Pohjois-Karjalan Sotaveteraanipiiri ry:n historiaa

Oheisen tekstin on koostanut piirin viimeinen toiminnanjohtaja Jouni Mattila FT Jarkko Kempin kirjoittamasta piirin historiakirjasta (Pohjois-Karjalan Sotaveteraanipiiri ry – 1960-luvulta 2020-luvulle). Kirja julkaistiin tuolloin tasan 76 vuotta sitten päättyneen Ilomantsin torjuntataistelujen kunniaksi 13.8.2020. Saman päivänä perustettiin Sotaveteraanipiirin työtä jatkava Sotien 1939-1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistys ry.

Taustaa

Sotaveteraaniliitto on suomalaisten sotaveteraanien valtakunnallinen etu-, tuki- ja aatteellinen järjestö. Sen edeltäjä oli Suomen Aseveljien Liitto, joka perustettiin talvisodan jälkeen 4. elokuuta 1940. Se kuitenkin lakkautettiin vuoden 1944 välirauhansopimuksen perusteella 21. tammikuuta 1945. Järjestäytynyt veteraanitoiminta käynnistyi Suomessa uudelleen vuonna 1957, kun Sotaveteraaniliiton edeltäjäyhteisö Rintamamiesten Asuntoliitto perustettiin. Silloin ajankohtainen asia oli asuntopula, varsinkin sodasta palanneilla poikamiehillä. Toimeentulo, terveys, huoltotyö, eläkkeet ja kuntoutus ovat aina olleet edunvalvonnan ydintä. Vuonna 1964 liitto sai nykyisen nimensä ja samalla nykyisen kaltaisen rakenteensa. Kolme vuotta myöhemmin se liittyi myös Maailman veteraanijärjestön jäseneksi.

Sotaveteraaniliitto toimii sotaveteraaniyhdistysten keskusjärjestönä ja sotaveteraanien etujärjestönä eli se valvoo ja pyrkii parantamaan sotaveteraanien etuja. Se toimi erityisesti veteraanien sekä heidän puolisoidensa ja leskiensä toimeentuloturvan ja sosiaalisen huollon kehittäjänä, asunto-olojen kohentajana sekä kuntoutuksen edistäjänä. Liitto pyrkii toimintansa avulla lisäämään veteraanien keskinäistä yhteenkuuluvuutta.

Etujärjestötoimintansa ohella liitto myös kokoaa ja tallentaa sotaveteraaniperinnettä sekä ylläpitää isänmaallista henkeä. 2010-luvun lopulla arvioitiin: ”Seuraavan runsaan kymmenen vuoden aikana veteraaniväestö tulee poistumaan keskuudestamme, jolloin toiminnan painopiste siirtyy tukitoiminnasta tähän perinnetyöhön. Sotaveteraaniliitto tekee yhteistyötä valtion, kuntien, seurakuntien, yhteisöjen sekä yksityishenkilöiden kanssa. Liitto toimii Suomen lisäksi myös ulkomailla siirtolais- ja heimoveteraanien parissa ja heidän hyväkseen”.

Tärkein tavoite on ollut 2000-luvulla saada laki, jolla kaikille veteraaneille turvataan samat kotipalvelut kuin sotainvalideille. Laki astui voimaan 1.11.2019.

Pohjois-Karjalan Sotaveteraanipiirin perustamisprosessi ja toiminnan alkuvaiheet

Pohjois-Karjalan Sotaveteraanipiiri perustettiin Suomeen ensimmäisten piirien joukossa. Se oli purkautumiseensa (18.8.2022) saakka Suomen Sotaveteraaniliiton jäsen. Piirin suurin yhdistys Joensuun Sotaveteraanit ry oli Suomen neljänneksi vanhin. Veteraanityön rinnalla piirissä käynnistettiin vuonna 2011 alueellisen perinnetyön valmistelut yhdessä muiden Tammenlehvän Perinneliiton maakunnallisten jäsenjärjestöjen kanssa.

Tammikuussa 1959 perustettiin Joensuun seudun rintamamiesten asuntoyhdistys ry. Taustalla olivat veteraaneja kohdanneet selkeät epäkohdat, joista asuntopula oli räikein esimerkki. Yhteiskunnalta ei herunut juuri mitään aineellista tunnustusta. Monien mielestä veteraanit pyrittiin vaikenemaan kuoliaaksi. Uusi yhdistys oli Joensuun ensimmäinen veteraaniyhdistys. Tavoitteena oli toimia maansaantioikeuden ulkopuolelle jääneiden rintamamiesten ja heidän omaistensa etujen valvojana sekä auttaa asianosaisia asuntotontin ja asunnon hankkimisessa.

Yhdistyksen vaiheet liittyvät olennaisesti Sotaveteraanipiirimme syntyyn. Ensimmäinen kokous, jonka tavoitteena oli luoda Pohjois-Karjalan Sotaveteraanipiiri, pidettiin Joensuussa kesäkuun 12. päivänä vuonna1966. Kokouksessa oli mukana eri yhdistyksiä eri puolilta maakuntaa. Tapahtuma ylitti myös uutiskynnyksen, mikä ei ollut tuolloin itsestään selvää. Asiat eivät sujuneet suunnitellusti. Uuden organisaation toiminta ei lähtenytkään heti käyntiin. Periksi ei kuitenkaan annettu. Seuraavan kerran kokoonnuttiin 19.10.1967. Nyt hanke onnistui ja Pohjois-Karjalan Sotaveteraanipiiri ry perustettiin. Säännöt hyväksyttiin merkittäväksi yhdistysrekisteriin 15.12.1968, rekisterinumerolla 97197. Perustamisvaiheessa henkilöjäsenmäärä sen eri yhdistyksissä oli 550. Suomen Sotaveteraaniliiton hallitus hyväksyi Pohjois-Karjalan Sotaveteraanipiirin säännöt joulukuussa 1967. Paikallisyhdistyksiä oli perustettu ennen sitä kaksi uutta, Polvijärvelle 1966 ja Heinävedelle 1967.

Toiminnan alkuvaihe oli vaikeaa. Piirin ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittu diplomi-insinööri ja tuolloin maanmittausinsinöörinä toiminut Viktor Kimanen muisteli, että apuun saapui vuonna 1966 liiton valtuuston puheenjohtaja eversti Viljo Turunen. Yhdessä miehet onnistuivat perustamaan paikallisosastot Juukaan ja tämän jälkeen Ilomantsiin, Polvijärvelle, Kiihtelysvaaraan, Lieksaan ja Nurmekseen. Ilahduttavaa oli jäsenmäärän kasvu, sillä joulukuun lopussa 1968 piirin kahdeksaan yhdistykseen kuului yhteensä 1 150 veteraania.

Jäsenyhdistyksiä oli vuonna 1971 jo 11 ja niissä yhteensä 2 468 jäsentä. Joensuun yhdistys oli suurin 810 jäsenellään. Juuan yhdistyksessä oli 551 ja Lieksa-Pielisjärvellä 410 henkilöä. Pienempiä yhdistyksiä olivat Tohmajärvi-Värtsilä (14), Kontiolahti (30) ja Tuupovaara (41). Heinäveden yhdistys siirtyi Pohjois-Savon Sotaveteraanipiiriin vuonna 1972. Kokonaismäärä säilyi 11:ssä, sillä Nurmeksen Seudun Rintamaveteraanit ry liittyi piirin jäseneksi.

Jäsenyhdistyksiä oli vuoden 1980 alussa 14, joissa tusinassa toimi naisjaosto. Yhteensä henkilöjäsenmäärä oli 2 758. Suurimpana oli edelleen Joensuun yhdistys (768). Vuonna 1981 piirin 14 jäsenyhdistyksessä oli yhteensä 2 848 jäsentä, ja suurimmassa eli Joensuun yhdistyksessä oli 784 henkilöä. Pienimmissä Enon ja Tohmajärvi-Värtsilän yhdistyksissä oli kummassakin noin 30 jäsentä.

Piirissä oli vuoden 1991 lopussa yhteensä 3 763 jäsentä. Lisäksi naisjaostoissa oli yhteensä noin 1 000 henkilöä. Jäsenyhdistyksiä oli tuolloin 16. ”Viimeistä iltahuutoaan” lähestyvät veteraanit poistuvat riveistä noin 100-200 jäsenen vuosivauhdilla.

Vuoden 2000 alussa piirin 16 yhdistyksen yhteenlaskettu jäsenmäärä oli 1 514, missä vähennystä edelliseen vuoteen oli 125 henkilöä. Naisjaostoissa oli yhteensä 563 jäsentä. Merkittävää oli kunniajäsenten määrän tuntuva lisääminen. Vuosikokouksessa valitut uudet kunniajäsenet olivat: maanviljelijä Toivo Mutanen, Liperi, maanviljelijä Iiro Aalto, Kitee, maanviljelijä Onni Halonen, Juuka, maanviljelijä Yrjö Piipponen, Kiihtelysvaara, koulunjohtaja Pentti Kolehmainen, Kontiolahti, metsätalousinsinööri Sakari Sarola, Eno, rajavartiomestari Eino Venemies, Ilomantsi, talousneuvos Juho Masalin, Nurmes, maanviljelijä Martti Kuronen, Tohmajärvi, kauppias Toivo Tanskanen, Polvijärvi, maanviljelijä Väinö Varis, Tuupovaara ja liikennöitsijä Oiva A Oinonen, Lieksa. Heistä elossa on 6.12.2022 vain Iiro Aalto.

Vuonna 2010 yhdistyksiä oli edelleen 16 ja niissä oli jäseniä kaikkiaan 1 949. Niistä varsinaisia jäseniä oli 1 111, puoliso- ja leskijäseniä oli 158 ja kannattajajäseniä 680. Naisosastoissa oli yhteensä 166 jäsentä. Perinneaikakauteen siirtymisen valmistelujen jatkuttua tehdyllä sääntöuudistuksella vuonna 2013, piiriin kuului edelleen 16 rekisteröityä jäsenyhdistystä. Yhdistysten jäsenmäärän aleneminen oli jo hyvin näkyvää. Vuonna 2012 miesjäseniä oli 427, vuotta myöhemmin 349 (-20%). Naisten määrä väheni huomattavasti maltillisemmin, noin yhdeksän prosenttia (450:stä 409:ään). Yhteensä piirin yhdistyksissä oli 758 jäsentä. Positiivista oli kannattajajäsenten määrä, joka pysyi lähes ennallaan (667). Kannattajajäsenten ansiosta piirin jäsenmäärä oli lähes 1 800 henkilöä.

Vuoden 2013 alussa veteraanitunnuksen omaavia miehiä oli 349 ja vuosikymmenen lopulla määrä oli 82. Naisten osuus oli laskenut 409:stä 120:een. Puoliso- ja leskijäsenten määrässä väheneminen oli hillitympää.

Piirin purkautuessa 18.8.2022 tunnuksen omaavia miesveteraaneja oli 29 ja naisia 53, yhteensä 82. Leskiä jäsenistössä oli 170. Piirin koko jäsenmäärä oli 724 henkilöä.

Yksi tärkeä edistysaskel piirille oli omien tilojen saaminen. Sotaveteraanien toimintakeskukseksi nimitetty tila avattiin 1.11.1970. Kyseessä oli Kalastajankatu 20 A:ssa (nyk. As Oy Joensuun Sotaveteraanitalo) sijaitseva huoneisto. Tilassa toimi myöhemmin Joensuun Sotaveteraanit ry ja nykyään Sotiemme 1939-1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistys ry. Myöhemmin vuonna 2016 piiri sai lahjoituksena Sotiemme Veteraanien Pohjois-Karjalan Perinnesäätiöltä oman toimistotilan osoitteesta Kalevankatu 24b, Joensuu.

Varainhankinnassa merkittäviä välineitä olivat piirin julkaisemat lehdet tai muut julkaisut. Oman kokonaisuutensa muodostivat joululehdet. Ensimmäinen numero ilmestyi vuonna 1979 ja lehteä julkaistiin keskimäärin joka toinen vuosi aina vuoteen 1997 saakka. Paikallisyhdistykset saivat osuutensa keräämistään ilmoitustuloista. Loput tuloista piiri käytti sotaveteraanikuntoutuksen rahoittamiseen. Vuonna 2007 ilmestyi 83 sivun laajuinen Pohjois-Karjalan Sotaveteraani -julkaisu, joka liittyi piirin 40-vuotisjuhlaan. Lehden päätoimittajana oli Seija Karttunen.

Ilman liiton, säätiöiden ja muiden yhteistoimintakumppaneiden taloudellista tukea piirin toiminta olisi ollut koko sen historian ajan paljon pienimuotoisempaa.

Sotiemme Veteraanien Pohjois-Karjalan Perinnesäätiö

Piirikokous päätti maaliskuussa 1988 perustaa säätiön. Piirihallitus valitsi lokakuun 12. päivänä säätiön hallitukseen Juhani Soilan lisäksi Margareta Närenevan, Veikko Kinnusen, Pertti Paukun, Paavo Pitkäsen ja Väinö Toron. He allekirjoittivat myös säätiön säädekirjan. Säätiön järjestäytymiskokous oli 7. joulukuuta 1988. Varapuheenjohtajaksi valittiin Pertti Paukku, sihteeriksi Margareta Näreneva ja hallituksen ulkopuoliseksi rahastonhoitajaksi Alli Starck.

Järjestäytymiskokouksessa tehtiin merkittävä päätös, jolla oli vaikutusta piirin toimintaan vuosikymmeniä ja itse asiassa koko sen toiminnan loppuaikaan aina 2020-luvulle saakka. Säätiön tarkoituksena oli tukea henkisesti ja taloudellisesti vuosien 1939-1945 sotien pohjoiskarjalaisia veteraaneja, heidän perheitään sekä ylläpitää ja vaalia sotiemme veteraanien perinnettä. Tarkoituksen toteuttamiseksi säätiö myönsi avustuksia Pohjois-Karjalan Sotaveteraanipiiri ry:lle, sen jäsenyhdistyksille, sotaveteraaneille ja heidän puolisoilleen. Merkittävä oli myös tavoite koota veteraanien perinnetietoutta eri muodoissaan. Edelleen tavoitteena oli tuottaa valistusmateriaalia erityisesti nuorisolle ja järjestää erilaisia veteraaneihin liittyviä tilaisuuksia.

Säätiö oli oikeutettu vastaanottamaan lahjoituksia, testamentteja ja avustuksia sekä muullakin säätiölain sallimalla tavalla kartuttamaan omaisuuttaan. Säätiöllä oli myös oikeus hankkia kiinteää omaisuutta sekä perustaa rahastoja. Hallituksen jäsenten määräksi oli asetettu kuusi henkilöä. Säätiö ei pelkästään kerännyt rahaa, vaan myös organisoi monia tapahtumia joko yksin tai yhteistyössä jonkin maanpuolustusjärjestön kanssa. Marraskuussa 1991 säätiö järjesti Joensuussa valtakunnallisen suojeluskunta- ja lottaseminaarin.

Lokakuussa 2015 säätiön hallitus teki historiallisen päätöksen toiminnan lopettamisesta 25 vuoden toiminnan jälkeen. Virallisissa patentti- ja rekisterihallitukseen toimitetuissa purkuilmoituksessa perusteluiksi todettiin muun muassa sotaveteraanien määrän merkittävä väheneminen.

Naistoimikunta

Joensuun Sotaveteraaniyhdistyksen naisjaosto perustettiin 13. lokakuuta 1968. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Marjatta Mannerkorpi ja varapuheenjohtajaksi Hely Teittinen. Naisjaoston tehtäväksi linjattiin yhdistyksen ja sen jäsenistön tukeminen. Alkuvaiheessa jaostossa oli 16 jäsentä. Naisjaosto oli jakaantunut useisiin ryhmiin, jotka keskittyivät esimerkiksi huoltoon, juhliin tai keräyksiin.

Piirin tukijärjestö Naistoimikunta perustettiin Loma-Kolilla tammikuussa 1970. Sen organisoituminen nähtiin välttämättömäksi ja parhaimmillaan naisjaostoja oli 14 ja jäseniä 1 500. Ensimmäisenä puheenjohtajana toimi lähes kymmenen vuoden ajan Hely Teittinen ja hänen jälkeensä Marjatta Mannerkorpi. Pitkäaikainen toimija oli myös Tellervo Muuttoranta, joka toimi sihteeri-rahastonhoitajana peräti 15 vuotta, jolloin hän luovutti rahastonhoitajan tehtävät Anna Hartikaiselle.

Toiminnasta voi lyhyesti mainita, että jaosto keräsi varoja toimintaansa erilaisilla myyjäisillä ja kahvioiden pidoilla eri tilaisuuksissa. Lisäksi arpajaiset olivat tuottoisia, mutta vaativat tietenkin panostusta voittojen hankkimiseksi. Varoja käytettiin Toimikunnan oman työn pyörittämiseen sekä myös sotaveteraanien kuntoutukseen ja virkistykseen.

Kuten Sotaveteraanipiirin hallituksella myös naistoimikunnalla oli työvaliokunta, joka organisoi muun muassa edustuksia kokouksiin ja onnittelukäynneille. Naistoimikunnan siihenastisen toiminnan haastavimmaksi kaudeksi arvioitiin vuosi 1979. Tuolloin piirin naistoimikunnan vastuulla oli valtakunnallisen tapahtuman, liiton Naiskeskustoimikunnan neuvottelu- ja virkistyspäivien järjestäminen. Vieraaksi saapui noin 1 000 henkilöä. Järjestelyt, kuten ruokailujen ja majoitusten järjestäminen ohjelmasta puhumattakaan veivät toimikunnan voimavarat äärimmilleen.

Vuonna 1983 saavutettiin merkittävä virstanpylväs, sillä keväästä lähtien oli jokaisessa maakunnan veteraaniyhdistyksessä myös naisjaosto. Viimeisenä mukaan tuli Tuupovaaran jaosto. Muutoinkin piirin naistoimikunnan puheenjohtaja Marjatta Mannerkorpi oli tyytyväinen yhteiskunnassa vähitellen orastavaan asennemuutokseen, sillä rintamapalvelukseen osallistuneiden naistenkin työtä alettiin vähitellen arvostaa. Vuonna 1996 piirin alueella oli 15 toimivaa naisjaostoa, joissa oli 1 415 jäsentä.

Naistoiminnan osalta historiallinen tapahtuma oli Naistoimikunnan toiminnan lopettaminen 25. marraskuuta 2013. Viimeisenä puheenjohtajana toimi Anja Tikkala, sihteerinä Arja Tanskanen ja rahastonhoitajana Seija Karttunen. Viimeisenä toimintavuotena naisjaostoissa oli 156 jäsentä. Joensuussa ja Juuassa jaostot jatkoivat vielä työtään yhdistysten alaisuudessa.

Terveys- ja kuntoutusasiat

Veteraanijärjestöt alkoivat 1970-luvun puolivälissä ajaa rintamaveteraanien eläkeasioiden rinnalla heidän kuntoutukseensa liittyviä asioita. Osa veteraaneista oli vielä tuolloin mukana työelämässä, mutta osa oli jo siirtynyt eläkkeelle. Kumpaankin ryhmään kuuluville sota oli kuitenkin jättänyt moneen veteraaniin jälkensä. Tämän vuoksi oli syytä kohentaa niin työkykyä kuin jo eläkkeellä olevien toimintakykyä. Yhden arvion mukaan noin kolmasosalla veteraaneista oli tarve kuntoutukseen.

Rintamaveteraanien kuntoutus alkoi kokeiluna vuonna 1977, jolloin valtion määrärahan turvin pystyttiin antamaan kuntoutusta noin 2 500 veteraanille. Kokeilua jatkettiin lääkintöhallituksen ohjauksessa 1980-luvun alkupuolelle saakka. Laki rintamaveteraanien kuntoutuksesta annettiin tammikuussa 1983. Lain soveltamisesta annettiin asetus, jonka mukaan kuntoutusta oli haettava terveyslautakunnalta, joka hyväksyi kuntoutukseen otettavat. Lääninhallitusten tehtävänä oli valvoa, että asetusta noudatettiin. Melko pian osoittautui, että lakiin ja asetukseen tarvittiin muutoksia. Valtaosa kunnista järjesti haun veteraanikuntoutukseen vain kerran vuodessa, vaikka ohjeet eivät sitä edellyttäneet.

Veteraanikuntoutuksen määrärahat kuntiin ovat alusta saakka tulleet Valtiokonttorilta. Summa riippuu kunnissa olevien veteraanien määrästä. Kuntoutukseen oikeutettuja ovat kaikki sotaveteraanit, joilla oli vaadittava veteraanitunnus. Vuonna 2002 veteraanikuntoutukseen pääsivät myös miinanraivaus-, sairaanhoito- ja koulutuskeskustehtävissä olleet henkilöt. Vuonna 1992 todettiin, että kuluneen 10 vuoden aikana piiri oli järjestänyt omatoimista kuntoutusta yli tuhannelle veteraanille. Kyse oli yhteensä 5 300 vuorokaudesta. Yhteistyökumppaneina olivat olleet Perhelomat ry, Fysiikka Center ja Huhmarin

lomakeskus. Lisäksi S.A. Tervo-säätiö oli vuosittain järjestänyt 10-20 veteraanille parin viikon kuntoutusjakson Joensuun sairaskodilla. Samoin myös Salomaa-säätiö tuki kuntoutustoimintaa. Salomaa-säätiön tuki jatkui merkittävänä piirin purkamiseen sakka.

Vuonna 2011 piiri ohjasi yhdistysten kuntoutus- ja virkistystoimintaan yhteensä noin 25 000 euroa ( avustuksia sai 53 henkilöä). Myös Eevi ja Eemil Tannisen säätiö myönsi avustuksia, jotka oli kohdistettava veteraanien kotipalveluihin.

Pohjois-Karjalan Sotaveteraanipiiri järjesti jäsenilleen vuodesta 1981 lähtien erilaisia virkistys- ja kuntoutuskursseja. Matkoille ovat voineet osallistua sotaveteraaniyhdistysten jäsenet, puolisot, lesket sekä kannattajajäsenet. Kahtena ensimmäisenä vuonna järjestelyistä vastasi piirin naistoimikunta ja tämän jälkeen piiritoimisto otti toiminnan ohjaukseensa.

Sosiaalineuvonta

Pohjois-Karjalan Sotaveteraanipiirissä havahduttiin veteraanien ikääntymiseen ja kotona selviytymisen vaikeuksiin jo 1990-luvun alkupuolella. Veteraanien niin kuin kaikkien ikääntyneiden mieluisin paikka viettää vanhuuden päiviään on oma koti. Piirissä todettiin, että veteraanien kotona selviytymistä voidaan parhaiten edistää, kun yhteiskunnan harjoittamien toimien lisäksi veteraanille läheinen järjestö omilla toimillaan edistää palveluista ja eduista tiedottamista.

Vuonna 1999 piirissä viriteltiin uutta toimintamuotoa, jonka tavoitteena oli taata jokaiselle sotaveteraanille vertaistukihenkilö. Sotiemme Veteraanien Pohjois-Karjalan Perinnesäätiö myönsi hankkeelle merkittävän avustuksen vuonna 2000. Maakunnassa tehtiin valtakunnallisesti ensimmäisiä selvityksiä sotaveteraanien sosiaalisista olosuhteista. Niiden pohjalta hahmoteltiin vanhuspoliittista ohjelmaa, jonka mukaan sotaveteraaneja autettaisiin itsenäisessä selviytymisessä kotioloissa mahdollisimman pitkään.

Sotaveteraaniliiton sosiaalineuvojahanke käynnistyi vuoden 2004 alusta viiden sotaveteraanipiirin alueella sotaveteraanien neuvontapalveluna. Sosiaalineuvojien työ perustui vapaaehtoisuuteen. Pohjois-Karjalan lisäksi mukana olivat Kanta-Häme, Kymenlaakso, Lahti ja Uusimaa. Neuvontapalvelun henkilöillä oli monipuolinen sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntemus, joten he omalta osaltaan toivat lisää asiantuntemusta piirin ja myös yhdistysten käyttöön.

Pohjois-Karjalan Sotaveteraanipiirissä veteraanien sosiaalineuvontahanketta veti eläkkeellä oleva ylihoitaja ja terveydenhuollon opettaja Irja Räty. Hänen jälkeensä piirin viimeisenä sosiaalineuvojana toimi reilun 10 vuoden ajan Risto Alanko Juuasta. Hän jatkaa työtään perinneyhdistyksen palveluksessa.

Asuntojen rakennus- ja korjaustoiminta

Toiminta käynnistyi jo 1960-luvun puolivälissä, kun Karjalan jääkäripataljoonasta Kontiorannasta komennettiin ammattitaitoisia varusmiestyöryhmiä korjaamaan veteraanien huonokuntoisia koteja. Myös piirin paikallisyhdistysten aktiivit olivat jo 1970-luvulla korjanneet talkootyönä monia sotaveteraanien asuntoja.

Vuonna 1994 koko veteraanikenttää koskeva korjausneuvonta saatiin RAY:n rahoituksella käyntiin myös Pohjois-Karjalassa. Vuonna 1996 maakunnassa saatiin annettua korjausneuvontaa 119:lle asunnon omistavalle veteraanille ja näistä Sotaveteraaniliiton jäseniä oli 23. Vuonna 1997 todettiin, että korjausneuvontaa oli saanut siihen asti 400 veteraania, joista 18 prosenttia kuului Sotaveteraaniliittoon.

Korjausneuvojana toimi rakennusmestari Lauri Takkunen Vanhustyön keskusliitosta. Veteraanien asuntojen korjaustoiminta jatkui myös 2000-luvulla. Rakennus- ja korjausneuvonta jatkuu edelleen perinneyhdistyksen sosiaalineuvojan ja piirin viimeisenä korjausneuvojana toimineen Raimo Saarelainen yhteistyönä.

Hengellinen toimikunta

Veteraanijärjestöjen toimintaan on niiden perustamisesta saakka kuulunut kiinteästi myös hengellinen työ. Se pohjautui sotavuosien perintöön.

Pohjois-Karjalan hengellisen toimikunnan perustamiskokous pidettiin lokakuun 4. päivänä 1970 Kalevankatu 14:ssä. Läsnä olivat Onni Kukkonen, Johannes Väisänen, Viljo Tiainen, Lauri Mutanen, Kauko Herranen, Heikki A. Kyllästinen ja Urho Riikonen.

Hengellisen toimikunnan työ oli hyvin vilkasta, sillä tilaisuuksia järjestettiin yhdistyksissä koko ajan enemmän. Yhdistysten ohjelmaan on uutena työmuotona mukaan tullut ystäväpalvelu. Tämä työ oli nähty tarpeelliseksi, koska moni veteraani tunsi ikääntyessään yksinäisyyttä.

Vuodesta 2009 Pohjois-Karjalassa on järjestetty seutukunnallinen kirkkopäivä joka vuosi. Pohjois-Karjalan Sotaveteraanipiiri ja Sotainvalidien Veljesliiton Pohjois-Karjalan piiri vuorottelivat päävastuun kantajina. Mukana ovat olleet myös Pohjois-Karjalan Lottaperinne ry ja Pohjois-Karjalan Sotaorvot ry. Yhteistyö näiden organisaatioiden kesken on ollut tiivistä ja hyvää. Samoin yhteistyö luterilaisen ja ortodoksisen kirkon kesken on saumatonta, toinen toistaan kunnioittavaa.

Veteraanien hengellisen työn näkyvin muoto olivat valtakunnalliset kirkkopyhät. Ne pyrittiin järjestämään syyskuun toisena sunnuntaina ja järjestelyihin osallistuivat kaikki valtakunnalliset sotaveteraanijärjestöt yhdessä toimeenpanevan sotaveteraanipiirin kanssa. Tavoite oli järjestää kirkkopyhät mahdollisimman tasapuolisesti eri puolilla maata. Käytännössä ne olivat aina maakunnan suurimmissa keskuksissa.

Veteraanitoiminnan kentällä tapahtuu jatkuvasti ajan vaatimia muutoksia, jotka ovat väistämättömiä. Esimerkiksi veteraanien valakunnallisista kirkkopyhistä siirryttiin vuonna 1999 kolmeen alueelliseen kirkkopäivään. Piirin viimeisenä hengellisen työn johtajana toimi rovasti Juhani Sainio. Hän jatkaa työtään perinneyhdistyksen palveluksessa.

Piirin puheenjohtajat

Viktor Kimanen 1966 – 1973

Sulo A. Tervo 1974

Aulis Koivusalo 1975 – 1981

Heikki Väyrynen 1982 – 1983

Juhani Soila 1984 – 2005

Olavi Lösönen 2006 – 2013

Jorma Mikkonen 2013- 2020

Jyrki Huusko 2020-2022

Piirin toiminnanjohtajat

Piirin toiminnanjohtajina tai alkuvaiheessa piirisihteereinä ovat toimineet Kasper Maunula, Urho Riikonen, Jaakko Harmaala, Matti Lappalainen, Reino Saikkonen, Anu Mustasalo, Joel Nurminen, Alli Starck, Kauko Huhtinen, Esko Inkinen, Seija Karttunen ja Jouni Mattila.

Perinneaikakauteen siirtyminen

Sotaveteraaniliiton vuoden 2002 liittokokous hyväksyi järjestön jäljellä olevan elinkaaren rakennetta ja toimintaa hahmottavan tulevaisuussuunnitelman. Päätöksessä korostettiin tarvetta edetä hallitusti kohti perinneaikakautta.

Pohjois-Karjalassa perinneaikakauteen siirtymistä ryhdyttiin valmistelemaan jo vuonna 2011. Tähän työhön nimettiin erillinen työryhmä, johon kuuluivat Tammenlehvän Perinneliiton ja Suomen Sotaveteraaniliiton nimeämä Pohjois-Karjalan perinneyhteyshenkilö eversti evp Jouni Mattila, Itä-Suomen yliopiston tutkija dosentti Pasi Tuunainen, lehtori Pekka Laakkonen ja piirin toiminnanjohtaja Seija Karttunen.

Jo tammikuussa työryhmä kuuli veteraaneja ja kaikkia jäsenyhdistyksiä tulevan perinneaikakauden toimintarakenteen muutostarpeen johdosta. Kuulemisia oli kaikkiaan kolme eri puolilla maakuntaa (Joensuu, Juuka ja Kitee). Näiden pohjalta laadittiin tulevaisuussuunnitelma, jonka Mattila esitteli liittopäivillä Tampereella. Tavoitteena oli, että perinneaikakauden alkaessa olisi vain yksi koko maakunnan käsittävä perinneyhdistys, joka huolehtisi jäljellä olevista sotaveteraaneista, puolisoisista ja leskistä. Edellä mainittujen kuulemisten ja muun taustatyön tuloksena saatiin laadittua muistio nimeltään ”Tulevaisuussuunnitelma hoivasta perinneaikakauteen”.

Kuulemisen perusteella pystyttiin jo tekemään alustavia linjauksia. Kuitenkin niin yhdistys- kuin piiritasollakin eri veteraanijärjestöjen yhteistyötä oli syytä tiivistää, koska jäsenistön tarpeethan olivat yhteneväiset. Perinneaikakauteen siirtymiseen liittyy myös Tammenlehvän Perinneliiton aloitteesta tehty Suomen sotien muistomerkkien kartoitustyö. Ensi vaiheessa dokumentoitiin vuosien 1939 – 1945 sotiin liittyneet muistomerkit, pro patria taulut, taistelupaikat, joukkojen kokoontumispaikat ja vastaavat kohteet, joita maakunnassa oli yhteensä yli 400 kappaletta. Mattila johti ja siihen osallistui toistakymmentä sotahistorian ammattilaista ja harrastajaa eri puolilta maakuntaa. Marraskuussa 2013 piiri järjesti yhdessä Tammenlehvän Perinneliiton, puolustusvoimien Pohjois-Karjalan aluetoimioston ja muiden veteraanijärjestöjen kanssa perinneseminaarin Joensuussa. Joensuussa 2016 järjestettyjen Liittopäivien yhteydessä pidettiin tulevaa toimintaa koskeva seminaari. Siinä tiivistyi yhteinen näkemys toiminnan lähivuosien tärkeimmistä tehtävistä. Se olisi tukityö sotaveteraanien, heidän puolisoidensa ja leskiensä hyväksi. Järjestyksessä 13. veteraaniperinteen seminaari järjestettiin Joensuussa 17.11.2017 Itä-Suomen yliopistossa. Seminaarin teemana oli ”Ympäristö muuttuu, muuttuuko perinteen sanoma?”.

Perinneaikakauden lopullista hallintomallia ja yhdistyksen asiakirjoja (mm. sopimuksia ja ohjeita) viimeistelemään perustettiin vuonna 2016 piirien yhteinen rakennetyöryhmä, jonka ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Kontiolahden Sotaveteraanit ry:n viimeinen puheenjohtaja Hannu P. Martikainen Juuasta. Sotaveteraanipiiri asetti ryhmään kolme muuta jäsentä, jotka ovat Teuvo Strandman Ilomantsista, Seppo Pulkkinen Lieksasta ja Matti Majoinen Tohmajärveltä. Rintamaveteraanipiiri asetti työryhmään neljä jäsentä, jotka ovat Jari Sirola Tohmajärveltä, Erkki Räsänen Outokummusta, Tuomo Hölttä Valtimolta ja Kalervo Rinne Kiteeltä. Vuotta myöhemmin Sotainvalidipiiri asetti työryhmään Ahti Karttusen ja Tuulikki Leinosen. Rakennetyöryhmän puheenjohtajaksi tuli Martikaisen jälkeen Jyrki Huusko Joensuusta.

Lyhyt katsaus jäsenyhdistyksiin

Pohjois-Karjalan Sotaveteraanipiiri on yhdistystensä ja Sotaveteraaniliiton välinen toimija. Suurimmillaan yhdistysten määrä oli 16 kappaletta. Perustamisjärjestyksessä yhdistykset olivat:

Joensuun Sotaveteraanit 5.1.1959, nimi muutettu 1966 Joensuun Sotaveteraani ry:ksi

Juuan Sotaveteraanit 1.5.1966

Ilomantsin Sotaveteraanit 19.5.1966

Polvijärven Sotaveteraanit 5.11.1966

Nurmeksen Sotaveteraanit 31.3.1966

Tohmajärven-Värtsilän Sotaveteraanit 2.10.1968

Kontiolahden Sotaveteraanit 10.11.1968

Tuupovaaran Sotaveteraanit 1.12.1968

Lieksan Sotaveteraanit 6.5.1969

Pyhäselän Sotaveteraanit 25.10.1970

Kiihtelysvaaran Sotaveteraanit 18.4.1971

Rääkkylän Sotaveteraanit 10.10.1976

Enon Sotaveteraanit 24.8.1978

Liperin Sotaveteraanit 9.3.1978

Outokummun Sotaveteraanit 8.1.1985

Kiteen Seudun Sotaveteraanit 18.4.1981

Piiriin kuului 31.12.2019 yhteensä kymmenen rekisteröityä jäsenyhdistystä. Kontiolahden ja Rääkkylän yhdistykset purkivat toimintansa 2018 lopussa muuttuen kerhoiksi keväällä 2019. Ilomantsin ja Tohmajärvi-Värtsilän Sotaveteraaniyhdistykset purkivat toimintansa 1.1.2020 ja muuttuvat kerhoiksi keväällä 2020. Purkautuneiden yhdistysten jäsenet liittyivät piirin jäseniksi. Piirin purkautuessa 18.8.2022 toimintaansa yhdistyksinä jatkoivat Enon, Lieksan ja Tuupovaaran yhdistykset. Muut yhdistykset olivat purkautuneet ja muuttuneet kerhoiksi. Nuo kolme jäljellä olevaa yhdistystä toimivat purkautumiseensa saakka osana muuttuneet kerhoiksi. Nuo kolme jäljellä olevaa yhdistystä toimivat purkautumiseensa saakka osana Sotien 1939-1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistys ry:tä.

Jouni Mattila, piirin viimeinen toiminnanjohtaja, eversti evp.