Kuva: Juha Rinnekari

Isossakyrössä pidettiin 13.7.2023 Kyrön karhun -patsaan 100-vuotisjuhlat. Samassa yhteydessä muisteltiin isokyröläisten kokemaa veristä Kuivalaisen kukkulan taistelua. Samalla paljastettiin Kaatuneiden Muistosäätiön ja Isonkyrön seurakunnan lahjoittamat sankarihautausmaan tietotaulut sekä paljastettiin vielä sankarivainajien Kitinojan ja Vatilon metallilaatat.

Kunnioitettu sotiemme veteraani Sinikka Romu, arvoisa juhlayleisö, hyvät naiset ja herrat!

Kiitos Sinikka, että olette päässyt tänne tänään. Olette Pohjanmaan viimeisiä henkilöitä, joka on nähnyt ja kokenut mitä sota on, ollessanne työvelvollisena Karjalan Kannaksella. Arvostamme läsnäoloanne!

Haluan myös erityisen lämpimästi toivottaa tervetulleiksi tänne sankarihautausmaalle Heikki Sakari Kitinojan sekä Eino Matias Vaitilon omaiset. Näiden sankarivainajien muistolaatat tullaan paljastamaan heidän hautapaikoilleen tässä tilaisuudessa. Molemmat silloin nuoret sotilaat jäivät kovien sekä puolustus- että hyökkäystaisteluiden johdosta kentälle ilman mahdollisuutta taistelutovereiden löytää ja auttaa heitä ja lopulta saattaa silloin kotikunnan sankarihautausmaalle. Näitä Heikin ja Einon kaltaisia nuoria sotilaita jäi taistelukentälle noin 10 000. Uskon, että tämä tilaisuus on teille heidän läheiset mieliinpainuva. Kun sain lukea näiden silloin nuorten miesten kirjeitä kotiväelle, niin lähetän terveiset mielessäni myös  Heikin ja Einon edesmenneille  äidille ja isälle. Vaikka nämä sankarivainajat eivät koskaan palanneet kotiovesta sisään kuten, heidän vanhempansa kirjeissään  odottivat ja toivoivat viimeiseen saakka, he ovat nyt palanneet Isoonkyröön arvokkaimmalle paikalle mikä Kyrööstä löytyy.

Hyvät naiset ja herrat! Kiitos, että olette täällä näin monilukuisesti! Se osoittaa tämän tilaisuuden merkityksen meille kaikille! 

Ennen kuin kerron tilaisuutemme Karhu- patsaan julkistamistilaisuudesta sadan vuoden takaa, haluan lyhyesti todeta miksi olemme juuri tänään 13.heinäkuuta täällä ja miksi myös laskemme seppeleen sen tapahtuman muistolle. Meillä on toinenkin aihe muistaa Isokyröläistä jatkosodan historiaa. Tänään tasan 82 vuotta sitten 13.heinäkuuta 1941 Kyrönmaan pataljoona eteni jatkosodan taisteluissa Sortavalaan johtavan tien vartta. Vaikka jatkosodan historian alkukuukausista voisi tulla mieleen suomalaisten nopea eteneminen kohti vanhaa rajaa, se ei sitä ollut joka päivä. Siitä on tällä sankarihautausmaalla raskas muisto. Se on Kuivalaisen kukkulan taistelut Kiteen itäpuolella kohti Laatokan Karjalaa kesältä 1941. Kuivalaisen kukkulaa pyrittiin valloittamaan usealla pohjalaisten hyökkäyksellä. Taistelut olivat raskaita  sekä etenevälle joukolle, että puolustajille. Hyökkäysten lopputulos oli 49 kaatunutta ja 115 haavoittunutta pohjalaista. Nämä sankarivainajat ja haavoittuneet omalla raskaalla panoksellaan kuitenkin mahdollistivat 19. divisioonan onnistuneen etenemisen syvälle vihollisen linjoihin ja näin auttoivat koko Laatokan -Karjalan joukkojen etenemistä.

Arvoisat muistojuhlaan osallistujat!

Takanani olevan Karhu- patsaan julkistamistilaisuus pidettiin tällä paikalla 27. kesäkuuta 1923. Valokuvien perusteella sää oli kesäisen kaunis, niin kuin tänäänkin. Paikalla oli myös silloin runsaslukuinen juhlayleisö. Patsaan paikka valikoitu luontevasti juuri tähän, sillä tälle paikalle oli siunattu vuoden 1918 vapaussodan 19 Isokyröläistä sankarivainajaa. Tämän vuoksi patsaan ja koko hautausmaan ympärillä oli silloin julkistamistilaisuudessa suojeluskuntien kunniavartiot. Kun katson alkuperäisiä kuvia tilaisuudesta, niin väistämättä tulee mieleen, ettei kukaan osallistujista voinut kuvitella saattavansa tälle samalle  sankarihautausmaalle talvisodassa 82 ja jatkosodassa 134 kaatunutta isää, veljeä, poikaa tai lähisukulaista. 

Ennen varsinaista patsaan julkistamista, suojeluskuntapiiri piti asianmukaisen kilpailun muistomerkistä. Tiedon mukaan kilpailun voittanut ehdotus ei kelvannut Kyröläisille, vaan he teettivät omansa. Tämä muistomerkki on arkkitehti Matti Visannin suunnittelema harmaagraniittinen veistos, jonka virallinen nimi on Kyröön Karhu. Karhun korkeus on 75 senttiä. Karhu on asetettu 355 senttiä korkean ja 235 senttiä leveän graniittijalustan päälle. Jalustan alaosassa on suorakulmainen laatta, jonka päällä on kaksi nelikulmaa ylöspäin kapenevaa pilaria, joiden päälle on asetettu pilareita leveämpi, suorakulmainen, alapuolelta kapeneva ja ylhäältä tasainen kivi. Sen päällä on karhu- veistos. Pilareissa lukee lisäksi teksti: ” Siunattu muisto sankarien, voittivat maalle vapauden”.  Miksi juuri Karhu- veistos? Se selviää silloisen patsaan luovutuspuheen pitäneen Eino Kontsaksen tekstistä. Otan lainauksen lehden artikkelista: Kontsas selosti karhun symbolin tulevan vanhasta Kyrön sinetistä, jossa on karhu kuvattuna. Sillä Kyrön miehet vahvistivat nuijasodan aikoina Kaarle Herttualle tekemänsä kirjelmänsäkin. Tämä huomioon ottaen, on patsaan aihe erittäin sopiva, oli Kontsas todennut.

Eino Kontsaksen jälkeen seurakunnan puolesta patsaan vastaanottopuheen  piti rovasti N.E.Vainio. Luen otteita hänen puheestaan, koska hänen sadan vuoden takaiset sanansa ovat mielestäni yhteensopivia Suomen tämänhetkiseen tilanteeseen. Rovasti Vainio toteaa, että on vakuuttunut sankaripatsaan saavan aina ansaittua huomiota osakseen niin kauan kun kansamme keskuudessa on oikeudenmielisyyttä olemassa. Sitä toivoi hän aina olevan. Hänkin, kuten patsaan luovutuspuheen pitänyt Eino Kontsas totesi, mitä patsaan symbolinen aihe merkitsee. Rovasti piti sitä myös erittäin hyvin onnistuneena. Rovasti Vainio sanoi, että karhu on vapautta rakastava ja samalla sellainen, ettei se hevillä muita ahdista, Etelä- Pohjanmaan kansakin oli rovastin mielestä sellaista. Se antaa rauhan muille, mutta jos sen kallista vapautta uhataan, on se aina valmis sitä puolustamaan, aina kuolemaankin saakka rovasti Vainio totesi.

Patsaan julkistamistilaisuuden jälkeen juhlallisuudet jatkuivat Vanhassa kirjossa puheilla ja musiikkiesityksillä. Kyröläiset eivät siis jättäneet patsaan julkistamista vain pieneen hetkeen sankarihautausmaalla, vaan käyttivät koko päivän patsaaseen ja samalla Suomen itsenäisyyden korostamiseen liittyvillä tilaisuuksilla. 

Hyvä Juhlayleisö!

Jos tuolla päivällä oli 100-vuotta sitten suuri merkitys. Se on sitä mitä suurimmassa määrin myös tänä päivänä. Tuolloin maailmanpoliittinen tilanne oli jännittynyt muutamaa vuotta aikaisemmin päättyneen verisen ensimmäisen maailmansodan johdosta. Suomen vapaussodan päättymisestäkin oli vain muutama vuosi. Maailma ei ollut vakaalla pohjalla. Vuonna 2023 maailma ei ole vakaalla pohjalla. Vahvat jännitteet lännen ja Idän välillä ovat melkein käsin kosketeltavissa. Venäjän brutaali hyökkäys kohta 16 kuukautta sitten Ukrainaan on laajasti tuomittu. Lännen yhtenäisyys ja aseapu Ukrainalle ovat mahdollistaneet Ukrainan puolustautumisen ja hitaan etenemisen saavuttaakseen valtakuntansa rajat takaisin viholliselta. Suomi on Naton uusimpana jäsenmaana osoittanut läntiselle liittokunnalle kykynsä ja halunsa auttaa osaltaan Ukrainaa. Suhteessa kokoomme, apu on ollut merkittävää. Vahvat ovat näyttömme sekä Venäjälle että muille Nato-maille sekä puolustustahdostamme että puolustuskyvystämme. Näyttömme ovat niin vahvat, että tämä päivä jää monestakin syystä historian kirjoihin. Niistä vähäisin ei ole USAn presidentin vierailu tänään Suomeen. Se on myös vahva viesti Venäjälle Suomen vahvasta turvallisuuspoliittisesta tilanteesta! Niin kuin sata vuotta sitten rovasti N.E. Vainio totesi, Suomen karhu on vapautta rakastava ja samalla sellainen, ettei se hevillä muita ahdista. Se antaa rauhan muille, mutta jos sen kallista vapautta uhataan, on se aina valmis sitä puolustamaan, aina kuolemaankin saakka.

Arvoisat kuulijat!

Kun katson tuonne taakseni karhua, se valvoo väsymättä näitä täällä lepäävää 235 sankarivainajaa, joilla kaikilla on raskas tarina kerrottavinaan. Jokaisen tarina päättyy tänne Isonkyröön sankaripaaden alle. Sitä ennen heillä oli onnellinen lapsuus, nuoruus ja joillakin perheenkin perustaminen ennen kuin kutsu puolustamaan Isänmaata tuli. Kaikki laittoivat karvalakin päähän, takin päälle, repun selkään ja avasivat kodin oven. Osa heistä viimeistä kertaa.  Maanviljelijät, rakennusmiehet, insinöörit, kaikki he läksivät kutsuntapaikoille yhdessä tuumin kutsun saatuaan. Kerron lyhyesti kolmen sanakarivainajan tarinan. Tällä sankarihautausmaalla lepää Isokyröläinen kadettikurssi kahdenkymmenen suorittanut vänrikiksi ylennetty Jorma Samuli Soiniemi. Hän oli valmistunut Kadettikoulusta 16.toukokuuta 1938. Hän menehtyi heti talvisodan kolmantena sotapäivänä toinen päivä joulukuuta 1939 Palokankaalla, Kivennavalla. Sodan julmuus, kuolemanpelko, luoti- ja kranaattisateessa epävarmuus taistelutovereitten sijainnista aiheutti sen, että joukkueenjohtaja, vänrikki Jorma Soiniemi kuoli omien tulituksessa.

Eino Vaitilo, jonka läheisiäkin on täällä paikalla, syntyi Isossakyrössä 30. heinäkuuta 1917. Hän kaatui talvisodassa 12. joulukuuta 1939 kranaatti-iskussa Muolaan taistelussa Leipäsuon maastossa. Luettuani hänen lähettämiä kirjeitä kotiväelleen, tulee vahvasti mieleen miten nuori, hieman yli kaksikymmentä vuotta täyttänyt mies haluaa kirjeillään rauhoitella kotiväkeä. Vaikka Einollakin oli pelko omasta ja taistelukavereitten kuolemasta tai haavoittumisesta, hän ei siitä valittanut tai kertonut kotiväelle. Nuori mies osoitti vahvaa luonnetta, jonka edessä ei voi muuta kuin osoittaa syvää kunnioitusta.

Jääkäripataljoona neljän riveissä taistellut Heikki Kitinoja oli syntynyt Isossakyrössä 16. heinäkuuta 1924. Hän kuoli jatkosodassa Rokkalanjoen puolustustaisteluissa Karjalan kannaksella 19. kesäkuuta 1944. Heikki Kitinoja olisi vajaa kuukauden kuluttua täyttänyt 20 vuotta.

Konserninjohtaja, majuri evp Antti Kuljukka. Kuva: Esko Petäjä.

Uuno Kailas kirjoitti vuonna 1931 runon ”rajalla”. Nämä kolme sankarivainajaa ja kaikki muutkin tänne siunatut ovat kuin tuon runon vartijat! Kun luen katkelman runosta, niin uskon teidänkin olevan samaa mieltä: 

Raja railona aukeaa,

Edessä , Aasia, Itä.

Takana länttä ja Eurooppaa,

varjelen vartija sitä.

Takana kaunis Isänmaa,

kaupungein ja kylin.

Sinua poikas puolustaa,

maani, aarteista ylin.

Öinen ulvova tuuli tuo

rajan takaa lunta.

-Isäni, äitini, Herra, suo

nukkua tyyntä unta

Anna jyviä hinkaloon,

anna karjojen siitä!

Kätes peltoja siunatkoon!

-täällä suojelen niitä

Kuva: Esko Petäjä.

Kyröläiset!

Kiitos omasta puolestani, että olen saanut osallistua tähän jo tässä vaiheessa juhlavaan tilaisuuteen.

Päätän puheeni kenraali Adolf Ehrnrootin Seinäjoella vuonna 1978 pitämään tammisunnuntain 60- vuotisjuhlapuheen loppusanoihin: ”Suomi on hyvä maa, se on puolustamisen arvoinen. Sen paras puolustaja on Suomen kansa!”

Kiitos 

Antti Kuljukka

Reserviupseerit ja reserviläiset laskivat seppeleen kaatuneitten muistoksi. Kuva: Esko Petäjä.

Kuva: Esko Petäjä.

Kyrönmaan Puhaltajat. Kuva: Esko Petäjä.

Juhlaa kunnioiti läsnäolollaan Isonkyrön viimeinen sotaveteraani Sinikka Romu. Kuva: Esko Petäjä.