lehtori Jonne Tuhkala
- Vapaa sana
- Pukeutuminen: vapaamuotoinen tai juhlavampi pukeutuminen (ja kunniamerkit)
Tervetuloa!
Sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunta
Kontiolahden perinnetoimikunnan lippu naulattiin ja siunattiin käyttöön
Sotien 1939-1945 Kontiolahden perinnetoimikunta perustettiin 4.4.2018 – ensimmäisenä Suomessa. Perinnetoimikunta sai oman lippunsa juhlallisessa naulaustilaisuudessa 17.4.2026 Kontiolahden seurakuntakeskuksella. Lipun ensimmäinen naulaaja oli itseoikeutetusti perinnetoimikunnan perustajajäsen, pikkulotta Faina Kukkonen. Muita lipun naulaajiksi kutsun saaneita olivat kunnan ja seurakunnan edustajien lisäksi muun muassa Pohjois-Karjalan Prikaatin entinen komentaja eversti evp. Pekka Ripatti ja prikaatin henkilöstöön kuulunut yliluutnantti evp. Yrjö Tiilikainen, Pohjois-Karjalan Rajavartioston komentaja eversti Matti Pitkäniitty ja Joensuun Aluetoimiston edustajana majuri Jari Kokkonen. Lipun hankkimiseen osallistuneet kolmen kontiolahtelaisen Lions clubin edustajat naulasivat myöskin oman naulansa lippuun.
Kontiolahden perinnetoimikunnan nuorten edustaja Kontiolahden nuorisovaltuuston pj. Miska Heikkinen naulaa lippua. (kuva; Ilpo Saarelainen)
Lippu-upseeri res. majuri Juha Rytkönen ja tilaisuuden pääorganisaattori Kontiolahden perinnetoimikunnan puheenjohtaja eversti evp. Jouni Mattila (kuva: Ilpo Saarelainen)
Pastori, perinnetoimikunnan jäsen Jaakko Muhonen naulaa lippua. (kuva; Ilpo Saarelainen)
Lippu-upseerina toimi res. majuri Juha Rytkönen. Juhlan seremoniamestari ja koko tilaisuuden pääorganisaattori oli perinnetoimikunnan puheenjohtaja eversti evp. Jouni Mattila. Lippukirjaa piti rajasotilaskotisisar Sirpa Pakarinen, joka Rytkösen ja Mattilan ohella oli myös yksi lipun naulaajista. Juhlassa kuultua runsasta isänmaallista musiikkia esittivät Kontiolahden mieskuoro director musices Kalle Rintalan johdolla ja kontiolahtelainen nuori Elisa Muhonen. Juhlaväki, jota oli kaikkiaan 70 henkeä, sai kuulla mm. mieskuoron esittämänä Sibeliuksen Finlandian, Taneli Kuusiston Isänmaan rukouksen ja Paciuksen Suomen laulun. Elisa Muhonen esitti Sibeliuksen Valse Tristen ja Eino Leinon Nocturnen.
Lipun naulaamisen jälkeen Petri Tikanmäki soitti fanfaarina Lippulaulun. Tilaisuuden lopuksi kirkkoherra Jukka Reinikainen piti puheen.
Lipun juhlallinen siunaaminen järjestettiin Kontiolahden koulukeskuksen veteraanipäivän juhlassa 24.4.2026. Juhlassa olivat läsnä kaikki koulukeskuksen oppilaat eskareista lukiolaisiin, yhteensä lähes 1000 lasta ja nuorta sekä heidän opettajansa. Tilaisuuden juontajina toimivat abiturientit Ellen Tuppurainen ja Miska Heikkinen. Lippu siunattiin ekumeenisesti ortodoksisin ja luterilaisin menoin.
Juhlan juontajat Miska Heikkinen ja Ellen Tuppurainen. Eskarit odottavat jo vuoroaan lavalla. (kuva; Ilpo Saarelainen)
Pohjois-Karjalan Rajavartioston komentaja piti oppilaille mieleen jäävän hienon puheen koulun veteraanijuhlassa. (kuva; Ilpo Saarelainen)
Juhlassa piti hienon ja nuoria koskettavan puheen eversti Matti Pitkäniitty. Ohjelmassa oli juhlapuheen ohella mm. eskareiden esittämä VALO-esitys. Opettajien lauluryhmä esitti Finlandian ja Maamme laulun. Kuulimme myös hienoa puhallinmusiikkia MPK Savo-Karjalan soittokunnan esittämänä johtajanaan Mika Hirvonen.
Sankarihaudoille lähetetyssä seppelepartiossa olivat mukana pikkulotta Faina Kukkonen ja perinnetoimikunnan perustajajäsen Aimo Kettunen sekä oppilaat Frida Pajula ja Heikki Suontama. Seppelepartion lähetti puheen saattamana matkaan perinnetoimikunnan puheenjohtaja eversti evp. Jouni Mattila.
Ilpo Saarelainen
Camilla Kempaksen puhe Nurmeksen asevelihaudoilla Veteraanipäivänä 2026
Puhe veteraanipäivänä
27.4.2026
Porokylän hautausmaalla, Asevelihaudoilla
– ”Himmetä ei muisto koskaan saa”
- Veteraanipäivää juhlistetaan ympäri Suomea erilaisissa tilaisuuksissa, tämä on nyt se meidän
- Tämä päivä auttaa meitä muistamaan niitä, jotka mahdollistivat meille kaiken sen, mitä tänään pidämme itsestäänselvyytenä: vapautta valita, koulutusta samalta viivalta ja jopa sitä tylsää arkea, jota aika ajoin manailemme.
– Asevelihaudat: 1940–2010-luvuilla tänne haudattiin sodasta selviytyneitä. Osa nuorina, osa vanhoina. Nyt he lepäävät taas yhdessä kuten taistelivatkin yhdessä.
- Aseveljet ei taistelutoverit: syvempi merkitys sille yhteydelle, jonka he keskenään loivat. ”Kaveria ei jätetä”
- Talvisodan henki ei takuulla rintamalla tullut mieleen, kun jokainen päivä oli silkkaa selviytymistä.
- Nimitys, jonka myöhemmät sukupolvet antoivat sille periksiantamattomuudelle, joka mahdollisti meidän tulevaisuutemme. He antoivat esimerkin, me nimesimme sen, jotta sitä olisi helpompi myös itse tavoitella jollakin tavalla,
– Ihmisen, jolla on koko elämä vielä edessään, on vaikea kuvitella, mitä se on, kun elämänsä parhaat vuodet joutuu viettämään rintamalla, epävarmuudessa huomisesta. He saattoivat kaivata tylsää arkea.
- Näiden miesten toinen sota alkoi rauhan myötä: sota omassa mielessä, jossa koettujen muistojen todellisuus alkoi uudestaan.
- Moni murtui sen alle, moni vaikeni ja moni selvisi siitäkin
- Kalle Sukuvaara, mies, joka hymyili aina ja osallistui kuolemaansa saakka yhteisönsä kaikkiin tilaisuuksiin. Esimerkki, ettei pahinkaan tilanne voi viedä yksilön vapautta valita iloa ja onnea.
– Veteraanipäivään osallistuu paljon Nurmeksen koulujen oppilaita erilaisiin tehtäviin
- Muisto ei himmene ja nyt on uuden sukupolven aika huolehtia siitä. Muutoin viime sodat muuttuvat vain tarinaksi historian kirjoissa, ilman kasvoja, ilman henkilökohtaista merkitystä.
- Mistä sukupolvet tämän jälkeen saavat sen merkityksen?
- ”On vain kaksi perintöä, jonka voimme lapsillemme jättää. Toinen on juuret ja toinen on siivet”
- Juuret sitovat meidän samaan ketjuun, jota saamme muistaa näin veteraanipäivänä.
- Siivet ovat se esimerkki, ettei meistä ketään voi kahlita ulkoa, vain sisältä käsin se onnistuu.
- Ei anneta tämän tulen sammua.
Camilla Kempas, historian opettaja, Nurmeksen Kirkkokadun koulu
Veteraaniperinne somessa
