Kauhajoki

Sotavuodet 1939-1945 Kauhajoella koettuna

Koko 1930-luvun loppupuoli valmistauduttiin Suomessa sellaiseen, jota kukaan ei halunnut. Vireä vapaaehtoinen maanpuolustustyökin suojeluskunnisssa ja Lotta Svärdissä tähtäsi rauhan turvaamiseen. Tilanne ajautui kuitenkin sellaiseksi, että loppuvuodesta 1939 alettiin linnoittaa Karjalan kannasta, ja siihen osallistui kauhajokelaisiakin. Marraskuun 26. päivänä Neuvostoliitto ampui kuuluisat Mainilan laukaukset. Kuun viimeisenä päivänä naapuri aloitti sotatoimet Suomea vastaan.

Voimakkaassa maatalouspitäjässä Kauhajoella oli paljon hevosia, joita tarvittiin tykkien vetämisessä. Niinpä miesten vapaaehtoinen maanpuolustustyö 1930-luvulla keskittyi tykistösuojeluskuntaan. Kun Kauhajoen reserviläisistä oli sotaa edeltäneenä aikana saanut noin puolet tykistökoulutuksen, taisteli valtaosa kauhajokelaisista talvisotansa Kauhajoen patteristossa (1/KTR 8). Tämän joukko-osaston taistelupaikkoja olivat Kiviniemi ja Vuosalmi. Karjalan kannaksen lisäksi kauhajokelaisia taisteli muillakin rintamalohkoilla eri joukko-osastoissa.
Sota loi oman leimansa myös kotirintamaan. Kauhajoella erityisen leiman muodosti se, että eduskunta toimi Kauhajoella 1.12.1939-12.2.1940, joten majoitukseen, muonitukseen ja vartiointiin tarvittiin omat tekijänsä. Tehtävissä toimivat lotat, vanhemmat miehet ja sotilaspojat. Paikallista työvoimaa sodan loppuvaiheeessa tarvitsi myös Viipurin sotasairaala, joka siirtyi Kauhajoelle. Mainittakoon myös, että Kauhajoella toimi Ammuslataamo 42. Kansanopistolle muutti Viipurista Karjalan Pukutehdas, jossa ommeltiin sotilasvaatteita. Vanikkaa ja limppuja rintamalle leivottiin kodeissa, sitä varten perustetuissa erillisissä leipomoissa sekä kahviloissa. Kotitaloudet pitivät sotilaita lämpimissä käsineissä ja sukissa sekä huolehtivat suurelta osin elintarvikehuollosta.

Kun talvisota maaliskuun 13. päivänä 1940 päättyi, kauhajokelaisista taistelijoista oli kaatunut tai kadonnut 47.

Sotatoimet käynnistyivät taas, kun Neuvostoliitto 25.6.1941 pommitti useita Suomen paikkakuntia. Näin alkaneessa jatkosodassa kauhajokelaisista suurin osa taisteli tykistössä joukko-osastoina Kauhajoen (1/KTR 10), Ilmajoen, Kurikan ja Rauman patteristot. Kauhajokelaisista jalkaväkimiehistä valtaosa taisteli JR 58 :ssa, jonka ensimmäinen pataljoona perustettiin Kauhajoella. Kauhajoen patteristo ja JR 58 aloittivat taistelunsa Kiteellä, jossa ensimmäisen hyökkäyksen aikana 10.-11.7.1941 menehtyi runsaasti Kauhajoen ja naapurikuntien miehiä. Muita Kauhajoella perustettuja joukkoja olivat Raskas ja Kevyt Kranaatinheitinkomppania (KrhK/JR 58), 19. Erillinen Autokomppania ja Valonmittauspatteri. Lisäksi kauhajokelaisia taisteli mm. Hämeen Ratsurykmentissä, useissa jalkaväkirykmenteissä ja Petsamon Erillisosastossa sekä tietenkin meri- ja ilmavoimissa.

Kotirintaman työpanosta tarvittiin myös jatkosodan aikana. Naisten, lasten ja vanhusten harteille jäivät maa- ja metsätaloustyöt. Kauhajoelle perustettiin Sotasairaala 12., joka vastasi rintamalla haavoittuneiden jatkohoidosta ja kuntoutuksesta. Sairaala sijoittui Kauhajoella kahdeksaan kohteeseen (mm. kotitalousopisto, kunnansairaala, yhteislyseo, maamieskoulu, kansanopisto, kunnalliskoti, kirkonkylän kansakoulu) ja lisäksi yksi osasto Kurikassa.
Kauhajoelle sijoittui myös puolustustarviketeollisuutta. Pajulahti Oy:n tiloissa naiset valmistivat mm. ilmatorjunta-ammusten kärkiä, kaasunaamarien suodatinkoteloita, kranaattien avaimia, savukranaattien kuoria ja kompassien runkoja. Kuivaaja Oy Jyvän tiloissa miehet korjasivat lentokoneiden moottoreita. Karvian Saha valmisti lumiaitoja, ja kotitaloudet olkisia tossuja Pohjois-Suomessa taisteleville saksalaisille sotilaille. Naiset leipoivat rintamalle leipää mm. Koiviston korpputehtaalla. Kotirintaman turvallisuudesta vastasivat talvisodan tapaan lähinnä suojeluskunnan sotilaspojat.
Saksan ja Suomen välinen sota alkoi 15.9.1944. Saksalaisten tavoitteena oli poistua Pohjois-Suomesta ilman häiriöitä, eikä Suomellakaan ollut halua aktiiviseen sodankäyntiin, mutta Neuvostoliiton asettaessa Suomelle tiukkoja aikarajoja saksalaisten poistumiseksi ei välikohtauksilta voitu välttyä.

Jatko- ja Lapin sodan hinta oli Suomelle kallis, niin myös Kauhajoelle. Kauhajokelaisista taistelijoista kaatui ja katosi 326. Kaikkein kovin kohtalo oli karjalaisilla, jotka joutuivat toistamiseen jättämään kotiseutunsa.