Hautamäki Juho Eino, s.08.10.1909
Joukko-osasto: 6. JR 11 ”Ässä-rykmentti” (4. Divisioona)
Jäi kentälle 23.12.1939 ( Työppölä / Kuolemajärvi)
Suomalaiset sotilaat lupasivat sodan aikana toisilleen, että kaveria ei jätetä. Moni kaatunut kuitenkin jäi kentälle, varsinkin talvisodan 1939 vastahyökkäyksen ja kesän 1944 vetäytymistaistelujen aikana. Yksi tällainen sankarivainaja on myös stm Juho Eino Hautamäki
Juhon ruumis jouduttiin jättämään Kuolemajärven Työppölän taistelukentälle 23.12.1939
Juhon tarina
Juho oli syntynyt Kuortaneella 1909 ja hän suoritti varusmiespalveluksensa Suomen Valkoisessa Kaartissa Helsingissä. Siellä ollessaan on tullut pääkaupunkiseutu hänelle tutuksi. Juho hakeutui töihin Helsingin satamaan. Ahtaajan pesti Helsingissä on tuonut toimeentulon 1939 varmemmin kuin maataloustyöt Kuortaneella. Maailmanrauhan järkkyessä ja sodan uhatessa myös Suomea annettiin kutsu reserviläisille ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Juho sai 12.10.1939 käskykortin Helsingin poliisilta.
Juhon sijoitukseksi tuli 6. komppania, Jalkaväkirykmentti 11 eli ns. ”Ässärykmentti” joka oli helsinkiläisistä Sörnäisten ja Kallion kaupunginosien reserviläisistä koottu rykmentti. Rykmentti kuului II-armeijakunnan 4. divisioonaan.
Vahvennetun 4. divisioonan tehtävänä oli talvisodan alkaessa pysäyttää neuvostojoukkojen hyökkäys Karjalan-kannaksella pääaseman eteläisessä osassa noin 25 kilometriä leveällä lohkolla.
II pataljoonan, johon Juho kuului, tehtävänä oli puolustaa Kuolemajärven lohkoa. Juhon tehtäväksi tuli toimia 6. komppanian päällikön kapt. Bros Sunialan taistelulähettinä.
19. joulukuuta 1939 aloitti puna-armeija laajemman hyökkäyksen länsi-Kannaksella.
Viiden vuorokauden puolustustaistelu pääasemassa oli ankaraa, vihollinen ampui tykistöllään ja heittimillään vuorokauden ympäri yrittäen läpimurtoa.
Käytyjen torjuntataisteluiden aikana esikunnissa suunniteltiin surullisen kuuluisa laaja vastahyökkäys joka aloitettiin joulun aaton aattona 23.12.1939.
Edellisen yön lukuisat tiedustelupartiot eivät päässeet tavoitteisiinsa, eivätkä myöskään saaneet vastassa olevasta vihollisesta oikeastaan minkäänlaista kuvaa. Jokainen tiedusteluyritys päättyi konetuliaseiden tulen takia ennen aikojaan. Siitä huolimatta 23.12 päivän hyökkäys päätettiin toteutettaa.
Divisioonan esikunta oli muodostanut hyökkäystä varten kaksi erillistä hyökkäysosastoa, joiden tehtävänä oli yhdessä naapuri joukkojen kanssa edetä katkaisemaan neuvostojoukkojen huoltotie Uudeltakirkolta – Summaan.
Seuraavassa otteita yksiköiden taistelukertomuksista jossa Juho taisteli:
”Aamulla klo 6.30 olivat joukot hyökkäyslähtölinjalla Makkarakukkulalla.
Klo 7.12 alkoi hurja hyökkäys jonka tavoite oli Seppälän aukean koilisreunan metsäsaareke. Komppania saavutti tavoitemetsikön vaikka vihollinen aloitti metsäsaarekkeeseen tykistön suorasuuntaustulen jota se lisäksi tuki 8:n hyökkäysvaunun konekivääri- ja vaunutykkitulella.
Oma kranaatinheitinosasto sai tuettua hyökkäystä alkuvaiheessa mutta kun langallinen viestiyhteys loppui joutuivat omat joukot hyökkäämään ilman minkäänlaista tulitukea.
Kaksi vaunua saatiin kuitenkin tuhottua viholliselta vallatulla tykillä mutta jäljellejääneet vaunut aiheuttivat konekivääreillään suuret tappiot ja joukko alkoi hajota. Lisäksi vihollinen suoritti samaan aikaan vastahyökkäyksen komppanioitten saumakohtaan jolloin oma hyökkäys tyrehtyi lopullisesti ja joukkojen oli peräännyttävä.
Jäljelle jäänyt joukko perääntyi sekasortoisessa järjestyksessä lähtötasalle klo 14
Kaatuneet ja haavoittuneet jätettiin kentälle.”
Kello 13 on Juho taistelulähettinä vielä vienyt viestiä taakse pataljoonaan ja sen jälkeen palannut kärjen tasalle komppanian päällikön viereen uutta tehtävää varten. Juho seurasi taistelulähetin velvollisuudessa päällikköään loppuun asti. Kapteeni ja hänen henkilökohtainen taistelulähettinsä löydettiin vierekkäisistä painanteista Työppölän kylän reunasta vuonna 2013.
Juho Hautamäen maalliset jäännökset haudattiin Kuortaneella, kauniissa kevät säässä 6.5.2017 sankarihaudan lepoon. Omaisten kannalta on nyt yksi tie kuljettu loppuun, on saatu varma tieto kadonneen kohtalosta ja jäänteet on haudattu Kuortaneen sankarihautaan.
Juhlallinen tapahtuma Kuortaneen kirkkopihalla oli kaikille osallistujille mieleenpainuva. Kuortaneen seurakuntamestari Mika Viitanen toimi tapahtuman järjestelijänä. Läheisten läsnäollessa hautaan siunaamisen toimitti reserviläisasussa kirkkoherra Vesa Rasta. Paikalla oli Kuortaneen reserviläiset yhdessä reserviupseerien kanssa asettamassa lippu-ja kunniavartiota. Sekä kaksi vapaaehtoista varusmiestä Kainuun Prikaatista, jotka peittivät Juhon maalliset jäänteet kirkkomaahan.
Epäonnisen vastahyökkäyksen suomalaistappiot ovat kokonaisuudessaan 361 kaatunutta, 777 haavoittunutta ja 190 kadonnutta. Sekava hyökkäysyritys saa sotilaiden suussa lempinimen hölmön tölväys.
Sodassa kaatuneiden etsintä ja palautus kotimaihinsa perustuu Suomen ja Venäjän vuonna 1992 solmimaan valtiosopimukseen Sopimuksessa määritellään tarkkaan, millä edellytyksissä etsintätöitä saa tehdä ja vainajien jäännöksiä siirtää kotimaihinsa. Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen tekemä sotavainajatyö käsittää neljä vaihetta: kentälle jääneiden etsinnän, kotiuttamisen, mahdollisen tunnistamisen ja hautaan siunaamisen.
Sotapäiväkirjat, taistelukertomukset, asetoverien kertomukset ja muut aikalaishavainnot ovat tärkeitä lähteitä etsintöihin ryhdyttäessä. 1990-luvun aktiivisimpien vuosien jälkeen etsintöjä on viime vuosina tehty aiempaa valikoidummin ja vähäisemmin voimin. Kaikki todennäköisinä pidetyt vihjeet pyritään kuitenkin tarkistamaan. Yhä useammin suomalaissotilaiden jäänteet ovat löytyneet venäläisten suorittamissa etsinnöissä. Kannakselta ja Laatokan Karjalasta löytyneet jäänteet kootaan kesäisin Viipuriin Pietari Paavalin kirkon suojiin, missä ne on vuosittain syksyllä laitettu arkkuihin ja arvokkaan muistotilaisuuden saattelemana kuljetettu Helsinkiin DNA-tutkimukseen.
Jäänteiden tunnistaminen on mahdollista vain, jos niiden yhteydestä löytyy esineistöä, jonka perusteella tunnistamiseen voidaan ryhtyä. Parhaassa tapauksessa tällainen tunniste on vainajalle kuulunut tuntolevy. Vainajan DNA-näytettä verrataan joltain tämän äidin sukuhaaran naispuoliselta sukulaiselta saatavaan näytteeseen. Prosessi on pitkä ja voi viedä viisikin vuotta ennekuin 100% varmuus vainajan henkilöllisyydestä on saatu.
Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen mukaan kentälle jääneiden suomalaisten sotilaiden jäänteiden etsinnöissä on vuosina 1992-2013 löydetty ja palautettu Suomeen haudattaviksi noin 1150 sotilaan jäänteet.
kirjoittanut
Raimo Kallioniemi