Kesällä 2023 Rakennus Alakangas Oy laittoi vesitorniin kokonaan uuden katon.
Kattopelleissä oli vielä pommitusten 1944 jälkeen jättämiä reikiä. Niistä pääsi vesi sisään ja alla olevat tukipuut olivat lahonneet. Ne on uusittu.
Lahonneet ikkunapokat on tehty uudet talven aikana verstaalla. Ikkuna-aukot oli peitettyinä vanerilevyillä sen aikaa sateiden, lumituiskujen ja tuulien estämiseksi. Lisäksi vesitornin sisäpuolella on vaihdettu lahonneita puuosia uusiin. Ulko-ovi on korjattu ja maalattu.
Viimeisten korjausten tarkastuskatselmus oli torstaina 23. toukokuuta 2024. Korjausten hinnaksi tuli 67 000 euroa.
Nyt on käynnissä vesitornin sisäpuolella siivoukset ja sen jälkeen tulee pihan vuoro. Valmista on 19 ja 20. 6. 2024.

– Tämä on tuleville sukupolville tärkeä juttu korjata vesitorni. Kyllä tästä hyvä ja korjatun näköinen tulee. Se antaa toiveikkuutta eteenpäin. Vesitorni muistuttaa meitä naapurin läheisyydestä.

– Meillä kävi Sveitsistä vieraita ja käytin heitä katsomassa tätä. He ihmettelivät kovasti vesitornin vaurioita ja vielä käytin heitä Vainikkalassa katsomassa, miten lähellä Venäjän raja meitä on, Myötävirtaan puheenjohtaja Reijo Kiesi huomauttaa.

-Työtä on tehty paljon ja kiitokset kaikille lahjoittajille, avustajille ja talkoolaisille. Toivomme ihmisten löytävän meidät kesän eri tapahtumiin, Kiesi lisää.

– Miulle jäi paperisota vesitornin korjausurakasta. Laitoin erinäisen määrän avustusanomuksia ja aika paljon turhaankin. Varsinaiseen vesitornin remonttiin ja korjaukseen tuli hyvin harvalta taholta avustusta. Suurin antaja oli Museovirasto. Onhan Simolan vesitorni Museoviraston suojelema rakennus, kertoo Myötävirtaan sihteeri Anja Hytti-Oikkonen.

– Tämän kesän tapahtumiin on saatu useammalta taholta paremmin avustuksia. Meillä on monipuolisesti ohjelmaa tarjolla ja uskon katsojia ja kuuntelijoita riittävän.

– Mie olen aina valmis kertomaan rautatien valmistumisesta sekä Simolan pommituksista ja nyt vesitornin kunnostamisesta. Olen sanonut, että Simolan vesitornilla on meille paljon kerrottavaa, kun me vain pysähdymme kuuntelemaan sitä, Hytti-Oikkonen sanoo.

Uhreja ainakin 142

Simolan rautatieaseman pommitukset kesäkuussa 1944 ovat kansakunnan yhteisessä muistossa samalla tavalla kuin Elisenvaaran rautatieaseman pommitus sekä Helsingin pommitukset talvi- ja jatkosodassa.
Neuvostoliiton ilmavoimat pommittivat kolmeen otteeseen Lappeen Simolan rautatieasemaa sekä Etu-Simolan pysäkkiä. Pommituksessa kuoli ainakin 142 ihmistä, ehkä jopa 200, heistä noin puolet oli siviilejä ja loput sotilaita ja neuvostoliittolaisia sotavankeja. Haavoittuneita oli ainakin 150. Pommitukset liittyivät Kannaksella alkaneeseen suurhyökkäykseen, koska Simola oli tärkeä solmukohta suomalaisten sotilaskuljetuksille, ja Neuvostoliitto yritti katkaista junaliikenteen Kannakselle. Niinpä aseman tienoo oli täynnä sotilaita, kalustoa, evakoita, muita siviilejä ja sotavankeja. Junalastina oli myös ampumatarvikkeita rintamalle.
Ensimmäinen pommitusaalto liki sadan koneen voimin maanantai-iltana 19.6. oli tuhoisin, kuolonuhreja 101. Kaupan kellariin osunut pommi surmasi kerralla yli 40 sieltä turvaa hakenutta ihmistä.
Vihollinen ei onnistunut tavoitteessaan, ja rautatieliikenne saatiin hyökkäysten jälkeen pian kunnostettua.

Sodan muistomerkkinä

Nyt Simolan punatiilinen vesitorni seisoo sirpaleiden vaurioittamin kasvoin muistomerkkinä Suomen kohtalonpäivistä. Muuta käytännön virkaa sillä ei enää ole, sillä vesitorni palveli höyryvetureiden vesihuoltoa. Se kertoo 1930-luvun nuoren Suomen optimismista, kun tehtaita ja rautateitä rakennettiin. Ulkopuolella seinässä on pommituksista kertova muistolaatta, sekä teline kynttilöille.

Myötävirtaan-yhdistys osti vesitornin Senaatti-kiinteistöltä vuonna 2011. Kunnostusurakka on ollut pienelle yhdistykselle iso pala.
– Olen sanonut, että mie olen Simolan pommitusten viimeinen uhri, kertoo Anja Hytti-Oikkonen, vaikka ei itse pommituksia suoraan kokenutkaan.
Hän on aktiivi yhdistyksessä, ja lisäksi paikallishistorioitsija. Hytti-Oikkonen tarkoittaakin lausumallaan kahta asiaa. Hän on omistautunut paitsi pommitusten muistomerkkinä seisovan vesitornin säilyttämiseen jälkipolville, myös tapahtumaa koskevan yhteisen muiston säilyttämiseen. Tässä on keskeisenä hänen kirjoittamansa näytelmä noista kohtalonpäivistä. Näytelmä Punatähtinen taivas esitettiin vuonna 2004, pommitusten 60-vuotiskesänä.
-Kun kirjotin sitä, itkin, ja kun näyttelijät harjoittelivat, itkivät, ja sitten itkivät katsojat.
Aikanaan Karjalan ratojen pommitukset Simolassa ja Elisenvaarassa salattiin, koska tietojen pelättiin lisäävän levottomuutta ja tappiomielialaa kansalaisten keskuudessa. Tiedot levisivät vasta vähitellen sotien jälkeen. Pommituksista on kirjoitettu artikkeleita ja kirjoja.