
Jalasjärven sankaripatsas (Äiti ja poika) on paljastettu 1953. Tekijät: Viljo Savikurki ja Elias Ilkka
Jalasjärven Veteraanit ja Lotat
Jalasjärven sankarivainajien muistopatsaassa lukee ”Pro Patria – Isänmaan puolesta”. Sodan vuosina 1939-45 tämä ajatus oli piirtynyt jalasjärveläisten miesten ja naisten tietoisuuteen yhtä lujasti, kuin se nyt lukee kirjoitettuna muistopaaden graniittiin. ”Isänmaan puolesta” muuttui todeksi viimeistään 1939 syksyllä, kun varautuminen uhkaavaan sotaan alkoi.
Talvisodan 8. Divisioonaan kuuluneen eteläpohjalaisen JR23:n esikunta ja esikuntakomppania (1+12+169) perustettiin Seinäjoella Jalasjärven reserviläisistä ja lisäksi kranaatinheitinkomppania (83) koottiin Jalasjärven miehistä. Rykmentin komentajana toimi everstiluutnantti Matti Laurila.
Lokakuun 18. päivänä rykmentti sai käskyn siirtyä Kannakselle, jossa se majoittui Räisälän seudulle kouluttautumaan ja tekemään linnoitustöitä. Joulukuun 6. päivänä tuli käsky siirtyä Taipaleen alueelle, jossa tärkeimmiksi puolustusalueiksi muodostuivat Kirvesmäen, Terenttilän ja Linnakankaan lohkot.
Varsinaisessa rintamavastuussa rykmentti oli joulukuun 17. päivästä lyhyitä lepojaksoja lukuun ottamatta helmikuun 5. päivään saakka. Rykmentti taisteli seuraavaksi Taipaleen suurhyökkäyksen torjunnassa 11.-19. helmikuuta ja taas lyhyen levon jälkeen se siirrettiin 28.2. Äyräpään Vuosalmelle, jossa se taisteli sodan loppuun 13.3. saakka. Taipaleenjoen ja Vuosalmen taistelut olivat talvisodan raskaimpia ja miestappiot varsinkin kiväärikomppanioissa suuret.
Talvisodassa pienempiä määriä ja myös yksittäisiä jalasjärveläisiä sotilaita, erityisesti varusmiehiä taisteli pitkin rintamaa useissa joukko-osastoissa. Tällaisia olivat esimerkiksi JR41 Ilomantsissa, Jääkäripataljoona 4 Laatokan koillispuolella, JR 65 Kuhmossa, JR 7 ja -13 Summassa, JR 24 Kiviniemessä, JR 6 Kollaalla, ErP 7 Sallassa ja KTR 3 Viipurissa.
Jatkosota ja JR 58 Kiteen taistelussa
Uuden sodan uhatessa perustettiin kesäkuussa -41 Etelä-Pohjanmaalla 19.Divisioona, jonka komentajana toimi eversti Hannu Esa Hannuksela. Divisioonassa oli kolme rykmenttiä JR 16/Laurila, JR 37/Salmio ja JR 58/Juva Näistä viimeksi mainittu perustettiin Suupohjan kuntien alueella ja sen esikunta, pioneerijoukkue, viestijoukkue, jääkärijoukkue, kolonna ja koko III pataljoona Jalasjärvellä.
Yöllinen marssi Kurikan asemalle, siitä 26.6. pitkä junakuljetus Punkasalmen ja Putikon asemille ja edelleen 125 km jalkamarssi Kiteen Lautakkojärvelle koettelivat kesäkuumalla marssijoita. Kiteelle saavuttiin väsyneinä heinäkuun alkupäivinä. Kokemukset sodan luonteesta olivat silloin vielä vähäiset. Talvisodan käyneitä miehiä oli joukossa mukana, mutta osa oli täysin sotaa kokemattomia. Myös talvisodan puolustustaisteluihin osallistuneille miehille hyökkäyssodan tilanne oli uusi. Samoin voidaan todeta myös koko 19.D:n johdon osalta. Hyökkäyksen alkaessa tiedustelutietoja vihollisesta oli niukasti ja Kiteeläisten tietoja ei osattu hyödyntää. Vastassa oli vihollisen tuntematon yksikkö ja betonilla vahvasti linnoitettu asema peitteisessä maastossa.
Pataljoonan komentaja kapteeni Louhia järjesti jalasjärveläiset hyökkäysryhmitykseen 10.7. kärkipataljoonana edenneen I pataljoonan perään. Kun hyökkäyskäsky ”KARMA saapuu” tuli, niin hyökkäyksen alettua klo 20.00, alkoi joukoille ja johtajille pian selvitä tilanteen vakavuus. Edessä oli voimakas, kokonaisuutena divisioonan vahvuinen vihollinen ja sillä tukenaan voimakas tykistö. Heti JR 58 hyökkäyksen alettua sitä torjuvan vihollisen tykistön sulkutuli osui hyökkäysryhmitykseen asettuneen jalasjärveläispataljoonan päälle ja kaatuneita ja haavoittuneita tuli hetkessä kymmeniä. Oma kevyt tykistö ei pystynyt vaikuttamaan vahvoihin linnoitteisiin mitenkään ja hyökkäystä piti viedä miesvoimin eteenpäin. Aamuun mennessä oli Jalasjärven pataljoonasta kaatunut 62 miestä ja haavoittunut toistasataa. Haavoittuneiden ja kaatuneiden virta Kiteen kirkolle oli lähes loputon.
Hyökkäysvaihe oli raskas koko divisioonalle, joka menetti puolet vahvuudestaan hieman yli kuukauden aikana. Hyökkäys pysäytettiin 17. elokuuta Rautalahteen, josta vihollinen irtautui laivoilla jättäen koko kalustonsa jälkeensä.
JR 58 sai vähän hengähtää, kun se siirrettiin Rautalahdesta Kannakselle ja sota siirtyi asemasotavaiheeseen. Rykmentin tehtävänä oli nyt puolustaa Valkeasaaresta Suomenlahteen olevaa lohkoa. Sotaonni ei kohdellut hyvin tätä eversti Juvan rykmenttiä vieläkään, sillä asemasotavaiheen päätyttyä se joutui kesän -44 suurhyökkäyksessä lähes vihollisen painopisteessä puolustamaan vastuualuettaan ja viivyttämään taistellen Viipurinlahdelle saakka.
10. Divisioonan komentaja eversti Savonjousi lausui silloin päiväkäskyssään: ”Tämän raskaan vaiheen aikana on eversti Juvan rykmentti horjumatta täyttänyt tehtävänsä Rajajoelta Viipurin porteille. Lakkaamatta torjuen ylivoimaisen vihollisen hyökkäyksiä se on raskaita tappioita kärsineenäkin säilyttänyt ryhtinsä ja usein viimeisenä vetäytynyt seuraavalle viivytysasemalle”
19. Prikaati Metsäpirtissä JR 23:n jäljillä
Hannukselan 19.Divisioonan lakkauttamisen jälkeen JR 16:sta ja myös JR 37:n osista perustettiin uusi joukko-osasto 16. Prikaati, joka myöhemmin nimettiin 19.Prikaatiksi. Myös JR 58:aa nuorennettiin Kitee-vaiheen jälkeen ja osa jalasjärveläisistäkin sotilaista siirrettiin perustettuun prikaatiin. Täydennysmiehinä tuli Jalasjärveltä ja muualtakin Etelä-Pohjanmaalta uusia sotilaita täyttämään prikaatia määrävahvuuteen. Myös 19. Prikaati oli siten eteläpohjalainen joukko-osasto. Komentajaksi oli määrätty eversti Lauri Maskula.
Voi sanoa, että sotaonni tällä kertaa suosi näitä siirrettyjä sotilaita, koska tuleva suurhyökkäys ei kohdannut täydellä voimallaan tätä Laatokan rannassa puolustavaa joukkoa. 19.Prikaati irtautui asemistaan vasta, kun suurhyökkäyksen kärki oli jo edennyt pitkälle kohti Viipuria ja selvä saarrostusuhkakin oli olemassa. 18.6. mennessä prikaati oli kokonaisuudessaan Taipaleenjoen takana, jonka jälkeen pioneerit räjäyttivät sillan. Nyt prikaatin joukot puolustivat jälleen talvisodasta tuttuja paikkoja mm. Koukunniemessä, Kirvesmäessä ja Terenttilässä ja pitivät tykistön tukemina vihollisen virran toisella puolella sodan loppuun.
19. Prikaatin IV pataljoona alistettiin suurhyökkäyksen alussa 15.D:lle ja se joutui kokemaan sodan kovimmillaan Vuosalmen taisteluissa.
Välirauhan tultua voimaan 19.Prikaati, josta vanhin ikäluokka oli samalla kotiutettu, siirrettiin Putikon asemalta Ouluun ja siitä edelleen Kemiin, alkavaa Lapin sotaa silmällä pitäen. Siitä miehet kuitenkin kotiutettiin asevelvollisia lukuun ottamatta.
Muissa joukko-osastoissa ja Lapin sodassa
Edellä käsiteltyjen lisäksi jalasjärveläisiä sotilaita taisteli myös esim. JR 4:ssä ja monissa muissa joukko-osastoissa pitkin rajaa. Tykistössä palveli vain yksittäisiä miehiä. Jalasjärvi oli pääosin jalkaväkipitäjä. Lähinnä upseeristoa ja nuorimpia ikäluokkia komennettiin vielä Lapin sotaan, joka kesti syyskuun puolivälistä 1944 huhtikuun 27. päivään 1945.
Jalasjärven sankarihautausmaa on yksi suurimmista
Jalasjärvisiä sotilaita kaatui talvi- jatkosodassa yhteensä 444 miestä. Luku on suurimpien joukossa kaikkiin silloisiin kuntiin verrattuna. Oikeastaan vain muutamassa karjalaispitäjässä ja maan suurimmissa kaupungeissa luvut ovat korkeampia. Jalasjärven väestömäärä oli sodan aikana yli 14 000 ja sotilaat taistelivat suurimmaksi osaksi jalkaväessä, joka selittää suuren uhriluvun.
Kotirintama ja Lotat auttoivat kestämään pitkän sodan

Jalasjärvellä pystytettyjen JR 58:n ja Kiteen taistelun muistomerkkien lisäksi pystyttivät JR 58 perustamiskuntien ja Kiteen maanpuolustusjärjestöt kuvan muistomerkin JR 58:lle Kiteen Mustalammelle 2017
Kotirintaman töiden ja tehtävien mahdollisimman hyvä sujuminen sodan kuluessa piti yhteiskunnan toiminnassa. Kaikki työt olivat pääasiassa naisten, alaikäisten lasten ja vanhusten vastuulla. Voi sanoa, että kotirintama ponnisteli äärimmillään, mutta se kesti.
Lotta Svärdin osasto oli aloittanut toimintansa Jalasjärvellä jo 1919. Edellisvuonna oli jo järjestetty naisille lääkintäkurssi Jalasjärvelle perustetun Tasavallan Vartioston tarpeita varten. Lopulliset muotonsa toiminta sai 1931-33, jolloin lottia oli toiminnassa mukana 164. Tästä määrä kasvoi niin, että Talvi- ja Jatkosodan aikana oli paikallisosaston lisäksi kyläosasto jokaisessa Jalasjärven kylässä ja jäseniä kaikkiaan 635.
Kannaksen linnoitustyöt kesällä vaativat paljon työvoimaa ja Jalasjärvenkin lottia oli siellä 53 muonitustehtävissä työkomennuksella. Jalasjärven Lotat osallistuivat samoin jo sodanajan joukko-osastojen perustamisessa muonituksen järjestelyihin ja toimistotehtäviin.
Jalasjärven lotilla oli sodan alettua heti myös valmius liittyä maakunnallisiin tehtäviin. Heistä oli 286 komennettuna paikallisosaston ulkopuolelle. Lääkintälotat avustivat Seinäjoen, Vaasan, Kristiinankaupungin ja Kauhajoen sotasairaaloiden lääkintähuollossa. Myös rintamalottina palveli merkittävä määrä Jalasjärven lottaosaston jäseniä. Siirtoväen vastaanotto ja muonitus sekä kaatuneiden vastaanotto oli myös hoidettava muun ohella. Talojen uunit olivat Jalasjärvelläkin kovassa käytössä, kun rintamalle leivottiin leipiä. Yksin talvisodan aikana Etelä-Pohjanmaan Lottapiirissä leivottiin elintarvikekeskusvarikolle 1 066 266 kiloa sotilasleipää.
Antti Tukeva
Jalasjärvi
Lähteet:
Jalasjärven Veteraanit. Matrikkeli 1987. Jalasjärven Sotaveteraanit ry.
Kutsui ääni Isänmaan. Jalkaväkirykmentti 58 1941-1944.
JR 58 Asevelitoimikunta 1982 ja 2017 (näk.painos)
Eteläpohjalaisia taisteluissa 2. Sampo Ahto, Veikko Pirilä 1989
Lottien työn muisto elää. Suupohjan Lottaperinneyhdistys ry