LAPUALAISET MIEHET TAISTELIVAT TALVI- JA JATKOSODASSA 1939 -1945 KOKO RINTAMAN PITUUDELLA
Yrjö Vasama on todennut ” Minulla oli kunnia olla mukana lapualaisten soturien joukossa viime sotamme alkuvaiheessa ev Matti Laurilan kunniakkaassa rykmentissä ( JR 23 ). Haluan näin tervehtiä ja kiittää sen aikaisia palvelustovereitani toiminnastanne vaikeissa taistelutehtävissä tiellämme Kiteeltä Otsoisten niemeen Laatokalle ja sitten Valkeasaaressa, Vaskisavotassa ja Metsäpirtissä.
Sillä tiellä – Talvisodan Taipaleen taistelujen jälkeen – punnittiin taas miesten henkinen ja fyysinen kunto. Se kesti pitkien taisteluvuosiemme loppuun asti. Siinä ilmeni eteläpohjalainen periksiantamattomuuden vuosisatainen perinne.”
Kun reserviläiset kutsuttiin syksyllä 1939 ylimääräisiin kertausharjoituksiin, kuljetettiin osa lapualaisista Seinäjoen kautta Ilmajoelle ja sijoitettiin siellä 5. Kenttätäydennyspataljoonaan. Komppanian päällikkönä oli ltn Salmi ja joukkueenjohtajina vänrikit Olli Syväri, Oiva Koskela ja Pentti Saari sekä kornetti Pentti Kankaanpää. Lapualaisten lisäksi komppaniaan kuului joukkueen verran kuortanelaisia ja muutamia miehiä Töysästä ja Jalasjärveltä. Komppania majoitettiin Ilmajoen kansanopistolle.
Sodan sytyttyä pataljoona kuljetettiin 6.12. sotatoimialueelle ensin rautateitse Joensuuhun ja sieltä linja-autoilla Ilomantsiin, jonne saavuttiin 7.12. illalla. Komppania majoitettiin Meskavaaran kylän taloihin.
Suomussalmen taisteluihin osallistui 9.K/JR 64 sekä konekiväärikomppania, jossa oli lapualaisia miehiä.
Talvisodan alussa muodostettiin täydennyspataljoonista JR 41, joka lähetettiin itärintamalle ev Talvelan alaisuuteen. Rykmentin 2.K oli koottu pääasiassa lapualaisista miehistä. Rauhantulon hetkellä komppania oli linjassa Ilomantsin Oinassalmella.
Jatkosodan aikana oli 7.D:n erillisessä polkupyöräkomppaniassa eteläpohjalaisia 1920 syntyneitä miehiä. Komppanian vahvuus oli 220 miestä, joista lapualaisia vajaat 30. Koulutus tapahtui pääasiassa Enon Uimaharjussa ja Ilomantsissa. Komppanian sai peitenimen ”Pinna”. Pinnan sotataival alkoi Tohmajärveltä kohti Sortavalaa ja jatkui Sortavalan valtauksen jälkeen kohti Aunuksen karjalaa. Pinnan liikkuvuus oli polkupyörien ansiosta hyvä. Se heitettiin aina sinne missä tarvittiin nopeasti apua.
Pinna eteni kärkenä Äänisen rantatietä kohti Syväriä. Kaksi viikkoa kestäneiden taisteluiden aikana kaatui 2700 – 3000 venäläistä ja satoja suomalaisia. Taistelut kuluttivat Pinnaa kovasti, lisäksi pakkasta oli 30 – 40 astetta ja korsuja ei ollut.
Pieni oli Pinna myös uuden vuoden päivän iltana 1942, kun tuli käsky siirtyä taakse reserviin. Vahvuus oli 2 ups, 2 au ja 6 jääk, joista kaksi oli lapualaista. Lapualaisista kaatui yksi kolmasosa, loput haavoittuivat.
Keväällä 1941 elettiin Suomessa suuressa jännityksessä ja epävarmuudessa. Euroopan suurvallat varustautuivat ja Baltian maiden kohtalo arvelutti. Kun näissä oloissa alettiin koota vapaaehtoisjoukkoa Saksaan saamaan erikoiskoulutusta, löytyi Lapualta asiasta kiinnostuneita nuoria miehiä, jotka olivat valmiita lähtemään. Matkaan lähti lopulta toistakymmentä miestä ml. myöhemmin täydennyksenä saapuneet. Vahvana vaikuttimena oli jääkärihenki, maamme vapaus ja annos nuorta seikkailumieltä. Osa miehistä joutui Wiking-divisioonaan ja oli alusta alkaen mukana Ukrainan sotatoimissa. Osaa koulutettiin vapaaehtoispataljoonassa Saksassa. Kahden vuoden sitoutumisajan päätyttyä tämä joukko taisteli vielä Suomen rintamilla sodan loppuun asti.
Matrikkeleista löytyy vielä runsaasti lisää taistelupaikkoja ja joukkoja, joissa lapualaiset ovat taistelleet.
Everstiluutnantti evp Heikki Rintanen
